Lue keskustelun säännöt.
Sinä ennen menestynyt, nykyisin työtön: mitä kaipaat työelämästä eniten?
28.10.2014 |
Tuntuu, että työttömyyttä on nykyään niin paljon, ja se koskettaa jollain tavalla meitä kaikkia.
Kommentit (28)
Työkavereita, sosiaalisia kontakteja, haasteita ja sitä, ettei tarvinnut hakea töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin opiskelun ja olen tyytyväinen. Työkavereita välillä ikävä.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 08:12"]
Sosiaalista elämää ja palkkapäivää. Sitä, että ei tarvitsisi kerjätä sossusta rahaa ja saada vastaukseksi päästä ulosottoon. Sitä, ettei tarvitsisi pelätä pakkasia, koska ei ole varaa ostaa talvikenkiä.
[/quote]
Etkö saa työttömyyskorvausta??
2
No en nyt voi sanoa että olin työelämässä menestynyt mutta työelämässä kuitenkin olen ollut yli 15 vuotta ennen työttömyyttä. Kaipaan eniten kahvitaukoja, hauskoja juttuja ja yleensäkin kommunikointia muiden ihmisten/aikuisten kanssa. Ja olihan se palkka paljon kivempi kun tuli tilille työttömyyskorvauksen sijaan.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:39"]Minusta on eri asia olla sairauslomalla tai kotona lasten kanssa kuin puhtaasti työttömänä. Sosiaalinen status on kuitenkin erilainen. En ihan ymmärrä, miksi te vastaatte tähän kysymykseen.
[/quote]
Ihan samaa mieltä. Sairasloma tai vanhempain/hoitovapaa on ihan eri kuin tuöttömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en ymmärrä tätä, etteikö tähän keskusteluun saa osallistua, jos voi halutessaan käyttää muutakin termiä itsestään kuin työtön, JOS kerran on opiskelija/kotiäiti pohjimmiltaan sen vuoksi, ettei töitä löydy. Se sisäinen prosessi on ihan samanlainen, oman kokemukseni mukaan, ihan yhtä stressaava ja rahaa on vähintään yhtä vähän kuin työttömänä. Ja ihmiset eivät ole tyhmiä, kyllä he ymmärtävät miksi joku asuntovelallinen ja jo selkeästi aikuinen ihminen on pois työelämästä. Tähän mennessä jokainen, jolle olen kertonut olevani opiskelija näin 35-vuotiaana, on tajunnut mikä on se syy miksi opiskelen, ilman että siitä on tarvinnut keskustella sanaakaan. Ne ihmiset, jotka oikeasti tekevät isoja elämänmuutoksia ja irtisanoutuvat työstään alentaen tahallisesti elintasoaan, ovat marginaaliryhmä.
Minä olen työtön ja opiskelen, ja kaipaan työelämästä ihan kaikkea tällä hetkellä. Eniten palkkaa, seuraavaksi tunnetta että kuulun johonkin ja myös sitä että saan kehittyä ammatillisesti. Opiskelu on pelkkää pakollista korviketoimintaa, että saan töitä ja pääsen taas elämään elämääni. Jokainen voi miettiä millaista on elää perheellisenä kun saa pelkkää opintotukea, se nyt vaan vaikuttaa ihan kaikkeen, joka päivä.
Mä kaipaan työttömänä sitä että kuuluu johonkin. Musta tuntuu että tutut ignooraa mut kun en ole töissä. Niinku mulle ei vois puhua työasioista tai oikein mistään. Tulee semmoinen olo että ei ole mitään kun ei käy töissä. :( Toki palkkaakin on ikävä mutta enemmän sitä että mua ei pidettäis ihan hyödyttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 10:39"]Minusta on eri asia olla sairauslomalla tai kotona lasten kanssa kuin puhtaasti työttömänä. Sosiaalinen status on kuitenkin erilainen. En ihan ymmärrä, miksi te vastaatte tähän kysymykseen. [/quote] Ihan samaa mieltä. Sairasloma tai vanhempain/hoitovapaa on ihan eri kuin tuöttömyys.
