Miten ihmeessä sohvaperunasta saisi aikaiseksi himoliikkujan?

Mun "oma laji" on kävely/pyöräily kauppoihin. Rahan säästämiseksi lähinnä kirppareille. Pitää siis eka pyöräillä 8 km että pääsee sinne kirppikselle ja sama matka takaisin. Tällöin tuntuu että siinä urheilussa on joku idea (muukin kuin kunnon kohotus).

Niin kuin mihin tahansa tekemiseen, kuntoiluun tarvitaan motivaatiota. Minulle motivaatiota tuovat;

- parempi olo ja terveys

- parempi ulkonäkö

- edellisten johdosta saamani parempi kohtelu, joka edelleen lisää hyvää oloa

- jaksaa paremmin fyysiset rasitukset ja kestää paremmin stressiä

- liikunta vähentää sitäkin stressiä joka on jo päällä

- ei pelota vanhuus ja sen vaivat yhtä paljon, kun on kroppa kunnossa

Noista saan niin paljon motivaatiota, että rasitukset kestää. Jos kuntoilun pahin puoli sinusta on sen tylsyys, kuulostaa siltä, että olet vain kevyesti liikkunut. Minusta kuntoilussa vaikeinta on kestää sitä kovimpien lenkkien tai salikäyntien rasitusta, joiden aikana kaikki voimat on käytetty viimeistä pisaraa myöten. Samalla se on palkitsevaa. Kuntoilun pitää minusta välillä tuntua jossain ja kunnolla.

Jos katsot välillä telkkaria tai palstailet av:lla, sinulla on aikaa kuntoilulle. Jos kuntosali/uimahalli aukeaa klo 6 ja pitää jo olla seiskalta ajamassa töihin, voit käydä lenkillä ulkona. Minäkin juoksen kesät ja talvet ulkona. Vesisade ei ole este, pakkanen ei ole este, pimeys ei ole este. Ainoat todelliset esteet ovat omat tekosyyt/selityset tai lääkärin antama liikuntakielto sairauden vuoksi.

"Warren Farrell has written of how men are uniquely marginalized in what he calls their "disposability," the manner in which the most dangerous occupations, notably soldiering, were historically performed exclusively by men.

In The Myth of Male Power, Dr. Farrell argues that patriarchal societies do not make rules to benefit men at the expense of women. Farrell cites many examples to the contrary, such as male-only draft registration not benefiting men at the expense of women; or men constituting 93% of workplace deaths; or being expected to risk sexual rejection, pay on dates, and buy women diamonds. According to Farrel, once married, rules made by men are more likely to lead to men losing children and their home after divorce—what he cites as another example of male disposability. Farrell contends that nothing is more telling about who has benefited from "men's rules" than life expectancy and suicide rates—and men lose in both of these categories.[7]

'In the past quarter century, we exposed biases against other races and called it racism, and we exposed biases against women and called it sexism. Biases against men we call humor.'[8]

Religious Studies professors Paul Nathanson and Katherine Young made similar comparisons in their 2001, three-book series Beyond the Fall of Man,[9] which defines misandry as a form of prejudice and discrimination that has become institutionalized in North American society, saying "The same problem that long prevented mutual respect between Jews and Christians, the teaching of contempt, now prevents mutual respect between men and women."

Sociologist Anthony Synnott argues that the reality of misandry is undeniable when one looks to cultural, academic, and media depictions of men. He states that "misandry is everywhere, culturally acceptable, even normative, largely invisible, taught directly and indirectly by men and women, blind to reality, very damaging and dangerous to men and women in different ways and de-humanizing."[10] He also criticizes modern scholarship on men as "dehumanizing" and lacking in awareness of statistical reality."

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Misandry

äh väärä ketju

Ihan ensimmäisinä kuukausina on parasta että ei ajattele tuloksia ollenkaan vaan lähtee vaan liikkeelle vaikka ei aina huvittaisikaan. Kyllä liikkumisen vaikutukset tuntuvat mutta siihen menee aikaa useampi kuukausi joten sulta loppuu motivaatioa jos rupeat alussa tuijottamaan vaakaan tai peiliin.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 07:19"]

Huijaa itsellesi liikettä töissä portaikossa tai kierrät aamulla autoa x kierrosta (lumityö" ,nostele lapsia 50 kertaa...

[/quote]

Juurin noilla arkipäivän valinnoilla saa paljon lisää arkiliikuntaa. Valitse portaat liukuportaiden tai hissin sijaan, älä kälvele kaupassakaan lyhintä reittiä jne.

