Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheiden jaksaminen?
30.10.2014 |
Lapsiperheiden jaksaminen on nostettu tapetille Hesarin julkaisussa:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1414562703371
Itse pääjuttuna yksinpärjäämisen kulttuuri, mutta sivuutan sen ja keskityn tuohon jaksamiseen...
Miten sitä on ennen pärjätty?
Minä en syytä vanhempia, että ovat harkitsemattomasti tehneet lapsia (vaikka sitäkin varmasti tapahtuu), vaan syytän yhteiskuntaa!
Nykyään lapsiperheiden on taivuttava niin moneen! Asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä täysin, ei-niin-hyvätuloisten perheiden on laitettava lapset aikaisemmin päivähoitoon, että pääsee töihin tienaamaan rahaa jolla maksaa lainaa.
Toisaalta työpaikat on käymässä vähiin: on pakko venyä ja paukkua työmarkkinoilla epämukaviinkin asioihin, koska ei haluta menettää työpaikkaa. Ylityöt ilman korvausta, pitkät työmatkat, ehkä niin pieni palkka, että on tehtävä kahta työtä pärjätäkseen.
Päättäjät sulkevat silmänsä ja korvansa, koska Westendissä menee hyvin. Rahaa ja autoja on - sekä lapsilla kotona omat hoitajat. Mitä ne kansalaiset napisee? Eihän kukaan tienaa mitään 2500 vaan kaikki on siitä ylöspäin ;-)
Oletteko samaa mieltä: nykyään lapsiperheistä revitään kaikki mehut! Naurettavaa, miten kansantaloutta yritetään kohentaa aivan väärästä päästä pidentämällä työuria: laittamalla kotiäidit töihin (jotka oikeasti tekee tärkeää hommaa kasvattaessaan pilttejään) ja pitämällä eläkeläiset töissä. Samaan aikaan meillä on monta-sataa-tuhatta työtöntä ikähaarukassa 18-50v jotka on täysin työkykyisiä, ei kotiäitejä eikä -isejä tai eläkeläisiä jotka mieluusti tekisi töitä ihan innoissaan :)
Jos saisin 1200€/kk, jäisin nyk.4 vuotiaani kanssa mieluusti kotiin enkä takuulla naputtaisi jaksamisesta! Mutta voin kertoa, etä rahkeet on lujilla just nyt: olen ottanut vastaan työpaikan 1,5h työmatkan päästä (työkkäri pakotti) ja saan käteen 1600€ ja kyllä voin kertoa, että arki väsyttää! Ei voi edes tehdä lyhennettyä työpäivää, kun olen ollut alle 6kk samalla työnantajalla. En juurikaan näe lasta kun työpäiväni matkoineen venyy yli 11h eikä meillä ole miehen kanssa mitään mahkuja saada hoitoapua esim. isovanhemmilta. Lapsi nakottaa 10h päiväkodissa joka päivä. Surullista mutta ei auta valittaa vaan pitää olla kiitollinen että on edes sitä pienipalkkaista työtä!
Kommentit (59)
Viisi asiaa, joista suuret ikäluokat, eli nämä työn sankarit (tirsk!) eivät halua puhua:
1. Asuntovelat maksettiin pois 10 vuodessa. Asunnot olivat halpoja, palkat koulutukseen ja työtahtiin nähden kovia ja verotus mitätöntä nykypäivään verrattuna. Inflaatio edesauttoi lainojen maksamista.
2. Lapset hoidatettiin omilla vanhemmilla. Ilmaiseksi tiätty.
3. Työmatkat olivat todella lyhyitä, usein pari kilometriä. Nyt 50 kilometrin työmatka on ihan normi ja yli 100 kilometrin työmatka ei hämmästytä ketään. Työttömän täytyy ottaa töitä vastaan jopa 80 kilometrin päästä. Ennen ei töihin menty edes naapurikuntaan, sillä "eihän niin kaukana voi käydä töissä".
4. Verot ja eläkemaksut olivat pieniä, nyt verojen määrä on kovinta ikinä. Eläkemaksut keskimäärin noin 24 %, ennen ei edes 5 %.
5. Omia erityisetuuksia suurille ikäluokille, kuten alhainen eläkeikä ja työttömyyseläke. Meidän 30-40 -vuotiaiden eläkeikä alkaa vamasti jo 7:llä, kunhan aikaa hieman kuluu. Työttömyyseläke muuten poistettiin kaikilta vuoden 1950 jälkeen syntyneiltä."
1. Asuntolainat max oli 10-vuotta. Se oli pankin sääntö. Omarahoitus osuus 35-50% asunnon hinnasta. Laina-aika oli sama kuin säästöaika.
2. Suurin osa pienten lasten vanhemmista asui kaupungissa, koska työt olivat siellä ja isovanhemmat maalla, 60-70-luvulla oli maaseutu vielä kukosti. Lapset hoidettettiin kotiapulaisen tai perhepäivähoitajan hoivassa, joka maksoi usein lähes puolet äidin palkasta.
3. Osittain totta, sillä asuntopula oli valtava, eikä juuri vuokra-asuntotuotantoa ollut. Työnantaja tarjosi työsuhdeasuntoja tehtaan varjosta, maksua vastaan.
4. Tuloverotus oli korkeampi, pienituloiset maksoivat palkoista n. 35% veroa ja hyvätuloiset jopa 60-72% veroa, koska työeläkelaki tuli voimaan 60-luvun lopulla, niin silloiset työeläkeet maksettiin verovaroista ja samoin kansaneläkkeen saajia. Myös yritysverotus oli korkea, jopa 38%.
5. Osittain totta, mutta eläkekertymä alkoi vasta 23-vuotiaana, (toisin kuin nykyään 18v.) eli monelta eläkekertymät meni hukkaan, sillä moni aloitti työt 15-16-vuotiaana. Monella tämän päivän eläkeläisillä on takanaan 45-50-vuoden työura, jota tämän päivän nuori tuskin koskaan saavuttaa, sillä opiskelut kestävät aivan liian kauan on ylikoulutusta työtehtäviin.
Työeläkemaksut eivät ole kovinkaan paljon muuttuneet vuosikymmenien aikana. nyt n. 23% ja 70-80-luvulla n. 19-21%. ja erotukset eläkevak. maksuista on kompensoitu asiakashyvityksenä ja edull.lainaehdoilla.
En muista edes lukeneeni, että eläkemaksut olisivat koskaan olleet 5%????? Ei. ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:28"]
Mä ihmettelen samaa kuin ap - miten ennen on pärjätty??
Kun itse olin nuori köyhä lapsiperheen äiti ei tullut edes pieneen mieleen ettei oltais pärjätty omillamme oli kyse lastenhoidosta, rahoista tai ajankäytöstä! Sen mukaan elettiin mihin rahkeet riitti. Ei ollut varaa hoitovapaisiin vaan töihin 1h työmatkan päähän lähdettiin heti kun äitiysloma loppui, kotimatkalla käytiin kaupassa ja kauppakassi kulki rattaissa tarhalta kotiin. Perheessä oli vain yksi auto ja sekin miehen työkäytössä. Hätätapauksessa hälyytin vaarin naapurikaupungista hakemaan lapset tarhasta.
Lapset harrastivat vuorotellen vain halpoja harrastuksia, ei heitä viety eikä haettu vaan harrastuksiin (ja kouluun) piti päästä fillarilla. Vaatteet kierrätettiin sukulaisilta ja kavereiden kesken, ruoka oli kotona tehtyä kotiruokaa (juu, ehdin tekemään hyvin vaikka oli tunnin työmatka). Oma koti oli tärkein vaikka korko% oli 16 ja laina ei kuolettunut lainkaan - toisen palkka riitti vain korkoihin! Työttömyysaika - no tätä en oikeasti tiedä miten selvittiin kun korvauksia saatiin odottaa 6kk. Sossusta kysyttiin kerran apua, ei saatu ja toista kertaa ei menty kysymään. Mutta hengissä ollaan yhä.
Parisuhdeongelmat hoidettiin neljän seinän sisällä puhumalla, ei tappelemalla.
Kodinhoitajaan oli tosiaan mahdollisuus, me saimme kaupungilta kerran 2 pväksi kodinhoitajan kun mulla hajosi selkä ja pikkukakkonen oli parikuinen. Mutta kyllä me maksoimme siitäkin vaikka oltiin alimmassa tuloluokassa kaikin tavoin.
Tuntuu että nyky"nuoret" on niin hemmetin heikkoa tekoa, mitään ei osata enää tehdä maalaisjärjellä vaan heti hajoaa pää. Onneksi nuo 4 omaa ja miniä tuntuvat ainakin toistaiseksi täyspäisiltä....
[/quote]
Silloin oli silloin - KAIKKI elivät samalla tasolla kuin te. Tuskin sinäkään silloin vertasit elämääsi 30-40 -vuotta aikaisempaan ja ajatellut, että ollaanpas me onnekkaita, kun ennen sotia kumminkin oli niiiiiiiiin paljon vaikeampaa....
Ja hei:
1) Ihan samalla lailla moni joutuu menemään nyt töihin tunnin matkan päähän heti perhevapaan jälkeen. Ap pakotettiin ottamaan duunia 1,5 tunnin matkan päästä - ei ollut oma ratkaisu kuten sinulla, vaan työkkärin määräys. Sinullakin olisi ollut oikeus hoitovapaaseen, mutta halusit ansaita rahaa. Sama juttu nyt.
2) samalla lailla nyt joutuvat pienipalkkaiset kierrättämään ja tekemään halpaa kotiruokaa. Kuvittelitko asian muuttuneen helpommaksi?
3) asuntolainojen korot olivat korkealla aikoinaan, mutta niin oli inflaatiokin. Inflaatio söi lainaa kovaa vauhtia, nyt matalan inflaation aikana sellaista helpotusta ei ole. Plus että nyt asuntojen arvo ei nouse, vaan monin paikoin laskee, toisin kuin silloin. Yhä nykyään moni joutuu ottamaan lyhennysvapaita, jolloin maksetaan pelkät korot. Vuokra-asuntoja ei ole paremmin, vaan huonommin saatavilla nyt verrattuna kysyntään.
