Antakaa rakentavaa palautetta minusta äitinä, teinkö oikein vai väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna siis lapselle enemmän tilaa olla yksilö. Vaikka olisit hänen vierellään 24/7, seuraa enemmän lapsen spontaania käytöstä - älä kiiruhda tukahduttamaan sitä, ja korvaamaan sitä omallasi. Anna hänen kokea enemmän iloa siitä, että hän kykenee ja SAA, tietyissä puitteissa, ajatella itsenäisesti.

Siis mitä? Meillä ei kukaan saa olla niin yksilö että hakkaa tavaroilla seiniä ja rämpyttää tauotta lamppuja päälle pois. Ap

Tuota et aloituksessa muistaakseni kertonut - se vahvistaa käsitystäni siitä, ettet suostu näkemään ongelman ydintä. 

Pyysit rakentavia vastauksia, mutta oletko halukas, tai kyvykäs, tekemään niillä mitään?

Kertoihan että hakkasi tavaroilla lattiaa ja rämpytti valoja. Minäkään en ymmärrä mitä tarkoitat, ei ihme jos ap ei ymmärrä juttujasi.

Sinuakin voisi hyödyntää, ap:n lailla, pyrkimys jumittaa vähemmän yksityiskohdissa. Missaatte kokonaisuuden.

Mietit vaan rauhassa näitä, ap... Asenteesi ei voi muuttua taikaiskusta.

Lapsi tajusi, että olet tosissasi ja nyt kyselet voitko jatkossa kieltää tosissasi? Tietysti kiellät ja huudat vihaisena, jos tilanne sitä vaatii! Jos lapsesi meinaa juosta auton alle, niin ei silloin lässytetä. Jos hän vetää leikkikaveriaan nyrkillä turpaan, niin silloin huudetaan ja kovaa. Ja tosissaan. Toki asioista kannattaa keskustella jälkikäteen ja kertoa, miksi jotkin asiat on kielletty. Mutta huuto kuuluu kasvatukseen ja niin kuin näit, niin ei lapsi siitä pilalle mene. Ei tietenkään kannata huutaa joka päivä, koska silloin huutosi kärsii inflaation ja kovin negatiivinen ilmapiiri vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Eli positiivinen ja kannustava yleisilmapiiri, mutta huonoon käytökseen pitää puuttua tosissaan. Hyvin sä vedät!

Kuvittele tilanne jossa lapsesi on juoksemassa auton alle tai tunkemassa haarukkaa päällä olevaan leivänpaahtimeen, luuletko että lapsi tajuaa lopettaa ja pysähtyä joa yrität nätisti tai varovasti vaan sanoa että ei noin voi tehdä? Lapsi on siinä vaiheessa jo kuollut jos et huuda sille että EI tai STOP eli kyllä lapselle saa ja pitää huutaa jos tilanne sitä vaatii. Lapselle pitää opettaa että EI tarkoittaa EI, jos kiellät heittelemästä tavaroita ja lapsi jatkaa sitä niin olet epäonnistunut. Teininä se tapojen opettaminen on sitten myöhäistä ja lapsestasi kasvaa kusipää.

Koko tilanteen hahmottaminen on pielessä, ap... Mietit vain itseäsi: toimitko SINÄ väärin. Missä huoli lapsen hyvinvoinnista? Missä suru, halu olla parempi vanhempi? Ei, tahdot vain paremman mielen itsellesi. Lapsi viestii pahoinvointia, muttet ole valmis joustamaan, koska sinä ja oikeassa oleminen. No, ongelmat sitten varmaan jatkuu. Seuraavaksi haluat lääkitä lapsen, toivottavasti edes se auttaa.

"Lapsi voi todella huonosti... mutta minä, MINÄ! Toiminko oikein x hetkellä!??"

Kunhan ap saa siunauksen, mitään ongelmaa ei toistaiseksi ole. Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.

Ilmeisesti näin on käynyt myös niiden lasten kohdalla, jotka varastelevat poliisiautojen rekisterikilpiä.

