Lastensuojelulla syytä katsoa peiliin-apua ei uskalleta hakea!
Ja syynä tähän on liian usein julki tulleet tarinat siitä, että käytännössä ainut "apu" on huostaanotto, koska resursseja muuhun ei ole. Pelätään kaikkinensa lastensuojelun ylilyöntejä ja sitä, että siitä ne ongelmat vasta alkavat, jos niitä ei jo valmiiksi ole. Lastensuojelu on saanut vahvan maineen perheen vihollisena, joka ruokkii lasten kustennuksella tehtävää valtavaa bisnestä.
Perheet eivät tarvitse holhousta eikä opasta täydelliseen vanhemmuuteen. Vaatimuslistaa täydelliseen kasvatusmenetelyyn ei auta lyödä nenälle, koska kukaan ei ole täydellinen. Lastensuojelun toimista ajatellaan, että pitäisi olla se ideaaliäiti. Ei perheissä tarvita psykologia-höpötystä eikä mustetahratestejä, vaan ihan konkreettista kotiapua, että saa nukkua, tai mennä vaikka hierojalle. Tai puhua vaan. Ilman leimaa.
Tämä on ihan tavallisten äitien suista kuultua. Osalla olisi ollut tarvekin kotiavulle, mutta sitä ei oikeasti uskalleta hakea. Ei häpeästä, vaan lasten menettämisen pelossa.
Tähän kannattaisi nyt viimeistään herätä!
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 11:20"]
Kerronpa oman kokemuksen kun yritin hakea vaikean eroni jälkeen apua sosiaalitoimistosta. Kävivät pari kertaa juttelemassa minun kanssa ja muutaman kerran leikittivät lastani heidän omilla pelikorteilla yms.jutuilla. Sitten oli lopputapaaminen jossa ehdotettiin että lapselle hankittaisi tukiperhe koska olen niin väsynyt eli lapsi ei viettäisi kanssani ollenkaan viikonloppuja (isällä joka toinen viikonloppu ja loput tukiperheessä) kieltäydyin tästä sillä arkemme kyllä sujui mutta olisin halunnut apua vaikeaan eroon ja vaikeaan ex mieheen. Tästä on kyllä aikaa jo noin 9vuotta.toivottavasti tapa hieman muuttunut.
[/quote]
Millaista apua eroon olisit sitten halunnut? Eikö ollut hyvä, että teille tarjottiin mahdollisuutta tukiperheeseen, jos kerran olit kovin väsynyt? Kun eihän se avun tarjoaminen tarkoita, että se olisi otettava vastaan. Kerroitko sosiaalitoimessa suoraan millaista apua olisit halunnut? Eiväthän he lue ajatuksia. Olen lukenut tuon viestisi moneen kertaan enkä edelleenkään ymmärrä mitä apua olisit halunnut. Kun eihän sosiaalitoimi voi siinä auttaa, jos sulla on henkisesti vaikeaa päästä miehestä ja erosta yli. Olisiko mielenterveyspalvelut ollut kuitenkin parempi paikka hakea apua? Anteeksi, mutta en ihan oikeasti ymmärrä.
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta joku linkitti Jyväskylän tilapäisen avun... Odotimme kolmatta lastamme (syntynyt tänä keväänä). Pyysimme mieheni kanssa neuvolan kautta hoitoapua,jotta voimme mennä yhdessä raskauden aikaisiin ultraäänitutkimuksiin. Minulla oli vielä ongelmia raskaudessa. Saimme juuri ja juuri hoitajan meille tuolta tilapäisen avun kautta,jotta pääsimme yhdessä ultriin.
Miehen mukaan tulo piti perustella aika hyvin. Raskauden alusta asti tiedettiin,että synnytän suunnitellusti sectiolla. Kysyin onko mahdollista saada hoitaja synnytyksen ajaksi,niin ei! Meillä tukiverkostot asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja heidän tukeensa ei valitettavasti voi luottaa. Kyllä meidän sukulaisten yleinen toimintatapa on se,että itse hoidamme omat asiamme. Hoitoapua on aika turha odottaa.
