Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelulla syytä katsoa peiliin-apua ei uskalleta hakea!
28.10.2014 |
Ja syynä tähän on liian usein julki tulleet tarinat siitä, että käytännössä ainut "apu" on huostaanotto, koska resursseja muuhun ei ole. Pelätään kaikkinensa lastensuojelun ylilyöntejä ja sitä, että siitä ne ongelmat vasta alkavat, jos niitä ei jo valmiiksi ole. Lastensuojelu on saanut vahvan maineen perheen vihollisena, joka ruokkii lasten kustennuksella tehtävää valtavaa bisnestä.
Perheet eivät tarvitse holhousta eikä opasta täydelliseen vanhemmuuteen. Vaatimuslistaa täydelliseen kasvatusmenetelyyn ei auta lyödä nenälle, koska kukaan ei ole täydellinen. Lastensuojelun toimista ajatellaan, että pitäisi olla se ideaaliäiti. Ei perheissä tarvita psykologia-höpötystä eikä mustetahratestejä, vaan ihan konkreettista kotiapua, että saa nukkua, tai mennä vaikka hierojalle. Tai puhua vaan. Ilman leimaa.
Tämä on ihan tavallisten äitien suista kuultua. Osalla olisi ollut tarvekin kotiavulle, mutta sitä ei oikeasti uskalleta hakea. Ei häpeästä, vaan lasten menettämisen pelossa.
Tähän kannattaisi nyt viimeistään herätä!
Kommentit (90)
Ennen oli kunnan kodinhoitaja, jonka sai kutsua perheeseen. Maksu määräytyi tulojen mukaan. Monta uupunutta perhettä sai ajoissa apua ja tuli varmasti yhteiskunnalle halvemmaksi, kuin nykyiset systeemit. Nykyiset perhetyöntekijät vaan juttelevat, eivät he saa viedä edes roskapussia ulos. Oikean avun saaminen on kiven takana tänä päivänä. Nyt äidit yhdessä vaaditaan vanha hyvä kodinhoitajasysteemi takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:50"]
Ennen oli kunnan kodinhoitaja, jonka sai kutsua perheeseen. Maksu määräytyi tulojen mukaan. Monta uupunutta perhettä sai ajoissa apua ja tuli varmasti yhteiskunnalle halvemmaksi, kuin nykyiset systeemit. Nykyiset perhetyöntekijät vaan juttelevat, eivät he saa viedä edes roskapussia ulos. Oikean avun saaminen on kiven takana tänä päivänä. Nyt äidit yhdessä vaaditaan vanha hyvä kodinhoitajasysteemi takaisin!
[/quote]
Kodinhoitopalvelu, kuten tämä Turun kaupungin tarjoama?
http://www.turku.fi/Public/?contentid=465915
Tai tämä Jyväskylän?
http://www.jyvaskyla.fi/sosiaalipalvelut/perheidenvarhainentuki/tilapainenkotipalvelu
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:11"]Ap on oikeassa. Itse olen selvästi masentunut ja minulla alkaa olla jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tiedän että tarvitsisin ammattiapua, mutta en uskalla hakeutua hoitoon koska pelkään että lastensuojelu sotketaan mukaan, jos kerron vaikka noista itsemurha-ajatuksistani. Lapset ovat kaikkein tärkeintä ja ajatukset ovat vain pääni sisällä, yritän pärjätä.
[/quote]
Minä kerroin avoimesti myös itsetuhoisista ajatuksista. Tarjottiin osastolta äiti-vauvapaikkaa, lääkitystä ja nykyään psyk.sh. käy luonani viikoittain keskustelemassa, tarvittaessa myös psykiatri. Saan apua myös lastensuojelun perhetyöntekijältä, jotta saisin välillä levätä kun hän hoitaa lasta.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta antaa lapsi sijoitukseen, kun sanoin etten sitä halua, asia tuli sillä selväksi.