4) kunnallisia kodinhoitajia ei useimmissa kunnissa saa missään tilanteessa lapsiperheeseen, huononnus teidän aikoihinne. Jos sen jossain harvinaisesti saa, siitä joutuu nykyäänkin maksamaan.
Ei se ole sen helpommaksi siis muuttunut, mutta se on eroa, että tuloerot ovat kasvaneet ja nykyään monella ON asiat leveämmin, ja niihin leveämmin eläviinhän ihminen samana aikakautena elämäänsä vertaa, ei menneisiin.
5
[/quote]
Eihän tuo pidä ollenkaan paikaansa - ei kaikki eläneet läheskään samalla tasolla!! Mulla oli ystäviä joilla oli varaa ostaa kauniaisista 5 miljoonaa markkaa maksanut tontti (meidän rivari maksoi 470tmk) ja toisaalta tuttuja jotka eli sosiaalihuollon varassa. Ihan kuten nytkin!! Missä pussissa elät kun kuvittelet että silloin oli jotenkin helpompaa?? Ja väkisinkin tuli verrattua elämää vanhempieni nuoruuteen sodan jaloissa, siihen nähden meillä oli tosi hyvin.
1. Se tunnin työmatka ei ollut oma valinta vaan työmarkkinoiden. En saanut työtä lähempää vaan oli pakko pysyä siinä missä olin ollut jo ennen lapsia. Pakotteita voi olla muitakin kuin te toimisto
2. aika vähän täällä av:llä enää puhutaan lastenvaatteiden kierrättämisestä, reimatekit ja vimpan päälle vehkeet pitää ollaa ettei ole noloa. Ja eineksiä tunnutaan syövän kun valitetaan ettei vartissa tai 30 min voi tehdä oikeaa ruokaa
3. tuo on aikamoinen harha, kyllä se velka pysyi maksettavana inflaatiosta huolimatta. Ostimme asunnon v 86 470kmk ja myimme 93 samalla hinnalla, velka oli edelleen yli 200tmk ja pankki kyllä halusi omansa pois. Vuokra-asuntoja ei ollut varaa edes ajatella saati saatavilla.
4. Meidän perheessä on ollut lapsia 33 vuotta - saimme yhden kerran kodinhoitajan avuksi. Kuka tahansa saa sellaisen rahalla kuten mekin.
Tuloerot on kasvaneet mutta osin vapaaehtoisesti - onhan niin paljon ihmisiä jotka vartavasten hankkiutuvat sossun eläteiksi. Palkansaajien kesken ei ero ole niin huima kuin kuvittelisi.
Jos ei ole noita aikoja elänyt ei ihan tiedä mistä puhuu....
[/quote]
Totta kai upporikkaita on ollut aina, mutta missä pussissa SINÄ olet elänyt, jos olet missannut tiedon tuloerojen ja varallisuuserojen kasvusta? Häh?
Ja nimenomaan lapsiperheet ovat niitä vertailussa alas pudonneita.
1) oli se silti oma valintasi. Työpaikan perässä on muutettu aina, mutta nyt ei saa edes sitä minimityöttömyystukea, jos et ole valmis menemään kauas duuniin. Että näin.
2) kyllä se kierrätys on erittäin arkipäivää valtaosassa lapsiperheitä. Älä kuvittele, että av-palstan kerskumisketjut olisivat koko totuus. Lisäksi niitä Reimatecejä nyt vasta kierrätetäänkin! Eineksiä käytetään, koska ne ovat käteviä ja täyttä ruokaa - silti moni tekee myös itse. Kyse ei ole erityisesti laiskuudesta, vaan kiireessä tapahtuvasta priorisoinnista.
3) Inflaatio syö lainapääomaa. Kun osti 70-luvulla asunnon niin, että otti siihen vaikkapa sata tuhatta markkaa lainaa, lainan reaaliarvo suhteessa tuloihin - vaikket olisi ollenkaan lyhentänyt lainaa, mikä tosin silloin ei ollut mahdollista - olisi ollut muutaman vuoden päästä vain puolet siitä. SINÄ et nyt varsinaisesti hyötynyt asuntojen hinnannoususta, koska osuit ostamaan asunnon juuri muutama vuosi ennen lamaa ja myymään sen pahan hintaromahduksen jälkeen. Lisäksi juuri sinun lainojesi korot johtuivat ennemminkin markan kellumaan laskemisesta ja lainojen valuuttakytköksistä, joten et oikeasti voi vetää tuosta poikkeusajanjaksosta mitään kattavia analyyseja siitä, miten "ennen" asiat olivat.
4) Kodinhoitajaa ei saa rahallakaan pariksi päiväksi. Mutta lastenhoitajan toki saa, hinta vaan on todella paljon isompi, jos maksat tuntihintaa joka alkavalta tunnilta matkat päällelukien. Lisäksi Mll ei välitä hoitajia kuin suuremmilla paikkakunnilla.
5
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:05"]
En muista edes lukeneeni, että eläkemaksut olisivat koskaan olleet 5%????? Ei. ei koskaan.
[/quote]
Päivitä tietosi! Työeläkemaksu oli 5 % vuosina 1962-68. Eikä kovin paljon suurempi vuosina 69-75, silloin 5-8 %.
En ehdi ottaa nyt kantaa muihin kohtiin, mutta pyörittelen näitä lukuja päivittäin ihan työn puolesta.
"Maksu on vain noussut: se oli 5 % vuosina 1962-68, 5-8 % 1969-75, 10-14 % 1976-88 ja 15 - 29 % vuosina 1989-2012 (työnantajan TyEL 22,8 %, työntekijän 5,15/6,50 %).[1] SAK vaatii sen nostamista entisestään. Maksu on osa verokiilaa, työn verotusta, joka vaikeuttaa työllistymistä ja vähentää työntekijän käteen jäävää tuloa."
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:05"]
En muista edes lukeneeni, että eläkemaksut olisivat koskaan olleet 5%????? Ei. ei koskaan.
[/quote]
Päivitä tietosi! Työeläkemaksu oli 5 % vuosina 1962-68. Eikä kovin paljon suurempi vuosina 69-75, silloin 5-8 %.
En ehdi ottaa nyt kantaa muihin kohtiin, mutta pyörittelen näitä lukuja päivittäin ihan työn puolesta.
"Maksu on vain noussut: se oli 5 % vuosina 1962-68, 5-8 % 1969-75, 10-14 % 1976-88 ja 15 - 29 % vuosina 1989-2012 (työnantajan TyEL 22,8 %, työntekijän 5,15/6,50 %).[1] SAK vaatii sen nostamista entisestään. Maksu on osa verokiilaa, työn verotusta, joka vaikeuttaa työllistymistä ja vähentää työntekijän käteen jäävää tuloa."
[/quote]
Niin, linkki jäi http://liberalismi.net/wiki/El%C3%A4ke
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:14"]
Viisi asiaa, joista suuret ikäluokat, eli nämä työn sankarit (tirsk!) eivät halua puhua:
1. Asuntovelat maksettiin pois 10 vuodessa. Asunnot olivat halpoja, palkat koulutukseen ja työtahtiin nähden kovia ja verotus mitätöntä nykypäivään verrattuna. Inflaatio edesauttoi lainojen maksamista.
2. Lapset hoidatettiin omilla vanhemmilla. Ilmaiseksi tiätty.
3. Työmatkat olivat todella lyhyitä, usein pari kilometriä. Nyt 50 kilometrin työmatka on ihan normi ja yli 100 kilometrin työmatka ei hämmästytä ketään. Työttömän täytyy ottaa töitä vastaan jopa 80 kilometrin päästä. Ennen ei töihin menty edes naapurikuntaan, sillä "eihän niin kaukana voi käydä töissä".
4. Verot ja eläkemaksut olivat pieniä, nyt verojen määrä on kovinta ikinä. Eläkemaksut keskimäärin noin 24 %, ennen ei edes 5 %.
5. Omia erityisetuuksia suurille ikäluokille, kuten alhainen eläkeikä ja työttömyyseläke. Meidän 30-40 -vuotiaiden eläkeikä alkaa vamasti jo 7:llä, kunhan aikaa hieman kuluu. Työttömyyseläke muuten poistettiin kaikilta vuoden 1950 jälkeen syntyneiltä.
[/quote]
Vastataan kermaperseprovoilijan väitteisiin;
1: Laina-ajat olivat lyhyempiä ja asunnot vaatimattomampia. Nythän ostetaan suoraan 25 vuoden laina-ajalla heti se iso asunto, joka aikoinaan oli kolmas tai neljäs asunto. Inlaatio piti suurelta osin huolen korosta. Mutta, velkaa haettiinkin hattu kourassa, oli säännöstelty ala. Pankinjohtaja oli tuollon todella iso herra. Nyt tarvittasiin tilastonikkari kaivamaan tieto, että kuinka suuri osuus asumiskustannukset oli tuloista, väittäisin, ettei ollut ainakaan pienempi kuin nykyään. Kyllä se velka piti maksaa ja vastikkeet kanssa.
2. Tyhjä slogan, joka ei pidä kuin pieneltä osin paikkaansa. Jotkut ehkä hoidattivat. Suuri osa ei, koska isovanhemmat olivat itse töissä tai asuttiin eri paikkakunnilla.
3. Entisaikaan muutettiin työpaikkojen luo, pakosta. Nyt autoistuneena aikana voidaan asua vaikka 50-100 kilometrin päässä työpaikasta.
4. verojen määrällä ja saaduilla palveluilla yhteys.
5. Suuret ikäluokat ovat tehneet enemmän töitä ja rankkaa työtä. Koulun penkiltä töihin 15 ikävuoden jälkeen suurin osa ikäluokasta. Kannattaisi tietää mitä kadehtii.
[/quote]
1) en tunne ketään, joka ostaisi heti 25 vuoden lainalla ison asunnon. Kannattaa myös tajuta, että iso osa suomalaisista asuu pk-seudulla (viidesosa) tai muualla isommissa kaupungeissa, joissa asunnot ovat kalliita. Jos täällä stadissa haluaa hyvänkokoisen perheasunnon, se on vähintään puoli miljoonaa, joka 25 vuoden laina-ajallakin merkitsee liki 2200 euron kuukausimenoja, yhtiövastikkeet päälle. Ja puolella millillä ei osteta edes mitään kerrostaloneliötä kummempaa, jos se neliö sijaitsee keskustassa eikä lähiössä. Joka tapauksessa ihan tavallinenkin asunto siis edellyttää todella isoa investointia.
