Voiko jaksaa omia lapsia, jos sai jo koiranpennusta totaalisen burn-outin, josta ei ole vuosienkaan jälkeen toipunut täysin?

Otin tosta syystä vuoden ikäisen "pennun"

Oli ehditty opettaa sisäsiistiksi plus perustottista. Uhmaikä tuli toki kaupanpäällisenä :D

Asiaan: älä synnytä. Koirissa voi sentään valita haluatko aloittaa puhtaalta pöydältä vai siirtyä seuraavaan ikävaiheeseen, lasten kohdalla näin et voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otit koiran, jos olet matalan energian ihminen ja et haaveillut pennun hoidosta? Jos kovasti haluat lasta, niin varmasti sen hoito on palkitsevampaa kuin koiranpennun. Jos sama matala fiilis silloinkin, niin vauva on 100x vaikeampi. Lapsen kitinä kestää vuosia, kun koira on jo vuotiaana suhteellisen aikuismainen.

Ei kai kukaan ota koiraa koska haaveilee pennun hoidosta? En ole ainakaan koskaan tällaista ihmistä tavannut. Koira on kuitenkin pentu vain lyhyen aikaa. Ehkä ap ei hahmottanut kuinka vähän häiriötä kestää ennenkuin koiran myötä tämä tuli selväksi.

Niin, moni ottaa koiran tietämättä asiasta yhtään mitään. Luulee saavansa valmiin koiran, joka näyttää pennulta. Ei ymmärrä hoidon tai koulutuksen päälle. Itse ainakin tykkään pentujen hoitamisesta ja se on ihanaa aikaa. Kaikille vähänkään koirien kanssa puuhaaville on selvää, mihin on lähtenyt tai sitten kasvaa siihen, koska oikeasti halusi koiran. Harmillisesti ap:lla sattui virhearvio. Lapsi on kuitenkin eri asia ja kyse tosiaan on siitä, että millaisia odotuksia, toiveita ja tietoa on asiasta. Jos fiilikset on samaa matalalentoa, niin se vauva on vielä pahempi.

Koiran pentuvaihe oli täydellinen helvetti. Äidiksi minusta ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otit koiran, jos olet matalan energian ihminen ja et haaveillut pennun hoidosta? Jos kovasti haluat lasta, niin varmasti sen hoito on palkitsevampaa kuin koiranpennun. Jos sama matala fiilis silloinkin, niin vauva on 100x vaikeampi. Lapsen kitinä kestää vuosia, kun koira on jo vuotiaana suhteellisen aikuismainen.

Ei kai kukaan ota koiraa koska haaveilee pennun hoidosta? En ole ainakaan koskaan tällaista ihmistä tavannut. Koira on kuitenkin pentu vain lyhyen aikaa. Ehkä ap ei hahmottanut kuinka vähän häiriötä kestää ennenkuin koiran myötä tämä tuli selväksi.

Niin, moni ottaa koiran tietämättä asiasta yhtään mitään. Luulee saavansa valmiin koiran, joka näyttää pennulta. Ei ymmärrä hoidon tai koulutuksen päälle. Itse ainakin tykkään pentujen hoitamisesta ja se on ihanaa aikaa. Kaikille vähänkään koirien kanssa puuhaaville on selvää, mihin on lähtenyt tai sitten kasvaa siihen, koska oikeasti halusi koiran. Harmillisesti ap:lla sattui virhearvio. Lapsi on kuitenkin eri asia ja kyse tosiaan on siitä, että millaisia odotuksia, toiveita ja tietoa on asiasta. Jos fiilikset on samaa matalalentoa, niin se vauva on vielä pahempi.

Mitä väliä sillä enää on, jos pentuaika oli kamalaa aikaa ap:n mielestä jos koira on nyt ollut pitkään jo helppo aikuinen ja kaikki sujuu hyvin? Millä tapaa se oli siis virhearvio, ja koiran ottaminen oli virhe?

Lapsessa on vielä sekin riski, että jos sairastuu henkisesti tai fyysisesti, niin hän saattaa olla huollettavan lapsen tasolla koko loppuelämänsä. Eli vapaudut vastuusta vasta haudassa. Toki joku voisi sanoa että "Ei sitä enää 18v jälkeen tarvitse huolehtia", mutta kuka tahansa kellä on lapsia ja välittää niistä niin huolehtii kyllä vielä pitkälle aikuisikäänkin eikä pysty niin vaan hylkäämään omaa lastaan. Lapsi on vanhemmalle loppuelämän sitoutuminen.

