Miten ihmeessä sohvaperunasta saisi aikaiseksi himoliikkujan?

Ihana kommentti, 15. Onhan se ihan mielikuvituksestakin kiinni, mitä lasten kanssa voi tehdä. Voi myös pelata tai leikkiä leikkejä, joissa hengästyy.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 08:06"]

Hyötyliikuntaa sitten. Kaiva ojaa, pilko puita, hinkkaa ja siivoa. Vatsa ja selkäliikkeitä voi tehdä olkkarissa, lapset mukaan. Mene kyykkyyn ja ylös kymmenen kertaa pari kertaa päivässä, kanna lapsia repparissa jne.

[/quote]

Tämä on järkevin vastaus. Miksi yrittää väkisin harrastaa esim. punttisalia, jos se tuntuu järjenvastaiselta, tylsältä ja pakkopullalta? Sen sijaan voi harrastaa toimintaa josta on muutakin hyötyä. Itselläni niitä ovat siivous ym. kotityöt, terveellisen ruoan laitto, koirien ulkoiluttaminen, pihatyöt, auton pesu jne..

Pääasia ettei makaa sohvalla vaan touhuaa aamusta iltaan. Ala vaikka leipoa sämpylöitä.

Tavoitteeksi hyvä olo ja terveys. Ajattele ensin vaikka, että noudatat jotain liikuntasysteemiä 4 viikon ajan ja sen jälkeen päätät haluatko jatkaa. Veikkaan, että hyvä olo, jonka kunnon liikunta tuo, riittä motivaatikosi jatkamaan samaa rataa.

Pidä vain huoli, että liikunta on tarpeeksitehokasta (ei liian rajua kuitenkaan), jotta kunto nousee ja tulee eroa lähtötilanteeseen. Neljän viikon päästä voit sitten tarkemmin miettiä,  mitkä olisivat sinun lajisi ja lähde rohkeasti kokeilemaan. -itse ajattlen, että monipuolisuus on hyvästä. Joku liikunta, jossa tehdään lihaskuntoa, joku jossa hengästytään matalalla sykkeellä, välillä rajumpaa sykkeen kohotusta, jotain jossa harjoitetaan koordinaatiota ja jotain kehonhuoltoon liittyvää.

Monilla saleilla tekevät ohjelman kaupanpäälle tai extramaksusta. Itse teetin sellaisen keväällä ja pientä kesätaukoa lukuunottamatta olen käynyt 2-3krt viikossa. Itse salitreeni ei välttämättä laihduta, itselläni ei ole pudonnut kiloja yhtään. Ruokavalio pitää myös olla kunnossa.

Lisäksi itselläni auttaa kun lukee  laihdutus/fitnessblogeja tyyliin "jos tuo pullukka niin miksen minäkin" Ylitrimmattujen blogeilla taas ei ole itseeni niin vaikutusta kun ei voi samaistua.

Itse samassa tilanteessa vuosi sitten. Takana 10 vuotta ilman liikuntaharrastusta, pelkkää kevyttä hyötyliikuntaa ja satunnaisia jumppakertoja. Ylipainoa 25 kg... Ja rapakunto. Päätin muuttaa elämäni ja etsiä itselleni sopivan tavan syödä fiksusti ja liikkua. Aloitin reippailla kävelylenkeillä ja kotijumpalla netistä löytyvien videoiden avulla. Parin viikon jälkeen homma ei enää inspiroinut ja marssin kuntosalille. Pelkäsin kuollakseni, että salilla on vain tiimejä trendiurheilijoita, mutta miten väärässä olinkaan. Omalla salillani ovat suloisessa sekamelskassa nuoret, vanhat, laihat, lihavat ja timmit liikkujat.

Vertasin muutamaa salia ja valitsin salin, jossa sai kokeilla kuukauden edullisesti ja tehdä sen jälkeen päätöksen, lisäksi halusin, että ohjattuja tunteja on paljon ja erilaisia, jotta voin kokeilla montaa erilaista. Homma toimi niin hyvin, että viime marraskuun 4 päivästä tähän päivään asti jumppakäyntejä on tullut 293! Itselläni toimii hyvin nuo ohjatut tunnit, kun niille pitää ilmoittautua ja peruminen pitäisi tehdä kaksi tuntia ennen tunnin alkua. Ne viimehetken en jaksakaan lähteä jutut jää kokonaan pois ja tunnille tulee mentyä ja aina huomaa olevansa energisempi ja iloisempi kun tuli lähdettyä.