Masennus ei ole syy huostaanottoon. Toki hoitamattomana se voi estää hoitamasta lapsia riittävän hyvin, mikä taas on eri asia. Minua lastensuojelun työntetyöntekijät ovat vain kiitelleet siitä, että vastuullisena vanhempana hain apua masennukseeni.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:11"]Ap on oikeassa. Itse olen selvästi masentunut ja minulla alkaa olla jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tiedän että tarvitsisin ammattiapua, mutta en uskalla hakeutua hoitoon koska pelkään että lastensuojelu sotketaan mukaan, jos kerron vaikka noista itsemurha-ajatuksistani. Lapset ovat kaikkein tärkeintä ja ajatukset ovat vain pääni sisällä, yritän pärjätä. [/quote] Minä kerroin avoimesti myös itsetuhoisista ajatuksista. Tarjottiin osastolta äiti-vauvapaikkaa, lääkitystä ja nykyään psyk.sh. käy luonani viikoittain keskustelemassa, tarvittaessa myös psykiatri. Saan apua myös lastensuojelun perhetyöntekijältä, jotta saisin välillä levätä kun hän hoitaa lasta. Minulle tarjottiin mahdollisuutta antaa lapsi sijoitukseen, kun sanoin etten sitä halua, asia tuli sillä selväksi. Masennus ei ole syy huostaanottoon. Toki hoitamattomana se voi estää hoitamasta lapsia riittävän hyvin, mikä taas on eri asia. Minua lastensuojelun työntetyöntekijät ovat vain kiitelleet siitä, että vastuullisena vanhempana hain apua masennukseeni.
[/quote]
Kiitos kun jaoit tämän kanssamme! Lähipiirissäni on myös positiivisia kokemuksia. Esim. yksinhuoltaja vauvansa kanssa, jonka läheiset asuvat monen sadan kilometrin päässä ja hänellä ei ole turvaverkkoa, joka voisi huolehtia vauvasta esim. silloin, jos hän sairastuu vakavasti. Kun hän oli influenssan kourissa ja kuumetta 40 astetta, sai hän vauvan hoidossa apua ilman ongelmia. Missään vaiheessa hänen vanhemmuuttaan ei ole kyseenalaistettu.
Jos itse toimii asiallisesti, saa myös asiallista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tai näin onko turhia huostaanottoja vai ei, mutta kun tutustuin NEUVOLAN alaisuudessa toimivaan perhetyöhön, he esittelivät toimintansa näin: "Me yritämme ehtiä perheisiin ennen kuin lastensuojelu saa kuulla perheestä."
Täytyy sanoa että minusta tuo oli aika helvetin pelottava lause jos ajattelee tuota lastensuojelua.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 00:11"]
Niin tai näin onko turhia huostaanottoja vai ei, mutta kun tutustuin NEUVOLAN alaisuudessa toimivaan perhetyöhön, he esittelivät toimintansa näin: "Me yritämme ehtiä perheisiin ennen kuin lastensuojelu saa kuulla perheestä."
Täytyy sanoa että minusta tuo oli aika helvetin pelottava lause jos ajattelee tuota lastensuojelua.
[/quote]
Tämäkin on tyypillinen paniikinlietsontaviesti. Muutaman sanan vaihtamalla on joko vahingossa tai tarkoituksella väärinymmärretty koko viesti.
