G: Alkaisitko sijaisperheeksi?
Kommentit (53)
En. Olen yksinhuoltaja, ja kasvatusalalla töissä. Ei riittäisi paukut, sijoitettavat lapset tarvitsevat jonkun minua jaksavamman.
Ei rahkeet riitä, sen tiedän. Itsetehdyt lapset ovat laadukkaita, heidän kasvatus on mielekästä ja helppoa. Kaikki kunnia sijaisvanhemmille, heille annetaan rauniot ja toivotaan että saavat niistä jotain kstävää kasasatuksi.
En. Olen itse kasvanut sijaisperheessä ja laitoksessa. En koe olevani sopiva sijaisvanhemmaksi.
Ehkä joskus kun omat lapset ovat aikuisia. Ei kaksioon varmaan annettaiskaan kolmatta lasta. :)
En. Olen 21-vuotias opiskeleva sinkku, joten ei taida ihan sopia sijaisvanhemmuus tähän elämäntilanteeseen...
En. Ikinä. Töissä nuorisopsykiatriassa. Suurin osa niistä lapsista liian sairaita jotta jaksaisin sekä kotona että töissä sitä samas.
En usko soveltuvana sijaisvanhemmaksi vaikka olenkin muuten yhteiskuntakelpoinen yksilö. Minussa on sellainen vika että en ole tarpeeksi siivoushullu ihminen.
Voisin harkita myöhemmin kun omat lapset vanhempia. Toisaalta tiedän haasteet. Olen lastensuojelussa.
En. Omien lasteni vuoksi. Haluan antaa heille sen ajan ja huomion mitä minulla on, sekä tasapainoisen kodin. Sijaislasten kanssa se voisi olla vaikeampaa.
Mutta joskus olen miettinyt minkälainen sijaisperhe me oltaisiin. Oma tuntemus olisi, että meillä voisi olla aidosti annettavaa. Omat lapsuuden kokemukset ovat tuoneet näkemystä ja parisuhde on vakiintunut, sekä perhe tasapainossa ja toimiva. Ehkä emme kuitenkaan olisi hirvittävän tiukkoja, vaan enemmän herätteleviä keskustelijoita, joka sopii tietynikäisillä ja tietyntyyppisillä lapsilla, mutta ei kaikilla. Perussäännöt tosin ovat selkeät. Eli kovin ongelmaisen lapsen perheeksi tuskin sopisimme, mutta meillä olisi antaa ymmärtämystä ja läheisyyttä.
Mutta mietinnästä huolimatta emme ole valmiita ryhtymään sijaisvanhemmiksi, vaan nautimme tästä perheestä omien lastemme kanssa.
Ei. Ei ei. Seurasimme läheltä yhtä sijaisperhettä, kuinka vaikeaa se oli... Olemme tukiperhe, se riittäköön.
Olemme jo. Jos olisimme tienneet..
Olisin valinnut toisin.
En. Ei ole voimavaroja sellaiseen enkä tule toimeen vaikeiden aikuisten kanssa.
Teen töitä erityislasten kanssa. En alkaisi sijaisvanhemmaksi, Se olisi tosi rankkaa.
Kaikki sijoitetut lapset eivät ole erityislapsia tai edes erityisen vaativia lapsia. sijaisäiti.
En tosiaankaan. Mies on tukihenkilönä häiriintyneelle pojalle. En todellakaan jaksaisi, että sellainen pyörisi meillä meidän omien lasten kans. Hatunnosto heille ketkä ovat sijaisperheenä.
voisin alkaa heti kun elämäntilanne sen sallii (opiskelut opiskeltu) ja jos miehenikin innostuisi ajatuksesta. biologisia lapsia en halua, joten sijaislapsille riittäisi aikaa ja rakkautta :)
En. Autan lapsia ja vanhempia/sijaisvanhempia/lasten kanssa asuvia aikuisia työkseni, olen töissä lastenpsykiatriassa. Tämä riittäköön. Tosin hyviä sijaisvanhempia arvostan, heitä on ja he tekevät äärimmäisen tärkeää vaikka varmasti raskasta työtä. Minä en tapaa heitä, joilla menee lasten kanssa hyvin vaan heitä, joilla on haasteita.