Itse aloitin peruskuntoa kohottavalla crosstrainertunneilla, jotka ohjaaja vetää. Hyvä musa ja ohjaaja saa tunnin kulumaan uskomattoman nopeasti. Sitten laajensin ja kokeilin monia eri tunteja ja löysin omat juttuni.

Nyt elämäni kunnossa ja -20 kg!

Ennenkaikkea aloita maltillisesti! Samalla mietit ruokavalion ja annoskoot kohdilleen.

Tuo vesiliikunta on ihan paras tapa jos on vähän ylipainoa. Jos paikkakunnallasi järjästetään aikuisten tekniikkauintikurseeja niin käy sellainen. Uinti on ihan hauskaa ja nopeatempoisempaa kuin tuo vesijuoksu. Ja tietysti vesijumppa on hyvä.

Kävelyä, pikku hiljaa pieniä juoksupätkiä. Siitä se lähtee. Yllättäen huomaat jaksavasi juosta 1 km, sitten 2, 5... :)

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 08:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 08:06"]

Hyötyliikuntaa sitten. Kaiva ojaa, pilko puita, hinkkaa ja siivoa. Vatsa ja selkäliikkeitä voi tehdä olkkarissa, lapset mukaan. Mene kyykkyyn ja ylös kymmenen kertaa pari kertaa päivässä, kanna lapsia repparissa jne.

[/quote]

Tämä on järkevin vastaus. Miksi yrittää väkisin harrastaa esim. punttisalia, jos se tuntuu järjenvastaiselta, tylsältä ja pakkopullalta? Sen sijaan voi harrastaa toimintaa josta on muutakin hyötyä. Itselläni niitä ovat siivous ym. kotityöt, terveellisen ruoan laitto, koirien ulkoiluttaminen, pihatyöt, auton pesu jne..

Pääasia ettei makaa sohvalla vaan touhuaa aamusta iltaan. Ala vaikka leipoa sämpylöitä.

[/quote]

Tuossa hyötyliikunnassa on se huono puoli, että sitä tulee tehtyä muutenkin, eli se ei tuo mitään lisää. Eri asia on se, jos vaihtaa esim. työmatkansa bussista polkupyörään.

Jännä äänikirja iPodiin. Sellainen tosi jännä. Etkä saa kuunnella sitä muulloin kuin reippaalla kävelylenkillä :-)

Pakko vielä jatkaa. Kuntosalitreeniäkin kokeilin, mutta oli minusta tosi tylsää ja sama vika, että sinne pitää mennä itsenäisesti (ei ilmottautumista) saa minut lusmuilemaan. 

Kunto nousi yllättävän nopeasti. Reilun kuukauden jälkeen eron huomasi selvästi ja uskaltauduin kokeilemaan muita tunteja. Löysin monta itselle sopivaa tuntia ja ohjaajaa ja opin, että kannattaa valita tunti, joka on itsestä kiva, sinne tulee mentyä. Ihan sama, jos se ei kuluta eniten kaloreita tai kohota eniten kuntoa. Kun joku kysyy mikä olisi paras liikuntalaji, niin vastaus on, että se joka tulee tehtyä.

kokeillessa eri tunteja tajuaa myös ohjaajan merkityksen. Saman lajin voi saada tuntumaan mukavalta ja helpolta hyvä ja innostunut ohjaaja. Eli lajille kannattaa antaa myös toinen mahdollisuus ja kokeilla toisen ohjaajan tuntia.

Googlaa porin juoksukoulu, lähtee ihan nollasta liikkeelle. Upeeta huomata miten muistaakseni 6 viikon jälkeen jaksaa hölkätä 5km. Kyllä, minäkin 95 kiloinen sohvaperuna, onnistuin!

Täällä yksi sporttinen liikuntainhoaja! Minun ratkaisu oli työmatkspyöräilyn aloittaminen. Työmatka on onnekseni vain 7 km, mutta matka kaksi kertaa päivässä on riittänyt nostamaan kuntoni aivan uudelle tasolle, pudottamaan painoa ja tuomaan kroppaani sopivasti lihasta.