Tiedän kyseisen palvelun. Se ei ole mikään perheiden pelastaja lastensuojelulta vaan nimenomaan lastensuojelun yhteistyökumppani. Pitävät palavereita lastensuojelun kanssa ja suunnittelevat yhdessä, miten alueen lapsiperheitä parhaiten tuetaan. Se on lisäpalvelu, jolla puretaan lastensuojelun ruuhkia. Lähinnä ero on se, että kevyemmän tai lyhytkestoisemman avun tarpeessa olevat perheet menevät tuon neuvolan perhetyön piiriin ja pidempiaikaista tukea tarvitsevat lastensuojelun piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:37"]
Ap on oikeassa! Tässä yhteiskunnassa ei saa tai ei uskalla pyytää apua, ilman että "iso pyörä" pyörähtää. Perheille pitäis olla tarjolla matalan kynnyksen apua, silloin kun sitä tarvitsee...keskusteluapua, vertaistukea... Aika moni tavallinenkin perhe tarvitsisi joskus apua kasvatuspulmiin, arjen ongelmiin, mutta sellaista ei ole saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Avun tarve on usein monen asian summa. Kaikki apua tarvitsevat eivät suinkaan ole mitään moniongelmaisia perheitä, mutta moniongelmaisten perheiden asiat ovat jo ajautuneet niin pahoiksi, että he "joutuvat" avun piiriin. Harvoin kenekään perheen ongelmat johtuvat vain jostain yhdestä asiasta, kuten vaikkapa mustasukkaisuudesta. Itse väittäisin kahden pienen lapsen äitinä, että monet ongelmat omalla kohdallani johtuvat siitä, että olen itse saanut aika huonot eväät lapsuuden kodistani vuorovaikutukseen ja ongelmien käsittelyyn. Nämä ongelmat sitten pulpahtavat pintaan omien kriisien tai vaikkapa vain väsymyksen yhteydessä ja tällöin olisi hyvä saada jotakin pientä apua. Apua ei kuitenkaan saa, ennekuin tilanne on todella kärjistynyt pahaksi. En ole apua myöskään hakenut, koska en ole kokenut, että tarvitsisin jonkun lähärin tänne meille istumaan ja juttelemaan lastensuojelun kautta. Olemme aivan tavallinen akateeminen perhe, joka joskus saattaisi tarvita jonkinlaista tukea vanhemmuudessa ja perheenä, mutta Suomessa ei tällaista apua ole saatavilla.
[/quote]
Avun pyytämistä en kannata hävetä, pelätä, eikä ennakkoon murehtia. Jos oma pää sanoo päivittäin, että apua tarvitsee, niin silloin sitä todella tarvitsee. Omia lapsuusajan ongelmia tai lähtökohtia ei ole hyvä kaataa perheen, saati omien lasten niskaan, eikä niissä ole pidemmän päälle hyvä velloa itsekään - johtavat monesti loppuunpalamiseen tai masennukseen. Sinä saat kyllä apua, jos pyydät. Keskustella voit tilanteestasi ihan kenen kanssa haluat. Jos luotat lähimmäisiisi tai ystäviisi, juttele heidän kanssa näin alkuun. Voit yllättyä: Monesti tarjotaan vaikka lastenhoitoapua, kun vain uskaltaa sanoa asiat ääneen! Apua ja keskustelua voi käydä myös esim. diakonissalta, mielenterveystoimistosta, kriisityöryhmästä, MLL:n vanhempainlinjalta, .. ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan - ovat joka tapauksessa meidän jokaisen saatavilla, Suomesta saa todellakin apua näihin asioihin, KUNHAN USKALTAA PYYTÄÄ. Kirjoitit hieman ristiriitaisesti: Toisaalta toivoit apua, mutta et sitä halua pyytää, kun et tunne tarvitsevasi? Vertaistukea/keskustelua/neuvojakin toivoit, mutta et halunnut ketään "lähäriä" teille. Ole rohkea ja tartu "härkää sarvista"! Kun vanhemmilla on asiat hyvin ja heistä huokuu mielenrauha, myös lapset voivat hyvin, eikä heidän tarvitse syyllistää itseään "äidin pahasta olosta", eikä olla varpaisillaan omassa kodissaan. Voimia sinulle ja perheellesi ja kaikkea hyvää!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:26"]Ei niitä huostaanottoja noin vaan tehdä. Tajuutteko te kuinka paljon yks huostaanotto kunnalle maksaa?
[/quote]
Lukumäärää en tiedä, mutta kyllä huostaanottoja tehdään myös täysin syyttä. Lähipiirissäni on yksi hyvä ja turvallinen perhe, jolta teini-ikäinen lapsi huostaanotettiin. Prosessi sai alkunsa siitä, kun perheen äiti esti lastaan lähtemästä ryyppäämään. Teini oli niitä nuoria, jotka juovat silloin tällöin kännit. Lukiossa, hyvä oppilas. Vanhemmat olivat saaneet asian selville ja asettivat lapselleen siksi aikaisempaa tiukemmat rajat. Olisin itse toiminut aivan samalla tavalla kuin tämä ystäväperheeni. Tilanteesta generoitui kummallinen vyyhti. Ystäväni, jonka olen tuntenut vuosikymmenet, kuvasi lastensuojelun työntekijöiden suhtautumista vanhempiin kuin he olisivat saatanaakin vaarallisempia tälle lapselleen. Keskustelut eivät olleet vastavuoroisia, eikä heille annettu mahdollisuutta edes nähdä heistä tehtyjä asiakirjoja ennenkuin isot päätökset oli jo tehty. Jälkikäteen saivat ne tilattua, ja niissä oli paljon asiavirheitä ja asenteellista tulkintaa.