Itse olen aina nauttinut koirien pentuvaiheesta (kolme koiraa, aktiivinen rotu), mutta lapsia tulee vain yksi, koska ymmärrän oman jaksamiseni rajat ja epäilen, että yksikin lapsi on tarpeeksi, ellei jopa liikaa. Koiran koko elämänkaari loppua lukuunottamatta on niin paljon helpompi, kuin ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Matalan energian ihminen.. kauanko tuota on käytetty laiskan synonyymina? Ihan uusi määritelmä mulle..

Laiskat on juuri siksi laiskoja, koska heillä on vähän energiaa, ihan selvä asia minun mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matalan energian ihminen.. kauanko tuota on käytetty laiskan synonyymina? Ihan uusi määritelmä mulle..

Laiskat on juuri siksi laiskoja, koska heillä on vähän energiaa, ihan selvä asia minun mielestä.

Jaa, mun mielestä laiska on sellainen ihminen kuka pystyisi kyllä ja jaksaisi tehdä kaikenlaista, mutta ei vaan viitsi vaivautua. Energiat voi olla matalalla vaikka jonkun sairauden takia, eli ei jaksa vaikka kuinka haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matalan energian ihminen.. kauanko tuota on käytetty laiskan synonyymina? Ihan uusi määritelmä mulle..

Laiskat on juuri siksi laiskoja, koska heillä on vähän energiaa, ihan selvä asia minun mielestä.

Jaa, mun mielestä laiska on sellainen ihminen kuka pystyisi kyllä ja jaksaisi tehdä kaikenlaista, mutta ei vaan viitsi vaivautua. Energiat voi olla matalalla vaikka jonkun sairauden takia, eli ei jaksa vaikka kuinka haluaisi. 

Kyllähän sitä silloin, kun pursuaa energiaa viitsii tehdä kaikenlaista, hankalampi on olla tekemättä mitään, eli kyllä suurin osa laiskoista kärsii energia vajeesta. Ne jotka ei kärsi eivät vain voi ymmärtää sitä.

Koirankin pystyy halutessaan myymään pois. Lapsesta jää ikuinen merkintä.

Ei sillä, otan koiran loppuelämäksi. Tiedän kuitenkin ettei kaikilla mene kuten Strömsöössä ja koirasta joudutaan luopumaan.

Vierailija kirjoitti:

Koirankin pystyy halutessaan myymään pois. Lapsesta jää ikuinen merkintä.

Ei sillä, otan koiran loppuelämäksi. Tiedän kuitenkin ettei kaikilla mene kuten Strömsöössä ja koirasta joudutaan luopumaan.

Koiran elinikäkin on loppupeleissä todella lyhyt, 10-15 vuotta menee ihan hetkessä kun pentuvaiheesta pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matalan energian ihminen.. kauanko tuota on käytetty laiskan synonyymina? Ihan uusi määritelmä mulle..

Laiskat on juuri siksi laiskoja, koska heillä on vähän energiaa, ihan selvä asia minun mielestä.

Jaa, mun mielestä laiska on sellainen ihminen kuka pystyisi kyllä ja jaksaisi tehdä kaikenlaista, mutta ei vaan viitsi vaivautua. Energiat voi olla matalalla vaikka jonkun sairauden takia, eli ei jaksa vaikka kuinka haluaisi. 

Kyllähän sitä silloin, kun pursuaa energiaa viitsii tehdä kaikenlaista, hankalampi on olla tekemättä mitään, eli kyllä suurin osa laiskoista kärsii energia vajeesta. Ne jotka ei kärsi eivät vain voi ymmärtää sitä.

Käyn töissä, hoidan kotityöt ja laskut sekä koiran. Mitä muuta mun pitäisi jaksaa? Sitä lasta? Ei tule kauppoja. Ostan jatkossakin hyvällä omalla tunnolla valmiin paketin. Pyörin koiranäyttelyiden takia yhdellä saitilla mihin alan harrastajat saavat jättää pentue sekä koirien myynti-ilmoituksia. Omanikin löytyi tätä kautta. Edellinen omistaja ehti käymään pentukursseilla ja kokeilemaan kerran pentukehää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirankin pystyy halutessaan myymään pois. Lapsesta jää ikuinen merkintä.

Ei sillä, otan koiran loppuelämäksi. Tiedän kuitenkin ettei kaikilla mene kuten Strömsöössä ja koirasta joudutaan luopumaan.

Koiran elinikäkin on loppupeleissä todella lyhyt, 10-15 vuotta menee ihan hetkessä kun pentuvaiheesta pääsee.