2)Samaa mieltä osittain. Tosin moni suurten ikäluokkien vanhempi joutui hoidattamaan lapsensa mummoilla tms. ihan jo siksikin, että päivähoitoa ei ollut laajasti tarjolla kuin vasta 80-luvulla, moni palkkasi kotiin lapsenlikan tai käytti mummoja.
3)Totta tuokin. Tosin siihen aikaan kaikki oli omassa ratkaisuvallassa, nykyään vaihtoehtoja ei ole, se duuni on pakko ottaa kaukaakin, koska muuten ei saa mitään työttömyyskorvausta.
4)Kunpa olisikin! Mutta iso osa veroista menee muihin kuin lapsiperheiden palveluiden kustantamiseen. Esim. valtionvelan hoitoon. Suurten sukupolvien eläkeläisten hoitoon. Hallintoon. Infrastruktuuriin.
5)Älä ole hoopo. Työ on nykyään vähemmän fyysistä, keskimäärin - mutta kovempaa tahdiltaan kaikin tavoin, ja stressaavampaa. Lisäksi on älytöntä luulotella, ettei opiskelu vastaisi työntekoa, varsinkaan nykyisin. Siinä missä ennen sai kohtuupalkkaisen työpaikan olemalla keskikoulun suorittanut reipas nuorimies, kukaan ei palkkaa nykyään pelkän peruskoulun suorittanutta. Ammattitutkintokaan ei tahdo riittää, vaan jonkun juoksutytön (anteeksi, logistiikkahenkiön? Tms., nykyistä juoksutytön ammattinimikettä en edes muista, jotain hienoa sekin varmaan nykyään, vaikka homma onkin käytännössä samaa kuin juoksutytöllä) hommaankin haetaan korkeakoulutettuja ja kielitaitoisia työntekijöitä...
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:40"]
4, mutta eihän se OLE noin! Olen syntynyt vuonna 1967, joten ehkä muistan nuo jutut hiukan paremmin, mutta:
- 90-luvun lamassakaan ei velvoitettu ottamaan vastaan työtä 1,5 h työmatkan päästä. Näitä ehtoja on kiristetty koko ajan.
- lapsiperheiden palveluita on karsittu koko ajan, eniten 90-luvun laman JÄLKEEN. Siihen asti mm. perheisiin sai kodinhoitajan kunnalta, jos äiti sairastui, nyt se on utopiaa useimmissa kunnissa, koska kodinhoitajia on enää murto-osa siitä, mitä ennen 90-luvun lamaa, ja vähien jäljelläolevien aika menee paisuvan vanhusväestön hoitoon (laitospaikkoja kun on myös karsittu 90-luvun laman jälkeen!). Toisin sanoen TURVAVERKKO ON NYT HUONOMPI KUIN KOSKAAN. Perheet asuvat usein kaukana suvustaan, eikä monilla ole mitään mummolaa, mistä pyytää apua - samalla yhteiskunta on karsinut käytännön arjen avun pois.
- tosi on, että fyysisesti elämä on helpompaa tekniikan myötä, mutta henkisesti stressi kasvaa koko ajan. Ei riitä, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat kotoa - se oli vielä 1970-luvulla hyvää kasvatusta. Silloin ei tunnettu edes sanaa virike tai lapsentahtisuus, jotka nykyään ovat hyvän vanhemmuuden peruspilareita. Lapset huitelivat pienestä pitäen ulkona ilman aikuisia, nyt se olisi jo heitteillejättö. Vaatimustaso hyvälle vanhemmuudelle on kasvanut todella huimasti. Eikä sekään riitä, pitää olla myös itse timmi ja nätti, huolehtia parisuhteestaan, ystävistään, sukulaisistaan... työstä tietysti puhumattakaan.
- nyt on sitä paitsi ihan tutkimustenkin mukaan ensi kertaa käsillä tilanne, jossa nykyaikuiset ovat taloudellisesti heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa. Ajattele! Suuren sukupolven edustajat perivät vanhempansa, mutta he ovat pääsääntöisesti yhä elossa, ja nykyhengen mukaisesti käyttävät omaisuutensa mukavaan eläkeaikaan (ihan ok, toki en tätä purnaa, mutta tässä on iso ajatuksellinen muutos aiempaan, kun perinnön jättäminen lapsille oli tärkeä tavoite, ei oma humpustelu), viis perillisistä.
(ei ap)
[/quote]
Moon syntynyt -66 joten muistan jotakin minäkin. Mun mielestä nykyiset 25-40 vuotiaat kitisevät ihan turhasta pääasiassa. Ei tämä elämä nyt ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. On totta kyllä, että lapsiperheiden etuja on leikattu mutta se on tehty jo 90-luvulla ja olen itsekin joutunut siitä kärsimään.
Ei ole mikään pakko tavoitella sellaisia utopioita kuin omakotitalo, isä, äiti 2-3 lasta, kultainen noutaja, audi vaan voi ihan oikeasti tehdä elämästään itsensä näköisen eikä luulla, että materian tavoittelu on tie onneen. Lisäksi nyt on mahdollisuus vielä saada lapset päiväkotiin vaikkei olisi töissäkään ja jos todella väsyy niin tuollaisia kanavia on olemassa.
Suuret ikäluokat sai sellaisen materiaalisen elämän mutta meidän nuorempien on etsittävä elämän mielekkyys ja onni onni muista asioista ja luulen kyllä, että niin onkin parempi. Ja ainahan pikkulapsivaihe on rankkaa. Kenelläpä ei olisi. Se on normaalia ja se on elämää. Elämän ei taida olla tarkoituskaan olla mitään viihdykejuhlaa vaikka sitä meille markkinoidaan ja monet menevät retkuun ja sitten ovat onnettomia kun koko ajan ei olekaan hauskaa.
Toki saa lapsiperheiden ongelmia tuoda esille ja pitääkin mutta mun elämänkokemuksen mukaan juuri nyt ei ole sen vaikeampaa kuin aiemminkaan. 90-luvulla oli myös tuskasen vaikeaa saada työpaikkaa ja kilpailu oli kovaa, joten se ei ole mitään uutta.
[/quote]
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä asia, tosin sitäkin moni pitää lapsiperheiden hyysäämisenä ja turhana. Mutta se todella on AINOA lapsiperheiden varmuudella käytössä oleva arjen helpotuskeino. Edes lastensuojelun asiakkaaksi ilmoittautumalla ei useimmissa kunnissa saa mitään arjen apua kunnalta. Tämä on hyvä muistaa, kun kehuskelee hädänalaisten mahdollisuuksia saada mukamas apua...
Ihan oikeassa olet, että monasti perheet unohtavat, että vähemmälläkin tulee toimeen ja voi olla onnellinen.
Mutta on minusta suorastaan veemäistä ylimielisyyttä syyttää ihmisiä väärästä asenteesta, jos he tavoittelevat samaa mukavuutta elämäänsä kuin muutkin!
Ihan samalla lailla nimittäin tuollainen "tyydy vähemään ja lopeta nuriseminen" ahdistaa ihmistä, jos se on ainoa näköala, mikä on olemassa hamaan hautaan asti - kuin se, että yrittää tehdä töitä ja hankkia mukavuutta elämäänsä.
Jokaisella on oikeus tavoitella hyvää elämää. Hyvä tietenkin, jos sellaiseksi näkee lähiökolmion ja osaa siitä nauttia, mutta ei sellaista voi ULKOAPÄIN sanella ihmisille elämäntasoksi. Semmoinen "olette tyhmiä, kun ette hyväksy osaanne" on köyhien kyykyttämistä ja luokka-ajattelua pahimmasta päästä. En nyt sano, että sinä ajat tuota, mutta pahasti se haisee riviesi välistä, vaikka et tahtoisikaan.
PS: todella, 90-luvun lamassa oli vaikea saada töitä, itsekin muistan omakohtaisesti sen rimpuilun. Mutta mitä se tähän 20 vuotta myöhempään liittyy? Ei saa olla tyytymätön ja ahdistunut, kun joskus jossain on ollut yhtä vaikeaa tai vaikeampaa? Mitä ihmettä!
5
[/quote]
Mä tarkoitan sitä, että elämänasennetta pitää muuttaa valitsevien olosuhteiden mukaan. Meillä kaikilla suomalaisilla taitaa olla melkoisen mukavat asunnot. Eiköhän sisävessa ja lämmin vesi tule jo jokaisen asuntoon. Kun olin lapsi, näin ei kaikilla vielä ollut. Älä halveksi lähiökolmiota. Vietin sellaisessa ihan onnellisen lapsuuden. 90-luvun lama liittyy tähän sillä tavalla, että ei ole epänormaalia, että elämässä on ajoittain vaikeaa. Eipä ole minua ennen luokka-ajattelusta syytettykään. = D
[/quote]
Ei ole epänormaalia, olen samaa mieltä Mutta se nyt ei kyllä vähäisessäkään määrin helpota arkensa kanssa rimpuilevia, kuten ap:tä. Ihan yhtä vähän kuin jos muistuttaisi, että kehitysmaissa on asiat kurjemmin kuin täällä.
Sinä ja lapsuutesi 70-luvulla ovat yksi asia ja nykyinen elintaso toinen. Ihminen ei vertaa elämäänsä tai aseta unelmiaan sen mukaan, mikä on ollut normaalia elämisen tasoa joskus 40 vuotta sitten! Siksi sanoin, että on vähän hoopoa vetää tähän joku ammoinen ajanjakso suoraan - koska silloinhan ihmiset vertasivat myös elämäänsä muiden senaikaisten ihmisten elintasoon, ei vaikkapa 30-luvun elintasoon.
Ja hei: ap ei todellakaan puhu mistään omakotitalo+audi -elintasosta. En puhu minäkään. Ansaitsen miehen kanssa yhteensä noin 8000 euroa brutto kuussa, ja se riittää silti stadissa vanhaan lähiömurjuun (hitas-neliö, nelihenkinen perhe) ja kymmenen vuotta vanhaan sitikkaan. Kyllä onkin kohtuuton elintaso, juuei.