Nämä on aina mielenkiintoisia,kun sanotaan,että ennaltaehkäiseviä palveluita olisi. Höpö,höpö! Valitettava tosiasia on ettei yhteiskunnalta löydy sellaista palvelua,mikä korvaa tukiverkostot ja läheiset. Nytkin olemme uupuneita ja voisimme saada perhetyöstä hoitajan tänne keskustelemaan. Ööö...emme kaipaa keskustelua vaan ihan konkreettista apua,mutta sitä emme saa.
Asiaa! Otsikointi vaan pielessä :)
Kyllä minäkin pitkään mietin, uskallanko tehdä lapsestani ilmoituksen, olisi pitänyt tehdä aiemmin, eli tein vasta sitten, kun mikään ei auttanut, ja tosiaan lapsi sijoitettiin pois kotoa, mutta sekä lapsen että minun luvalla.
Asiakkuus jatkuu vielä, ja pakko todeta, että avun saaminen on silti vaikeaa, vaikka lasun piirissä jo olemmekin.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 12:16"]
En lukenut kaikkia vastauksia, mutta joku linkitti Jyväskylän tilapäisen avun... Odotimme kolmatta lastamme (syntynyt tänä keväänä). Pyysimme mieheni kanssa neuvolan kautta hoitoapua,jotta voimme mennä yhdessä raskauden aikaisiin ultraäänitutkimuksiin. Minulla oli vielä ongelmia raskaudessa. Saimme juuri ja juuri hoitajan meille tuolta tilapäisen avun kautta,jotta pääsimme yhdessä ultriin.
Miehen mukaan tulo piti perustella aika hyvin. Raskauden alusta asti tiedettiin,että synnytän suunnitellusti sectiolla. Kysyin onko mahdollista saada hoitaja synnytyksen ajaksi,niin ei! Meillä tukiverkostot asuu parin tunnin ajomatkan päässä ja heidän tukeensa ei valitettavasti voi luottaa. Kyllä meidän sukulaisten yleinen toimintatapa on se,että itse hoidamme omat asiamme. Hoitoapua on aika turha odottaa.
Nämä on aina mielenkiintoisia,kun sanotaan,että ennaltaehkäiseviä palveluita olisi. Höpö,höpö! Valitettava tosiasia on ettei yhteiskunnalta löydy sellaista palvelua,mikä korvaa tukiverkostot ja läheiset. Nytkin olemme uupuneita ja voisimme saada perhetyöstä hoitajan tänne keskustelemaan. Ööö...emme kaipaa keskustelua vaan ihan konkreettista apua,mutta sitä emme saa.
[/quote]
Tätä en ymmärrä. Jos perheessä on kaksi aikuista, ultraan voi mennä ilman, että toinen on kädestä pitämässä kiinni. Lisäksi synnytykseen voi mennä yksin, kun isä on hoitamassa isompia lapsia, jos ei ole tukiverkkoa itselleen hommannut.
En todellakaan halua maksaa enempää veroja, että kunnan puolesta olisi lastenhoitaja varallaolomaksulla odottamassa, kun mamma lähtee synnyttämään ja mies pitää saada matkaan.
Rajansa kaikella.
Mielestäni viestin aloittaja kirjoittaa tärkeästä asiasta. Lastensuojelulla on huono maine. Varmasti siellä tehdään paljon hyvää, mutta tehdään siellä myös vakavia virheitäkin ja aiheutetaan lapsille perheineen ongelmia. Näistä ikävistä asioista pitäisi voida käydä avointa keskustelua ilman, että lastensuojelun työntekijät (parempana itseään pitävistä kansalaisista puhumattakaan) nousevat takajaloilleen ja maalaavat piruja seinille. Itse en ainakaan henkilökohtaisesti tunne sellaisia "kauhuperheitä", joita lastensuojelu ja palstalalaiset kuvailevat. Tunnen kuitenkin paljoan erilaisia perheitä. Joillakin on vaikeita elämäntilanteita, surua ja vastoinkäymisiä, mutta kukaan ei mielestäni tarvitse lastensuojelua. Osa tarvitsisi kuitenkin edullista tai ilmaista kotiapua (lastenhoito, siivous jne.). Osa tarvitsisi helpommin saavutettavaa asiantuntija-apua (terapia, lääkäri yms.).
Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomiota on lastensuojeluilmoitusten tehtailu. Joskus - liian usein - viranomainen tai yksityishnekilö tekee lastensuojeluilmoituksen ihan turhaan. Turhana pidän asiaa, joka voi kyllä olla ikävä, mutta on perheen hallinnassa tai ainakin perhe on tehnyt kaiken, mitä tilanteessa voi tehdä. Viranomainen saattaa tehdä lastensuojeluilmoituksen silloinkin, kun oikeasti kyse on siitä, että hän itse ei ole hoitanut omaa tehtäväänsä tai hän on suuttunut lapsen vanhemmille. Tällaiset ilmoitukset ovat silkkaa kiusantekoa ja verorahojen tuhlaamista. Jos esim. koulussa lasta kiusataan pitkään, eikä koulu osaa/halua puuttua kiusaamiseen tehokkaasti, on järjetöntä että koulu tekee lastensuojeluilmoituksen kiusatusta, jos kiusatun huoltaja aktiivisesti auttaa lastaan. Tällaisissa tapauksissa koulun tekemässä lastensuojeluilmoituksessa syynä voi olla esim. poissaolot (joopa joo - vanhempien pitäisi joka päivä tuoda siis tuoda lapsesna hakattavaksi ja potkittavaksi kouluun!!!) tai epäsosiaalinen käyttäytyminen (huhhuh - eiköhän nimenomaan ole niin, että kiusaajat käyttäytyvät väärin ja heidän käyttäytymiseensä pitäisi puuttua; JA pitäisi olla jokin lastensuojelutaho, jolle voisi ilmoittaa opettajat jotka eivät puutu tehokkaasti kiusaamiseen). Olen myös miettinyt, mitä tapahtuu niille lastensuojeluilmoituksille, joita poliisi tekee teineistä, joiden hallusta on löydetty alkoholia. Sinäniä tietenkin on niin, ettei alle 18 v saisi olla mitään tekemistä alkoholin kanssa. MUTTA mielestäni on ylilyöntiä tehdä jokaisesta tapauksesta lastensuojeluilmoitus. Ei ihme, jos lastensuojelu on ruuhkautunut niin, että Eerikat ja muut oikeasti apua tarvitsevat jäävät hoitamatta.
Eikö perheisiin luoteta enää ollenkaan? Ihmettelee eräs, joka tuntee vain hyviä äitiä ja isiä.
-90 luvun lopussa ei saanut Hesassa edes yh:na kotiapua. Minulla oli vajaa 2v lapsi ja itsellä liukastumisen takia oikea käsi paketissa. Oikeakätisenä oli hilppasen vaikeaa vaihtaa vaippoja tai siivota kaupassa käynnistä puhumatakaan. Soitin kotiapuun niin minulle ihan suoraan sanottiin jotta se apu on tarkoitettu VAIN vammaisille ja vanhuksille.
Omat vanhempani oli silloin vielä työelämässä mutta toki tulivat jeesaamaan kaupan suhteen, lapsen isää ei voinut vähempää kiinnostaa (saati hänen puolen sukulaisia) ja hyvä ystäväni tuli myös auttamaan vaikka oli itse viimeisimmillään raskaana ja selkävaivainen.