Olen huomannut että ehkä tuo onkin avain liikunnasta nauttimiseen: kunnon kohoaminen. Olen käynyt jumpassa, joka on ollut kyllä tosi raskas, mutta ei liian vaikea rytmisesti tai koreografisesti. Nyt kunnon kohottua pyöräilyn myötä, olen huomannut nauttivani jumpasta eri tavalla.

Koita löytää oma itsellesi sopiva arkiliikunta, joka toistuisi lähes päivittäin. Tsemppiä ap

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 08:53"]

Jännä äänikirja iPodiin. Sellainen tosi jännä. Etkä saa kuunnella sitä muulloin kuin reippaalla kävelylenkillä :-)

[/quote]

Tämä. Itse hankin uusia levyjä ja annoin luvan kuunnella niitä vain lenkillä. Minuun toimi myös askel- ja sykemittarit, niistä näki miten paljon oli tullut tehtyä. Alussa pakotin itseni liikkeelle, mutta intoa alkoi löytyä kun huomasi vaikutukset kunnossa ja mielialassa. Se oli muutenkin sen verran stressaavaa ja kiireistä aikaa, että oli kiva päästä viettämään aikaa yksin luonnon rauhassa.

Ensin peruskestävyyttä kuntoon esim. uinnilla, vesijuoksulla, crosstrainerharjoittelylla, sisäpyöräilyllä, reippailla kävelylenkeillä, joissa muutama sykkeen kohotus. Tuollaista treeniä 4-6 kertaa viikossa, niin peruskunto alkaa löytymään kuukauden treenin jälkeen. Itse alottaisin varmaan crosserilla tai sisäpyöräilyllä ohjattuilla tunneilla. Niille tulisi mentyä ja ne on valmiiksi rakennettu niin, että peruskunto kasvaa. Lisäksi helppoa ja hyvän ohjaajan tunnilla myös hauskaa.

kun peruskunto kohdillaan, niin voisi tehdä vähän raskaampiakin juttuja, kun huomaa jaksavansa. Lihaskuntoa ottaisin mukaan tässä vaiheessa jossain muodossa. Esim. Pump tunti, pilates, perusjumppa, kuntosali, kahvakuula, budolaji. kokeilemalla selviää, mikä on sinun lajisi. Jokaisella varmasti löytyy joku laji, josta pitää. Ja ennakkoluuloton kannattaa olla esim. Budolajista voi löytää yllättäen itselleen kaverin. Ystäväni oli päättäny kokeilla yhtenä syksynä jotain itselleen täysin outoa lajia ja päätyi aikidoon. Harrastus veikin mennessään ja takana 6 vuotta

Tärkeetä olisi löytää se oma laji, johon olisi edes jotenkin helppo mennä ja tehdä. Sitten rutinoi sen elämäänsä sopivaksi. Tarpeeksi toistoja, sitten pikkuhiljaa jo asioita tapahtuu itsekseen. Tsemppiä! Pienin askelin eteenpäin. Älä lannistu :)

Minua on auttanut digikamera. Siis semmoinen yksinkertainen ja helppo malli, jolla on helppo ottaa kuvia. Jaksan tehdä pidempiä kävelylenkkejä, kun mietin, mitä kivaa kuvattavaa mahtaisi löytyä matkan varrelta ja periltä. Niitä kuvia on sitten kertynyt satoja. Mieleisen kuvan saamiseksi voin vaikka kiipeillä kallioilla, samoilla metsissä ja kävellä ympäri kaupunkia.

Aiemmin käveleminen oli minustakin tylsää. Kuntosalilla kävin tasan yhden kerran, silloin ilmoittauduin ja maksoin kausikortin, jota en koskaan sitten käyttänyt...Tanssitunneista pidän, mutta inhoan sitä, että ne ovat joka viikko samaan aikaan. Elämässäni on muutenkin tarpeeksi aikatauluja.

mieluisen lajin löytäminen lisää liikkumisintoa kummasti. sen löytäminen vaan voi kestää ja kestää.

itse aloitin lapsuuden harrastuksen nyt aikuisiällä ja hurahdin täysin. ennen ainoa liukuntani oli pakkopullalta tuntuva työmatkapyöräily, mutta nykyään lajitreenit kahdesti viikossa ja lisäksi lajia tukemaan salilla 1-4krt/vko aikatauluista riippuen. yllättävintä on se, että oikeasti odotan treenejä.

ehdin minä sitä paitsi vieläkin makoilla sohvalla sipsipussin kera päivittäin ;)