Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa rakentavaa palautetta minusta äitinä, teinkö oikein vai väärin
15.09.2021 |
Eilen lapsi 3,5 v. oli jotenkin ylikierroksilla enkä saanut ylikierroksia tasoittumaan vaikka yritin siirtää hänen huomiota rauhalliseen tekemiseen, yritin että rauhoittuisi kuuntelemaan satua tai vain syliin, neuvoin rauhoittumista, yritin tehdä hänen kanssaan mukavia asioita kuten lautapelin pelaamista jne. Lapsi vain riehui, heitteli tavaroita, yritti rikkoa lelujaan, hakkasi leluilla lattiaa, juoksenteli, rämpytti valoja jne. Monta kertaa myös käskin tiukasti lopettamaan riehumisen ja istumaan paikoilleen esim sohvalle kirjan kanssa. Yritin päästä hänen kanssa ulos vielä iltapäivällä mutta hän vain juoksi karkuun vaatteitaan, heitteli vaatteitaan pöydille ja kirjahyllyn päälle jne. Ja kulki huoneesta toiseen vain rämpyttämässä valoja päälle ja pois.
Silloin lopulta hermostuin ja karjaisin täysiä ja vihaisesti että ”lopeta heti riehuminen, istu alas ja pane heti vaatteet päälle”.
Lapsi rauhoittui heti, ylikierrokset katosi ja saatiin puettua ja loppupäivä sujui hyvin ilman hetkenkään riehumista. Lapsi ei säikähtänyt eikä itkenyt kun huusin.
Mutta teinkö väärin? En yleensä ikinä huuda enkä hyväksy lapsille huutamista. Nyt vain oikeasti lopulta menetin hermoni siihen riehumiseen.
Miksi lapsi rauhoittui kun suutuin ja karjuin? Ja miksi vasta silloin? Miksi hän ei pahoittanut siitä mieltään tai säikähtänyt vihaista äitiä?
Antakaa rakentavaa palautetta, olisin siitä kiitollinen.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko tilanteen hahmottaminen on pielessä, ap... Mietit vain itseäsi: toimitko SINÄ väärin. Missä huoli lapsen hyvinvoinnista? Missä suru, halu olla parempi vanhempi? Ei, tahdot vain paremman mielen itsellesi. Lapsi viestii pahoinvointia, muttet ole valmis joustamaan, koska sinä ja oikeassa oleminen. No, ongelmat sitten varmaan jatkuu. Seuraavaksi haluat lääkitä lapsen, toivottavasti edes se auttaa.
Olenko minä oikeasti niin epäselvä kirjallisessa ilmaisussani että kaikki lukijat saavat kuvan että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja haluaisin itselleni paremman mielen?
Koko aloituksenihan koskee sitä, että haluan oppia paremmaksi vanhemmaksi, pohdin kriittisesti omaa toimintaani ja haluan korjata sitä jos tarvetta on, jotta minulla olisi onnellinen ja hyvinvoiva lapsi.
Mistä kummasta sinä tuon lääkejutunkin repäisit?! Heijasteletkohan nyt minuun jotain omia juttujasi, joihin en oikeasti taida mitenkään liittyä?
Ap
En ole kirjoittanut tähän ketjuun aiemmin, mutta vierastan jotenkin tätä Ap:n ajatusmaailmaa, että pitää pyrkiä olemaan parempi. Miksi? Olet selvästi vakaa vanhempi ja nyt huusit. Tulet varmaan huutamaan myöhemminkin, mutta harvoin. Miksei tähän voi tyytyä, että se on normaalia elämää? Kaikki huutavat syystä tai toisesta joskus elämässään oli lapsia tai ei. Ei ihme, että vanhemmat palavat loppuun ja on riittämättömyyden tunteita tällaisen ylianalysoinnin takia.
