Lue keskustelun säännöt.
Susanna Koski uusi poliitikkotyrkky
27.10.2014 |
Kokoomuksen Susanna Koski on nykypäivän uusi poliitikkotyrkky. Eilen taas järkytyin kun katsoin Arto Nybergin ohjelman.
Kuinka metsässä ihminen voi olla - hänen mukaan "kaikilla on mahdollisuus vaikka mihin" - ja kyse on vain omien etujen ajamisesta ja esim oman varallisuuden kasvattamisesta.
Susanna Koskelta näyttää puuttuvan täysin sosiaalinen omatunto, jota onneksi löytyy monelta ihmiseltä. He haluavat, että myös heikompiosaisista pidetään huolta ja heistä jotka eivät siihen itse kykene. Kyllä yhteiskunnasta tulee kylmä jos tällaiset Susanna Kosken mieltymyksen mukaiset ARVOT alkavat jylläämään yhteiskunnassa.
Tuntuu, että kokoomuslaiset ovat kaikki wannabetyrkkyjä - makselevat vain hirveitä lainoja ministerien palkoilla. Tuskin välittävät kuin itsestään tai ovat teollisuuden lobbareita yms. yms.
Onneksi SK:n puheet uran alussa olivat niin hämäriä, että jäävät riipaksi koko tulevalle tyrkkyuralle.
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seksikäs mekko linnanjuhlissa. Näkee että hakee seksuaalista huomiota, Tisut tuotu eteen kireessä paljastavassa asussa, aaah on miehille silmänruokaa. EI ainakaan työnsä puolesta edustamssa, hakee jotain priimadonna mainetta kai. No joku aina haksahtaa äänestämään näitä oman huomion hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin Docventures-jakson, jossa olivat vieraana Susanna ja Li Andersson. Molemmilta kysyttiin, olisivatko halunneet elää 1970-luvulla. En muista Lin vastausta sen tarkemmin, mutta se liittyi muistaakseni tasa-arvoon, peruskouluun, 70-luvun poliittiseen ilmapiiriin jne. Susannan vastauksen muistan, hän mietti asiaa kauan, kunnes sanoi, ettei haluaisi elää 1970-luvulla, koska "vaatteet oli niin rumia silloin". En tiedä, oliko tuo tarkoitettu vitsiksi, vaikka vakavalla naamalla sen sanoikin. Aika pelottavaa että kokoomusnuorten puheenjohtaja ei keksi mitään muuta sanottavaa tuollaiseen kysymykseen.[/quote]
On tällainen tuntuma, että tokko tsusanna oikeesti on sanonut mitään tähdellistä ---muuta kuin pokkana pyöritellyt silmiään. Aika järkkyä.
Jotenkin nousi sellainen mielikuva tsusanna-tapauksesta ja jalliksesta siellä vipkatsomossa minne tää jallis roudaa tasasin väliajoin likkaystäviään katsoon peliä...olenkohan täysin väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä Susanna Koskessa vain se, että hän tuntuu olevan ihan pihalla. En tajua miten on päässyt kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, kun hänellä ei tunnu olevan esiintymistaitoa, argumentointikykyä eikä tilannetajua. Omat mielipiteeni ovat varmasti hyvin kaukana hänen mielipiteistään, mutta haluaisin edes yrittää ymmärtää, ja olen katsonut hänen haastattelujaan yrittäen saada selville, mihin hän mielipiteensä perustaa. En vain ole saanut mitään irti, kun useimmat hänen vastauksistaan tuntuvat olevan näitä kokoomusnuorten tyypillisiä heittoja "markkinatalous hoitaa" jne. Hyvä että politiikassa on ideologiaa, mutta kyllä siinä pitäisi olla jonkin verran myös konkretiaa ja realismia.
Oliko se muuten myös kokoomuspomo, puolueen johtotehtävissä, se nuori mies joka Laajasalossa hakkasi kuoliaaksi 58-vuotiaan naapurin naisen joka tuli puolustamaan kokkarin koiria kun tämä koksu kohteli niitä huonosti siinä pihalla?Ja hakattuaan naisen ja roudattua tämän pahoinpidellyn NAISEN johonkin vanhaan öljysatamaan missä jatkoi hakkaamista ja sen jälkeen jätti naisen vesirajaan lillumaan (naisen ollessa vielä hengissä!) pois silmistä , niin sen jälkeen tämä nuori kokoomuspomo päivitti pokkana facebookkiaan? Menikö se näin?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288752393823.html
Nostellaan. Koski jälleen otsikoissa "Mitä enemmän meillä on hyvinvointia, sitä enemmän tuloeroja".