5
[/quote] Mut sulla on asiat kuule ihan hyvin. Huone jokaiselle perheenjäsenelle, pk-seudun palvelut ja viihdyketarjonnat käden ulottuvilla. Joten, en oikein ymmärrä mitä SINÄ valitat. En tiedä, kenen elintasoon sä itseäsi oikein vertaat kun olet noin tyytymätön. Mitä sinä sitten haluaisit lisää? Mihin katsoisit olevasi oikeutettu? Mun perspektiivistä katsottuna sulla ei pitäisi olla mitään aihetta tuon perusteella tyytymättömyyteen.
[/quote]
En minä varsinaisesti valitakaan, mutta sanon vaan, että ei nykyään edes "hyvät tulot" tuo mitään luksusta. Rupanen asuinalue, rupainen ja ahdas kerrostalokämppä - vaikka ollaan akateeminen viisikymppinen pariskunta, tehty "uraa" jo neljännesvuosisata. Elämä on ihan käsittämättömän kallista nykyään, ainakin pk-seudulla. Joskus ammoisina menneinä aikoina tällä uralla olevalla olisi ollut rouhea keskusta-asunto ja kotiapulainen...
5
[/quote]
Nyt sinä itse vertaat ammoisiin aikoihin = ) Huomaatkos. Nyt eletään tätä päivää ja akateemiset saa olla ihan yhtä suu säkkiä myöten kuin duunaritkin. Ajat muuttuu ja jotta jaksaa pysytellä mukana pitää omaakin ajatusmaailmaa ja vaatimustasoa muuttaa. Äläkä vertaa itseäsi muihin ja kadehdi muita, se on varma keino masentua tai tulla katkeraksi.
Sitä paitsi niissä rouheissa keskusta-asunnoissa ( esim. Töölö) on nykyään torakoita, rottia tai luteita. Siivousapua voi ostaa. Jos ei joka viikoksi raaski niin satunnaisesti sitten.
[/quote]
Minä vertaan siihen, mitä "ammoisina aikoina" olisi saman ammatin haltija kyennyt hankkimaan palkallaan verrattuna sen ajan muihin työntekijöihin. En mussuta siitä, mitä vimpaimia nyt on käytössä verrattuna ammoisten aikojen teknologiaan, koska se teknologinen taso on noussut kaikilla. Eikö tämä vertailun ero nyt mil-lään aukea sinulle...?
En edelleenkään varsinaisesti valita, mutta tämähän ei nyt sinulle mene tämäkään jakeluun. Sanon vaan esimerkinomaisesti, että eläminen on nykyään todella kallista, ja peruselintaso edellyttää kovaa koulutusta ja kovaa työntekoa, kun aiemmin vastaavalla koulutuksella ja työuralla oltaisiin oltu jo paikkakunnan silmäätekeviä. Fine with me, mutta kuvaa noin yleisellä tasolla hyvin kilpailun ja vaatimustason kovenemista, eli juuri sitä, mistä tässä ketjussa on ollut puhe. Jos et ole sattunut huomaamaan.
5
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:45"] Ongelma on se, että lapsiperheet haluavat kaiken maksamatta siitä itse mitään.
[/quote]
Päivän naurut: maksamatta mitään. Tee ensimmäinen lapsi, niin yllätyt. Meidän monilapsisessa perheessä pelkkä ruokalasku on 1 200- 1 500 euroa kuukaudessa (teini-ikäinen poika syö muuten saman verran kuin 2-3 aikuista naista), siihen päälle vaatteet (puolen vuoden päästä pieniä), kengät (puolen vuoden päästä pienet), harrastusvälineet (pakollisia, koulu vaatii), lääkkeet jne jne. Jokaisessa ostoksessa on veroja, joten maksetaan verottajalle jättipotti jo pelkästään alveina. Siihen päälle autoilun kulut, ansioverot, kiinteistöverot. JUMANKAUTA ME MAKSAMME, MAKSAMME JA MAKSAMME.
Kun itse olin lapsi, olin sisaruksieni kanssa kaikki lomat ja monet viikonloputkin hoidossa isovanhemmilla. Samoin olivat kaikki serkkuni, isovanhemmat olivat turvallisia ja ilmaisia hoitajia. Vanhemmilla oli turvatut työpaikat melko vähäisellä koulutuksella, lähellä kotia (1-5 km), oli vain yksi auto ylläpidettävänä, inflaatio kuittasi suurimman osan asuntolainasta. Voi että, oli silloin tiukkaa.
[/quote]
Eli klassinen tapaus: on hankittu wauwakuumelasit silmillä monta lasta ja nyt teini-ikäistyessä vasta huomataan, että niiden elättäminen on tosiaan kallista.
Suurperheilyharrastus kannattaisi jättää isoille tuloluokille. Miksi ylipäätään pitää puskea niin monta lasta ulos, että niiden kanssa elämä käy sitten mahdollisimman raskaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:40"]
4, mutta eihän se OLE noin! Olen syntynyt vuonna 1967, joten ehkä muistan nuo jutut hiukan paremmin, mutta:
- 90-luvun lamassakaan ei velvoitettu ottamaan vastaan työtä 1,5 h työmatkan päästä. Näitä ehtoja on kiristetty koko ajan.
- lapsiperheiden palveluita on karsittu koko ajan, eniten 90-luvun laman JÄLKEEN. Siihen asti mm. perheisiin sai kodinhoitajan kunnalta, jos äiti sairastui, nyt se on utopiaa useimmissa kunnissa, koska kodinhoitajia on enää murto-osa siitä, mitä ennen 90-luvun lamaa, ja vähien jäljelläolevien aika menee paisuvan vanhusväestön hoitoon (laitospaikkoja kun on myös karsittu 90-luvun laman jälkeen!). Toisin sanoen TURVAVERKKO ON NYT HUONOMPI KUIN KOSKAAN. Perheet asuvat usein kaukana suvustaan, eikä monilla ole mitään mummolaa, mistä pyytää apua - samalla yhteiskunta on karsinut käytännön arjen avun pois.
- tosi on, että fyysisesti elämä on helpompaa tekniikan myötä, mutta henkisesti stressi kasvaa koko ajan. Ei riitä, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat kotoa - se oli vielä 1970-luvulla hyvää kasvatusta. Silloin ei tunnettu edes sanaa virike tai lapsentahtisuus, jotka nykyään ovat hyvän vanhemmuuden peruspilareita. Lapset huitelivat pienestä pitäen ulkona ilman aikuisia, nyt se olisi jo heitteillejättö. Vaatimustaso hyvälle vanhemmuudelle on kasvanut todella huimasti. Eikä sekään riitä, pitää olla myös itse timmi ja nätti, huolehtia parisuhteestaan, ystävistään, sukulaisistaan... työstä tietysti puhumattakaan.
- nyt on sitä paitsi ihan tutkimustenkin mukaan ensi kertaa käsillä tilanne, jossa nykyaikuiset ovat taloudellisesti heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa. Ajattele! Suuren sukupolven edustajat perivät vanhempansa, mutta he ovat pääsääntöisesti yhä elossa, ja nykyhengen mukaisesti käyttävät omaisuutensa mukavaan eläkeaikaan (ihan ok, toki en tätä purnaa, mutta tässä on iso ajatuksellinen muutos aiempaan, kun perinnön jättäminen lapsille oli tärkeä tavoite, ei oma humpustelu), viis perillisistä.
(ei ap)
[/quote]
Moon syntynyt -66 joten muistan jotakin minäkin. Mun mielestä nykyiset 25-40 vuotiaat kitisevät ihan turhasta pääasiassa. Ei tämä elämä nyt ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. On totta kyllä, että lapsiperheiden etuja on leikattu mutta se on tehty jo 90-luvulla ja olen itsekin joutunut siitä kärsimään.
Ei ole mikään pakko tavoitella sellaisia utopioita kuin omakotitalo, isä, äiti 2-3 lasta, kultainen noutaja, audi vaan voi ihan oikeasti tehdä elämästään itsensä näköisen eikä luulla, että materian tavoittelu on tie onneen. Lisäksi nyt on mahdollisuus vielä saada lapset päiväkotiin vaikkei olisi töissäkään ja jos todella väsyy niin tuollaisia kanavia on olemassa.
Suuret ikäluokat sai sellaisen materiaalisen elämän mutta meidän nuorempien on etsittävä elämän mielekkyys ja onni onni muista asioista ja luulen kyllä, että niin onkin parempi. Ja ainahan pikkulapsivaihe on rankkaa. Kenelläpä ei olisi. Se on normaalia ja se on elämää. Elämän ei taida olla tarkoituskaan olla mitään viihdykejuhlaa vaikka sitä meille markkinoidaan ja monet menevät retkuun ja sitten ovat onnettomia kun koko ajan ei olekaan hauskaa.
Toki saa lapsiperheiden ongelmia tuoda esille ja pitääkin mutta mun elämänkokemuksen mukaan juuri nyt ei ole sen vaikeampaa kuin aiemminkaan. 90-luvulla oli myös tuskasen vaikeaa saada työpaikkaa ja kilpailu oli kovaa, joten se ei ole mitään uutta.
[/quote]
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä asia, tosin sitäkin moni pitää lapsiperheiden hyysäämisenä ja turhana. Mutta se todella on AINOA lapsiperheiden varmuudella käytössä oleva arjen helpotuskeino. Edes lastensuojelun asiakkaaksi ilmoittautumalla ei useimmissa kunnissa saa mitään arjen apua kunnalta. Tämä on hyvä muistaa, kun kehuskelee hädänalaisten mahdollisuuksia saada mukamas apua...
Ihan oikeassa olet, että monasti perheet unohtavat, että vähemmälläkin tulee toimeen ja voi olla onnellinen.
Mutta on minusta suorastaan veemäistä ylimielisyyttä syyttää ihmisiä väärästä asenteesta, jos he tavoittelevat samaa mukavuutta elämäänsä kuin muutkin!
