Lue keskustelun säännöt.
Televisiotähti kirjoitti kirjan 1980-luvun Suomesta, jolloin väkivalta ja tyttöjen saalistajat olivat normaalia arkea
16.09.2021 |
https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000008230514.html
Tästä aiheesta jos kirjoittaa tällä palstalla niin haukutaan maanrakoon. Suomi oli oikeasti paljon vaarallisempi paikka 1980-luvulla kuin nykyään. Tekijöinä ihan kantasuomalaiset ihmiset, lapsia r*iskattiin ja t*pettiin paljon enemmän kuin nykyään. Tappeluita oli koko ajan jne.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Ainakaan 80-luvulla ihan tavallista lenkkeilijää ei jahdattu pesäpallomailan tai puukon kanssa, niin kuin nykyään on tapana.
Kyllä näitä oli. Itsensäpaljastajia esimerkiksi oli todella paljon, lisäksi puskaraiskareita. Hulluja on ollut aina ja silloinkin sivullisiin osui. Ero oli siinä, että tuohon aikaan mielisairaaloita oli todella paljon enemmän ja hoitoon pääsi helpommin. Itseasiassa sinne joutui helposti. Tämänkin palstan kirjoittajista osa olisi ollut suljetulla kasarilla, sen sijaan että he nyt kirjoittelevat puolihulluina nettiin kaikkea sontaa.
Tuo on totta. Seksihullut oli silloin vähän piilommassa ja just nää itsensäpaljastelijat.
Silloin kuitenkin oli vielä selvä käsitys siitä mikä on perverssiä (enkä usko että moni ajatteli lesbouden tai homouden olevan sitä). Nyt pelottavinta on juuri se, että perverssin käsite haluttaa hävittää.
Se oikeasti pelottaa minua nykyhetkessä eniten. Sen jälkeen se on nimittäin menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Kuinka väkivaltaista aikaa nyt sitten eletään?
Tuon tilaston mukaan koko 1980-luvun viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli alle 25000 tapausta, ja vuodesta 2006 lähtien niiden määrä on ollut koko ajan yli 35000 tapausta. Aika iso ero.
Ei niistä ilmoitettu poliisille. Jos olit mies joka sai turpaan tai nainen joka raiskattiin niin oli aika iso kynnys mennä sen aikakauden poliisille tekemään ilmoitusta.
On kyllä ironista, että vauvapalstalla huudellaan kuinka ennen oli väkivaltaista ja nyt ei ole. Menkäähän vähän tuonne ulkoilmaan täältä internetistä niin saatte maistaa Unelmaa.
Tuosta tyttöjen "metsästämisestä", ainakin oman muistini mukaan joskus 80-90 -luvuilla oli ihan tavallista, että hätinä teini-ikäiset tytöt seurustelivat reilusti päälle 20-vuotiaiden jannujen kanssa. Sillon se oli normaalia eikä herättänyt ihmetystä, tänään asiaan suhtauduttaisiin eri tavalla. Ei silloin tarvittu vielä olematonta nettiä groomaukseen, ihan riitti kun lähdettiin teini-Datsunilla ajamaan p*llurallia ja poimimaan omppuviiniä nauttineita tyttöjä kyytiin. Ja jos jotain jälkisoittoja tuli, niin tyttöhän se "paha" oli, ei koskaan ne mukavat nuorukaiset. Karua muistaa, kun kotikaupungissa yksi tyttö tuli raskaaksi ennen kuin ehti täyttää 14, ja ilmeisesti nämä mukavat nuorukaiset kävivät "kylässä" raskausaikanakin. Tytöstä juoruttiin, että on hirveä h*ro. Nyt sen aikuisena tajuaa, että kyseinen tyttö oli täysin hukassa oleva, hyväksikäytetty lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Kuinka väkivaltaista aikaa nyt sitten eletään?
Tuon tilaston mukaan koko 1980-luvun viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli alle 25000 tapausta, ja vuodesta 2006 lähtien niiden määrä on ollut koko ajan yli 35000 tapausta. Aika iso ero.
Väkivaltarikoksista ilmoitetaan nykyään poliisille. Tuolloin ei niinkään. Silloinhan ”pojat olivat poikia” ja ”pikku nujakointi” kuului asiaan.
