Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Antakaa rakentavaa palautetta minusta äitinä, teinkö oikein vai väärin

Vierailija
15.09.2021 |

Eilen lapsi 3,5 v. oli jotenkin ylikierroksilla enkä saanut ylikierroksia tasoittumaan vaikka yritin siirtää hänen huomiota rauhalliseen tekemiseen, yritin että rauhoittuisi kuuntelemaan satua tai vain syliin, neuvoin rauhoittumista, yritin tehdä hänen kanssaan mukavia asioita kuten lautapelin pelaamista jne. Lapsi vain riehui, heitteli tavaroita, yritti rikkoa lelujaan, hakkasi leluilla lattiaa, juoksenteli, rämpytti valoja jne. Monta kertaa myös käskin tiukasti lopettamaan riehumisen ja istumaan paikoilleen esim sohvalle kirjan kanssa. Yritin päästä hänen kanssa ulos vielä iltapäivällä mutta hän vain juoksi karkuun vaatteitaan, heitteli vaatteitaan pöydille ja kirjahyllyn päälle jne. Ja kulki huoneesta toiseen vain rämpyttämässä valoja päälle ja pois.

Silloin lopulta hermostuin ja karjaisin täysiä ja vihaisesti että ”lopeta heti riehuminen, istu alas ja pane heti vaatteet päälle”.

Lapsi rauhoittui heti, ylikierrokset katosi ja saatiin puettua ja loppupäivä sujui hyvin ilman hetkenkään riehumista. Lapsi ei säikähtänyt eikä itkenyt kun huusin.

Mutta teinkö väärin? En yleensä ikinä huuda enkä hyväksy lapsille huutamista. Nyt vain oikeasti lopulta menetin hermoni siihen riehumiseen.

Miksi lapsi rauhoittui kun suutuin ja karjuin? Ja miksi vasta silloin? Miksi hän ei pahoittanut siitä mieltään tai säikähtänyt vihaista äitiä?

Antakaa rakentavaa palautetta, olisin siitä kiitollinen.

Kommentit (108)

Vierailija
101/108 |
15.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tilanteen hahmottaminen on pielessä, ap... Mietit vain itseäsi: toimitko SINÄ väärin. Missä huoli lapsen hyvinvoinnista? Missä suru, halu olla parempi vanhempi? Ei, tahdot vain paremman mielen itsellesi. Lapsi viestii pahoinvointia, muttet ole valmis joustamaan, koska sinä ja oikeassa oleminen. No, ongelmat sitten varmaan jatkuu. Seuraavaksi haluat lääkitä lapsen, toivottavasti edes se auttaa.

Olenko minä oikeasti niin epäselvä kirjallisessa ilmaisussani että kaikki lukijat saavat kuvan että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja haluaisin itselleni paremman mielen?

Koko aloituksenihan koskee sitä, että haluan oppia paremmaksi vanhemmaksi, pohdin kriittisesti omaa toimintaani ja haluan korjata sitä jos tarvetta on, jotta minulla olisi onnellinen ja hyvinvoiva lapsi.

Mistä kummasta sinä tuon lääkejutunkin repäisit?! Heijasteletkohan nyt minuun jotain omia juttujasi, joihin en oikeasti taida mitenkään liittyä?

Ap

En ole kirjoittanut tähän ketjuun aiemmin, mutta vierastan jotenkin tätä Ap:n ajatusmaailmaa, että pitää pyrkiä olemaan parempi. Miksi? Olet selvästi vakaa vanhempi ja nyt huusit. Tulet varmaan huutamaan myöhemminkin, mutta harvoin. Miksei tähän voi tyytyä, että se on normaalia elämää? Kaikki huutavat syystä tai toisesta joskus elämässään oli lapsia tai ei. Ei ihme, että vanhemmat palavat loppuun ja on riittämättömyyden tunteita tällaisen ylianalysoinnin takia.

Koin tehneeni väärin kun huusin. Koin hämmentävänä että vihainen karjuminen rauhoitti lapsen. Halusin tällä aloituksella vain peiliä itselleni tilanteeseen.

On totta että yritän koko ajan olla parempi äiti vaikka pidän itseäni jo ihan hyvänä äitinä. Se uuvuttaa kyllä joskus. Ehkä pitäisi olla itselleen armollisempi.

Ap

Ehkä sulla on vähän huono kontrolli sun lapseen ja nyt sait ensimmäisen kokemuksen onnistumisesta ja se hämmentää? Keino oli sinulle odottamaton. Sen sijaan, että mietit miten olla parempi, niin pidä tämä onnistuminen mielessä, kun seuraavan kerran taas joudut pitämään kuria. Lapsi tosiaan huomaa sen oletko tosissasi.

Vierailija
102/108 |
15.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joudun itse lähes päivittäin sanomaan isommin 3,5v ja 5v lapsille. Ei he edes kuulisi mitään käskyjä, jos hissukseen piipitän jotain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/108 |
15.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö sillä lapsella ole isää?

Vierailija
104/108 |
15.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä lapsella ole isää?

Mitenhän sekin tähän liittyy?

Vierailija
105/108 |
15.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä lapsella ole isää?

Mitenhän sekin tähän liittyy?

No missä se isä oli?

Vierailija
106/108 |
15.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äidin on joskus ihan tervettä huutaa, lapsi oppii siitä tärkeitö rajoja -ihmiset oikeastu hermostuvat ja ovat siihen oikeutettujakin jos aina vaan loputtomasti härkin.

Lapsen on myös hyvä oppia ettei huutaminen ole vaarallista ja vanhempikin on ihminen jolla on hermot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/108 |
16.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä lapsella ole isää?

Mitenhän sekin tähän liittyy?

No missä se isä oli?

Töissä / kaupassa / reissussa / lääkärissä / asioilla. Mitä väliä missä oli? Tässä tilanteessa oli vain äiti ja lapsi.

Vierailija
108/108 |
16.09.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, lapsen pitää ymmärtää milloin oikeasti mitta on täynnä.