Ihan samalla lailla nimittäin tuollainen "tyydy vähemään ja lopeta nuriseminen" ahdistaa ihmistä, jos se on ainoa näköala, mikä on olemassa hamaan hautaan asti - kuin se, että yrittää tehdä töitä ja hankkia mukavuutta elämäänsä.
Jokaisella on oikeus tavoitella hyvää elämää. Hyvä tietenkin, jos sellaiseksi näkee lähiökolmion ja osaa siitä nauttia, mutta ei sellaista voi ULKOAPÄIN sanella ihmisille elämäntasoksi. Semmoinen "olette tyhmiä, kun ette hyväksy osaanne" on köyhien kyykyttämistä ja luokka-ajattelua pahimmasta päästä. En nyt sano, että sinä ajat tuota, mutta pahasti se haisee riviesi välistä, vaikka et tahtoisikaan.
PS: todella, 90-luvun lamassa oli vaikea saada töitä, itsekin muistan omakohtaisesti sen rimpuilun. Mutta mitä se tähän 20 vuotta myöhempään liittyy? Ei saa olla tyytymätön ja ahdistunut, kun joskus jossain on ollut yhtä vaikeaa tai vaikeampaa? Mitä ihmettä!
5
[/quote]
Mä tarkoitan sitä, että elämänasennetta pitää muuttaa valitsevien olosuhteiden mukaan. Meillä kaikilla suomalaisilla taitaa olla melkoisen mukavat asunnot. Eiköhän sisävessa ja lämmin vesi tule jo jokaisen asuntoon. Kun olin lapsi, näin ei kaikilla vielä ollut. Älä halveksi lähiökolmiota. Vietin sellaisessa ihan onnellisen lapsuuden. 90-luvun lama liittyy tähän sillä tavalla, että ei ole epänormaalia, että elämässä on ajoittain vaikeaa. Eipä ole minua ennen luokka-ajattelusta syytettykään. = D
[/quote]
Ei ole epänormaalia, olen samaa mieltä Mutta se nyt ei kyllä vähäisessäkään määrin helpota arkensa kanssa rimpuilevia, kuten ap:tä. Ihan yhtä vähän kuin jos muistuttaisi, että kehitysmaissa on asiat kurjemmin kuin täällä.
Sinä ja lapsuutesi 70-luvulla ovat yksi asia ja nykyinen elintaso toinen. Ihminen ei vertaa elämäänsä tai aseta unelmiaan sen mukaan, mikä on ollut normaalia elämisen tasoa joskus 40 vuotta sitten! Siksi sanoin, että on vähän hoopoa vetää tähän joku ammoinen ajanjakso suoraan - koska silloinhan ihmiset vertasivat myös elämäänsä muiden senaikaisten ihmisten elintasoon, ei vaikkapa 30-luvun elintasoon.
Ja hei: ap ei todellakaan puhu mistään omakotitalo+audi -elintasosta. En puhu minäkään. Ansaitsen miehen kanssa yhteensä noin 8000 euroa brutto kuussa, ja se riittää silti stadissa vanhaan lähiömurjuun (hitas-neliö, nelihenkinen perhe) ja kymmenen vuotta vanhaan sitikkaan. Kyllä onkin kohtuuton elintaso, juuei.
5
[/quote] Mut sulla on asiat kuule ihan hyvin. Huone jokaiselle perheenjäsenelle, pk-seudun palvelut ja viihdyketarjonnat käden ulottuvilla. Joten, en oikein ymmärrä mitä SINÄ valitat. En tiedä, kenen elintasoon sä itseäsi oikein vertaat kun olet noin tyytymätön. Mitä sinä sitten haluaisit lisää? Mihin katsoisit olevasi oikeutettu? Mun perspektiivistä katsottuna sulla ei pitäisi olla mitään aihetta tuon perusteella tyytymättömyyteen.
[/quote]
En minä varsinaisesti valitakaan, mutta sanon vaan, että ei nykyään edes "hyvät tulot" tuo mitään luksusta. Rupanen asuinalue, rupainen ja ahdas kerrostalokämppä - vaikka ollaan akateeminen viisikymppinen pariskunta, tehty "uraa" jo neljännesvuosisata. Elämä on ihan käsittämättömän kallista nykyään, ainakin pk-seudulla. Joskus ammoisina menneinä aikoina tällä uralla olevalla olisi ollut rouhea keskusta-asunto ja kotiapulainen...
5
[/quote]
Nyt sinä itse vertaat ammoisiin aikoihin = ) Huomaatkos. Nyt eletään tätä päivää ja akateemiset saa olla ihan yhtä suu säkkiä myöten kuin duunaritkin. Ajat muuttuu ja jotta jaksaa pysytellä mukana pitää omaakin ajatusmaailmaa ja vaatimustasoa muuttaa. Äläkä vertaa itseäsi muihin ja kadehdi muita, se on varma keino masentua tai tulla katkeraksi.
Sitä paitsi niissä rouheissa keskusta-asunnoissa ( esim. Töölö) on nykyään torakoita, rottia tai luteita. Siivousapua voi ostaa. Jos ei joka viikoksi raaski niin satunnaisesti sitten.
[/quote]
Minä vertaan siihen, mitä "ammoisina aikoina" olisi saman ammatin haltija kyennyt hankkimaan palkallaan verrattuna sen ajan muihin työntekijöihin. En mussuta siitä, mitä vimpaimia nyt on käytössä verrattuna ammoisten aikojen teknologiaan, koska se teknologinen taso on noussut kaikilla. Eikö tämä vertailun ero nyt mil-lään aukea sinulle...?
En edelleenkään varsinaisesti valita, mutta tämähän ei nyt sinulle mene tämäkään jakeluun. Sanon vaan esimerkinomaisesti, että eläminen on nykyään todella kallista, ja peruselintaso edellyttää kovaa koulutusta ja kovaa työntekoa, kun aiemmin vastaavalla koulutuksella ja työuralla oltaisiin oltu jo paikkakunnan silmäätekeviä. Fine with me, mutta kuvaa noin yleisellä tasolla hyvin kilpailun ja vaatimustason kovenemista, eli juuri sitä, mistä tässä ketjussa on ollut puhe. Jos et ole sattunut huomaamaan.
5
[/quote]
Joo valitettavasti en huomaa sitä, että et valita koska mielestäni nimenomaan valitat. Mutta itsepä elämääsi elät ja jos tuollainen asenne on sitä mitä haluat, niin siitä vaan. Ei mulla sitten muuta sulle. Hymyillään jos tavataan.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 14:05"]
En muista edes lukeneeni, että eläkemaksut olisivat koskaan olleet 5%????? Ei. ei koskaan.
[/quote]
Päivitä tietosi! Työeläkemaksu oli 5 % vuosina 1962-68. Eikä kovin paljon suurempi vuosina 69-75, silloin 5-8 %.
En ehdi ottaa nyt kantaa muihin kohtiin, mutta pyörittelen näitä lukuja päivittäin ihan työn puolesta.
"Maksu on vain noussut: se oli 5 % vuosina 1962-68, 5-8 % 1969-75, 10-14 % 1976-88 ja 15 - 29 % vuosina 1989-2012 (työnantajan TyEL 22,8 %, työntekijän 5,15/6,50 %).[1] SAK vaatii sen nostamista entisestään. Maksu on osa verokiilaa, työn verotusta, joka vaikeuttaa työllistymistä ja vähentää työntekijän käteen jäävää tuloa."
[/quote]
Valistapa nyt: mistä oikein puhut? Verotusasteesta vai mistä? Kuten varmaan huomaat, työntekijät maksavat edelleen sen 5,15%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:40"]
4, mutta eihän se OLE noin! Olen syntynyt vuonna 1967, joten ehkä muistan nuo jutut hiukan paremmin, mutta:
- 90-luvun lamassakaan ei velvoitettu ottamaan vastaan työtä 1,5 h työmatkan päästä. Näitä ehtoja on kiristetty koko ajan.
- lapsiperheiden palveluita on karsittu koko ajan, eniten 90-luvun laman JÄLKEEN. Siihen asti mm. perheisiin sai kodinhoitajan kunnalta, jos äiti sairastui, nyt se on utopiaa useimmissa kunnissa, koska kodinhoitajia on enää murto-osa siitä, mitä ennen 90-luvun lamaa, ja vähien jäljelläolevien aika menee paisuvan vanhusväestön hoitoon (laitospaikkoja kun on myös karsittu 90-luvun laman jälkeen!). Toisin sanoen TURVAVERKKO ON NYT HUONOMPI KUIN KOSKAAN. Perheet asuvat usein kaukana suvustaan, eikä monilla ole mitään mummolaa, mistä pyytää apua - samalla yhteiskunta on karsinut käytännön arjen avun pois.
- tosi on, että fyysisesti elämä on helpompaa tekniikan myötä, mutta henkisesti stressi kasvaa koko ajan. Ei riitä, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat kotoa - se oli vielä 1970-luvulla hyvää kasvatusta. Silloin ei tunnettu edes sanaa virike tai lapsentahtisuus, jotka nykyään ovat hyvän vanhemmuuden peruspilareita. Lapset huitelivat pienestä pitäen ulkona ilman aikuisia, nyt se olisi jo heitteillejättö. Vaatimustaso hyvälle vanhemmuudelle on kasvanut todella huimasti. Eikä sekään riitä, pitää olla myös itse timmi ja nätti, huolehtia parisuhteestaan, ystävistään, sukulaisistaan... työstä tietysti puhumattakaan.
- nyt on sitä paitsi ihan tutkimustenkin mukaan ensi kertaa käsillä tilanne, jossa nykyaikuiset ovat taloudellisesti heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa. Ajattele! Suuren sukupolven edustajat perivät vanhempansa, mutta he ovat pääsääntöisesti yhä elossa, ja nykyhengen mukaisesti käyttävät omaisuutensa mukavaan eläkeaikaan (ihan ok, toki en tätä purnaa, mutta tässä on iso ajatuksellinen muutos aiempaan, kun perinnön jättäminen lapsille oli tärkeä tavoite, ei oma humpustelu), viis perillisistä.