http://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/susanna-koski-sanoo-suoraan-tvs…
Tutkimusten perusteella se on juuri toisinpäin. Maailmaa nähneenä ja suurten tuloerojen maissa reissanneena olen nähnyt äärimmäistä köyhyyttä ja äärimmäistä vaurautta ja en haluaisi sellaista Suomeen. Jos työntekijän palkka nousee sinne 10 000e/kk, niin tämä tarkoittaa että ko. työntekijä maksaa yritykselle 20 000e/kk. Sillä summalla työllistäisi jo useamman henkilön. Suomen ongelma oikeasti on työttömyys, puoli miljoonaa työtöntä ja alityöllistettyä on tämänkokoiselle maalle liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
li Andersson ei aja ensin meidän asioita. Ensin pakolaiset ja työtä vieroksuvat... Ja kyllä kaikilla on suomessa mahdollisuus menestyä. Ilmainen opetus ym. Joku kirjoitti ettei olla samalla viivalla? Oma valinta jos numerot eivät riitä kuin amiksen röökikopille. Sieltä onkin sitten jo vaikeampi ponnistaa...
Aah..Nyt taidetaan olla kokoomuslaisuuden ytimessä :)
Ovatko ihmiset oikeasti näin yksinkertaisia? Antti syntyy varakkaaseen helsinkiläisperheeseen, suvusta löytyy aatelisia ja ministereitä, lääkäreitä ja pappeja. Lapsuutensa Antti elää isossa kivitalossa, jossa on oma kiva huone. On harrastuksia ja virikkeitä. On kielikylpylastentarhaa ja luonnontiedelukiota jne. Löytyy kännykät ja tabletit ja muuta. Työelämään Antti pääsee kiinni 10-vuotiaana, alkaa tehdä isän firmassa pikkuhommia, joista saa taskurahaa. Lapsilisät säästetään tilille ja vanhemmat hoitavat sijoitussalkkua. 18-vuotiassynttärilahjaksi Antti saa auton ja hallintaoikeuden varallisuuteensa. Nuoruus menee kivasti. jalkapalloa on harrastettu lapsuudesta lähtien ja on paljon kavereita. Kesällä ollaan töissä isän firmassa ja reppureissataan, kierretään Australiassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Jouluksi läjhdetään etelän lämpöön tai Alpeille. Jouluostokset hoidetaan Lontoossa ja kaverien kanssa kläydään baarissa Berliinissä j Tukholmassa ja Helsingin pintaliitopaikoissa. Vanhemmat kannustavat opiskeluun jo lapsuudesta lähtien, kannsutavat lukemaan, opettavat asioita, vievät hienoihin ravintoloihin, teattereihin ja muun kulttuurin pariin, opetetaan miten pukeudutaan, miten maistetaan viiniä, miten simpukat syödään ja miten maa-artisokka. Antti päättää hakea oikikseen. Vanhemmat tsemppaavat ja maksavat 6000 euron takuuvalmennuskurssin. Antti pääsee sisään ja positiivinen ja iloinen nuori mies pääsee kurssinsa isännäksi. Professorit muistelevat Antin isää luentojen jälkeen ja dosentit käyvät Antin vanhempien luona illallisilla. Antille järjestyy halpa vuokrakämppä tädin omistamasta asunnosta Kampista. Elämä on ihanaa. kavereita on, futisharrastus jatkuu, duunia on isän firmassa aina kun vaan haluaa tehdä, matkusteltua ja baareiltua tulee ahkeraan. Antti on tähti, menestyjä!
Sitten Liisa. Liisa varttuu Mynämäellä yhdessä paikkakunnan ainoista vuokrakerrostaloista. Asunto on kolmio. Liisan äiti ja isäpuoli nukkuvat vuodesohvalla olohuoneessa, Liisa ja kaksi sisarpuolta jakavat yhden makuuhuoneen. Isäpuoli arvostelee Liisaa kovasti, kutsuu "tyhmäksi kakaraksi joka on selvästi yhtä ääliö kuin isänsä". Äiti paheksuu muttei sano mitään. Viikonloppuisin isäpuoli juo ja hakkaa Liisaa ja äitiä. Koulussa Liisa pärjää. Ongelmia tuottavat kuitenkin sisarpuolet, jotka Liisaa kiusatakseen mm. repivät tehtävävihkoja, kaatavat "vahingossa" vettä piirustuksen päälle jne. Liisa on hiljainen ja ujo, kavereita ei paljon ole. Perheellä ei ole varaa harrastuksiin, joten vapaa-ajalla Liisa katselee telkkaria, lukee jonkun verran ja seuraa gerbiiliensa touhua. Kesätöihin Liisa pääsee 17-vuotiaana, kyseessä on kaupungin "tonnilla töihin" -pätkä puistotyöntekijänä. Kesätyörahat Liisa joutuu antamaan äidille ja isäpuolelle, "Me kuule maksetaan sun, melkein aikuisen kakaran elatus, niin kauan kun sä asut täällä niin me määrätään, jos ei kiinnosta niin mene töihin, mitä sä aikaa haaskaat siellä lukiossa, luuletkos olevas jotenkin parempi kuin me - HÄH?!". Liisa on ahkera ja terävä päästään ja päättää hakea yliopistoon. Pääsykoekirjat on tilattava Turusta kirjastosta lainaan mikä tuottaa ongelmia, sehän maksaa. Liisa varastaa äidin ja isäpuolen lompakosta rahaa ja käy kopioimassa kirjojen sivuja kirjaston kopiokoneella. Äiti onneksi lainaa rahat bussimatkaan Helsinkiin. Liisa lähtee varhan aamulla, oikeastaan aamuyöllä, raahautuu kartan avulla pääsykoepaikalle, tekee kokeen ja suuntaa sitten takaisin kotiin. Ja pääsee opiskelemaan! Liisa saa 3 hengen solukämpästä huoneen ja on kiitollinen.