Ei se ole ylianalysointia, jos pyrkii neuvomaan miten seuraavalla kerralla saisi homman poikki ennen huutoa. Huutaakin saa, mutta aplla on paha mieli huutamisestaan JA huutohan ei opeta lapselle mitään itsessään. Kaikki huutaa joskus, ei siinä mitään, mutta aina voi oppia itsekin niistä tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna siis lapselle enemmän tilaa olla yksilö. Vaikka olisit hänen vierellään 24/7, seuraa enemmän lapsen spontaania käytöstä - älä kiiruhda tukahduttamaan sitä, ja korvaamaan sitä omallasi. Anna hänen kokea enemmän iloa siitä, että hän kykenee ja SAA, tietyissä puitteissa, ajatella itsenäisesti.
Siis mitä? Meillä ei kukaan saa olla niin yksilö että hakkaa tavaroilla seiniä ja rämpyttää tauotta lamppuja päälle pois. Ap
Mutta jotenkinhan hänen täytyy tunteensa purkaa, eikö vain? Sen sijaan sinä myt ohjasit häntä olemaan purkamatta niitä. Rauhoittuminen on ihan liian abstrakti käsite sitä paitsi lapselle. Joku jo mainitsi, että ohjaa lapsesi pirkamaan se tunne oikein äläkä ohjaa häntä rauhoittumaan. Näytä hänelle mitä hän saa hakata tai vie ärsykkeisiin väsähtänyt ärsykkeettömään tilaan.
Tajuat varmaan nyt sen lapsen ymmärtäneen, eträ ei näin, mutta oppiko hän mitä sitten saa? Ei oppinut.
Minähän vein häntä rauhallisempaan tilaan. Kanssani lukemaan kirjaa, otin syliini rauhoittumaan jne. Oltiin oltu päivällä jo ulkona mutta yritin viedä uudelleen ulos juoksemaan, se vain oli lähes mahdotonta kun lapsi vain riehui ja riehui.
Mikä olisi hyvä tapa purkaa tunne? Siis mihin voisin häntä ohjata? Meillä on vuokrakaksio, jossa on aika vähissä paikat joita saa hakata.
Ap
Tyyny? Pehmolelu? Rumpu?
Juuh, kyllä saa hakata pehmolelulla tyynyä yms kos haluaa mutta ei hänelle kelpaa ne sallitut keinot kun vetäisee ylikierroksille. Ap
Ja sä tiedät sen mistä? Toki se ohjaaminen pitää tehdä ihan aluksi, ei sit enää kolmannen EIn jälkeen.
On näitä ylikierrostilanteita ollut ennenkin, joten olen kokeillut, siksi tiedän. Ap
No selvästi et, kun sä kyselet mitä sit saisi lyödä. 🤷♀️ Jos sä olet kokeillut, niin miten sä sen teit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna siis lapselle enemmän tilaa olla yksilö. Vaikka olisit hänen vierellään 24/7, seuraa enemmän lapsen spontaania käytöstä - älä kiiruhda tukahduttamaan sitä, ja korvaamaan sitä omallasi. Anna hänen kokea enemmän iloa siitä, että hän kykenee ja SAA, tietyissä puitteissa, ajatella itsenäisesti.
Siis mitä? Meillä ei kukaan saa olla niin yksilö että hakkaa tavaroilla seiniä ja rämpyttää tauotta lamppuja päälle pois. Ap
Mutta jotenkinhan hänen täytyy tunteensa purkaa, eikö vain? Sen sijaan sinä myt ohjasit häntä olemaan purkamatta niitä. Rauhoittuminen on ihan liian abstrakti käsite sitä paitsi lapselle. Joku jo mainitsi, että ohjaa lapsesi pirkamaan se tunne oikein äläkä ohjaa häntä rauhoittumaan. Näytä hänelle mitä hän saa hakata tai vie ärsykkeisiin väsähtänyt ärsykkeettömään tilaan.
Tajuat varmaan nyt sen lapsen ymmärtäneen, eträ ei näin, mutta oppiko hän mitä sitten saa? Ei oppinut.