(ei ap)
[/quote]
Moon syntynyt -66 joten muistan jotakin minäkin. Mun mielestä nykyiset 25-40 vuotiaat kitisevät ihan turhasta pääasiassa. Ei tämä elämä nyt ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. On totta kyllä, että lapsiperheiden etuja on leikattu mutta se on tehty jo 90-luvulla ja olen itsekin joutunut siitä kärsimään.
Ei ole mikään pakko tavoitella sellaisia utopioita kuin omakotitalo, isä, äiti 2-3 lasta, kultainen noutaja, audi vaan voi ihan oikeasti tehdä elämästään itsensä näköisen eikä luulla, että materian tavoittelu on tie onneen. Lisäksi nyt on mahdollisuus vielä saada lapset päiväkotiin vaikkei olisi töissäkään ja jos todella väsyy niin tuollaisia kanavia on olemassa.
Suuret ikäluokat sai sellaisen materiaalisen elämän mutta meidän nuorempien on etsittävä elämän mielekkyys ja onni onni muista asioista ja luulen kyllä, että niin onkin parempi. Ja ainahan pikkulapsivaihe on rankkaa. Kenelläpä ei olisi. Se on normaalia ja se on elämää. Elämän ei taida olla tarkoituskaan olla mitään viihdykejuhlaa vaikka sitä meille markkinoidaan ja monet menevät retkuun ja sitten ovat onnettomia kun koko ajan ei olekaan hauskaa.
Toki saa lapsiperheiden ongelmia tuoda esille ja pitääkin mutta mun elämänkokemuksen mukaan juuri nyt ei ole sen vaikeampaa kuin aiemminkaan. 90-luvulla oli myös tuskasen vaikeaa saada työpaikkaa ja kilpailu oli kovaa, joten se ei ole mitään uutta.
[/quote]
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä asia, tosin sitäkin moni pitää lapsiperheiden hyysäämisenä ja turhana. Mutta se todella on AINOA lapsiperheiden varmuudella käytössä oleva arjen helpotuskeino. Edes lastensuojelun asiakkaaksi ilmoittautumalla ei useimmissa kunnissa saa mitään arjen apua kunnalta. Tämä on hyvä muistaa, kun kehuskelee hädänalaisten mahdollisuuksia saada mukamas apua...
Ihan oikeassa olet, että monasti perheet unohtavat, että vähemmälläkin tulee toimeen ja voi olla onnellinen.
Mutta on minusta suorastaan veemäistä ylimielisyyttä syyttää ihmisiä väärästä asenteesta, jos he tavoittelevat samaa mukavuutta elämäänsä kuin muutkin!
Ihan samalla lailla nimittäin tuollainen "tyydy vähemään ja lopeta nuriseminen" ahdistaa ihmistä, jos se on ainoa näköala, mikä on olemassa hamaan hautaan asti - kuin se, että yrittää tehdä töitä ja hankkia mukavuutta elämäänsä.
Jokaisella on oikeus tavoitella hyvää elämää. Hyvä tietenkin, jos sellaiseksi näkee lähiökolmion ja osaa siitä nauttia, mutta ei sellaista voi ULKOAPÄIN sanella ihmisille elämäntasoksi. Semmoinen "olette tyhmiä, kun ette hyväksy osaanne" on köyhien kyykyttämistä ja luokka-ajattelua pahimmasta päästä. En nyt sano, että sinä ajat tuota, mutta pahasti se haisee riviesi välistä, vaikka et tahtoisikaan.
PS: todella, 90-luvun lamassa oli vaikea saada töitä, itsekin muistan omakohtaisesti sen rimpuilun. Mutta mitä se tähän 20 vuotta myöhempään liittyy? Ei saa olla tyytymätön ja ahdistunut, kun joskus jossain on ollut yhtä vaikeaa tai vaikeampaa? Mitä ihmettä!
5
[/quote]
Mä tarkoitan sitä, että elämänasennetta pitää muuttaa valitsevien olosuhteiden mukaan. Meillä kaikilla suomalaisilla taitaa olla melkoisen mukavat asunnot. Eiköhän sisävessa ja lämmin vesi tule jo jokaisen asuntoon. Kun olin lapsi, näin ei kaikilla vielä ollut. Älä halveksi lähiökolmiota. Vietin sellaisessa ihan onnellisen lapsuuden. 90-luvun lama liittyy tähän sillä tavalla, että ei ole epänormaalia, että elämässä on ajoittain vaikeaa. Eipä ole minua ennen luokka-ajattelusta syytettykään. = D
[/quote]
Ei ole epänormaalia, olen samaa mieltä Mutta se nyt ei kyllä vähäisessäkään määrin helpota arkensa kanssa rimpuilevia, kuten ap:tä. Ihan yhtä vähän kuin jos muistuttaisi, että kehitysmaissa on asiat kurjemmin kuin täällä.
Sinä ja lapsuutesi 70-luvulla ovat yksi asia ja nykyinen elintaso toinen. Ihminen ei vertaa elämäänsä tai aseta unelmiaan sen mukaan, mikä on ollut normaalia elämisen tasoa joskus 40 vuotta sitten! Siksi sanoin, että on vähän hoopoa vetää tähän joku ammoinen ajanjakso suoraan - koska silloinhan ihmiset vertasivat myös elämäänsä muiden senaikaisten ihmisten elintasoon, ei vaikkapa 30-luvun elintasoon.
Ja hei: ap ei todellakaan puhu mistään omakotitalo+audi -elintasosta. En puhu minäkään. Ansaitsen miehen kanssa yhteensä noin 8000 euroa brutto kuussa, ja se riittää silti stadissa vanhaan lähiömurjuun (hitas-neliö, nelihenkinen perhe) ja kymmenen vuotta vanhaan sitikkaan. Kyllä onkin kohtuuton elintaso, juuei.
5
[/quote] Mut sulla on asiat kuule ihan hyvin. Huone jokaiselle perheenjäsenelle, pk-seudun palvelut ja viihdyketarjonnat käden ulottuvilla. Joten, en oikein ymmärrä mitä SINÄ valitat. En tiedä, kenen elintasoon sä itseäsi oikein vertaat kun olet noin tyytymätön. Mitä sinä sitten haluaisit lisää? Mihin katsoisit olevasi oikeutettu? Mun perspektiivistä katsottuna sulla ei pitäisi olla mitään aihetta tuon perusteella tyytymättömyyteen.
[/quote]
En minä varsinaisesti valitakaan, mutta sanon vaan, että ei nykyään edes "hyvät tulot" tuo mitään luksusta. Rupanen asuinalue, rupainen ja ahdas kerrostalokämppä - vaikka ollaan akateeminen viisikymppinen pariskunta, tehty "uraa" jo neljännesvuosisata. Elämä on ihan käsittämättömän kallista nykyään, ainakin pk-seudulla. Joskus ammoisina menneinä aikoina tällä uralla olevalla olisi ollut rouhea keskusta-asunto ja kotiapulainen...
5
[/quote]
Nyt sinä itse vertaat ammoisiin aikoihin = ) Huomaatkos. Nyt eletään tätä päivää ja akateemiset saa olla ihan yhtä suu säkkiä myöten kuin duunaritkin. Ajat muuttuu ja jotta jaksaa pysytellä mukana pitää omaakin ajatusmaailmaa ja vaatimustasoa muuttaa. Äläkä vertaa itseäsi muihin ja kadehdi muita, se on varma keino masentua tai tulla katkeraksi.
Sitä paitsi niissä rouheissa keskusta-asunnoissa ( esim. Töölö) on nykyään torakoita, rottia tai luteita. Siivousapua voi ostaa. Jos ei joka viikoksi raaski niin satunnaisesti sitten.
[/quote]
Minä vertaan siihen, mitä "ammoisina aikoina" olisi saman ammatin haltija kyennyt hankkimaan palkallaan verrattuna sen ajan muihin työntekijöihin. En mussuta siitä, mitä vimpaimia nyt on käytössä verrattuna ammoisten aikojen teknologiaan, koska se teknologinen taso on noussut kaikilla. Eikö tämä vertailun ero nyt mil-lään aukea sinulle...?
En edelleenkään varsinaisesti valita, mutta tämähän ei nyt sinulle mene tämäkään jakeluun. Sanon vaan esimerkinomaisesti, että eläminen on nykyään todella kallista, ja peruselintaso edellyttää kovaa koulutusta ja kovaa työntekoa, kun aiemmin vastaavalla koulutuksella ja työuralla oltaisiin oltu jo paikkakunnan silmäätekeviä. Fine with me, mutta kuvaa noin yleisellä tasolla hyvin kilpailun ja vaatimustason kovenemista, eli juuri sitä, mistä tässä ketjussa on ollut puhe. Jos et ole sattunut huomaamaan.
5
[/quote]
Joo valitettavasti en huomaa sitä, että et valita koska mielestäni nimenomaan valitat. Mutta itsepä elämääsi elät ja jos tuollainen asenne on sitä mitä haluat, niin siitä vaan. Ei mulla sitten muuta sulle. Hymyillään jos tavataan.
[/quote]
Minä en valita omasta puolestani. Omat lapseni ovat jo teini-iässä ja tulemme kyllä toimeen. Ikääkin on jo liki 50 vee.
Mutta toisin kuin sinä, minä kykenen kyllä näkemään pitkiä kehityskulkuja ja sen, että yhteiskunta säästää kovalla kädellä ja nuorten lapsiperheiden (siis ei meidän perheen) elämä on käynyt todella tiukaksi. Tukea ei saa yhteiskunnalta, palvelutkin ovat joka vuosi heikompia kuin ennen ja työelämä kiristyy kaiken aikaa.
5
Jos joku keski-ikäinen on nuoruudessaan sinnitellyt köyhyydessä, miksi se nyt on yleispätevä kriteeri, joka nykyisten nuorten perheiden on kyettävä täyttämään, ja vielä mieluiten täysin samoissa oloissa, muuten ollaan "kermaperseitä".
Hei viisikymppiset "työn sankarit", tehän olette itse täysin kermaperseitä, kun rutkutatte siitä, millaista oli kasvattaa lapsia 80-luvun lopussa. Mitä hittoa te valitatte, kun 40-luvulla lapsia kasvatettiin pula-aikana, isät oli sodassa, perheet eli jossain yhdessä huoneessa koko poppoo ja ruokakin oli pelkkää leipää ja vettä, ja niitäkin oli liian vähän. Tehän varsinaisia pullamössö-valittajia olette!