[/quote]
Ihan samanlaista arkea täällä eletään kotona vaikka työttömyys muuttuikin 2kk jälkeen sairauslomaksi. Hoitovapaa ja äitiysloma on joo eriasia koska työpaikka on tallella.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:31"]
Ihan samanlaista arkea täällä eletään kotona vaikka työttömyys muuttuikin 2kk jälkeen sairauslomaksi. Hoitovapaa ja äitiysloma on joo eriasia koska työpaikka on tallella.
[/quote]
Tarkoitit varmaan sanoa, että äitiysloma ja hoitovapaa on erilaista, JOS on työpaikka tallella. Useimpien naisten työsuhteet ovat määräaikaisia, ja päättyvät käytännössä perhevapaiden aikana, eikä takaisin ole enää tulemista. Tilalle on jo palkattu joku toinen määräaikainen. Yhtä kamalaa se on olla työttömänä pienen lapsen kanssa kuin ilman pientä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaa tietysti ennen kaikkea, mutta todella paljon myös sitä tunnetta, että on tärkeä ja arvostettu, tekee muidenkin mielestä työtä, joka on tärkeää, ammatillisia haasteita.
Myös lounasseteleitä ja sitä, että joka päivä syötiin ravintolassa lounaalla.
Kaipaan mielenkiintoisia projekteja ja ilmaista kahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2014 klo 12:31"]
Ihan samanlaista arkea täällä eletään kotona vaikka työttömyys muuttuikin 2kk jälkeen sairauslomaksi. Hoitovapaa ja äitiysloma on joo eriasia koska työpaikka on tallella.
[/quote]
Tarkoitit varmaan sanoa, että äitiysloma ja hoitovapaa on erilaista, JOS on työpaikka tallella. Useimpien naisten työsuhteet ovat määräaikaisia, ja päättyvät käytännössä perhevapaiden aikana, eikä takaisin ole enää tulemista. Tilalle on jo palkattu joku toinen määräaikainen. Yhtä kamalaa se on olla työttömänä pienen lapsen kanssa kuin ilman pientä lasta.
[/quote]
Määräaikainen työsuhde päättyy kyllä mutta jos on normaali työsuhde sen pitää lain mukaan jatkua yli äitiysloman ja hoitovapaan
Palkkaa, edes kohtuulliseen elintasoon riittävää kaipaan.
Tietysti sekin olisi kiva jos niihin ikuisiin "missä olet töissä?" kysymyksiin ei tarvitsisi vastata vaivautunutta hiljaisuutta synnyttämällä sanalla "olen työtön".
Muuta en ole työstä kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elämäni ensimmäistä kertaa työttömänä/sairaslomalla nyt 50+. Kaipaan sosiaalista verkostoa, ruokatuntirupattelua ja sitä että työaika ja työmatka-aika oli ns omaa aikaani ilman perhettä. Mies on osan aikaa kotitoimistolla joten pyörimme toistemme jaloissa 24/7, ihanaa sekin mutta onhan tää maailma supistunut aika pieneen:)
Toisaalta on ihanaa että ehdin nauttimaan kodista ja puutarhasta ihan toisella tapaa kuin ennen, tekemään leipää, pullaa ja hidasta ruokaa myös arkena ja olemaan läsnä kuopukselle. Matkustelen, luen (tätä en ehtinyt enkä jaksanut työaikana tehdä) ja lepään kun mieli tekee. Ei mitään kiirettä takaisin oravanpyörään
Mä kaipaan palkkaa. Ja tietysti sitä, että on työn kautta statusta ulos.
Olen pitkällä sairaslomalla, enkä kaipaa työstä mitään. En budjettia, tulospainetta enkä asiakkaiden vittumaisuutta. Enkä työkavereiden kateutta ja juoruilua. Ei haittaa edes alentuneet tulot, on ihanaa olla kotona.
Palkkaa. Ja joitakin kivoja ihmisiä ja kivoja työtehtäviä, mutta sellaisia oli aika harvassa.
Sosiaalista elämää ja palkkapäivää. Sitä, että ei tarvitsisi kerjätä sossusta rahaa ja saada vastaukseksi päästä ulosottoon. Sitä, ettei tarvitsisi pelätä pakkasia, koska ei ole varaa ostaa talvikenkiä.
Minusta on eri asia olla sairauslomalla tai kotona lasten kanssa kuin puhtaasti työttömänä. Sosiaalinen status on kuitenkin erilainen. En ihan ymmärrä, miksi te vastaatte tähän kysymykseen.