Fakta on, että Liisa ei tule IKINÄ saavuttamaan elämässään sitä minkä Antti on jo saavuttanut vain syntymällä oikeaan sukuun. (Ellei Liisa sitten voita Eurojackpotissa tai nai miljonääriä.) Ja voiko joku oikeasti syyttää sitä Liisaa, jonka tarmo ei riitä oikikseen, vaan joka päätyy parturi-kampaajalinjalle tyhmäksi ja laiskaksi idiootiksi? Tai jos Liisan tarmo ja sinnikkyys ei riitäkään siihen, että pyrkisi huippuduuniin, vaan valmistuttuaan työskentelee valtiolla pienellä palkalla siinä kun Antti taas tienaa 200000-300000 vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
li Andersson ei aja ensin meidän asioita. Ensin pakolaiset ja työtä vieroksuvat... Ja kyllä kaikilla on suomessa mahdollisuus menestyä. Ilmainen opetus ym. Joku kirjoitti ettei olla samalla viivalla? Oma valinta jos numerot eivät riitä kuin amiksen röökikopille. Sieltä onkin sitten jo vaikeampi ponnistaa...
Aah..Nyt taidetaan olla kokoomuslaisuuden ytimessä :)
Ovatko ihmiset oikeasti näin yksinkertaisia? Antti syntyy varakkaaseen helsinkiläisperheeseen, suvusta löytyy aatelisia ja ministereitä, lääkäreitä ja pappeja. Lapsuutensa Antti elää isossa kivitalossa, jossa on oma kiva huone. On harrastuksia ja virikkeitä. On kielikylpylastentarhaa ja luonnontiedelukiota jne. Löytyy kännykät ja tabletit ja muuta. Työelämään Antti pääsee kiinni 10-vuotiaana, alkaa tehdä isän firmassa pikkuhommia, joista saa taskurahaa. Lapsilisät säästetään tilille ja vanhemmat hoitavat sijoitussalkkua. 18-vuotiassynttärilahjaksi Antti saa auton ja hallintaoikeuden varallisuuteensa. Nuoruus menee kivasti. jalkapalloa on harrastettu lapsuudesta lähtien ja on paljon kavereita. Kesällä ollaan töissä isän firmassa ja reppureissataan, kierretään Australiassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Jouluksi läjhdetään etelän lämpöön tai Alpeille. Jouluostokset hoidetaan Lontoossa ja kaverien kanssa kläydään baarissa Berliinissä j Tukholmassa ja Helsingin pintaliitopaikoissa. Vanhemmat kannustavat opiskeluun jo lapsuudesta lähtien, kannsutavat lukemaan, opettavat asioita, vievät hienoihin ravintoloihin, teattereihin ja muun kulttuurin pariin, opetetaan miten pukeudutaan, miten maistetaan viiniä, miten simpukat syödään ja miten maa-artisokka. Antti päättää hakea oikikseen. Vanhemmat tsemppaavat ja maksavat 6000 euron takuuvalmennuskurssin. Antti pääsee sisään ja positiivinen ja iloinen nuori mies pääsee kurssinsa isännäksi. Professorit muistelevat Antin isää luentojen jälkeen ja dosentit käyvät Antin vanhempien luona illallisilla. Antille järjestyy halpa vuokrakämppä tädin omistamasta asunnosta Kampista. Elämä on ihanaa. kavereita on, futisharrastus jatkuu, duunia on isän firmassa aina kun vaan haluaa tehdä, matkusteltua ja baareiltua tulee ahkeraan. Antti on tähti, menestyjä!