Juuri tämä. Joku nenäverenvuoto tai musta silmä pahoinpitelyn jälkeen ei ollut mitään, siis ihan oikeasti poliisit olisi nauraneet tällaisen rikosilmoituksen tekijän ulos. Vain kovemmista vammoista, kuten luunmurtumista ja sairaalahoitoa vaatineista tehtiin ilmoituksia, vaikka nekin usein meni niin että uhri nuoli haavansa ja yleinen syyttäjä nosti syytteen (jos nosti).
Uskokaa nyt että aikakausi oli aika kovaa henkisesti. Palstan koulukiusatut voinevat kertoa miten systeemi suhtautui heihin tuohon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Kuinka väkivaltaista aikaa nyt sitten eletään?
Tuon tilaston mukaan koko 1980-luvun viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli alle 25000 tapausta, ja vuodesta 2006 lähtien niiden määrä on ollut koko ajan yli 35000 tapausta. Aika iso ero.
Ei niistä ilmoitettu poliisille. Jos olit mies joka sai turpaan tai nainen joka raiskattiin niin oli aika iso kynnys mennä sen aikakauden poliisille tekemään ilmoitusta.
Tuo on yksi teoria. Tosin teoriasi voi kumota sillä, että nykyään väestö on paljo iäkkäämpää kuin ennen ja silti tilastot ovat tuollaisia. Iäkkäämmät tekevät vähemmän rikoksia.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ironista, että vauvapalstalla huudellaan kuinka ennen oli väkivaltaista ja nyt ei ole. Menkäähän vähän tuonne ulkoilmaan täältä internetistä niin saatte maistaa Unelmaa.
Tässä on tämä sinun ongelmasi. Koko asia on värittynyt sinulle tämän kautta, etkä siksi haluakaan kuulla mitään muuta kuin sitä, mikä sopii asennemaailmaasi. Halusit tai et, 80-luku oli väkivaltaista aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ironista, että vauvapalstalla huudellaan kuinka ennen oli väkivaltaista ja nyt ei ole. Menkäähän vähän tuonne ulkoilmaan täältä internetistä niin saatte maistaa Unelmaa.
Tässä on tämä sinun ongelmasi. Koko asia on värittynyt sinulle tämän kautta, etkä siksi haluakaan kuulla mitään muuta kuin sitä, mikä sopii asennemaailmaasi. Halusit tai et, 80-luku oli väkivaltaista aikaa.
Sinullahan on värittynyt. Tänne on laitettu päinvastaista linkkiä kuin sinun anekdoottisi, ja myös poliisi on ihan vasta todennut, että olemme Ruotsin tiellä. Ruotsi on sotaa käyvän Ukrainan jälkeen turvattomin maa Euroopassa.
Kyllähän noista perusmuotoisista pahoinpitelyistä ei paljoa meteli pidetty. Minäkin 18-vuotiaana amiksessa opiskelevana kuumakallena losautin yhtä samanikäistä viisastelevaa lukiolaista kaupungilla naamaan niin että rillit lensi ja nenä hajosi. Homma sovittiin samana iltana siten että maksoin muistaakseni 50 mk ja nimenomaan niistä rilleistä. Ei tullut mieleenkään että olisi pitänyt maksaa kivusta tai särystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta tyttöjen "metsästämisestä", ainakin oman muistini mukaan joskus 80-90 -luvuilla oli ihan tavallista, että hätinä teini-ikäiset tytöt seurustelivat reilusti päälle 20-vuotiaiden jannujen kanssa. Sillon se oli normaalia eikä herättänyt ihmetystä, tänään asiaan suhtauduttaisiin eri tavalla. Ei silloin tarvittu vielä olematonta nettiä groomaukseen, ihan riitti kun lähdettiin teini-Datsunilla ajamaan p*llurallia ja poimimaan omppuviiniä nauttineita tyttöjä kyytiin. Ja jos jotain jälkisoittoja tuli, niin tyttöhän se "paha" oli, ei koskaan ne mukavat nuorukaiset. Karua muistaa, kun kotikaupungissa yksi tyttö tuli raskaaksi ennen kuin ehti täyttää 14, ja ilmeisesti nämä mukavat nuorukaiset kävivät "kylässä" raskausaikanakin. Tytöstä juoruttiin, että on hirveä h*ro. Nyt sen aikuisena tajuaa, että kyseinen tyttö oli täysin hukassa oleva, hyväksikäytetty lapsi.
Maaseudulla tuo on vieläkin ihan tavallista.
