G: Alkaisitko sijaisperheeksi?

En, koska oma elämäntilanne ei siihen sovi. Tuskin alkaisin muutenkaan, sillä lapsen lisäksi mukana tulee kaikkea muutakin: byrokratia, hankalat biovanhemmat, lapsen mahdollinen pallottelu edestakaisin jne.

Kyllä voisin alkaa tai ainakin vakavasti harkita, mutta mieheni ei halua.

Miinuksena näkisin itsekin sen, että koska meillä on biologisia lapsia, niin en haluaisi päästää sijoitetun lapsen vanhempia meidän kotiimme koskaan (riippuu tietysti sijoituksen syystä). Toisaalta ahdistava ajatus myös se, että mikäli biologinen vanhempi olisi tehnyt lapselle jotain pahaa (pedofilia, pahoinpitely, paha laiminlyönti) niin olisi kauheaa lähettää lapsi välillä biologisille vanhemmilleen. Sattuisi varmaan sydämeen ja lujaa aina niinä viikonloppuina :( En tiedä pystyisinkö siihen.

Kävin jo eräässä tilaisuudessa jossa sijaisvanhemmuudesta kerrottiin lisää. Se on kiinnostavaa ja minusta olisi ihanaa antaa koti yhdelle tai kahdelle pienelle lapselle. Mutta ihan hulluuteen asti niitä biologisia vanhempia paapotaan. Tuolla tilaisuudessakin sitä painotettiin useita kertoja, että biologisilla vanhemmilla on oikeus olla lapsen elämässä ja sijaisvanhempien tehtävä on tukea lapsen suhdetta biologisiin vanhempiinsa. Mietin, että kuinkahan paljon tämä ajatus polkee lapsen oikeuksia. Tottakai jokainen lapsi haluaa tietää biologiset juurensa ja tunteakin, mutta tuskin lapselle on oikeasti hyväksi tavata yksin häntä hyväksikäyttänyttä vanhempaa tai hänet päiviksi yksin jättänyttä vanhempaa. 

Ja minä tiedän omasta kokemuksesta, että se riittää kun ne omat juurensa tietää. Minut on adoptoitu ollessani lapsi. Tunnen biologisetkin vanhempani, mutta olen onnellinen, että he eivät ole minua kasvattaneet ja olen kiitollinen oikeista vanhemmistani, siis heistä jotka pitivät minusta huolta ja rakastivat. Ei olisi millään tavalla ollut minun etuni, että olisin joutunut viettämään väkisin aikaa myös biologisten vanhempieni kanssa. Ei todellakaan. 

Kyllä ja haluaisinkin kovasti, mutta mies ei halua.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 22:52"]

Tavallista ei sijaisperheen elämä kyllä ole. Vai onko sinusta tavallista huostaanotto, päihde-mielenterveys ym ongelmat, väkivalta, hyväksikäyttö, traumataustoista johtuvat psyyken ongelmat, fas, käytöshäiriöt ym. Tavallista palaveerata sossujen kanssa jatkuvasti, viedä lasta valvottuihin tapaamisiin esim ensi-ja turvakodille tai vankilaan, muuttaa osoite ym tiedot salaisiksi...

[/quote]

Väitätkö että valehtelen, kun sanon elämäämme tavalliseksi? Ei tuollaista listaa kauhukuvia sentään joka perheeseen satu. Meillä ja monilla muilla sijaisperheillä tuosta listastasi elämään kuuluu tapaamiset sossun kanssa 1-2 kertaa vuodessa. Vanhemmat saavat käydä meillä silloin kun haluavat ja meille sopii. Ei häiritse elämäämme mihinkään suuntaan. sijaisäiti

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 21:04"]Kaikki sijoitetut lapset eivät ole erityislapsia tai edes erityisen vaativia lapsia. sijaisäiti.
[/quote]
Olen samaa mieltä
T. Sijaislapsi