Sitten Liisa. Liisa varttuu Mynämäellä yhdessä paikkakunnan ainoista vuokrakerrostaloista. Asunto on kolmio. Liisan äiti ja isäpuoli nukkuvat vuodesohvalla olohuoneessa, Liisa ja kaksi sisarpuolta jakavat yhden makuuhuoneen. Isäpuoli arvostelee Liisaa kovasti, kutsuu "tyhmäksi kakaraksi joka on selvästi yhtä ääliö kuin isänsä". Äiti paheksuu muttei sano mitään. Viikonloppuisin isäpuoli juo ja hakkaa Liisaa ja äitiä. Koulussa Liisa pärjää. Ongelmia tuottavat kuitenkin sisarpuolet, jotka Liisaa kiusatakseen mm. repivät tehtävävihkoja, kaatavat "vahingossa" vettä piirustuksen päälle jne. Liisa on hiljainen ja ujo, kavereita ei paljon ole. Perheellä ei ole varaa harrastuksiin, joten vapaa-ajalla Liisa katselee telkkaria, lukee jonkun verran ja seuraa gerbiiliensa touhua. Kesätöihin Liisa pääsee 17-vuotiaana, kyseessä on kaupungin "tonnilla töihin" -pätkä puistotyöntekijänä. Kesätyörahat Liisa joutuu antamaan äidille ja isäpuolelle, "Me kuule maksetaan sun, melkein aikuisen kakaran elatus, niin kauan kun sä asut täällä niin me määrätään, jos ei kiinnosta niin mene töihin, mitä sä aikaa haaskaat siellä lukiossa, luuletkos olevas jotenkin parempi kuin me - HÄH?!". Liisa on ahkera ja terävä päästään ja päättää hakea yliopistoon. Pääsykoekirjat on tilattava Turusta kirjastosta lainaan mikä tuottaa ongelmia, sehän maksaa. Liisa varastaa äidin ja isäpuolen lompakosta rahaa ja käy kopioimassa kirjojen sivuja kirjaston kopiokoneella. Äiti onneksi lainaa rahat bussimatkaan Helsinkiin. Liisa lähtee varhan aamulla, oikeastaan aamuyöllä, raahautuu kartan avulla pääsykoepaikalle, tekee kokeen ja suuntaa sitten takaisin kotiin. Ja pääsee opiskelemaan! Liisa saa 3 hengen solukämpästä huoneen ja on kiitollinen.
Fakta on, että Liisa ei tule IKINÄ saavuttamaan elämässään sitä minkä Antti on jo saavuttanut vain syntymällä oikeaan sukuun. (Ellei Liisa sitten voita Eurojackpotissa tai nai miljonääriä.) Ja voiko joku oikeasti syyttää sitä Liisaa, jonka tarmo ei riitä oikikseen, vaan joka päätyy parturi-kampaajalinjalle tyhmäksi ja laiskaksi idiootiksi? Tai jos Liisan tarmo ja sinnikkyys ei riitäkään siihen, että pyrkisi huippuduuniin, vaan valmistuttuaan työskentelee valtiolla pienellä palkalla siinä kun Antti taas tienaa 200000-300000 vuodessa?
Katkeruutta havaittavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostellaan. Koski jälleen otsikoissa "Mitä enemmän meillä on hyvinvointia, sitä enemmän tuloeroja".
http://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/susanna-koski-sanoo-suoraan-tvs…
Tutkimusten perusteella se on juuri toisinpäin. Maailmaa nähneenä ja suurten tuloerojen maissa reissanneena olen nähnyt äärimmäistä köyhyyttä ja äärimmäistä vaurautta ja en haluaisi sellaista Suomeen. Jos työntekijän palkka nousee sinne 10 000e/kk, niin tämä tarkoittaa että ko. työntekijä maksaa yritykselle 20 000e/kk. Sillä summalla työllistäisi jo useamman henkilön. Suomen ongelma oikeasti on työttömyys, puoli miljoonaa työtöntä ja alityöllistettyä on tämänkokoiselle maalle liikaa.
Paitsi että se firma ei tarvi eikä halua niitä useampaa henkilöä vaan sen yhden. Raadollista, ehkä, mutta niin se menee.
Työttömyys on ongelma, olen 100% samaa mieltä mutta työllisyys lisääntyy liberalisoinnin kautta. Ei lisäsääntelyn. Emme elä suljetussa yhteiskkunnassa jossa kolmikanta voi sopia siitä mitä tehdään ja millä ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
li Andersson ei aja ensin meidän asioita. Ensin pakolaiset ja työtä vieroksuvat... Ja kyllä kaikilla on suomessa mahdollisuus menestyä. Ilmainen opetus ym. Joku kirjoitti ettei olla samalla viivalla? Oma valinta jos numerot eivät riitä kuin amiksen röökikopille. Sieltä onkin sitten jo vaikeampi ponnistaa...