Elin itse hyvän lapsuuden 1980-luvulla, synnyin sen alussa. Meillä oli rauhallista ja turvallista koko vuosikymmenen ajan, elintaso oli hyvä, perhe oli melko lailla onnellinen, asiat olivat ns. hyvin. Asuimme maalla, mutta melko lähellä pientä kaupunkia, ja isompaankin kaupunkiin oli lyhyehkö matka. Kylällä kaikki kävivät kaupungeissa töissä, uusia taloja rakennettiin, lapsia syntyi, asuinympäristö oli melko vireä.
Sen sijaan vasta aikuisena olen tajunnut, miten ihmeellisessä onnellisuuskuplassa tuohon aikaan elin.
Syrjäisemmällä maaseudulla kasvaneiden tuon ajan lasten tarinat kuulostavat karulta. Oli työttömyyttä, päihteidenkäyttöä, parisuhdeväkivaltaa, lähisuhdeväkivaltaa, huonot talot, huonot olot, vähävaraisuutta, tietämättömyyttä, piittaamattomuutta. Sekä viranomaisten että ympäristön ihmisten taholta.
Nykyisin nuo syrjäkylät ovat suurimmaksi osaksi jo tyhjentyneet asukkaista, enää eläkeläisiä asuu syrjäseuduilla jonkin verran. Sen sijaan vielä 35-40 vuotta sitten monet lapsiperheetkin yrittivät sinnitelllä noissa syrjäseutujen kylissä; maanviljelys oli jo hiipumassa, mutta mitään muuta vakituisempaa ansiota ei ollut tarjolla. 1980-luku oli tiheämmin asutussa osassa Suomea täystyöllisyyden kulta-aikaa; ja ylipäätään halvan öljyn ja avokätisen sosiaaliturvan aikaa. Tämä johti siis siihen, että monet perheet jumiutuivat syrjäkylille: työpaikkoja ei ollut, mutta toimeentulotukea sai, jos viitsi pyytää. Auton ylläpitäminen ei ollut yhtä kallista kuin nykyisin, bensa oli halpaa eikä autoveroja tarvinnut maksaa. Joku naapuri hitsaili vanhaa Datsun 100A:n pellit kuntoon koskenkorvapalkalla. Kyläkauppoja ja -baarejakin oli vielä toiminnassa.
Kuulin läheiseltäni, että hänen syrjäisessä kotikylässään 80-luvun lopulla/90-luvun alussa oli aivan tavallista (ja jopa normaalina pidettyä, ts. hiljaisesti hyväksyttyä) se, että miehet olivat pitkiä aikoja työttömänä, juopottelivat ja riehuivat kotona, tupakoivat sisällä, hakkasivat humalassa vaimojaan ja lapsiaan, ryyppäsivät perheen rahat, ajelivat kännissä ja olivat kaikin tavoin pelottavia, aggressiivisia ja ilkeitä. Teinipojat käyttäytyivät näiden miesten mallien mukaan, ja ahdistelivat alakouluikäisiä tyttöjä s*ksuaalisesti. Vanhat ukot paljastelivat itseään ja puhuivat alapääjuttuja lapsille. Kukaan ei ilmoitellut lastensuojeluun, poliisit eivät välittäneet kuin korkeintaan rattijuopon aiheuttamista kolareista, juoppojen ulos ajamille perheille kerrottiin, että "menkää sisälle hetken päästä kun se on rauhoittunut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ironista, että vauvapalstalla huudellaan kuinka ennen oli väkivaltaista ja nyt ei ole. Menkäähän vähän tuonne ulkoilmaan täältä internetistä niin saatte maistaa Unelmaa.
Tässä on tämä sinun ongelmasi. Koko asia on värittynyt sinulle tämän kautta, etkä siksi haluakaan kuulla mitään muuta kuin sitä, mikä sopii asennemaailmaasi. Halusit tai et, 80-luku oli väkivaltaista aikaa.
Mikä on sitten sinun asennemaailmasi jos et halua uskoa että 80-luku oli miellyttävää aikaa. Pääsi helpolla töihin ja silloin oli vielä hitunen jäljellä yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuria. Nyt joku Pääskysaari haluaa vetää senkin lokaan. Ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Kuinka väkivaltaista aikaa nyt sitten eletään?
Tuon tilaston mukaan koko 1980-luvun viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli alle 25000 tapausta, ja vuodesta 2006 lähtien niiden määrä on ollut koko ajan yli 35000 tapausta. Aika iso ero.
Väkivaltarikoksista ilmoitetaan nykyään poliisille. Tuolloin ei niinkään. Silloinhan ”pojat olivat poikia” ja ”pikku nujakointi” kuului asiaan.