Sinulle,joka et ymmärtänyt miksi mies mukaan ultraan:
Oletan,että sinulla ei ole lapsia. Yleensä vauvan odotus on pariskunnan yhteinen asia. Äiti tuntee muutokset kehossaan, mutta miehelle pitkään aikaan ultra on ainut konkreettinen juttu raskaudesta. Me olemme ainakin mieheni kanssa läheisiä ja ehkä myös vaikeuksista johtuen hitsautuneet yhteen aika tiiviisti :)
No...perusteluni siihen miksi mies ultraan.
1) Ensimmäinen niskapoimu UÄ, jossa tutkitaan raskauden kestoa, niskaturvotusta yms. Entä jos kaikki ei olisi kunnossa? Haluaisitko ottaa uutiset yksin vastaan? Minullakin oli ollut verenvuotoja. Raskautta oltiin epäilty tuulimunaksi jne.
2) Rakenne-UÄ. Siinä tutkitaan siis tarkemmin masussa olevaa vauvaa ja rakenteita. Minusta on täysin luonnollista,että isä on siinä mukana ja myös tukena,jos selviää ettei kaikki ole kunnossa.
Se että isä osallistuu raskauden aikaisiin tutkimuksiin ja odottaa äidin kanssa vaikuttaa mielestäni suotuisasti parisuhteeseen ja isä-vauva-suhteeseen. Olisi jotenkin outoa,että 9kuukautta äiti odottaisi yksinään... :O
Synnytyksestä sen verran,että (suunnitellussa) sectiossa vauva viedään pois leikkaussalista aika pian syntymänsä jälkeen. Äiti jää vielä leikkuriin ja siitä sitten heräämöön. Kun isä on mukana,niin vauva saa olla isän kanssa ihokontaktissa kunnes äiti pääsee osastolle. Aika korvaamattomia hetkiä mielestäni...
79 ja ultrat, ihan perusteltua, mutta jos näin haluaa, niin pitää palkata lastenhoitaja siksi aikaa, ei mitään ilmaista apua kaupungilta, nolo!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:14"]
3 kerropa mistä sellaisia firmoja löytyy? Kaikki eivät asu kehä 3 sisäpuolella. Meillä on alle 3000 asukkaan kunta. Ei täällä ole mitään lastenhoito yrityksiä mihin voisi soitella. Mll:n lastenhoitopalvelua löytyy noin 80 kilometrin päästä. Näitä nuoria ei kuitenkaan voinut palkata hoitamaan vaikeasti sairaita lapsiamme, koska heidän kokemuksensa ja ammattitaitonsa ei riittänyt siihen. Myös vastuu kysymykset olivat hankalia. Siivota meillä kyllä osattiin ja osataan edelleen. Apua olisi tarvittu nimenomaan lastenhoitoon, että olisi saanut nukkua. Ja kyllä sait kolmonen verenpaineeni kiehahtamaan! T. 2
[/quote]
Googlaamalla löytyy, muualtakin kuin Helsingistä. Nimilistaa ei voi laittaa, koska ylläpito poistaa mainospostaukset. Ongelmana on juuri nämä luettelemasi tekosyyt, joiden vuoksi mikään tai kukaan muu ei kelpaa kuin ilmainen kunnalline apu.
[/quote]
En ole tämä äiti, mutta meidän kunnassa ei ole yksityisiä jotka hoitaisivat lapsia. Siivoojia on mutta ei lastenhoitoa.Siihen ei KVG:t auta.On myös kysytty erityissairaanhoidosta, mutta kriteerit ei täyty koska lapsi ei ole ns.vihannes. Ja kyllä tarvii erityisosaamista tämä lapsi joka on mm letkuruokinnassa 24/7.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 16:47"]Tämä on juuri se kysymys, mitä pitäisi pohtia! Kiitos ap hienosta aloituksesta! Kukaan ei nykyään uskalla hakea apua, sillä tiedetään että apu tarkoittaa 2h viikossa keskusteluapua, jos ei riitä, niin huostaanotto. Näin ainakin Oulussa.