Aah..Nyt taidetaan olla kokoomuslaisuuden ytimessä :)
Ovatko ihmiset oikeasti näin yksinkertaisia? Antti syntyy varakkaaseen helsinkiläisperheeseen, suvusta löytyy aatelisia ja ministereitä, lääkäreitä ja pappeja. Lapsuutensa Antti elää isossa kivitalossa, jossa on oma kiva huone. On harrastuksia ja virikkeitä. On kielikylpylastentarhaa ja luonnontiedelukiota jne. Löytyy kännykät ja tabletit ja muuta. Työelämään Antti pääsee kiinni 10-vuotiaana, alkaa tehdä isän firmassa pikkuhommia, joista saa taskurahaa. Lapsilisät säästetään tilille ja vanhemmat hoitavat sijoitussalkkua. 18-vuotiassynttärilahjaksi Antti saa auton ja hallintaoikeuden varallisuuteensa. Nuoruus menee kivasti. jalkapalloa on harrastettu lapsuudesta lähtien ja on paljon kavereita. Kesällä ollaan töissä isän firmassa ja reppureissataan, kierretään Australiassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Jouluksi läjhdetään etelän lämpöön tai Alpeille. Jouluostokset hoidetaan Lontoossa ja kaverien kanssa kläydään baarissa Berliinissä j Tukholmassa ja Helsingin pintaliitopaikoissa. Vanhemmat kannustavat opiskeluun jo lapsuudesta lähtien, kannsutavat lukemaan, opettavat asioita, vievät hienoihin ravintoloihin, teattereihin ja muun kulttuurin pariin, opetetaan miten pukeudutaan, miten maistetaan viiniä, miten simpukat syödään ja miten maa-artisokka. Antti päättää hakea oikikseen. Vanhemmat tsemppaavat ja maksavat 6000 euron takuuvalmennuskurssin. Antti pääsee sisään ja positiivinen ja iloinen nuori mies pääsee kurssinsa isännäksi. Professorit muistelevat Antin isää luentojen jälkeen ja dosentit käyvät Antin vanhempien luona illallisilla. Antille järjestyy halpa vuokrakämppä tädin omistamasta asunnosta Kampista. Elämä on ihanaa. kavereita on, futisharrastus jatkuu, duunia on isän firmassa aina kun vaan haluaa tehdä, matkusteltua ja baareiltua tulee ahkeraan. Antti on tähti, menestyjä!
Sitten Liisa. Liisa varttuu Mynämäellä yhdessä paikkakunnan ainoista vuokrakerrostaloista. Asunto on kolmio. Liisan äiti ja isäpuoli nukkuvat vuodesohvalla olohuoneessa, Liisa ja kaksi sisarpuolta jakavat yhden makuuhuoneen. Isäpuoli arvostelee Liisaa kovasti, kutsuu "tyhmäksi kakaraksi joka on selvästi yhtä ääliö kuin isänsä". Äiti paheksuu muttei sano mitään. Viikonloppuisin isäpuoli juo ja hakkaa Liisaa ja äitiä. Koulussa Liisa pärjää. Ongelmia tuottavat kuitenkin sisarpuolet, jotka Liisaa kiusatakseen mm. repivät tehtävävihkoja, kaatavat "vahingossa" vettä piirustuksen päälle jne. Liisa on hiljainen ja ujo, kavereita ei paljon ole. Perheellä ei ole varaa harrastuksiin, joten vapaa-ajalla Liisa katselee telkkaria, lukee jonkun verran ja seuraa gerbiiliensa touhua. Kesätöihin Liisa pääsee 17-vuotiaana, kyseessä on kaupungin "tonnilla töihin" -pätkä puistotyöntekijänä. Kesätyörahat Liisa joutuu antamaan äidille ja isäpuolelle, "Me kuule maksetaan sun, melkein aikuisen kakaran elatus, niin kauan kun sä asut täällä niin me määrätään, jos ei kiinnosta niin mene töihin, mitä sä aikaa haaskaat siellä lukiossa, luuletkos olevas jotenkin parempi kuin me - HÄH?!". Liisa on ahkera ja terävä päästään ja päättää hakea yliopistoon. Pääsykoekirjat on tilattava Turusta kirjastosta lainaan mikä tuottaa ongelmia, sehän maksaa. Liisa varastaa äidin ja isäpuolen lompakosta rahaa ja käy kopioimassa kirjojen sivuja kirjaston kopiokoneella. Äiti onneksi lainaa rahat bussimatkaan Helsinkiin. Liisa lähtee varhan aamulla, oikeastaan aamuyöllä, raahautuu kartan avulla pääsykoepaikalle, tekee kokeen ja suuntaa sitten takaisin kotiin. Ja pääsee opiskelemaan! Liisa saa 3 hengen solukämpästä huoneen ja on kiitollinen.
Fakta on, että Liisa ei tule IKINÄ saavuttamaan elämässään sitä minkä Antti on jo saavuttanut vain syntymällä oikeaan sukuun. (Ellei Liisa sitten voita Eurojackpotissa tai nai miljonääriä.) Ja voiko joku oikeasti syyttää sitä Liisaa, jonka tarmo ei riitä oikikseen, vaan joka päätyy parturi-kampaajalinjalle tyhmäksi ja laiskaksi idiootiksi? Tai jos Liisan tarmo ja sinnikkyys ei riitäkään siihen, että pyrkisi huippuduuniin, vaan valmistuttuaan työskentelee valtiolla pienellä palkalla siinä kun Antti taas tienaa 200000-300000 vuodessa?
Katkeruutta havaittavissa?
