Antakaa rakentavaa palautetta minusta äitinä, teinkö oikein vai väärin
Eilen lapsi 3,5 v. oli jotenkin ylikierroksilla enkä saanut ylikierroksia tasoittumaan vaikka yritin siirtää hänen huomiota rauhalliseen tekemiseen, yritin että rauhoittuisi kuuntelemaan satua tai vain syliin, neuvoin rauhoittumista, yritin tehdä hänen kanssaan mukavia asioita kuten lautapelin pelaamista jne. Lapsi vain riehui, heitteli tavaroita, yritti rikkoa lelujaan, hakkasi leluilla lattiaa, juoksenteli, rämpytti valoja jne. Monta kertaa myös käskin tiukasti lopettamaan riehumisen ja istumaan paikoilleen esim sohvalle kirjan kanssa. Yritin päästä hänen kanssa ulos vielä iltapäivällä mutta hän vain juoksi karkuun vaatteitaan, heitteli vaatteitaan pöydille ja kirjahyllyn päälle jne. Ja kulki huoneesta toiseen vain rämpyttämässä valoja päälle ja pois.
Silloin lopulta hermostuin ja karjaisin täysiä ja vihaisesti että ”lopeta heti riehuminen, istu alas ja pane heti vaatteet päälle”.
Lapsi rauhoittui heti, ylikierrokset katosi ja saatiin puettua ja loppupäivä sujui hyvin ilman hetkenkään riehumista. Lapsi ei säikähtänyt eikä itkenyt kun huusin.
Mutta teinkö väärin? En yleensä ikinä huuda enkä hyväksy lapsille huutamista. Nyt vain oikeasti lopulta menetin hermoni siihen riehumiseen.
Miksi lapsi rauhoittui kun suutuin ja karjuin? Ja miksi vasta silloin? Miksi hän ei pahoittanut siitä mieltään tai säikähtänyt vihaista äitiä?
Antakaa rakentavaa palautetta, olisin siitä kiitollinen.
Kommentit (108)
Joudun itse lähes päivittäin sanomaan isommin 3,5v ja 5v lapsille. Ei he edes kuulisi mitään käskyjä, jos hissukseen piipitän jotain.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sillä lapsella ole isää?
Mitenhän sekin tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sillä lapsella ole isää?
Mitenhän sekin tähän liittyy?
No missä se isä oli?
Äidin on joskus ihan tervettä huutaa, lapsi oppii siitä tärkeitö rajoja -ihmiset oikeastu hermostuvat ja ovat siihen oikeutettujakin jos aina vaan loputtomasti härkin.
Lapsen on myös hyvä oppia ettei huutaminen ole vaarallista ja vanhempikin on ihminen jolla on hermot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sillä lapsella ole isää?
Mitenhän sekin tähän liittyy?
No missä se isä oli?
Töissä / kaupassa / reissussa / lääkärissä / asioilla. Mitä väliä missä oli? Tässä tilanteessa oli vain äiti ja lapsi.
Kyllä, lapsen pitää ymmärtää milloin oikeasti mitta on täynnä.
Ehkä sulla on vähän huono kontrolli sun lapseen ja nyt sait ensimmäisen kokemuksen onnistumisesta ja se hämmentää? Keino oli sinulle odottamaton. Sen sijaan, että mietit miten olla parempi, niin pidä tämä onnistuminen mielessä, kun seuraavan kerran taas joudut pitämään kuria. Lapsi tosiaan huomaa sen oletko tosissasi.