Perheelle sanottiin, että heidän pitää valita 2 vaihtoehdosta. 1. Perhe suostuu vapaaehtoisesti huostaanottoon, jolloin lapsi (16-17 v) pääsee sijaisperheeseen samalle paikkakunnalle. 2. Perhe vastustaa, jolloin asia viedään oikeuteen ja lapsi siksi aikaa sijoitetaan laitokseen jonnekin päin Suomea. Heille myös kerrottiin, että oikeusprosessi kestää noin vuoden, jolloin lapsi on jo lähes 18 v.
Uskomattoman kuuloinen juttu, mutta täysin totta. Nämä tapahtumat olivat vähällä murtaa perheenjäsenten terveyden muutama vuosi sitten. Muun perheen ja tuon lapsen välit ovat hyvin haastavat edelleen. Ystäväni kuvailee lasta vieraaksi ihmiseksi, joka käy heillä viikonloppuisin syömässä ja pyytämässä rahaa. Kun lapsen, joka siis jo nuori opiskelija, kanssa yrittää puhua huostaanotosta, hän vain huutaa ja syyttää vanhempiaan tapahtumista.
Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että lastensuojelulta/sosiaalihuollolta ei puutu rahaa ja muita resursseja. Ongelma on se, että siellä on töissä liian monta ylemmyydentuntoista ja pätemisenhaluista ihmistä. Liian vähän auttavia käsiä ja sylejä, liikaa akateemista kauhistelua ja tavallisten asioiden psykologisointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 22:41"]
Ap on täysin oikeassa, ei saada sitä kotihoitoa väsymykseen. Näin siis jatketaan eteenpäin eli apua ei hae kukaan. Mulla jo isot lapset ja me selvittiin siitä helvetistä. No joskus aina joku pimahtaa ja surmaa lapsensa. Väitän että suomalaiset äidit saa tämänkin jälkeen enemmän apua, lisää kyttäystä ja valvontaa.
[/quote]
Miten niin ei saa?
http://www.jyvaskyla.fi/sosiaalipalvelut/perheidenvarhainentuki/tilapainenkotipalvelu
Kotipalvelua saa soittamalla kotipalvelun palveluohjaajalle, joka arvioi perheen avun tarvetta myöntämiskriteereiden perusteella. Perheelle tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma, johon kirjataan mihin tarkoitukseen ja kuinka paljon kotipalvelua myönnetään sekä millä tavalla palvelu järjestetään.
Avuntarpeen syynä voi olla esimerkiksi
raskauteen tai synnytyksen liittyvä erityinen palveluntarve
aikuisen tai lapsen sairastumisesta johtuva lyhytaikainen avuntarve
vanhemman tilapäinen väsymys tai uupumus
äkillisestä kriisistä tai erityistilanteesta johtuva lyhytaikestoinen käytännön avuntarve
muu erityinen tarve (arvioidaan yhdessä muiden perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2014 klo 22:41"]
Ap on täysin oikeassa, ei saada sitä kotihoitoa väsymykseen. Näin siis jatketaan eteenpäin eli apua ei hae kukaan. Mulla jo isot lapset ja me selvittiin siitä helvetistä. No joskus aina joku pimahtaa ja surmaa lapsensa. Väitän että suomalaiset äidit saa tämänkin jälkeen enemmän apua, lisää kyttäystä ja valvontaa.
[/quote]
Miten niin ei saa?
http://www.jyvaskyla.fi/sosiaalipalvelut/perheidenvarhainentuki/tilapainenkotipalvelu
Kotipalvelua saa soittamalla kotipalvelun palveluohjaajalle, joka arvioi perheen avun tarvetta myöntämiskriteereiden perusteella. Perheelle tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma, johon kirjataan mihin tarkoitukseen ja kuinka paljon kotipalvelua myönnetään sekä millä tavalla palvelu järjestetään.