Minä kutsuisin tuota pikemminkin nykypäivän realismiksi. Tietyllä tavalla tätä käsitystä tukee perjantaina tarkastetttava Sonja Kosusen väitöskirja:
Hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan perheen lapsella on Espoossa parhaat mahdollisuudet päästä perheen mielestä hyvälle luokalle koulussa.
Vaikka kuka vain voi pyrkiä esimerkiksi kieli- tai musiikkiluokalle, todellisuudessa yhteiskuntaluokka näkyy lapsen vaihtoehdoissa. Näin kertoo Sonja Kosusen ensi viikolla tarkistettava kasvatussosiologian väitöskirja, jossa hän on haastatellut vähän alle sataa kuudesluokkalaisen vanhempaa eri puolilta Espoota.
Espoossa perhe ei voi valita lapsen koulua varmasti muuttamalla tiettyyn osoitteeseen, koska kaupunki on jaettu oppilasalueisiin. Oppilaalle osoitettu lähikoulu ei siis ole aina lähin koulu, vaan vain jokin alueen kouluista.
Moni vanhempi pitää lyhyttä koulumatkaa ja tavallista luokkaa parhaana. Toisilla alueilla vanhemmille kelpaisi periaatteessa mikä vain oppilasalueen luokka – toisilla jopa saman koulun sisällä osalla luokista on huono maine. Erot perheiden välillä alkavat tulla esiin sitten, jos vanhemmat haluavat vältellä joitain luokkia.
Mistä erot lasten mahdollisuuksissa sitten johtuvat?
Osalle vanhemmista jo lapsen koulumatkojen maksaminen kauemmas on liikaa, mutta enemmän tutkimus tuo esiin sosiaalista pääomaa.
Koulutetuilla ja hyvätuloisilla vanhemmilla on usein laaja verkosto ihmisiä ympärillään ja paikallistuntemusta. He kuulevat koulujen eroista enemmän ja hahmottavat selkeämmin kuin monet, mihin lapsen on edes mahdollista pyrkiä. Kaikki huhut eivät ole totta, mutta tietokaan ei jakaudu tasaisesti.
”Jotkut sanoivat hämmentyneenä, että kuutosen keväällä tietylle luokalle haki merkillisen paljon lapsia, joiden isä oli töissä it-alalla.”
Hyväosaisen perheen vesa harrastaa usein paljon. Tämä ei ainakaan ole haitaksi soveltuvuuskokeissa.
”Jos testataan esimerkiksi taitoja musiikissa, vuosien harjoittelusta on etua”, Kosunen selventää. Pulma ei ole itse harrastaminen, vaan se, että perusopetuksessa valikoidaan oppilaita eri ryhmiin tämän perusteella. Voisiko ryhmiä sekoittaa, siis normaaliluokkia ja painotetun opetuksen luokkia?
Kosusen mielestä tilanne ei enää ole sama kuin takavuosina, kun painotetun opetuksen järjestelmä luotiin palvelemaan kaikkia lapsia. Vika ei ole vanhemmissa, jotka miettivät oman lapsensa parasta. Korkeimmin koulutetut vastaajat ovat monet itsekin huolissaan siitä, säilyykö peruskoulu reiluna.
”Vanhemmat eivät kannattaneet koulujen ranking-listoja, koska he arvelivat niiden johtavan kiihtyvään eriytymiseen. Tämä onkin kansainvälisten tutkimusten valossa valistunut arvio”, Kosunen sanoo. Tutkimustietoa aiheesta sietää hänestä miettiä tasa-arvon kannalta kunnissa ja kouluissa. Espoossa siitä ollaan hänen mukaansa oltu hyvin kiinnostuneita.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1452232533671
Asiaa sivuaa myös emeritusprofessori Jorma Sipilä:
Emeritusprofessori Jorma Sipilä kuvaa, että se Suomi, jossa Kekkonen, vuorineuvokset ja ammattijärjestöt yhdessä miettivät, mitä pitäisi tehdä, miten välitetään toisista, on mennyttä aikaa. Nyt rikkaat ovat häipyneet omille teilleen, eikä heitä kiinnosta yhteinen yhteiskunta. Keskiluokka on, kiitos hyvinvointivaltion kehityksen ja taloudellisen kasvun, saanut omansa, voi hyvin ja pystyy elämään yksilöllisessä valinnan yhteiskunnassa. Tähän kykenemättömiä voisi julkinen valta auttaa, mutta kunnat ja valtiokoneisto ovat itsekin koko ajan sellaisessa myllerryksessä, että on vaikea miettiä, mitä varten ne ovat olemassa.
Sipilän mukaan pitkäjänteisyys ja vuosikymmeniä kestävä kasvatus ovat vaikeita rahan säästämisen ympyröissä pyörivälle julkishallinnolle. Vaikka kustannustehokkuudesta ymmärrettäisiinkin jotain, koskaan ei ole varaa investoida.