[/quote] Me asutaan oulussa ja meillä käy perhetyöntekijä joka kyllä tekee muutakin ku juttelee! Olen ollut todella kiitollinen tästä avusta lähinnä siis leikittää meidän taaperoa käy puistossa ym. Ja tekee myös pieniä kotitöitä esim. viikkaa pyykit!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:14"]
Tai kannattaisiko perheissä herätä siihen, että lapsia hankitaan vain sen verran kuin yksin jaksaa elättää ja hoitaa? Koska ne isät nyt näyttävät olevan sellainen perheistä pois hipsivä luonnonvara, niin miksi tehdä lapsia sellaista määrää, ettei niiden kanssa yksin pärjää?
[/quote]
Ja myös tarpeeksi isot ikäerot tulisi ottaa huomioon lapsilukua lisätessä. Miksi ne lapset pitää tehdä yhteen sumppuun, niin että ikäeroa jää mahdollisimman vähän? Niin, että lopulta talossa on yksi pikkuvauva, yksi kaksivuotias ja yksi kolmevuotias uhmis. Miksei voi keskittyä siihen ensimmäiseen vaikka viisi vuotiaaksi asti ja sitten alkaa harkitsemaan sisarusta, jos omat voimat vielä riittävät?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:11"]
Sinulle,joka et ymmärtänyt miksi mies mukaan ultraan:
Oletan,että sinulla ei ole lapsia. Yleensä vauvan odotus on pariskunnan yhteinen asia. Äiti tuntee muutokset kehossaan, mutta miehelle pitkään aikaan ultra on ainut konkreettinen juttu raskaudesta. Me olemme ainakin mieheni kanssa läheisiä ja ehkä myös vaikeuksista johtuen hitsautuneet yhteen aika tiiviisti :)
No...perusteluni siihen miksi mies ultraan.
1) Ensimmäinen niskapoimu UÄ, jossa tutkitaan raskauden kestoa, niskaturvotusta yms. Entä jos kaikki ei olisi kunnossa? Haluaisitko ottaa uutiset yksin vastaan? Minullakin oli ollut verenvuotoja. Raskautta oltiin epäilty tuulimunaksi jne.
2) Rakenne-UÄ. Siinä tutkitaan siis tarkemmin masussa olevaa vauvaa ja rakenteita. Minusta on täysin luonnollista,että isä on siinä mukana ja myös tukena,jos selviää ettei kaikki ole kunnossa.
Se että isä osallistuu raskauden aikaisiin tutkimuksiin ja odottaa äidin kanssa vaikuttaa mielestäni suotuisasti parisuhteeseen ja isä-vauva-suhteeseen. Olisi jotenkin outoa,että 9kuukautta äiti odottaisi yksinään... :O
Synnytyksestä sen verran,että (suunnitellussa) sectiossa vauva viedään pois leikkaussalista aika pian syntymänsä jälkeen. Äiti jää vielä leikkuriin ja siitä sitten heräämöön. Kun isä on mukana,niin vauva saa olla isän kanssa ihokontaktissa kunnes äiti pääsee osastolle. Aika korvaamattomia hetkiä mielestäni...
[/quote]
Ei ole millään tasolla välttämätöntä isän läsnäolo. Maksakaa omasta pussista lastenhoitajanne, jos on isin ihan pakko päästä ultraan mukaan.
Sinä joka sanoit noloksi,niin palvelu katsotaan nimenomaan TULOJEN mukaan ja meidän tuloilla olimme siihen oikeutettuja. Se ei siis ole ymmärtääkseni kaikille saatavilla oleva palvelu/maksuton. Ja kertoisitko,jos sinulla on lapsia ja olet odottanut heitä suhteessa ollessasi,niin oletko hoitanut raskauteen liittyvät käynnit ja synnytyksen yksin?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:10"]Tuttu juttu: perheessä on vauva ja sitten halutaan, että jostain tulee ilmainen kotiapulainen pesemään pyykit, tiskaamaan ja siivoamaan. Kun on niin vaikeaa vauvan kanssa eikä ole omaa aikaa.