Juuri tämä. Joku nenäverenvuoto tai musta silmä pahoinpitelyn jälkeen ei ollut mitään, siis ihan oikeasti poliisit olisi nauraneet tällaisen rikosilmoituksen tekijän ulos. Vain kovemmista vammoista, kuten luunmurtumista ja sairaalahoitoa vaatineista tehtiin ilmoituksia, vaikka nekin usein meni niin että uhri nuoli haavansa ja yleinen syyttäjä nosti syytteen (jos nosti).
Uskokaa nyt että aikakausi oli aika kovaa henkisesti. Palstan koulukiusatut voinevat kertoa miten systeemi suhtautui heihin tuohon aikaan.
Jep. Meidän pikkukaupunkipahasessa oli kasarilla "kaupunginosajengit", jotka lähtivät aina naapurin puolelle tappelemaan. Ja vissiin ympäristön maalaiskunnista tuli traktoreilla porukkaa aina siihen isompaan kyläpahaseen samat mielessä. Tuskin kukaan noista olisi poliisille kokemistaan vammoista ilmoitellut, siinähän sitä olisi narahtanut itsekin. Taisi tuo kotikylä jossain vaiheessa keikkua väkivaltatilastojen kärkikahinoissa, eikä siihen edes muualta tulleita tarvittu, kun ei niitä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Kuinka väkivaltaista aikaa nyt sitten eletään?
Tuon tilaston mukaan koko 1980-luvun viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli alle 25000 tapausta, ja vuodesta 2006 lähtien niiden määrä on ollut koko ajan yli 35000 tapausta. Aika iso ero.
Väkivaltarikoksista ilmoitetaan nykyään poliisille. Tuolloin ei niinkään. Silloinhan ”pojat olivat poikia” ja ”pikku nujakointi” kuului asiaan.
Juuri tämä. Joku nenäverenvuoto tai musta silmä pahoinpitelyn jälkeen ei ollut mitään, siis ihan oikeasti poliisit olisi nauraneet tällaisen rikosilmoituksen tekijän ulos. Vain kovemmista vammoista, kuten luunmurtumista ja sairaalahoitoa vaatineista tehtiin ilmoituksia, vaikka nekin usein meni niin että uhri nuoli haavansa ja yleinen syyttäjä nosti syytteen (jos nosti).
Uskokaa nyt että aikakausi oli aika kovaa henkisesti. Palstan koulukiusatut voinevat kertoa miten systeemi suhtautui heihin tuohon aikaan.
Jep. Meidän pikkukaupunkipahasessa oli kasarilla "kaupunginosajengit", jotka lähtivät aina naapurin puolelle tappelemaan. Ja vissiin ympäristön maalaiskunnista tuli traktoreilla porukkaa aina siihen isompaan kyläpahaseen samat mielessä. Tuskin kukaan noista olisi poliisille kokemistaan vammoista ilmoitellut, siinähän sitä olisi narahtanut itsekin. Taisi tuo kotikylä jossain vaiheessa keikkua väkivaltatilastojen kärkikahinoissa, eikä siihen edes muualta tulleita tarvittu, kun ei niitä ollut.
Tämä oli tosi yleistä ja minulla on samat kokemukset. Serkkuni, joka asui Helsingissä, kertoi vastaavista ja sai itsekin ihan kunnolla turpaansa kun erehtyi oikaisemaan naapurikaupunginosan läpi. Ajan hengestä kertoo se, että hän suhtautui siihen vähän niin kuin luonnonilmiöön, eli ei syyllistänyt tekijöitä vaan totesi että "perkele ei olisi pitänyt mennä sitä kautta".
Vierailija kirjoitti:
Elin itse hyvän lapsuuden 1980-luvulla, synnyin sen alussa. Meillä oli rauhallista ja turvallista koko vuosikymmenen ajan, elintaso oli hyvä, perhe oli melko lailla onnellinen, asiat olivat ns. hyvin. Asuimme maalla, mutta melko lähellä pientä kaupunkia, ja isompaankin kaupunkiin oli lyhyehkö matka. Kylällä kaikki kävivät kaupungeissa töissä, uusia taloja rakennettiin, lapsia syntyi, asuinympäristö oli melko vireä.
Sen sijaan vasta aikuisena olen tajunnut, miten ihmeellisessä onnellisuuskuplassa tuohon aikaan elin.