Avuntarpeen syynä voi olla esimerkiksi
raskauteen tai synnytyksen liittyvä erityinen palveluntarve aikuisen tai lapsen sairastumisesta johtuva lyhytaikainen avuntarve vanhemman tilapäinen väsymys tai uupumus äkillisestä kriisistä tai erityistilanteesta johtuva lyhytaikestoinen käytännön avuntarve muu erityinen tarve (arvioidaan yhdessä muiden perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa) [/quote]
Pahoittelen muotoilua. Näytti olevan kunnossa lähettäessä (suoraan sivuilta kopioin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Haepas apua väsymyksen takia. Tulkinta on se ettet jaksa ja lasutoimenpiteet lähtee jylläämään.
Ovella sossut.
Kuten ap ansiokkaasti täsmensi, ongelmana on enemmänkin lastensuojelun maine kuin sen todellisuus. En tällä tarkoita sitä, etteikö lastensuojelussa olisi epäkohtia, mutta kyllä tältäkin palstalta saa usein lukea hyvin mielikuvituksellisia käsityksiä lastensuojelusta. Se on todella ikävää, että lastensuojelusta on tehty iso paha mörkö, joka tuomitsee vanhemmat ja vie lapset pois hyvistäkin kodeista. Sitten uupuneet vanhemmat eivät uskalla hakea apua, kun pää on täynnä näitä pelkoja :(
Todellisuudessa lastensuojelussa kohdataan paljon niin kamalia perhetilanteita, ettei niitä osaa tavallinen tallaaja edes kuvitella. Työntekijä voi kohdata vaikkapa päihdeongelmaisen äidin, jolla on pieni vauva päihdeongelmaisen miehen kanssa, ja vanhempien suhde on väkivaltainen. Lisäksi äidillä on lapsia parin muunkin miehen kanssa, mutta nämä lapset on otettu huostaan. Vanhemmat lapset tapaavat äerittäemmat valvotusti, koska uusi mies saattaa olla väkivaltainen myös lapsia kohtaan. Äiti ei halua päihdekuntoutusta eikä perheneuvontaa. Aggressiivinen isä uhkailee myös työntekijöitä väkivallalla. Tästä johtuen perhetyöntekijää ei voida edes harkita kotiavuksi, koska paikalle voi mennä vain poliisin kanssa. Perheen sukulaiset joko soittelevat huolestuneina lastensuojeluun ja pyytävät lapsille apua, tai sitten he ovat täysin pihalla tilanteesta. Hyvinkin ongelmaiset perheet voivat erittäin uskottavasti esittää joutuneensa viranomaisten uhreiksi. Vanhemmat voivat vaikkapa väittää alkoholisoituneensa, koska heiltä vietiin lapset täysin ilman syytä.
Voin kertoa, että keskiverto lastensuojelun työntekijä hyppii riemusta siinä vaiheessa, kun perheen suurin ongelma on univaje ja einesten syöttäminen lapsille. Tiestysti hulluja psykoja mahtuu myös sosiaalitoimiston työntekijöihin, mutta voihan sitä yhtä hyvin joutua sairaalassa hoitovirheen uhriksi tai kilahtaneen hoitajan myrkyttämäksi, mutta eivät ihmiset silti kammoa sairaaloita.