Miksi ei kotiapua saisi myös lapseton sinkku, vaikeaa se elämä on hänelläkin. Eiköhän jokainen ottaisi ilmaisen siivoojan, jos se kerran on perusoikeus.
[/quote]
Hassu provo, mutta tästä tuli mieleen, että Ranskassa jokaisen synnyttäneen äidin kotiin tulee valtiolta kotiapulainen siivoamaan yms. että äiti saa keskittyä vauvaan. :)
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:32"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 22:53"]
Ja syynä tähän on liian usein julki tulleet tarinat siitä, että käytännössä ainut "apu" on huostaanotto, koska resursseja muuhun ei ole. Pelätään kaikkinensa lastensuojelun ylilyöntejä ja sitä, että siitä ne ongelmat vasta alkavat, jos niitä ei jo valmiiksi ole. Lastensuojelu on saanut vahvan maineen perheen vihollisena, joka ruokkii lasten kustennuksella tehtävää valtavaa bisnestä.
Perheet eivät tarvitse holhousta eikä opasta täydelliseen vanhemmuuteen. Vaatimuslistaa täydelliseen kasvatusmenetelyyn ei auta lyödä nenälle, koska kukaan ei ole täydellinen. Lastensuojelun toimista ajatellaan, että pitäisi olla se ideaaliäiti. Ei perheissä tarvita psykologia-höpötystä eikä mustetahratestejä, vaan ihan konkreettista kotiapua, että saa nukkua, tai mennä vaikka hierojalle. Tai puhua vaan. Ilman leimaa.
Tämä on ihan tavallisten äitien suista kuultua. Osalla olisi ollut tarvekin kotiavulle, mutta sitä ei oikeasti uskalleta hakea. Ei häpeästä, vaan lasten menettämisen pelossa.
Tähän kannattaisi nyt viimeistään herätä!
[/quote]
Vika ei ole lastensuojelussa vaan lastensuojelun asiakkaissa, jotka näitä perättömiä juttuja levittävät. Tästä viestistä jo näkee, että et tiedä lastensuojelun arjesta mitään. Tyypillinen perättömien huhujen levittäjä on esim. vakavasti alkoholisoituneet vanhemmat, jotka toivovat lastensuojelusta ilmaista siivoajaa, mutta sen sijaan tarjotaan vanhemmalle päihdekuntoutusjaksoa. Vanhemman mielestä tietysti 2 viinipullon juominen joka ilta on ihan normaalia ja yhteiskunta puolestaan on täysin mätä kun ei sitä ilmaista siivoajaa tarjottu...
[/quote]
Ap on kyllä suunnilleen tietoinen mitä lastensuojelun arki on.
Viestissä on tarkoitus saada jakeluun ne ajatukset, joita on tavallisilla perheellä, paljolti siis niillä joilla ei mitään kokemusta lastensuojelusta ole. Juuri siksikin kynnys tämän avun hakemiseen on kova, koska lastensuojelu sanana on jo niin pelottava ja se mielletään jo negatiivisena alun alkaen. Olettamus on jo se, että apua ei saa, ja pelätään niitä ylilyöntejä ( ja onhan niitäkin).Siksipä vaan yritetään rämpiä jotenkin itse, ja jos se ei riitäkään, joskus harvoin poksahtaa yli kuten tässäkin Rautalammin jutussa ilmeisesti kävi.
Eikä yhtään auta nämä nimettömien ilmoitusten tekijät, jotka huolestuneena soittelevat soskuun mitä pienimmistäkin. "kun se äiti ihan hermostui lapselleen kovaäänisesti, pitäisiköhän tutkia onko siellä kaikki hyvin"- lastensuojeluun soitellaan ihan naurettavista asioista, jotka kuuluvat elämään, mutta ei todellakaan olisi mitään huostaan vaan -asioita. Tämä kuormittaa niin lastensuojelua sekä perhettä, joita aiheetta epäillään.