Minähän vein häntä rauhallisempaan tilaan. Kanssani lukemaan kirjaa, otin syliini rauhoittumaan jne. Oltiin oltu päivällä jo ulkona mutta yritin viedä uudelleen ulos juoksemaan, se vain oli lähes mahdotonta kun lapsi vain riehui ja riehui.
Mikä olisi hyvä tapa purkaa tunne? Siis mihin voisin häntä ohjata? Meillä on vuokrakaksio, jossa on aika vähissä paikat joita saa hakata.
Ap
Tyyny? Pehmolelu? Rumpu?
Juuh, kyllä saa hakata pehmolelulla tyynyä yms kos haluaa mutta ei hänelle kelpaa ne sallitut keinot kun vetäisee ylikierroksille. Ap
Ja sä tiedät sen mistä? Toki se ohjaaminen pitää tehdä ihan aluksi, ei sit enää kolmannen EIn jälkeen.
On näitä ylikierrostilanteita ollut ennenkin, joten olen kokeillut, siksi tiedän. Ap
Joopa, eli aloituksella hait vain selkääntaputtelua. Joo, et traumatisoinut lastasi, senhän sä halusit kuulla. Sit voidaankin lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna siis lapselle enemmän tilaa olla yksilö. Vaikka olisit hänen vierellään 24/7, seuraa enemmän lapsen spontaania käytöstä - älä kiiruhda tukahduttamaan sitä, ja korvaamaan sitä omallasi. Anna hänen kokea enemmän iloa siitä, että hän kykenee ja SAA, tietyissä puitteissa, ajatella itsenäisesti.
Siis mitä? Meillä ei kukaan saa olla niin yksilö että hakkaa tavaroilla seiniä ja rämpyttää tauotta lamppuja päälle pois. Ap
Mutta jotenkinhan hänen täytyy tunteensa purkaa, eikö vain? Sen sijaan sinä myt ohjasit häntä olemaan purkamatta niitä. Rauhoittuminen on ihan liian abstrakti käsite sitä paitsi lapselle. Joku jo mainitsi, että ohjaa lapsesi pirkamaan se tunne oikein äläkä ohjaa häntä rauhoittumaan. Näytä hänelle mitä hän saa hakata tai vie ärsykkeisiin väsähtänyt ärsykkeettömään tilaan.
Tajuat varmaan nyt sen lapsen ymmärtäneen, eträ ei näin, mutta oppiko hän mitä sitten saa? Ei oppinut.
Minähän vein häntä rauhallisempaan tilaan. Kanssani lukemaan kirjaa, otin syliini rauhoittumaan jne. Oltiin oltu päivällä jo ulkona mutta yritin viedä uudelleen ulos juoksemaan, se vain oli lähes mahdotonta kun lapsi vain riehui ja riehui.
Mikä olisi hyvä tapa purkaa tunne? Siis mihin voisin häntä ohjata? Meillä on vuokrakaksio, jossa on aika vähissä paikat joita saa hakata.
Ap
Tyyny? Pehmolelu? Rumpu?
Juuh, kyllä saa hakata pehmolelulla tyynyä yms kos haluaa mutta ei hänelle kelpaa ne sallitut keinot kun vetäisee ylikierroksille. Ap
Ja sä tiedät sen mistä? Toki se ohjaaminen pitää tehdä ihan aluksi, ei sit enää kolmannen EIn jälkeen.
On näitä ylikierrostilanteita ollut ennenkin, joten olen kokeillut, siksi tiedän. Ap
No selvästi et, kun sä kyselet mitä sit saisi lyödä. 🤷♀️ Jos sä olet kokeillut, niin miten sä sen teit?