Lapsethan ovat investointi. Siihen pitää kaivaa se raha ja laittaa sitä tarpeeksi, että pärjätään kahdenkymmenen vuoden päästä.
- Lapsethan ovat investointi. Siihen pitää kaivaa se raha ja laittaa sitä tarpeeksi, että pärjätään kahdenkymmenen vuoden päästä. Nyt keskitytään siihen, miten pärjätään tänä vuonna.
Puolivillaiset reseptit ja lohduttaminen eivät nyt auta. Kriisi on niin iso ja monitahoinen, että koko kuvio täytyy miettiä perinpohjin. Sipilä arvelee, että ehkä jonain vuonna PISA-tulosten romahtaminen auttaa ajattelemaan, mitä kasvatuksen piirissä tulisi tapahtua.
Lasten syrjäytymisen estämiseen panostaminen on yksi tuottavimpia investointeja mitä yhteiskunta voi tehdä.
- Kun edessä on koko elämä joko yhteisten varojen kuluttajana tai yhteisten varojen tuottajana, on ero hirmuinen. Usein tämä jatkuu vielä sukupolvesta toiseen ja sen valtavammaksi ero muuttuu.
http://yle.fi/uutiset/lapset_ovat_tarkein_investointi_tulevaisuuteen/68…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suski on mielettömän älykäs ja lahjakas, kova luu ja tekijänainen. Menee vielä pitkälle, ministeriainesta.
Kokoomuksen äänestäjä
HS-raadin vastaukset kysymykseen: Vaikuttaako vanhempien yhteiskuntaluokka siihen, miten ihminen menestyy elämässään?
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305552027052
Susanna Koskesta sen verran, että hän ei todellakaan ole mitenkään eduksi Kokoomukselle. Luulenpa, että hänen kautensa kansanedustajana jää yhteen. En usko Kokoomuksen haluavan listoilleen noin avoimesti suurinta osaa kansasta vähättelevää ihmistä.
Koskella ei oikeasti ole mitään omia ajatuksia.
Näin Koskesta kirjoitettiin vuonna 2013:
Kaksi plagiointikohua
Koski pääsi maaliskuun alussa otsikoihin, kun hänen Pohjalaisessa 4. maaliskuuta ilmestynyt kolumninsa "Eriarvoisuus on keksitty fiilis" muistutti tietyiltä osin erehdyttävän paljon juontaja Tuomas Enbusken Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 18. tammikuuta julkaistua "Pakkotyötä köyhille" kolumnia.
- Eriarvoisuus on tunne, jota pelkistetysti voidaan selittää sillä, että tiedostetaan joillakin menevän vielä paremmin. Köyhänkin suomalaisen elintaso on nyt parempi kuin esimerkiksi 90-luvulla, Koski aloitti kolumninsa.
- Eriarvoisuus on tunne. Köyhän suomalaisen elintaso nyt on parempi kuin 90-luvulla. Mutta ei se siltä tunnu, koska joillakin menee vieläkin paremmin, Enbuske kirjoitti omassaan.
Kosken mukaan kyseessä oli pelkkä sattuma, mutta myönsi, että Enbusken kolumni oli hänelle entuudestaan tuttu.
Elokuussa Koski joutui jälleen keskelle plagiointikohua, kun hänen Vaasan kaupunginvaltuuston kokouksessa 19. elokuuta pitämä puhe sisälsi yhtäläisyyksiä kokoomusnuorten puheenjohtajuudesta Kosken kanssa kamppailleen Matias Marttisen viikkoa aikaisemmin julkaiseman blogikirjoituksen kanssa.
Koski kuittasi plagiointisyytökset loanheittona ja kertoi löytäneensä itse vain yhden lauseen, joka jollain tavalla muistutti Marttisen kirjoitusta.
Lisäksi Kosken mukaan puheessa mainitut samat luvut löytyvät Suomen Yrittäjien julkaisemasta raportista.
- Väärinkäsityksiä voi syntyä, kun blogeissa ei aina mainita lähdettä, Koski sanoi tuolloin.
Huomiota on herättänyt myös Facebook-kuva, jossa Koski poseeraa äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen paidassa. Koski on kiistänyt, että kyseessä olisi minkäänlainen kannanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koski taitaa viihtyä paremmin televisiossa kuin työpaikallaan eduskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Suski on mielettömän älykäs ja lahjakas, kova luu ja tekijänainen. Menee vielä pitkälle, ministeriainesta.
Kokoomuksen äänestäjä
Jos nyt pääsisi edes pätkälle, niin sekin vaatisi välitöntä kieltäytymistä kaikista yhteisesiintymisistä Li Anderssonin kanssa. Ei todellakaan edistä eteenpäin pääsyä hävitä jokaikisessä esiintymisessä satanolla Liille ihan kaikessa. Tuntuu, että hän ei edes yritä, vaan heti alkumetreillä jäykistyy puhumattomaksi pökkelöksi ja sitten kun sieltä jotain harvoja sanoja suusta tulee, niin ne on niin käsittämättömiä sammakoita ja lapsuksia, että olisi oman edun kannalta parempi jättää ne vähäisetkin möläytykset tekemättä.Toki eihän minulla henkilökohtaisesti sitä isommin vastaan ole, että hän menee televisioon näyttämään sen todellisen minänsä.