Siinä missä ennen uhattiin poliisilla tai käräjillä, nyt uhataan kostoksi lastensuojelulla jo tieriidoissa ja koiranhaukunnasta ärsyyntymisen takia. Eikö tämä jo kerro siitä, että asia nähdään paremminkin rangaistuksena ja haittatekijänä, kun avuntarjoajana?
Ei kukaan normaali äiti tai isä oletakaan saavansa ilmaista pyykkiapua kotiin, mutta nuo rahalla ostettavat on ihan tolkuttoman ruuhkautuneita ja moni jää täysin ilman apua kun sitä tarvitsisi, vaikkapa sairauden aikana. Murtunut jalka ehtii luutua jo, ennenkuin jono on senverran purkautunut että joku auttamaan selviäisi. koliikkikaan ei kestä yleensä kun sen 3kk, jonossa olo ei paljon väsymykseen auta, vaikka rahaa olisikin.
Jokatapauksessa tässä on ihan oikeasti luuta paikallaan siivoamaan oikeat lastensuojelutapaukset omalle alalleen, ja eriyttää tämä enneltaehkäisevä puoli vielä selvemmin lastensuojelusta erilleen.Tätä ennakoiva apu nimenomaan on se joka hukkuu tämän jo melkein kirosanaksi mielletyn lastensuojelun alle.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:24"][quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:11"]
Niin tai näin onko turhia huostaanottoja vai ei, mutta kun tutustuin NEUVOLAN alaisuudessa toimivaan perhetyöhön, he esittelivät toimintansa näin: "Me yritämme ehtiä perheisiin ennen kuin lastensuojelu saa kuulla perheestä."
Täytyy sanoa että minusta tuo oli aika helvetin pelottava lause jos ajattelee tuota lastensuojelua.
[/quote]
Tämäkin on tyypillinen paniikinlietsontaviesti. Muutaman sanan vaihtamalla on joko vahingossa tai tarkoituksella väärinymmärretty koko viesti.
Tiedän kyseisen palvelun. Se ei ole mikään perheiden pelastaja lastensuojelulta vaan nimenomaan lastensuojelun yhteistyökumppani. Pitävät palavereita lastensuojelun kanssa ja suunnittelevat yhdessä, miten alueen lapsiperheitä parhaiten tuetaan. Se on lisäpalvelu, jolla puretaan lastensuojelun ruuhkia. Lähinnä ero on se, että kevyemmän tai lyhytkestoisemman avun tarpeessa olevat perheet menevät tuon neuvolan perhetyön piiriin ja pidempiaikaista tukea tarvitsevat lastensuojelun piiriin.
[/quote]
Meillä kävi neuvolan kautta perhetyö vuoden ajan, viikoittain kun perhettä oli kohdannut suuri suru.
Tiedättekö miksi ainoa apu on huostaanotto tai avohuollon sijoitus? Kun kuntien ja kaupunkien talous on perseellään niin näistä tippuu roimasti valtionapuja useita tuhansia euroja /kk per lapsi. Vaikka lapsi sijoitettaisiin mihin tahansa koko rahaa ei saa kulumaan vaan kunnan7kaupungin kirstuun kilahtaa euro poikineen. Mutta ns. ennaltaehkäisevään työhön ei tipu erikseen valtionapuja vaan kunnan tulisi kuntatalouden budjetoinnissa lohkaista rahat tähän. Poliittisesta tahtotilasta se on kiinni ei mistään muusta. Mitkä kunnan palvelut laitetaan etusijalle. Lyhytnäköistä touhua toisaalta. kasvavat erikoissairaanhoidon menot syö kokonaispottia.
Tyhmä tavallinen tallaajakin tämän tajuaa, mutta kunnan/kaupungin budjetista päättävät eivät - missä vika?
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 14:46"]
2
[/quote]
Mitä nämä kakkosviestit on jokapaikassa???
[/quote]
"2" tarkoittaa suunnilleen tätä: Komppaan sua ap!!!11"