Kaikista ei vain ole elävien luontokappaleiden pitäjiksi.

Vaikea sanoa, koska inhoan kaikenikäisiä koiria, ja koen niiden seurassa olon todella kuormittavana, vaikka ei varsinaisesti tarvitsisi tehdä mitään. 

Kyllähän vauvavuodetkin olivat rankkoja, mutta jos lapsia haluaa niin pääsääntöisesti niistä kyllä selviää. Kannattaa etukäteen huolehtia turvaverkoista, ja sumeilematta käyttää niitä hyväkseen, kun tuntuu ettet itse enää jaksa. 

Mulla on kokemusta molemmista ja valitsisin niistä sen lapsen. Oma lapsi on kuitenkin triljoona kertaa rakkaampi kuin koira. Olisin helposti voinut luopua pennusta milloin vain, yhä voisin luopua koirasta, mutta lastani en voisi ikinä hylätä. Lapsen puolesta voisin tehdä mitä vain. Ne ovat molemmat siis raskaita välillä, mutta motivaatio lapsen suhteen on niin paljon kovempi, että vaakakuppi on vaan aina plussalla.

Lapsen kanssa on vanhempainvapaat yms. Koiranpennun kanssa pitää käydä töissä, mikä tuo lisästressiä (koira siis jää kotiin kun menee itse töihin). Aamulla lenkki, siitä töihin, töistä sukkana taas lenkille jne, sen sijaan, että voi rauhallisesti viettää aikaa lapsen kanssa kotona.

En valitettavasti osaa täydellisesti samaistua, mutta arvelisin, että et jaksaisi lasten kanssa kunnialla etkä kovin hyvin. Tietysti lapsetkin kasvavat, mutta ei niitä ole pakko tehdä. Sanon aivan lapsimyönteisenä naisena, jolla itsellään on lapsia ja koirahaave. Joskus on ollut väsyttävää ihan vaikka olen yleisesti sosiaalinen, elstrovertti, luova ja aikaansaava. En erityisen mukavuudenhaluiselle ja rauhaa kaipaavalle ihmiselle suosittelisi lasten tekoa jos jo koiranpennun kanssa on kokenut burn outin. Todellisesta burn outista on käsittääkseni vaikea palautua muutenkin aivan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kanssa on vanhempainvapaat yms. Koiranpennun kanssa pitää käydä töissä, mikä tuo lisästressiä (koira siis jää kotiin kun menee itse töihin). Aamulla lenkki, siitä töihin, töistä sukkana taas lenkille jne, sen sijaan, että voi rauhallisesti viettää aikaa lapsen kanssa kotona.

Monille ei ole taloudellisesti mahdollista olla vuosia hoitovapaalla (jolloin kotihoitajan tulot satasia kuussa). Lasten päiväkotirumba ei välttämättä sovi matalaenergiselle ja valmiiksi uupuneelle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten koiran kanssa on helpompaa? Se ei itsenäisty ikinä. Lapsi oppii nopeasti (pahimmat ajat kestää ehkä 3v) pisteeseen missä pääsee itse esim vessaan, oppii hakemaan ruokaa jnejne. Koira jää ikuisesti pari vuotiaan tasolle ja elääkin vaikka kuinka kauan.

Koiran voi jättää yksin kotiin, 3v lasta ei voi.  Lapsi muuttuu itsenäisemmäksi ja pääsee tekemään kiellettyjä ja vaarallisia asioita, eli sitä pitää vahtia 24/7. Koiraa ei tarvitse kotona vahtia, se nukkuu kiltisti. Millä tapaa aikuinen koira on vaikeampi kuin uhmaikäinen taapero?

Tässä on ajateltu pitkällä aikavälillä. Toki aikuinen koulutettu koira vaatii vähennän kuin uhmaikäinen taapero, mutta jos vertaa syntymästä koiran kuolemaan 15v niin koira on paljon raskaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kanssa on vanhempainvapaat yms. Koiranpennun kanssa pitää käydä töissä, mikä tuo lisästressiä (koira siis jää kotiin kun menee itse töihin). Aamulla lenkki, siitä töihin, töistä sukkana taas lenkille jne, sen sijaan, että voi rauhallisesti viettää aikaa lapsen kanssa kotona.

Monille ei ole taloudellisesti mahdollista olla vuosia hoitovapaalla (jolloin kotihoitajan tulot satasia kuussa). Lasten päiväkotirumba ei välttämättä sovi matalaenergiselle ja valmiiksi uupuneelle ihmiselle.

Mikä päiväkotirumba…? Viet lapsen päiväkotiin ja haet.