Eduskuntavaalien aikaan oli ylellä mielenkiintoinen kartta, jossa vastausten mukaan ehdokkaat aseteltiin kartalle jonka jakoi keskeltä kaksi risteävää janaa. Pystyjanan oikealle puolelle jäi oikeistolaisimmat ehdokkaat ja vasemmalle vasemmistolaisimmat ja poikittaisjanan alapuolelle konservatiivisimmat ja yläpuolelle liberaaleimmat ehdokkaat. Ehdokkaan täplä asettui kartalle sen mukaan mitä lähempänä, tai kauempana vastausten painotus oli keskilinjoja. Ei liene vaikea arvata mistä Susanna Kosken täplä löytyi. No tietysti oikeasta alakulmasta. Eli oli samalla puolueensa, sekä konservatiisimmasta, että oikeistolaisimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan ne vaatteet ja pukeutuminen....voi itku sentään.
"vieraana Susanna ja Li Andersson. Molemmilta kysyttiin, olisivatko
halunneet elää 1970-luvulla. En muista Lin vastausta sen tarkemmin, mutta se
liittyi muistaakseni tasa-arvoon, peruskouluun, 70-luvun poliittiseen
ilmapiiriin jne. Susannan vastauksen muistan, hän mietti asiaa kauan, kunnes
sanoi, ettei haluaisi elää 1970-luvulla, koska "vaatteet oli niin rumia
silloin" ( viesti 37/74)
KSML: Stubb ohjeisti Wallinheimoa pukeutumaan tyyliinsä sopivasti
"Keskisuomalaisen mukaan Alexander Stubb oli etukäteen miettinyt, mitä Jyväskylän asuntomessuille olisi hyvä laittaa päälle. Hän ohjeisti myös mukaansa tulevaa kansanedustaja Sinuhe Wallinheimoa pukeutumisen suhteen.
Wallinheimo kertoo Keskisuomalaiselle, että Stubb laittoi hänelle torstaina illalla viestin, jonka mukaan heillä pitää olla yhteneväinen vaatetus perjantaina Stubbin Jyväskylän vierailuun kuuluvissa tilaisuuksissa.
Pääministeri ohjeisti Wallinheimoa käyttämään perjantaina shortseja sekä purjehduskenkiä muistuttavia lofterseja." Lähde: Keskisuomalainen
Susanna Koski (KOK)turha kansanedustaja samoin Hjallis Harkimo (KOK). Kummatkin ovat turhia poliitiikassa, julkisuuden kipeitä epämielyttäviä henkilöitä.
Susanna Koski (KOK)turha kansanedustaja samoin Hjallis Harkimo (KOK). Kummatkin ovat turhia poliitiikassa, julkisuuden kipeitä epämielyttäviä henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 19:47"]
Miksi kaikki kauniit ja oikeasti fiksut naiset ovat kokoomuslaisia? Politiikan spektrin vasemmalta laidalta löytyykin sitten ne karvasääriset feministit ja ryhävalaat.
Susanna Koski on kaunis, fiksu ja menestyvä nuori nainen. Sekös AV-mammoja ketuttaa.
Tämä on varmaan miehen tekstiä. Kukaan nainen ei kirjoittaisi tuollaisia typeryyksiä.
Miesparat. Sääliksi käy. :(
Nyt mä ymmärrän, ketkä tätä Koskea ovat äänestäneet. Eiköhän ne löydy tuolta peräkammareista ;)
Susanna Koski on ennenkin osannut lainailla toisten sanoja
http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/susanna-koski-j%C3%A4lleen-keskell…
Kukaan ei varmaan kehtaa sanoa, että työtön lihava yksinhuoltaja voisi aloittaa vaikka laihduttamalla, niin taudit vähenisivät ja avautuisi niitä mahdollisuuksiakin enemmän. Niin pitkään kun näille kaadetaan sosiaaliavustuksia, niin niin pitkään he eivät muuta elämäntapojaan. Suurin osa tietää tämän itsekin, eikä sentään valita julkisuudessa.
vlat naiselta
Ei ketuta. Täytän itse nuo mainitsemasi kriteerit, mutta koen Susanna Kosken epämiellyttävänä, kylmänä ja itsekkäänä pyrkyrinä.
Näitä lapsia, joilla ei ole varsinaista kokemusta oikeasta työelämästä (poliittisen puolueen piirissä luotua uraa en pidä sellaisena) , ei pitäisi valita eduskuntaan.
Lapsia? Minusta näyttää vanhalta kovalta naiselta. Miten sitä lapsena voisi pitää?