Olen harkinnut. Minulla ei mietitytä vaativat ja hankalat lapset, vaan heidän vanhemmat. Sijaisvanhemmuuteenhan kuuluu yhteydenpito biovanhempiin, ja selvää on että se ei aina ole lapsen etu (vaikka monissa tapauksissa tietysti onkin). Mietityttää myös paljon turvallisuuskysymykset, jos bionvanhemmat ovat esim aggressiivisia päihteidenkäyttäjiä, eivätkä ole luopuneet lapsista suosiolla. Tietysti on paljon niitäkin, joissa lastensuojelutyö on otettu vastaan hyväksyen tai vanhemmat ovat ihan normaalijärjellä varustettuja ihmisiä, jotka haluavat lapsen parasta, ja tekevät töitä esim kuntoutuakseen lasta varten. Mutta paljon saattaa olla niitäkin, jotka ajattelevat lasten olevan heidän oikeus, heidän pitää saada tavata lapsia niin paljon kuin huvittaa, koetaan oikeudeksi soitella sijaisvanhemmille jatkuvasti -päissään tai selvinpäin, syytetään sijaisvanhempia lasten manipuloinnista jos lapsi ei halua tavata jne. Työskentelen itse erityislasten parissa, enkä pitäisi hulluna ajatuksena että meidän kotiin tulisi erityislapsi (vaikka toki iso osa sijoitukseen tulevista eivät ole erityislapsia), ja uskon että kyllä rikottuakin lasta saa rakkaudella ja huolenpidolla autettua.. Mutta ne vanhemmat.. ihan tosissaan mietityttää, että olisiko minusta sellaiseen.

Ei ne lapset aina ole "sairaita" tai "hankalia" tai "haasteellisia". Jotkut tulevat alkoholisti/huumeiden käyttäjä vanhemmilta jotka eivät lasta pysty kasvattamaan.

En ryhtyisi, en ole erityisen lapsirakas. Eikä minulla ole omiakaan lapsia. Pidän toki lapsista, mutta mitään intohimoa lasten kanssa työskentelyyn/lasten kasvatukseen en koe.

Jos biovanhempi on lasta käyttänyt hyväkseen niin lasta ei todellakaan ihan noin vaan viedä tätä tapaamaan eikä todellakaan anneta olla kahdestaan, tapaamiset ovat lähes kaikki valvottuja jos taustalla on jotain vakavampaa. Vanhempia mm myös puhallutetaan ennen tapaamista ja narkkareiden täytyy käydä säännöllisesti testeissä, jos jommasta kummasta narahtaa niin sijoitus jatkuu eivätkä saa nähdä lastaan vähään aikaan.
Että ei ne biovanhemmat ihan mielinmäärin saa sanoa miten tehdään.

Omat vanhempani olivat ja hyvä ystäväni on. Itse en alkaisi. Sijaisvanhemmuus pitäisi olla sellainen asia, että siihen ei voi ryhtyä rahankiilto silmissä, kuten valitettavasti ystäväni on ryhtynyt. Tämä asia rassaa myös meidän välejämme. Kamalaa katsoa, kun hommaa tehdään vain rahan takia. Surullista. Omat vanhempani toimivat sijausvanhempina siksi, etteivät voineet minun lisäkseni saada muita omia biologisia lapsia. Homma toimi, mutta oli rankkaa silti. En siis itse ryhtyisi!

Olen reilu parikymppinen sosiaalialan opiskelija ja olen pohtinut, että ehkä joskus tulevaisuudessa voisinkin. Ensinsi haluan oman lapsen ja pitäisi ottaa sitten joskus asioista lisää selvää.

Mua ehkä kiinnostais.

Minusta tuli, en suunnitellut tätä etukäteen. Olen sukulaislapsille nyt sijaisäitinä. Tämä on tosi rankkaa, ehkä juuri siksi että tunnen lasten vanhemmat. Olen pitään seurannut ja joutunut osallistumaan heidän "juttuihinsa". Nyt kun on lapset meillä, tuntuu että vanhemmat sotkeutuu meidän ja lastensa asioihin liiaksi. Tarkoitus oli että hoitaisivat omat asiansa kuntoon, että tämä olisi vain väliaikaista. Valitettavasti minulla on tunne, että lapset eivät pääse kotiinsa takaisin pitkään aikaan tai ei koskaan.