Ei ole äippä/isukki hengittämässä niskaan. ENÄÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei viralliaten suositusten mukaan saisi huutaa, puhumattakaan kiroilusta, mutta oikeasti on pakko korottaa ääntään joskus. Lapsikaan ei saisi kiukutella tai ilmaista vihaa tai muitakaan negatiivisia tunteita. Pitäisi rauhallisella äänellä sanoittaa tunteita ja sylitellä. Mutta jos lapsi otti sen rauhallisesti, niin kaikki kunnossa.

Kaikki kunnossa sikäli että lapsi ei järkyttynyt eikä itkenyt tms. Mutta mitä voin oppia tilanteesta? Sitäkö että minun pitää jatkossakin karjua jotta lapsi uskoo? En pidä siitä ajatuksesta. Ap

Voithan jatkossa sanoa lapselle, että jos nyt et usko, niin sanon saman sinulle kovalla äänellä.

Minulla oli tapana sanoa lapsille vähän tiukemmalla äänensävyllä, että tämä on viimeinen kerta kun pyydän kauniisti. En siis uhkaillut väkivallalla, mutta seuraavana oli tulossa vielä tiukempi käsky ja asian toteutuminen, kuten pukeminen tms. 

Toinen toimiva voi olla laskea kolmeen, en tiedä miksi se toimii, mutta olen nähnyt monella lapsella sen toimivan. Kai se antaa leikki-ikäiselle juuri sopivasti päätäntävaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna siis lapselle enemmän tilaa olla yksilö. Vaikka olisit hänen vierellään 24/7, seuraa enemmän lapsen spontaania käytöstä - älä kiiruhda tukahduttamaan sitä, ja korvaamaan sitä omallasi. Anna hänen kokea enemmän iloa siitä, että hän kykenee ja SAA, tietyissä puitteissa, ajatella itsenäisesti.

Siis mitä? Meillä ei kukaan saa olla niin yksilö että hakkaa tavaroilla seiniä ja rämpyttää tauotta lamppuja päälle pois. Ap

Tuota et aloituksessa muistaakseni kertonut - se vahvistaa käsitystäni siitä, ettet suostu näkemään ongelman ydintä. 

Pyysit rakentavia vastauksia, mutta oletko halukas, tai kyvykäs, tekemään niillä mitään?

Kertoihan että hakkasi tavaroilla lattiaa ja rämpytti valoja. Minäkään en ymmärrä mitä tarkoitat, ei ihme jos ap ei ymmärrä juttujasi.

Sinuakin voisi hyödyntää, ap:n lailla, pyrkimys jumittaa vähemmän yksityiskohdissa. Missaatte kokonaisuuden.

Sinähän se arvoituksellinen haluat olla. Kerro mikä se kokonaisuus on äläkä leiki jotain arvausleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en noteeraa mitenkään sitä riehumista. Se laantuu sitten itsestään.

No ei kuule laannu, pahenee vain, kokeiltu on. Jos lapseni on ylikierroksilla niin hän ei osaa rauhoittua itse vaan tarvitsee siihen apua. Ap

Miksi ajat hänet toistuvasti ylikierroksiin?

Vierailija kirjoitti:

"Lapsi voi todella huonosti... mutta minä, MINÄ! Toiminko oikein x hetkellä!??"

Ap:n lapsi käyttäytyy iälleen tyypillisesti. Eli juuri niin kuin lapset uhmaiässä tavallisesti käyttäytyvät. Sinulla ei selvästikään ole lapsia, etkä ymmärrä lasten kasvatuksesta yhtään mitään.

Kompleksi, kompleksi... ja denialismi.

Vierailija kirjoitti:

Koko tilanteen hahmottaminen on pielessä, ap... Mietit vain itseäsi: toimitko SINÄ väärin. Missä huoli lapsen hyvinvoinnista? Missä suru, halu olla parempi vanhempi? Ei, tahdot vain paremman mielen itsellesi. Lapsi viestii pahoinvointia, muttet ole valmis joustamaan, koska sinä ja oikeassa oleminen. No, ongelmat sitten varmaan jatkuu. Seuraavaksi haluat lääkitä lapsen, toivottavasti edes se auttaa.

Olenko minä oikeasti niin epäselvä kirjallisessa ilmaisussani että kaikki lukijat saavat kuvan että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja haluaisin itselleni paremman mielen?

Koko aloituksenihan koskee sitä, että haluan oppia paremmaksi vanhemmaksi, pohdin kriittisesti omaa toimintaani ja haluan korjata sitä jos tarvetta on, jotta minulla olisi onnellinen ja hyvinvoiva lapsi.