Syrjäisemmällä maaseudulla kasvaneiden tuon ajan lasten tarinat kuulostavat karulta. Oli työttömyyttä, päihteidenkäyttöä, parisuhdeväkivaltaa, lähisuhdeväkivaltaa, huonot talot, huonot olot, vähävaraisuutta, tietämättömyyttä, piittaamattomuutta. Sekä viranomaisten että ympäristön ihmisten taholta.
Nykyisin nuo syrjäkylät ovat suurimmaksi osaksi jo tyhjentyneet asukkaista, enää eläkeläisiä asuu syrjäseuduilla jonkin verran. Sen sijaan vielä 35-40 vuotta sitten monet lapsiperheetkin yrittivät sinnitelllä noissa syrjäseutujen kylissä; maanviljelys oli jo hiipumassa, mutta mitään muuta vakituisempaa ansiota ei ollut tarjolla. 1980-luku oli tiheämmin asutussa osassa Suomea täystyöllisyyden kulta-aikaa; ja ylipäätään halvan öljyn ja avokätisen sosiaaliturvan aikaa. Tämä johti siis siihen, että monet perheet jumiutuivat syrjäkylille: työpaikkoja ei ollut, mutta toimeentulotukea sai, jos viitsi pyytää. Auton ylläpitäminen ei ollut yhtä kallista kuin nykyisin, bensa oli halpaa eikä autoveroja tarvinnut maksaa. Joku naapuri hitsaili vanhaa Datsun 100A:n pellit kuntoon koskenkorvapalkalla. Kyläkauppoja ja -baarejakin oli vielä toiminnassa.
Kuulin läheiseltäni, että hänen syrjäisessä kotikylässään 80-luvun lopulla/90-luvun alussa oli aivan tavallista (ja jopa normaalina pidettyä, ts. hiljaisesti hyväksyttyä) se, että miehet olivat pitkiä aikoja työttömänä, juopottelivat ja riehuivat kotona, tupakoivat sisällä, hakkasivat humalassa vaimojaan ja lapsiaan, ryyppäsivät perheen rahat, ajelivat kännissä ja olivat kaikin tavoin pelottavia, aggressiivisia ja ilkeitä. Teinipojat käyttäytyivät näiden miesten mallien mukaan, ja ahdistelivat alakouluikäisiä tyttöjä s*ksuaalisesti. Vanhat ukot paljastelivat itseään ja puhuivat alapääjuttuja lapsille. Kukaan ei ilmoitellut lastensuojeluun, poliisit eivät välittäneet kuin korkeintaan rattijuopon aiheuttamista kolareista, juoppojen ulos ajamille perheille kerrottiin, että "menkää sisälle hetken päästä kun se on rauhoittunut".
Siis murheellisten laulujen maa. Et taida tietää että kappale on ironinen, johonka on vedetty kaikki kliseet yhteen. Ei ollut maaseudulla tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Elin itse hyvän lapsuuden 1980-luvulla, synnyin sen alussa. Meillä oli rauhallista ja turvallista koko vuosikymmenen ajan, elintaso oli hyvä, perhe oli melko lailla onnellinen, asiat olivat ns. hyvin. Asuimme maalla, mutta melko lähellä pientä kaupunkia, ja isompaankin kaupunkiin oli lyhyehkö matka. Kylällä kaikki kävivät kaupungeissa töissä, uusia taloja rakennettiin, lapsia syntyi, asuinympäristö oli melko vireä.
Sen sijaan vasta aikuisena olen tajunnut, miten ihmeellisessä onnellisuuskuplassa tuohon aikaan elin.
Syrjäisemmällä maaseudulla kasvaneiden tuon ajan lasten tarinat kuulostavat karulta. Oli työttömyyttä, päihteidenkäyttöä, parisuhdeväkivaltaa, lähisuhdeväkivaltaa, huonot talot, huonot olot, vähävaraisuutta, tietämättömyyttä, piittaamattomuutta. Sekä viranomaisten että ympäristön ihmisten taholta.
Nykyisin nuo syrjäkylät ovat suurimmaksi osaksi jo tyhjentyneet asukkaista, enää eläkeläisiä asuu syrjäseuduilla jonkin verran. Sen sijaan vielä 35-40 vuotta sitten monet lapsiperheetkin yrittivät sinnitelllä noissa syrjäseutujen kylissä; maanviljelys oli jo hiipumassa, mutta mitään muuta vakituisempaa ansiota ei ollut tarjolla. 1980-luku oli tiheämmin asutussa osassa Suomea täystyöllisyyden kulta-aikaa; ja ylipäätään halvan öljyn ja avokätisen sosiaaliturvan aikaa. Tämä johti siis siihen, että monet perheet jumiutuivat syrjäkylille: työpaikkoja ei ollut, mutta toimeentulotukea sai, jos viitsi pyytää. Auton ylläpitäminen ei ollut yhtä kallista kuin nykyisin, bensa oli halpaa eikä autoveroja tarvinnut maksaa. Joku naapuri hitsaili vanhaa Datsun 100A:n pellit kuntoon koskenkorvapalkalla. Kyläkauppoja ja -baarejakin oli vielä toiminnassa.