Terve ap! Minulla ei ole ratkaisua kysymykseesi, mutta tekstisi oli kuin omasta elämästäni. Itsellä täsmälleen sama tilanne, liikunta ei kiinnosta pätkän vertaa ja ainoastaan pakottamalla saan itseni pari kertaa viikossa jumppaan ja kävelylenkille. Liikunnan iloa ei ole, ja näin on ollut aina. Jo lapsesta alkaen olen inhonnut liikuntaa kaikissa muodoissaan. Jään seuraamaan jos tähän tulisi hyviä ideoita

Pakottamalla. Ei siihen ole minullakaan ollut muita keinoja enkä himoliikkuja ole vieläkään. Mä ostin kuntosalille kk- kortin ja käyn siellä kaverin kanssa hyvin aikaisin aamulla klo 6.30 tai 7.00. Paikalla on yleensä mummoja ja pappoja harvoin ketään muita. Hyvin kehtaa mennä. Tuohon aikaan lapset nukkuvat vielä ja palailen kotiin laittamaan heidät kouluun ja nuorimman eskariin.

Täällä aukeaa kuntosali/uimahalli klo 6 ja mun pitää lähteä ajamaan töihin klo 7. Joten ei tuohon oikein jää aikaa kuntoilulle, kun itsekin olen miettinyt että jos kävisi aamuisin ennen töihin lähtöä. Loma-aikoina sitten tietysti ehtisikin.

Vesijumpasta tykkäisin, ne "tunnit" tosin kestävät vain 30 minuuttia joten mulle tulee sellainen olo että onko siitä yhtään mitään hyötyä... vaikka kai se ois parempi kuin ei mitään.

t.ap

Kuntosalilla on paljon laihduttajia. Jos sulla on varaa, ota PT, vaikka muutama tunti. Kannattaa ottaa salien oma, niillä on yleensä urheilutaustaa, joten osaavat neuvoa paremmin kuin joku random, joka on vain päättänyt rueta PT:ksi. Poikkeuksena pitkään toimineet ja arvostetut. Joillakin saleilla järjestetään myös ilmaista ohjausta, jolloin käydään laitteet läpi. Fustraa voisin suositella myös, siinä oppii vapaiden painojen kanssa tekniikkaa ja ohjaajan kanssa aika menee nopeasti, kun suurin osa ohjaajista juttelee samalla - asiaan liittyen. 

Itse olen rytmitajuton, mutta tykkään käydä Coressa ja Bodypumpissa, sillä niissä ollaan omalla alueella, eikä haittaa, vaikka tahdista sekoaa välillä. Coressa voi olla jotain helppoa askellusta lämmittelyvaiheessa, ohjaajasta riippuen, mutta ei mitään ihmeellistä. Kumpaankaan ei kannata kyllä lähteä kylmiltään, voi tulla vahinko, varsinkin pumpissa. Myös Fitness pilates on sellaista, missä hommat tehdään omaan tahtiin. 

Huijaa itsellesi liikettä töissä portaikossa tai kierrät aamulla autoa x kierrosta (lumityö" ,nostele lapsia 50 kertaa...

Saman ongelman kanssa painin itsekin. Täytyisi kai löytää se oma laji, mikä se sitten itsekullekin on. Siedettävin laji itselleni on pyöräily, varsinkin uusiin paikkoihin pyöräily. Kotinurkat on kierretty satoja kertoja, paljon hauskempaa on lähteä johonkin missä en ole koskaan ennen käynyt. Luontopolut ovat myös kivoja.

Äskettäin ostimme kuntopyörän, sillä polkeminen on ihan järkyttävän tylsää, mutta kun samalla katselee televisiosta jotain kiinnostavaa, tunti menee ihan huomaamatta. Sama juttu on kävely kuulokkeet korvilla, en ajattele kävelyä ollenkaan vaan keskityn musiikkiin.

Ilman muuta 30 min vesujumppa on parempi kuin ei mitään. Eli jos tuntuu, että sinne voisit lähteä niin siitä on hyvä aloittaa. Sitten myöhemmin siihen saa lisää aikaa vaikka sillä vesijuoksulla tai uinnilla. Niin moni tekee. Mutta alussa se puolikin tuntia riittää kun otat tavoitteeksi saada liikunnasta säännöllistä. Olen täällä ennenkin vihjannut tavoitteesta ottaa itselleen säännölliset liikuntapäivät, jotka toistuvat ja jolloin liikkumassa käydään aina paitsi sairaana. Vaikka 15 min kävelyä, jos ei ehdi/jaksa muuta. Kun saa kuukauden täyteen noita säännöllisiä päiviä, voisit palkita itsesi jotenkin ja ottaa seuraavaksi tavoitteeksi määrän vähäisen lisäämisen. Ja sehän on alussa ihan sama mitä tekee, ei tarvitse olla joka kerta samaa, vaan kokeile erilaista, jos vaikka löytäisit jonkun, mikä tuntuisi siedettävältä. Tärkeintä on aloittaa ja edetä päivä kerrallaan. Ja aseta itsellesi tavoite marraskuun lopulle, esim. ne säännölliset käynnit. Se ei ole liian kaukana tulevaisuudessa ja on haastava, mutta mahdollinen saavuttaa ja toteutumista on helppo seurata.

Tsemppiä elämänmuutokseen!

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 07:02"]

Vesijumpasta tykkäisin, ne "tunnit" tosin kestävät vain 30 minuuttia joten mulle tulee sellainen olo että onko siitä yhtään mitään hyötyä... vaikka kai se ois parempi kuin ei mitään.

t.ap

[/quote]

On hyötyä, veden vastus on sellainen, että se 30 minuuttia tuntuu. Jos tämä on kivaa, niin mene ihmeessä.