Mistä kummasta sinä tuon lääkejutunkin repäisit?! Heijasteletkohan nyt minuun jotain omia juttujasi, joihin en oikeasti taida mitenkään liittyä?

Ap

Joku hullu on pesiytynyt tänne kiusaamaan ap:ta.

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa myös käskin tiukasti lopettamaan

Ilmeisesti ei nyt kuinkaan ollut vakuuttava/tosissaan lapsen mielestä tuossa vaiheessa.

Itse en lasta komenna useita kertoja koskaan, vaan aina tosissaan. Lapsi tietää totella näin heti ensimmäisestä käskystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tilanteen hahmottaminen on pielessä, ap... Mietit vain itseäsi: toimitko SINÄ väärin. Missä huoli lapsen hyvinvoinnista? Missä suru, halu olla parempi vanhempi? Ei, tahdot vain paremman mielen itsellesi. Lapsi viestii pahoinvointia, muttet ole valmis joustamaan, koska sinä ja oikeassa oleminen. No, ongelmat sitten varmaan jatkuu. Seuraavaksi haluat lääkitä lapsen, toivottavasti edes se auttaa.

Olenko minä oikeasti niin epäselvä kirjallisessa ilmaisussani että kaikki lukijat saavat kuvan että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja haluaisin itselleni paremman mielen?

Koko aloituksenihan koskee sitä, että haluan oppia paremmaksi vanhemmaksi, pohdin kriittisesti omaa toimintaani ja haluan korjata sitä jos tarvetta on, jotta minulla olisi onnellinen ja hyvinvoiva lapsi.

Mistä kummasta sinä tuon lääkejutunkin repäisit?! Heijasteletkohan nyt minuun jotain omia juttujasi, joihin en oikeasti taida mitenkään liittyä?

Ap

No et ole epäselvä.

Tuo yksi on outo, älä välitä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus aikuisen on vaikea nähdä, mistä on oikein kyse vaikeassa tilanteessa lapsen kanssa. Varsinkin, kun kyse on omasta lapsesta! (toisten ongelmat jostain syystä näyttävät aina paljon selvemmiltä)

Aikuisesta hänen tapansa ohjata voi tuntua loogiselta - lapsi kuitenkin saattaa tietyssä kontekstissa nähdä aikuisessa sillä hetkellä vain itsekkään, manipuloivan henkilön, joka ei oikeasti kuuntele häntä... Hän ei mene halpaan!

Kun manipuloija tms. menettää hermonsa, hänellä ei ole enää voimia hiostamiseen. HUH! Kiusaaminen loppui - ainakin vähäksi aikaa...

En nyt ymmärrä mitä tarkoitat. Miten kiusasin ja manipuloin? Yritin ohjata lasta rauhallisemman tekemisen pariin, annoin neuvoja miten rauhouttua, tarjosin syliä jne. Ap

Näkemättä teitä, on mahdotonta sanoa mitään varmaa mielipidettä. Mutta aloituksesta tuli nopeasti sellainen vaikutelma, että ohjaamisesi vapaa-ajan vietossa on liian pakonomaista. Minusta se on kiusaamista.

Annoit neuvoja kuinka rahoittua, siten yritit tavallaan kieltää hänen tunteensa ja määräillä, mitä hän saisi tuntea. Lapsen käytös viittaa siihen, ettei hän koe olevansa hyväksytty. Siitäkö pitäisi olla kiitollinen, että yrität niin kovasti häntä muuttaa?

Mut joo, en usko, että voit kerralla ymmärtää ongelman laatua. Siihen voi mennä jopa vuosia. Toivotan teille kaikkea hyvää. Hienoa, kun mietit asioita!

Teit väärin. Lasta kielletään vain kerran, sitten jo toimitaan. Jatkuva kieltely ilman toimintaa on ihan se ja sama.

et sinä varsinaisesti väärin tehnyt. lapsi oppi tästä, että muu puheesi on turhaa lässytystä ja huutaminen tarkoittaa, että pitää totella. saat huutaa tulevaisuudessa enemmänkin aina, kun sinulla on jotain oikeaa asiaa. onnea valitsemallasi tiellä.