Paitsi että mulla on läheisteni kautta tietoa siitä, millaista on olla lastensuojelussa töissä, olen myös itse kaivannut pikkulapsiaikana perheen ulkopuolista apua. Esikoista odottaessa kävin loppuraskaudesta juttelemassa sekä psykiatrin että psykiatrisen hoitajan kanssa. Neuvolasta myös tarjottiin mahdollisuutta kotiapuun, mutta ei siitä kieltäytymiseen mitenkään pahasti suhtauduttu. Lastensuojeluilmoitusta meistä ei tietääkseni ole tehty. Sen sijaan toisella paikkakunnalla asuvan ystäväni perheestä tehtiin ilmoitus sen jälkeen, kun perheen alkoholiongelmainen isä jäi kiinni rattijuopumukseta. Selvityksessä kuitenkin todettiin, ettei syytä toimenpiteisiin ole, koska perheen äiti pystyy huolehtimaan lapsista. Sittemmin perheen isäkin hakeutui oma-aloitteisesti hoitoon ja on nykyään raitis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:37"]Ap on oikeassa! Tässä yhteiskunnassa ei saa tai ei uskalla pyytää apua, ilman että "iso pyörä" pyörähtää. Perheille pitäis olla tarjolla matalan kynnyksen apua, silloin kun sitä tarvitsee...keskusteluapua, vertaistukea... Aika moni tavallinenkin perhe tarvitsisi joskus apua kasvatuspulmiin, arjen ongelmiin, mutta sellaista ei ole saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Avun tarve on usein monen asian summa. Kaikki apua tarvitsevat eivät suinkaan ole mitään moniongelmaisia perheitä, mutta moniongelmaisten perheiden asiat ovat jo ajautuneet niin pahoiksi, että he "joutuvat" avun piiriin.
Harvoin kenekään perheen ongelmat johtuvat vain jostain yhdestä asiasta, kuten vaikkapa mustasukkaisuudesta. Itse väittäisin kahden pienen lapsen äitinä, että monet ongelmat omalla kohdallani johtuvat siitä, että olen itse saanut aika huonot eväät lapsuuden kodistani vuorovaikutukseen ja ongelmien käsittelyyn. Nämä ongelmat sitten pulpahtavat pintaan omien kriisien tai vaikkapa vain väsymyksen yhteydessä ja tällöin olisi hyvä saada jotakin pientä apua. Apua ei kuitenkaan saa, ennekuin tilanne on todella kärjistynyt pahaksi. En ole apua myöskään hakenut, koska en ole kokenut, että tarvitsisin jonkun lähärin tänne meille istumaan ja juttelemaan lastensuojelun kautta. Olemme aivan tavallinen akateeminen perhe, joka joskus saattaisi tarvita jonkinlaista tukea vanhemmuudessa ja perheenä, mutta Suomessa ei tällaista apua ole saatavilla.
[/quote][quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:37"]Ap on oikeassa! Tässä yhteiskunnassa ei saa tai ei uskalla pyytää apua, ilman että "iso pyörä" pyörähtää. Perheille pitäis olla tarjolla matalan kynnyksen apua, silloin kun sitä tarvitsee...keskusteluapua, vertaistukea... Aika moni tavallinenkin perhe tarvitsisi joskus apua kasvatuspulmiin, arjen ongelmiin, mutta sellaista ei ole saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Avun tarve on usein monen asian summa. Kaikki apua tarvitsevat eivät suinkaan ole mitään moniongelmaisia perheitä, mutta moniongelmaisten perheiden asiat ovat jo ajautuneet niin pahoiksi, että he "joutuvat" avun piiriin.
Harvoin kenekään perheen ongelmat johtuvat vain jostain yhdestä asiasta, kuten vaikkapa mustasukkaisuudesta. Itse väittäisin kahden pienen lapsen äitinä, että monet ongelmat omalla kohdallani johtuvat siitä, että olen itse saanut aika huonot eväät lapsuuden kodistani vuorovaikutukseen ja ongelmien käsittelyyn. Nämä ongelmat sitten pulpahtavat pintaan omien kriisien tai vaikkapa vain väsymyksen yhteydessä ja tällöin olisi hyvä saada jotakin pientä apua. Apua ei kuitenkaan saa, ennekuin tilanne on todella kärjistynyt pahaksi. En ole apua myöskään hakenut, koska en ole kokenut, että tarvitsisin jonkun lähärin tänne meille istumaan ja juttelemaan lastensuojelun kautta. Olemme aivan tavallinen akateeminen perhe, joka joskus saattaisi tarvita jonkinlaista tukea vanhemmuudessa ja perheenä, mutta Suomessa ei tällaista apua ole saatavilla.
[/quote]
Perheneuvola auttaa juuri tuollaisiin ongelmiin, joita sinulla on. Ja jos ongelmasi juontavat juurensa lapsuuteesi ja tarvitse tukea vanvemmuuteen niin juuri keskustelu on se mikä auttaa!