Kyselin ideoita mikä olisi hyvä tapa purkaa tunne. Henkilökohtaisesti en pidä lyömistä toimivana tapana purkaa kiukkua vaikka olen jotain tyynyä kokeillut joskus siihen seinän sijasta tarjota. Ap
Et todellakaan tehnyt väärin huutaessasi, mutta ihmettelen sitä huomion siirtämistä '' mukaviin asioihin ja tekemiseen '' kuten lautapeleihin ja satuihin. Jos olisin kiukkuinen lapsi, niin en kyllä usko, että nämä mitenkään taannuttaisi kiukkua ja uhmaa, vaan lisäisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta sanon, jos haluatte rajattomia teinejä niin siitä vaan joojoojoooo..
Jos taas haluatte vastuullisia nuoria, niin rajoja opetellaan jo pikkulapsesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna siis lapselle enemmän tilaa olla yksilö. Vaikka olisit hänen vierellään 24/7, seuraa enemmän lapsen spontaania käytöstä - älä kiiruhda tukahduttamaan sitä, ja korvaamaan sitä omallasi. Anna hänen kokea enemmän iloa siitä, että hän kykenee ja SAA, tietyissä puitteissa, ajatella itsenäisesti.
Siis mitä? Meillä ei kukaan saa olla niin yksilö että hakkaa tavaroilla seiniä ja rämpyttää tauotta lamppuja päälle pois. Ap
Mutta jotenkinhan hänen täytyy tunteensa purkaa, eikö vain? Sen sijaan sinä myt ohjasit häntä olemaan purkamatta niitä. Rauhoittuminen on ihan liian abstrakti käsite sitä paitsi lapselle. Joku jo mainitsi, että ohjaa lapsesi pirkamaan se tunne oikein äläkä ohjaa häntä rauhoittumaan. Näytä hänelle mitä hän saa hakata tai vie ärsykkeisiin väsähtänyt ärsykkeettömään tilaan.
Tajuat varmaan nyt sen lapsen ymmärtäneen, eträ ei näin, mutta oppiko hän mitä sitten saa? Ei oppinut.
Minähän vein häntä rauhallisempaan tilaan. Kanssani lukemaan kirjaa, otin syliini rauhoittumaan jne. Oltiin oltu päivällä jo ulkona mutta yritin viedä uudelleen ulos juoksemaan, se vain oli lähes mahdotonta kun lapsi vain riehui ja riehui.
Mikä olisi hyvä tapa purkaa tunne? Siis mihin voisin häntä ohjata? Meillä on vuokrakaksio, jossa on aika vähissä paikat joita saa hakata.
Ap
Tyyny? Pehmolelu? Rumpu?
Juuh, kyllä saa hakata pehmolelulla tyynyä yms kos haluaa mutta ei hänelle kelpaa ne sallitut keinot kun vetäisee ylikierroksille. Ap
Ja sä tiedät sen mistä? Toki se ohjaaminen pitää tehdä ihan aluksi, ei sit enää kolmannen EIn jälkeen.
On näitä ylikierrostilanteita ollut ennenkin, joten olen kokeillut, siksi tiedän. Ap
Joopa, eli aloituksella hait vain selkääntaputtelua. Joo, et traumatisoinut lastasi, senhän sä halusit kuulla. Sit voidaankin lopettaa.
Älä viitsi. Olen varmaan tehnyt selväksi että en hakenut selkään taputtelua vaan muiden näkemyksiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et todellakaan tehnyt väärin huutaessasi, mutta ihmettelen sitä huomion siirtämistä '' mukaviin asioihin ja tekemiseen '' kuten lautapeleihin ja satuihin. Jos olisin kiukkuinen lapsi, niin en kyllä usko, että nämä mitenkään taannuttaisi kiukkua ja uhmaa, vaan lisäisi sitä.