Kuulin läheiseltäni, että hänen syrjäisessä kotikylässään 80-luvun lopulla/90-luvun alussa oli aivan tavallista (ja jopa normaalina pidettyä, ts. hiljaisesti hyväksyttyä) se, että miehet olivat pitkiä aikoja työttömänä, juopottelivat ja riehuivat kotona, tupakoivat sisällä, hakkasivat humalassa vaimojaan ja lapsiaan, ryyppäsivät perheen rahat, ajelivat kännissä ja olivat kaikin tavoin pelottavia, aggressiivisia ja ilkeitä. Teinipojat käyttäytyivät näiden miesten mallien mukaan, ja ahdistelivat alakouluikäisiä tyttöjä s*ksuaalisesti. Vanhat ukot paljastelivat itseään ja puhuivat alapääjuttuja lapsille. Kukaan ei ilmoitellut lastensuojeluun, poliisit eivät välittäneet kuin korkeintaan rattijuopon aiheuttamista kolareista, juoppojen ulos ajamille perheille kerrottiin, että "menkää sisälle hetken päästä kun se on rauhoittunut".
Hyvä viesti, täysin totta.
Muistan kasarilta lapsuudestani "pelon maantieteen", eli esimerkiksi alikulkusillat, joiden läpi oli toisinaan vaarallista mennä koska siellä pörräsi jengiläisiä. Rahoistaan pääsi helposti ja turpaan saattoi tulla. Linkkarit, perhoseveitset, nyrkkiraudat ja jopa omatekoiset heittotähdet kuuluivat jengiläisten repertuaariin. Enkä minä tule mistään "huonommasta" perheestä, vaan ihan keskiluokkaisesta taustasta. Siihen aikaan vaan lapset liikkuivat omatoimisemmin, eikä vanhemmilla ollut aikaa kuskailla näitä joka paikkaan. Oli liikuttava itse. Ja silloin näki kaikenlaista ja oppi myös elämään sen kanssa. Jotkut toki olivat koko ajan kotonaan, mutta sitä ei pidetty normaalina tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80.luku oli vielä aika viatonta aikaa, mutta nykysin jälkikasvun on harkittava mitä reittiä ja mihin aikaan liikkuu kaupungilla. Kai se on sitten tämän kansainvälistymisen hinta.
Ja minkähän ikäinen sinä olet? 80-luku oli väkivaltaista aikaa ja ihan aikalaisena voin sen sanoa.
Kuinka väkivaltaista aikaa nyt sitten eletään?
Tuon tilaston mukaan koko 1980-luvun viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrä oli alle 25000 tapausta, ja vuodesta 2006 lähtien niiden määrä on ollut koko ajan yli 35000 tapausta. Aika iso ero.
Väkivaltarikoksista ilmoitetaan nykyään poliisille. Tuolloin ei niinkään. Silloinhan ”pojat olivat poikia” ja ”pikku nujakointi” kuului asiaan.
Yhtä lailla nuo uudemmatkin tilastot voivat olla puutteellisia, sillä ei Suomi ole mikään poliisivaltio, vaikka jotkut kovaääniset mielenosoittajat niin väittäisivätkin. Kyllä nuo pitkän aikavälin tilastot kertovat mihin suuntaan on menty yleisellä tasolla riippumatta omista henkilökohtaisista kokemuksista.
Tosin 1980-luvulla harvalla oli välttämättä joka päivä valokuvakameraa puhumattakaan videokamerasta mukanaan kaupungilla liikkuessa. Siihen nähden kännykkäkameralla on helppo tallentaa näkemiään tapahtumia.
Jammu Siltavuori tappoi lapset kultaisella kasarilla. Se oli siis Jammu, ei mammu.
Väkivaltarikoksista ilmoitetaan nykyään poliisille. Tuolloin ei niinkään. Silloinhan ”pojat olivat poikia” ja ”pikku nujakointi” kuului asiaan.