Mutta sinunkin viestissäsi lukee sama mikä niin monilla muillakin, tarvitsisin apua, mutta en ole hakenut. Mistä tiedät millaista apua voisit saada jos et sitä edes pyydä?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 00:18"]
Kuten ap ansiokkaasti täsmensi, ongelmana on enemmänkin lastensuojelun maine kuin sen todellisuus. En tällä tarkoita sitä, etteikö lastensuojelussa olisi epäkohtia, mutta kyllä tältäkin palstalta saa usein lukea hyvin mielikuvituksellisia käsityksiä lastensuojelusta. Se on todella ikävää, että lastensuojelusta on tehty iso paha mörkö, joka tuomitsee vanhemmat ja vie lapset pois hyvistäkin kodeista. Sitten uupuneet vanhemmat eivät uskalla hakea apua, kun pää on täynnä näitä pelkoja :(
Todellisuudessa lastensuojelussa kohdataan paljon niin kamalia perhetilanteita, ettei niitä osaa tavallinen tallaaja edes kuvitella. Työntekijä voi kohdata vaikkapa päihdeongelmaisen äidin, jolla on pieni vauva päihdeongelmaisen miehen kanssa, ja vanhempien suhde on väkivaltainen. Lisäksi äidillä on lapsia parin muunkin miehen kanssa, mutta nämä lapset on otettu huostaan. Vanhemmat lapset tapaavat äerittäemmat valvotusti, koska uusi mies saattaa olla väkivaltainen myös lapsia kohtaan. Äiti ei halua päihdekuntoutusta eikä perheneuvontaa. Aggressiivinen isä uhkailee myös työntekijöitä väkivallalla. Tästä johtuen perhetyöntekijää ei voida edes harkita kotiavuksi, koska paikalle voi mennä vain poliisin kanssa. Perheen sukulaiset joko soittelevat huolestuneina lastensuojeluun ja pyytävät lapsille apua, tai sitten he ovat täysin pihalla tilanteesta. Hyvinkin ongelmaiset perheet voivat erittäin uskottavasti esittää joutuneensa viranomaisten uhreiksi. Vanhemmat voivat vaikkapa väittää alkoholisoituneensa, koska heiltä vietiin lapset täysin ilman syytä.
Voin kertoa, että keskiverto lastensuojelun työntekijä hyppii riemusta siinä vaiheessa, kun perheen suurin ongelma on univaje ja einesten syöttäminen lapsille. Tiestysti hulluja psykoja mahtuu myös sosiaalitoimiston työntekijöihin, mutta voihan sitä yhtä hyvin joutua sairaalassa hoitovirheen uhriksi tai kilahtaneen hoitajan myrkyttämäksi, mutta eivät ihmiset silti kammoa sairaaloita.
Paitsi että mulla on läheisteni kautta tietoa siitä, millaista on olla lastensuojelussa töissä, olen myös itse kaivannut pikkulapsiaikana perheen ulkopuolista apua. Esikoista odottaessa kävin loppuraskaudesta juttelemassa sekä psykiatrin että psykiatrisen hoitajan kanssa. Neuvolasta myös tarjottiin mahdollisuutta kotiapuun, mutta ei siitä kieltäytymiseen mitenkään pahasti suhtauduttu. Lastensuojeluilmoitusta meistä ei tietääkseni ole tehty. Sen sijaan toisella paikkakunnalla asuvan ystäväni perheestä tehtiin ilmoitus sen jälkeen, kun perheen alkoholiongelmainen isä jäi kiinni rattijuopumukseta. Selvityksessä kuitenkin todettiin, ettei syytä toimenpiteisiin ole, koska perheen äiti pystyy huolehtimaan lapsista. Sittemmin perheen isäkin hakeutui oma-aloitteisesti hoitoon ja on nykyään raitis.
[/quote]
Peukuttaisin monesti jos voisin. SoMessa meuhkaavat "elämänkoululaiset" eivät aina tiedä lastensuojelun todellisuudesta mitään eivätkä ymmärrä miten raskas prosessi huostaanotto on.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 23:07"]
Jos tarvitsee kotiapua, niin sitähän saa puhelinsoitolla! Ei siihen lastensuojelua tarvita vaan kotiapua tarjoava firma, josta tulee siivooja noin 40e/h tuntitaksalla tekemään niitä kotitöitä.