Ei lapsi ollut ensisijaisesti kiukkuinen vaan ylikierroksilla ja riehui. Ei raivokohtauksessa. Ei uhmassa. Ylilevoton oli. Ap
Mulla on vain kaksi lasta, joten mikään asiantuntija en ole. Mutta tyttö oli ihan pienestä sellainen, että se kuunteli ja neuvotteli. Ja totteli - tai oli tottelematta, ja nyt aikuisenakin samanlainen. Jos saa jotain päähänsä, niin menee ja tekee.
Poika taas... se ei tuntunut edes kuulevan ellei sille huutanut. Tai oli meillä juttutuokioitakin, en minä sille kaiken aikaa karjunut. Ja muutenkin aika pitkälle annoin mennä, ennen kuin huusin.
Eikä sekään tainnut rikki mennä.
Ainoa, mikä on mennyt rikki tässä vuosien varrella, on ollut se muotti millainen äidin pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmennän vielä että lapsi siis ei kiukutellut vaan tiedättehän sellaista päätöntä riehumista jossa lapsi kiljuu (tavallaan innoissaan), juoksee täysiä huoneesta toiseen, tönii huonekaluja kumoon kun kuuluu kiva kolina, hakkaa lapiolla täysiä lattiaa kun kuuluu kiva kova ääni ja nämä kierrokset vain kiihtyy ja kiihtyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.
Ja päiväkodissa tai koulussakin sun lapsi saa riehua niin paljon kuin haluaa, niin kauan kunnes laantuu? Jep jep.
Käykö teillä muuten ketään koskaan kylässä tai kutsutaanko teitä kylään? Ihmettelen syvästi, jos vastaus on "kyllä"....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vielä sitä kun joku kommentoi että lapsen tunnetta ei saa tukahduttaa vaan hänen pitää antaa purkaa tunne.
Mietin tässä kovin mikä se lapsen tunne oli. Ei kiukku, ei paha mieli, ei pettymys. Ainoa minkä keksin niin joku määrittelemätön ylilevottomuustunne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.
Ja päiväkodissa tai koulussakin sun lapsi saa riehua niin paljon kuin haluaa, niin kauan kunnes laantuu? Jep jep.
Käykö teillä muuten ketään koskaan kylässä tai kutsutaanko teitä kylään? Ihmettelen syvästi, jos vastaus on "kyllä"....
Vahvistan hyvää käytöstä, en anna huomiota huonolle
Kikkaa käyttää kuule myös päiväkoti ja koulu, todin ei minun lapsen kanssa koska tää on vieraskorea ja panttaa tämän käytöksen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein teit. Outoja kommentteja täällä.
Pentu on riivattu.
Ensin piiskaa ja sitten manaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.
Ja päiväkodissa tai koulussakin sun lapsi saa riehua niin paljon kuin haluaa, niin kauan kunnes laantuu? Jep jep.
Käykö teillä muuten ketään koskaan kylässä tai kutsutaanko teitä kylään? Ihmettelen syvästi, jos vastaus on "kyllä"....
Vahvistan hyvää käytöstä, en anna huomiota huonolle
Kikkaa käyttää kuule myös päiväkoti ja koulu, todin ei minun lapsen kanssa koska tää on vieraskorea ja panttaa tämän käytöksen kotiin.
Joillakin toimii, kaikilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon, jos haluatte rajattomia teinejä niin siitä vaan joojoojoooo..
Jos taas haluatte vastuullisia nuoria, niin rajoja opetellaan jo pikkulapsesta asti.
Ei nykyään saa sanoa lapselle ei.
Tämä on kyllä erikoinen ketju. Ap vaikuttaa lehmänhermoiselta lapsensa parasta yrittävältä äidiltä, joka noudattaa modernien kasvatusoppaiden neuvoja lapsen tunnekasvatuksessa ja ohjaamisessa. Ja täällä hän saa kryptisiä purkauksia ventovierailta, jotka nimeävät hänen lapsenkiusaajaksi ja manipulaattoriksi.
Alue: Aihe vapaa
On näitä ylikierrostilanteita ollut ennenkin, joten olen kokeillut, siksi tiedän. Ap