Seurustelisitko itseäsi 5cm lyhyemmän (hoikan) miehen kanssa?

Olen seurustellut nuorempana parin vuoden ajan itseäni noin 5 cm lyhyemmän pojan kanssa.  Nykyinen aviomieheni on pari cm lyhyempi (minä 172, hän 170).

En. Oon ite 157 

En ole nähnyt tähän mennessä alle 160cm hoikkaa miestä. Itseäni lyhyempiä kyllä, mutta ei ne hoikkia ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon edelliseen vielä. Naisilla tuntuu olevan monia perusteluja tuolle pituusrajalle. Milloin miehen kuuluu olla pidempi verrattuna naiseen, milloin pelätään lyhyitä lapsia, milloin mies on absoluuttisesti liian lyhyt, milloin halutaan tuntea itsensä pieneksi ja turvatuksi miehen (isukin?) rinnalla, milloin hermoillaan siitä mitä ne mut nyt ajattelevat, jne.

Minä en keksi ainuttakaan syytä jonka pystyisin näkemään positiivisessa valossa. Kaikki kertovat joko negatiivista ihmisestä tai vain sellaisesta miesmausta jonka mukaan en varmasti olisi naiselle mikään unelmamies.

Siksi en halua seurustella naisen kanssa jolle mies naista pidempi on ehdoton vaatimus, tai edes iso toivomus.

t. 172cm

Tässäkin ketjussa on ilmoittautunut kasapäin naisia, joille itseään lyhempi mies ei ole mikään ongelma. Joten miten jos lakkaat kiihdyttämästä itseäsi näiden ihmisten mielipiteillä, joiden kanssa et halua seurustella.

Olet melko lähellä keskimittaa ja useimpia suomalaisia naisia pidempi, joten tuo kieriskely itsesäälissä on varsin epäseksikästä.

N44.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mielenkiintoista.

Näiden vastausten perusteella minun kannattaa antaa pakit lyhyille naisille, ja keskittyä ainoastaan hyvin pitkiin naisiin.

Lyhyille naisille pituus tuntuu olevan ehdoton asia, ja kelpaisin heille vain koska olen heihin verrattuna pidempi. Tämä on turn-off, jos pituus on minussa sytyttävä asia, vaikka olen lyhyt. Koko ajattelutavassa on myös jotain alistuvaa, suorastaan isä-tytär-fetissiä.

Vähän keskivertoa pidemmät naiset tuntuvat korostavan sitä että ovat pitkiä joten miehenkin kuuluu olla.

Tunnen kolme hyvin pitkää naista (182cm tai yli), heillä kaikilla on alle keskipituiset miehet ja he käyttävät myös korkkareita aina kun haluavat. Pisin parisuhteeni toistaiseksi oli 179cm naisen kanssa.

t. 172cm mies

Koko ajattelutapasi on erikoinen. Jos mies olisi minua 5cm lyhyempi hän olisi 147cm. 147cm hoikka mies toisi omaan mieleeni äiti-poika-fetissin, joten minulla on kai oikeus kiinnostua niistä miehistä jotka eivät tätä aiheuta? Se mitä sinulle tulee mieleen on toissijaista itseni kannalta.

En myöskään ymmärrä miten tulit siihen päätelmään, että kelpaisit _vain_ pituutesi takia. Jotta saan edes itseäni vähän pidemmän miehen hänen pitää olla 153cm. Yli 153cm miehiä on maailmassa aika paljon, enkä silti ole heidän kaikkien kanssa, vain koska pituus. Jos taas pitkä nainen haluaa pidemmän miehen, hänelle sopivia miehiä on paljon vähemmän. Tosin, eihän hän niin tee, kun ei ole mikään isäsuhteesta unelmoiva pervo, hänelle kelpaa kaikki. Kaikki ne samat mitä minullekin, paitsi että minun kohdalla se on ongelma. Hassua.

Mites sitten tuo 182cm nainen ja se 147cm mies joka ei minua kiinnostanut? Heistähän voi logiikkasi mukaan tulla pari! Win - win.

Ja miksipä ei tulisi? Varmaankaan heille se pituus ei sitten olisi iso kriteeri. Sinusta naisena se on tietysti epänormaalia? Ja suutelukin olisi mahdotonta koska pituuseroa olisi paljon. Saman verran kuin esimerkiksi 190cm miehellä ja 155cm naisella, siis.

Itsehän sen sanoit: olet yksi naisista joille kokovertailu on välttämätöntä. Se on minulle turn-off.

Enkä väittänyt että kelpaisin vain pituuteni takia. Väitin että näille naisille on turn-on kun olen heitä pisempi, ja luultavasti vielä pidempi mies olisi se unelmamies. Se ei ole ainoa kriteeri, mutta minimikriteeri kuitenkin.

t. 172cm mies

Jos se, että naisella on mielipide ja toive miehen suhteen, jonka kanssa kuitenkin on tarkoitus viettää loppuelämä ja tuntea "kipinää", on sinulle turn-off niin sitten se on niin. Samalla itse lokeroit naisia. Mutta oliko niin, että vain sinä saat kokea tunf-off fiiliksiä, ja muut on pervoja? 

Aiheesta voisi keskustella asiallisestikin, mutta tuntuu vaikealta, kun toinen on ensimmäisenä luokittelemassa toisen mielipiteen isä-tytär-fetissiksi. Mutta yritetään. Uskon, että sekin vaikuttaa mihin ihminen on tottunut. Itse 152cm naisena tunnen hyvin vähän itseäni lyhyempiä, enkä yhtään miestä. Ehkä sekin tekee ajatuksesta oudon. Jos olisin keskimittainen niin olisin lapsesta asti tottunut eri mittaisiin ihmisiin ympärilläni. Ja pitkät siihen, että enemmistö on heitä lyhyempiä. Ehkä heidän on sen takia helpompi kuvitella puolisokseenkin lyhyempi mies? 

Ja tiedoksi, minusta suutelu edes 50cm pituuserolla ei ole mahdotonta jos tilanteessa on luonnollisesti tekemättä siitä numeroa. Joku n.180cm valitti epämukavaa asentoa, ja muutenkin kommentoi pituuttani, siis lyhyyttäni, joitain kertoja. Hänestä pituusero oli hankala. Selvästi en ollut hänen naistyyppiään. Turha siihen on sitten yrittääkään sopeutua.