Kunnallista kotiapua ei ole tarkoitettu miksikään "isänkorvikkeeksi" eli tahoksi, joka tulee tekemään ne työt, joita isä ei viitsi eikä äiti jaksa tehdä. Kyllä kunnalliseen kotiapuun täytyy asettaa kriteeriksi joku muukin kuin "mä haluun vapaata".
Ja kakkoselle tiedoksi: rahalla saa lastenhoitoapua erittäin helposti! Firmoja riittää.
[/quote]
A) kaikkialla ei ole ko. palveluita
B) melko harvalla on oikeasti varaa tuon hintaiseen palveluun ei edes lyhyeksi aikaa.
"Jos on varaa hankkia lapsi niin silloin luulisi olevan varaa maksaa palveluista. Miksi te oletatte että teidän pitäisi saada kaikki ilmaiseksi?"
Mistä teitä lapsettomia riittä kommentoimaan asiaajota ette selvästikään ymmärrä? Luuletko tosiaan, että kukaan lasta suunnitteleva voisi taata rahatilanteensa koko 18-vuotisajaksi, jona aikana lapsesta ollaan vastuussa? Vaikka olisi vain yksi lapsi, voi vanhemilla tulla eteen oma sairastuminen, tapaturma, mitä vaan, joka torpedoi niin varmaksi luullun taloustasapainon. Elämällä kun on tapana olla arvoituksellinen ja ennakoimaton. Missä noin suojaisaa curling-elämää on, kun siihen ei mitään heilahduksia kuulu?
Kotipalvelusta ei saa apua muut kuin yksinhuoltajat. Vaikka mies olisi matkatöissä ei apua saa. Kehottavat ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, jos tarve on polttava ja lapset vaarassa. Kehottavat siis äitiä tekemään itsestään lastensuojeluimoituksen!
Helsinki
Tilanne on muuttunut paljon. Kerron mihin mun lapsuuden kodissa
saatiin kodinhoitaja:
- Pikkusiskoni syntyi Espoossa vuonna 1975 ja silloin kaupunki tarjosi
KAIKILLE vauvan saaneille kodinhoitajan kahdeksi viikoksi. Mun äiti
ei kuitenkaan keksinyt pienessä asunnossa kodinhoitajalle töitä
noin pitkäksi aikaa.
- Nuorin pikkusiskoni syntyi vuonna 1985. Kun hän oli sairaalassa, meitä
muita perheen lapsia ja kotia hoiti kodinhoitaja.
- 1980-1990-luvun taitteessa äitini lähti pikkuveljeni kanssa toiselle puolelle
Suomea leikkaukseen. Pikkusiskolleni tuli siksi ajaksi kodinhoitaja
kotiin häntä hoitamaan.
Summa summarum: Ollaankohan menty ääripäästä toiseen ääripäähän?
PS. Onkohan otettu huomioon laskuissa sitä, miten monet perheet pitävät
isommille lapsille päivähoitopaikkaa sen vuoksi, että se on ainoa saatavilla
oleva apu, jos jaksaminen on koetuksella! Mutta ei ilmaista sekään! Mieluummin
muutama tunti kotiapua tarvittaessa kuin kalliit päivähoitopaikat.
Alue: Aihe vapaa
Apua todellakin uskalletaan hakea enemmän kuin lastensuojelulla on resursseja vastata. Pääkaupunkiseudulla pystytään tarjoamaan apua vain noin 1 hakemukseen kymmenestä. Merkittävä osa näistä hakemuksista on vanhempien itsensä tekemiä. Resurssipulasta johtuen vain pahimmat tapaukset pystytään hoitamaan. Tuo ap:n mainitsema "vaatimuslista täydellisestä vanhemmuudesta" sisältää sen tasoisia vaatimuksia kuin että kannabista ei voi polttaa vauvaa hoitaessa tai puolisot eivät voi hakata toisiaan.
Nykyisillä resursseilla ei tosiaankaan kenenkään vastuuntuntoisen vanhemman vanhemmuutta lähdetä kyseenalaistamaan?