Ei oo todellista. Oikeestiko ette ole muka kuulleet, että tuloerot kasvaa, palveluista karsitaan ja kilpailu työpaikoista kiristyy? Miksi sitä ei saa sanoa ääneen? Onko se teidän "sankaruudesta" jotenkin pois, jos sanoo ääneen, että nyt on huonommin monella perheellä oltavat kuin vaikka vielä vuosituhannen alussa tai ennen 90-luvun lamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap puhuu asiaa. se on köyhät kyykkyyn nyt ja sitten ihmetellään, kun joiltain onnettomilta oravanpyörässä loppuu jaksaminen.
Minä en valita omasta puolestani. Omat lapseni ovat jo teini-iässä ja tulemme kyllä toimeen. Ikääkin on jo liki 50 vee.
Mutta toisin kuin sinä, minä kykenen kyllä näkemään pitkiä kehityskulkuja ja sen, että yhteiskunta säästää kovalla kädellä ja nuorten lapsiperheiden (siis ei meidän perheen) elämä on käynyt todella tiukaksi. Tukea ei saa yhteiskunnalta, palvelutkin ovat joka vuosi heikompia kuin ennen ja työelämä kiristyy kaiken aikaa.
En kaihoa entisiin aikoihin, mutta jos vedotaan kehityskulkuihin niin sitten pitää olla älyllisesti rehellinen loppuun saakka. Nyt yhteiskunnan tarjoamaa tukea ja palveluita pidetään itsestäänselvyytenä. Kun vedotaan kehityskulkuihin niin pitää muistaa, että näitä "lapsiperheen palveluita" ei ole ollut kovin montaa vuosikymmentä. Nykyinen äitiysloma olisi ollut luksusta 60-luvulla, subjektiivinen päivähoito-oikeus on edelleen olemassa ja hoitovapaa myös vaikka pituutta lyhennettäisiin nykyisestä 3 vuodesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestistäsi jäi puuttumaan vanhempien liikuntaharrastukset, koska niitä on pakko olla. Ystäviä ja perhettä pitää ehtiä tavata ja muistaa yms, sekä paljon muita asioita työssäkäynnin ja lasten kanssa olemisen lisäksi.
Ja vielä sekin että ennen isovanhemmat on asuneet samassa pihapiirissä. Vielä minun ja mieheni lapsuudessa isovanhemmat asuivat samassa talossa tai naapurissa. Hoitoapua oli aina saatavilla.
On sitä ollut vaikeaa ennenkin. 90-luvun lama, 70-luvun energiakriisi, pula-aika, sota-aika, nälkävuodet, katovuodet, rutto, kolera jne.
En pidä tätä nykyaikaa erityisen raskaana jos alkaa vähän miettiä millaisissa oloissa ihmiset ovat aikaisempina vuosikymmeninä ja -satoina eläneet. On aika lailla mahdollisuus valita ja järjestää elämäänsä mahdollisimman sopivaksi. Ei ole joko tai juttuja vaan mahdollisuuksia on ja muut ihmiset myös suvaitsevat paremmin erilaisia ratkaisuja.
4, mutta eihän se OLE noin! Olen syntynyt vuonna 1967, joten ehkä muistan nuo jutut hiukan paremmin, mutta:
- 90-luvun lamassakaan ei velvoitettu ottamaan vastaan työtä 1,5 h työmatkan päästä. Näitä ehtoja on kiristetty koko ajan.
- lapsiperheiden palveluita on karsittu koko ajan, eniten 90-luvun laman JÄLKEEN. Siihen asti mm. perheisiin sai kodinhoitajan kunnalta, jos äiti sairastui, nyt se on utopiaa useimmissa kunnissa, koska kodinhoitajia on enää murto-osa siitä, mitä ennen 90-luvun lamaa, ja vähien jäljelläolevien aika menee paisuvan vanhusväestön hoitoon (laitospaikkoja kun on myös karsittu 90-luvun laman jälkeen!). Toisin sanoen TURVAVERKKO ON NYT HUONOMPI KUIN KOSKAAN. Perheet asuvat usein kaukana suvustaan, eikä monilla ole mitään mummolaa, mistä pyytää apua - samalla yhteiskunta on karsinut käytännön arjen avun pois.
- tosi on, että fyysisesti elämä on helpompaa tekniikan myötä, mutta henkisesti stressi kasvaa koko ajan. Ei riitä, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat kotoa - se oli vielä 1970-luvulla hyvää kasvatusta. Silloin ei tunnettu edes sanaa virike tai lapsentahtisuus, jotka nykyään ovat hyvän vanhemmuuden peruspilareita. Lapset huitelivat pienestä pitäen ulkona ilman aikuisia, nyt se olisi jo heitteillejättö. Vaatimustaso hyvälle vanhemmuudelle on kasvanut todella huimasti. Eikä sekään riitä, pitää olla myös itse timmi ja nätti, huolehtia parisuhteestaan, ystävistään, sukulaisistaan... työstä tietysti puhumattakaan.
- nyt on sitä paitsi ihan tutkimustenkin mukaan ensi kertaa käsillä tilanne, jossa nykyaikuiset ovat taloudellisesti heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa. Ajattele! Suuren sukupolven edustajat perivät vanhempansa, mutta he ovat pääsääntöisesti yhä elossa, ja nykyhengen mukaisesti käyttävät omaisuutensa mukavaan eläkeaikaan (ihan ok, toki en tätä purnaa, mutta tässä on iso ajatuksellinen muutos aiempaan, kun perinnön jättäminen lapsille oli tärkeä tavoite, ei oma humpustelu), viis perillisistä.
(ei ap)
Ennen ei syytetty yhteiskuntaa, syytettiin itseä.
Ennen ei työkkäri pakottanut mihinkään töihin. Jos ei ollut töitä, ei ollut ruokaa, ei ollut tukia, ei ollut kotia. Lapset myytiin huutolaisiksi ja aikuiset meni kerjuulle. Nyt halutaan 1200 e/kk siitä, että ollaan kotona - entä jos saisit sinne kotiin lapsesi lisäksi 3-4 dementikkovanhusta, joista huolehtisit kuten ennenvanhaan kun kaikki oli paremmin?
Asuntojen hinnat eivät ole karanneet käsistä, asumismukavuus ja tila on. Ennen perheet pärjäsi varsin hyvin 70 neliön kolmiossa kahden lapsen kanssa, nyt halutaan 270 neliötä, vaikka molemmat vanhemmat on työkkärin asiakkaita.
Ennen vesi kannettiin kaivosta, ruoka kasvatettiin itse. Nyt avataan hana ja haetaan kaupasta eineksiä. Lapsiperheillä ei ole koskaan ollut näin helppoa kuin nyt, löytyy kerhoa ja piiriä ja tukipalveluita vaikka muille jakaa, siivoojan saa kotiinsa puhelinsoitolla ja lapselle voi valita kivan muskarin tai balettiharrastuksen.
Ongelma on se, että lapsiperheet haluavat kaiken maksamatta siitä itse mitään.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:40"]
4, mutta eihän se OLE noin! Olen syntynyt vuonna 1967, joten ehkä muistan nuo jutut hiukan paremmin, mutta:
- 90-luvun lamassakaan ei velvoitettu ottamaan vastaan työtä 1,5 h työmatkan päästä. Näitä ehtoja on kiristetty koko ajan.
- lapsiperheiden palveluita on karsittu koko ajan, eniten 90-luvun laman JÄLKEEN. Siihen asti mm. perheisiin sai kodinhoitajan kunnalta, jos äiti sairastui, nyt se on utopiaa useimmissa kunnissa, koska kodinhoitajia on enää murto-osa siitä, mitä ennen 90-luvun lamaa, ja vähien jäljelläolevien aika menee paisuvan vanhusväestön hoitoon (laitospaikkoja kun on myös karsittu 90-luvun laman jälkeen!). Toisin sanoen TURVAVERKKO ON NYT HUONOMPI KUIN KOSKAAN. Perheet asuvat usein kaukana suvustaan, eikä monilla ole mitään mummolaa, mistä pyytää apua - samalla yhteiskunta on karsinut käytännön arjen avun pois.
- tosi on, että fyysisesti elämä on helpompaa tekniikan myötä, mutta henkisesti stressi kasvaa koko ajan. Ei riitä, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat kotoa - se oli vielä 1970-luvulla hyvää kasvatusta. Silloin ei tunnettu edes sanaa virike tai lapsentahtisuus, jotka nykyään ovat hyvän vanhemmuuden peruspilareita. Lapset huitelivat pienestä pitäen ulkona ilman aikuisia, nyt se olisi jo heitteillejättö. Vaatimustaso hyvälle vanhemmuudelle on kasvanut todella huimasti. Eikä sekään riitä, pitää olla myös itse timmi ja nätti, huolehtia parisuhteestaan, ystävistään, sukulaisistaan... työstä tietysti puhumattakaan.
- nyt on sitä paitsi ihan tutkimustenkin mukaan ensi kertaa käsillä tilanne, jossa nykyaikuiset ovat taloudellisesti heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa. Ajattele! Suuren sukupolven edustajat perivät vanhempansa, mutta he ovat pääsääntöisesti yhä elossa, ja nykyhengen mukaisesti käyttävät omaisuutensa mukavaan eläkeaikaan (ihan ok, toki en tätä purnaa, mutta tässä on iso ajatuksellinen muutos aiempaan, kun perinnön jättäminen lapsille oli tärkeä tavoite, ei oma humpustelu), viis perillisistä.
(ei ap)
[/quote]
Suuret ikäluokat perivät vanhempansa ja nyt rellestävät... Kuule, kävikö mielessä, että suurtenikäluokkien perheissä vanhemmat oli yleensä pientilallisia tai alipalkatussa tehdastyössä, lapsia oli 5-10. Ei siitä kovin isoja perintöjä jaella! Kun syrjäisen pienviljelystilan laittaa lihoiksi, riittää siitä hautajaisten jälkeen jokaiselle perilliselle ruhtinaalliset 1000 e.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:40"]
4, mutta eihän se OLE noin! Olen syntynyt vuonna 1967, joten ehkä muistan nuo jutut hiukan paremmin, mutta:
- 90-luvun lamassakaan ei velvoitettu ottamaan vastaan työtä 1,5 h työmatkan päästä. Näitä ehtoja on kiristetty koko ajan.