Uskoisin ettie mitenkään, sorry! Liikkumsen ilo on toisilla luonnostaan, toisilla vaan ei ole. Liikkumaan saat kyllä itsesi pakottamalla, ja kun olo paranee kunnon parantumisen myötä niin saatat ajoittain tuntea iloa liikuntasuorituksen jälkeen. Been there, done that :)

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 07:28"]

Saman ongelman kanssa painin itsekin. Täytyisi kai löytää se oma laji, mikä se sitten itsekullekin on. Siedettävin laji itselleni on pyöräily, varsinkin uusiin paikkoihin pyöräily. Kotinurkat on kierretty satoja kertoja, paljon hauskempaa on lähteä johonkin missä en ole koskaan ennen käynyt. Luontopolut ovat myös kivoja.

Äskettäin ostimme kuntopyörän, sillä polkeminen on ihan järkyttävän tylsää, mutta kun samalla katselee televisiosta jotain kiinnostavaa, tunti menee ihan huomaamatta. Sama juttu on kävely kuulokkeet korvilla, en ajattele kävelyä ollenkaan vaan keskityn musiikkiin.

[/quote]

Kannattaa kokeilla tuolloin ainakin spinningiä. Siinä voi kuitenkin itse säätää tehot. Ja myös kokeilla useampaa spinningtuntia kuin vain yhtä, voi löytyä joku lemppariohjaaja. Samoin kannattaa ottaa spinningissä kaikki tekniikkavihjeet vastaan.

Samoin jos tuo luonnossa käveleminen on kivointa, niin sitten ihmeessä sitä.

Tässä on mielestäni kivaa pohdintaa myös liikunnallisuudesta:

http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/miten-muutut-liikunnalliseksi-ihmiseksi

[quote author="Vierailija" time="26.10.2014 klo 07:02"]

Täällä aukeaa kuntosali/uimahalli klo 6 ja mun pitää lähteä ajamaan töihin klo 7. Joten ei tuohon oikein jää aikaa kuntoilulle, kun itsekin olen miettinyt että jos kävisi aamuisin ennen töihin lähtöä. 

[/quote]

Mun pari työkaveria käy kuntosalilla juuri 6-6.30. Syövät aamupalaksi jonkun juotavan mössön töissä.  Tykkäävät kuulemma pikatreenistä aamulla.

Hei ap,

mulle auttoi, kun hankin älypuhelimen ja latasin siihen ilmaisen appsin MapMyWayn. Se avulla alkoivat kävelylenkit sujua, kun ohjelma aina kilometrin täyttyessä sen ilmoitti ja myös siihen kilometriin kuluneen ajan. Tuossa ilmaissovelluksessa on aika mukavasti kaikkea muutakin sälää, jotka ovat itselläni auttaneet eteenpäin kävelijän uralla, mm. viikon aikana kertyneitä kävelykilometrejä seuraan mielelläni.

Toinen kävelyretkiäni siivittävä apu on ollut kännystäni lenkin aikana kuuntelemani radiokanavat. Sopivassa suhteessa musaa ja juontajien höpinöitä toimii mulle.

Hyötyliikuntaa sitten. Kaiva ojaa, pilko puita, hinkkaa ja siivoa. Vatsa ja selkäliikkeitä voi tehdä olkkarissa, lapset mukaan. Mene kyykkyyn ja ylös kymmenen kertaa pari kertaa päivässä, kanna lapsia repparissa jne.

Lapset ovat saaneet minut ylös sohvalta. Meillä on kaksi lasta, joista toinen liikunnallinen ja toinen todellakaan ei. Jotta saisin tuon sohvaperunalapsen innostuttua liikkumaan, on PAKKO itsekin liikkua. Poikaa huvittaa olla äidin "treenarina". Kesällä juostiin yhdessä lenkkejä, esim. eilen punnerrettiin kilpaa ja tehtiin vatsalihaksia. Tuo liikunnallinen lapsi taas haluaa lenkeille kanssani (usein menee myös isänsä kanssa). Koska en viitsi aina sanoa ei, niin muutaman kerran viikossa tulee lenkkeiltyä tai jumpattua kunnolla hänen kanssaan. 

Meillä on jumppapallo ja crosstrainer telkan edessä, joten niitä tulee käytettyä kaikkien päivittäin. Pieniä hetkiä, mutta parempi sekin kun istua tuntitolkulla telkan edessä.

Joku sanoo, ettei lasten kanssa voi liikkua, mutta ainakin minun kunnolleni oli ihan riittävä vauhti juoksulenkille jos 6-vuotias pyöräilee edellä. Ennemminkin pitää pyytää välillä odottelemaan. Isomman lapsen kanssa sitten ihan se yhteinen juokseminenkin onnistuu. (Meidän lapset ovat nyt alakoululaisia, mutta harrastettiin tätä siis jo aiemmin.)