- lapsiperheiden palveluita on karsittu koko ajan, eniten 90-luvun laman JÄLKEEN. Siihen asti mm. perheisiin sai kodinhoitajan kunnalta, jos äiti sairastui, nyt se on utopiaa useimmissa kunnissa, koska kodinhoitajia on enää murto-osa siitä, mitä ennen 90-luvun lamaa, ja vähien jäljelläolevien aika menee paisuvan vanhusväestön hoitoon (laitospaikkoja kun on myös karsittu 90-luvun laman jälkeen!). Toisin sanoen TURVAVERKKO ON NYT HUONOMPI KUIN KOSKAAN. Perheet asuvat usein kaukana suvustaan, eikä monilla ole mitään mummolaa, mistä pyytää apua - samalla yhteiskunta on karsinut käytännön arjen avun pois.
- tosi on, että fyysisesti elämä on helpompaa tekniikan myötä, mutta henkisesti stressi kasvaa koko ajan. Ei riitä, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat kotoa - se oli vielä 1970-luvulla hyvää kasvatusta. Silloin ei tunnettu edes sanaa virike tai lapsentahtisuus, jotka nykyään ovat hyvän vanhemmuuden peruspilareita. Lapset huitelivat pienestä pitäen ulkona ilman aikuisia, nyt se olisi jo heitteillejättö. Vaatimustaso hyvälle vanhemmuudelle on kasvanut todella huimasti. Eikä sekään riitä, pitää olla myös itse timmi ja nätti, huolehtia parisuhteestaan, ystävistään, sukulaisistaan... työstä tietysti puhumattakaan.
- nyt on sitä paitsi ihan tutkimustenkin mukaan ensi kertaa käsillä tilanne, jossa nykyaikuiset ovat taloudellisesti heikommin toimeentulevia kuin vanhempansa. Ajattele! Suuren sukupolven edustajat perivät vanhempansa, mutta he ovat pääsääntöisesti yhä elossa, ja nykyhengen mukaisesti käyttävät omaisuutensa mukavaan eläkeaikaan (ihan ok, toki en tätä purnaa, mutta tässä on iso ajatuksellinen muutos aiempaan, kun perinnön jättäminen lapsille oli tärkeä tavoite, ei oma humpustelu), viis perillisistä.
(ei ap)
[/quote]
Moon syntynyt -66 joten muistan jotakin minäkin. Mun mielestä nykyiset 25-40 vuotiaat kitisevät ihan turhasta pääasiassa. Ei tämä elämä nyt ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. On totta kyllä, että lapsiperheiden etuja on leikattu mutta se on tehty jo 90-luvulla ja olen itsekin joutunut siitä kärsimään.
Ei ole mikään pakko tavoitella sellaisia utopioita kuin omakotitalo, isä, äiti 2-3 lasta, kultainen noutaja, audi vaan voi ihan oikeasti tehdä elämästään itsensä näköisen eikä luulla, että materian tavoittelu on tie onneen. Lisäksi nyt on mahdollisuus vielä saada lapset päiväkotiin vaikkei olisi töissäkään ja jos todella väsyy niin tuollaisia kanavia on olemassa.
Suuret ikäluokat sai sellaisen materiaalisen elämän mutta meidän nuorempien on etsittävä elämän mielekkyys ja onni onni muista asioista ja luulen kyllä, että niin onkin parempi. Ja ainahan pikkulapsivaihe on rankkaa. Kenelläpä ei olisi. Se on normaalia ja se on elämää. Elämän ei taida olla tarkoituskaan olla mitään viihdykejuhlaa vaikka sitä meille markkinoidaan ja monet menevät retkuun ja sitten ovat onnettomia kun koko ajan ei olekaan hauskaa.
Toki saa lapsiperheiden ongelmia tuoda esille ja pitääkin mutta mun elämänkokemuksen mukaan juuri nyt ei ole sen vaikeampaa kuin aiemminkaan. 90-luvulla oli myös tuskasen vaikeaa saada työpaikkaa ja kilpailu oli kovaa, joten se ei ole mitään uutta.
[/quote]
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä asia, tosin sitäkin moni pitää lapsiperheiden hyysäämisenä ja turhana. Mutta se todella on AINOA lapsiperheiden varmuudella käytössä oleva arjen helpotuskeino. Edes lastensuojelun asiakkaaksi ilmoittautumalla ei useimmissa kunnissa saa mitään arjen apua kunnalta. Tämä on hyvä muistaa, kun kehuskelee hädänalaisten mahdollisuuksia saada mukamas apua...
Ihan oikeassa olet, että monasti perheet unohtavat, että vähemmälläkin tulee toimeen ja voi olla onnellinen.
Mutta on minusta suorastaan veemäistä ylimielisyyttä syyttää ihmisiä väärästä asenteesta, jos he tavoittelevat samaa mukavuutta elämäänsä kuin muutkin!
Ihan samalla lailla nimittäin tuollainen "tyydy vähemään ja lopeta nuriseminen" ahdistaa ihmistä, jos se on ainoa näköala, mikä on olemassa hamaan hautaan asti - kuin se, että yrittää tehdä töitä ja hankkia mukavuutta elämäänsä.
Jokaisella on oikeus tavoitella hyvää elämää. Hyvä tietenkin, jos sellaiseksi näkee lähiökolmion ja osaa siitä nauttia, mutta ei sellaista voi ULKOAPÄIN sanella ihmisille elämäntasoksi. Semmoinen "olette tyhmiä, kun ette hyväksy osaanne" on köyhien kyykyttämistä ja luokka-ajattelua pahimmasta päästä. En nyt sano, että sinä ajat tuota, mutta pahasti se haisee riviesi välistä, vaikka et tahtoisikaan.
PS: todella, 90-luvun lamassa oli vaikea saada töitä, itsekin muistan omakohtaisesti sen rimpuilun. Mutta mitä se tähän 20 vuotta myöhempään liittyy? Ei saa olla tyytymätön ja ahdistunut, kun joskus jossain on ollut yhtä vaikeaa tai vaikeampaa? Mitä ihmettä!
5
[/quote]
Mä tarkoitan sitä, että elämänasennetta pitää muuttaa valitsevien olosuhteiden mukaan. Meillä kaikilla suomalaisilla taitaa olla melkoisen mukavat asunnot. Eiköhän sisävessa ja lämmin vesi tule jo jokaisen asuntoon. Kun olin lapsi, näin ei kaikilla vielä ollut. Älä halveksi lähiökolmiota. Vietin sellaisessa ihan onnellisen lapsuuden. 90-luvun lama liittyy tähän sillä tavalla, että ei ole epänormaalia, että elämässä on ajoittain vaikeaa. Eipä ole minua ennen luokka-ajattelusta syytettykään. = D
[/quote]
Ei ole epänormaalia, olen samaa mieltä Mutta se nyt ei kyllä vähäisessäkään määrin helpota arkensa kanssa rimpuilevia, kuten ap:tä. Ihan yhtä vähän kuin jos muistuttaisi, että kehitysmaissa on asiat kurjemmin kuin täällä.
Sinä ja lapsuutesi 70-luvulla ovat yksi asia ja nykyinen elintaso toinen. Ihminen ei vertaa elämäänsä tai aseta unelmiaan sen mukaan, mikä on ollut normaalia elämisen tasoa joskus 40 vuotta sitten! Siksi sanoin, että on vähän hoopoa vetää tähän joku ammoinen ajanjakso suoraan - koska silloinhan ihmiset vertasivat myös elämäänsä muiden senaikaisten ihmisten elintasoon, ei vaikkapa 30-luvun elintasoon.
Ja hei: ap ei todellakaan puhu mistään omakotitalo+audi -elintasosta. En puhu minäkään. Ansaitsen miehen kanssa yhteensä noin 8000 euroa brutto kuussa, ja se riittää silti stadissa vanhaan lähiömurjuun (hitas-neliö, nelihenkinen perhe) ja kymmenen vuotta vanhaan sitikkaan. Kyllä onkin kohtuuton elintaso, juuei.
5
[/quote] Mut sulla on asiat kuule ihan hyvin. Huone jokaiselle perheenjäsenelle, pk-seudun palvelut ja viihdyketarjonnat käden ulottuvilla. Joten, en oikein ymmärrä mitä SINÄ valitat. En tiedä, kenen elintasoon sä itseäsi oikein vertaat kun olet noin tyytymätön. Mitä sinä sitten haluaisit lisää? Mihin katsoisit olevasi oikeutettu? Mun perspektiivistä katsottuna sulla ei pitäisi olla mitään aihetta tuon perusteella tyytymättömyyteen.
[/quote]
En minä varsinaisesti valitakaan, mutta sanon vaan, että ei nykyään edes "hyvät tulot" tuo mitään luksusta. Rupanen asuinalue, rupainen ja ahdas kerrostalokämppä - vaikka ollaan akateeminen viisikymppinen pariskunta, tehty "uraa" jo neljännesvuosisata. Elämä on ihan käsittämättömän kallista nykyään, ainakin pk-seudulla. Joskus ammoisina menneinä aikoina tällä uralla olevalla olisi ollut rouhea keskusta-asunto ja kotiapulainen...
5
[/quote]
Nyt sinä itse vertaat ammoisiin aikoihin = ) Huomaatkos. Nyt eletään tätä päivää ja akateemiset saa olla ihan yhtä suu säkkiä myöten kuin duunaritkin. Ajat muuttuu ja jotta jaksaa pysytellä mukana pitää omaakin ajatusmaailmaa ja vaatimustasoa muuttaa. Äläkä vertaa itseäsi muihin ja kadehdi muita, se on varma keino masentua tai tulla katkeraksi.
Sitä paitsi niissä rouheissa keskusta-asunnoissa ( esim. Töölö) on nykyään torakoita, rottia tai luteita. Siivousapua voi ostaa. Jos ei joka viikoksi raaski niin satunnaisesti sitten.