Opettaja oli pyytänyt lapseni tänään sivuun ja kysyi syökö lapsi aamupalaa. Ennustaakin tämä lastensuojeluilmoitusta?
Lapsi, kolmasluokkalainen, vastasi että ei syö, koska ei pysty syömään aamusta kun siitä tulee paha olo. Itselläni oli joskus sama juttu, edes syömisen ajatteleminen oksetti. Vasta parin-kolmen tunnin kuluttua pystyi syömään. Mitään viestiä opettaja ei ole laittanut kotiin tai kysellyt lapselta enempää. Mikähän tässä nyt on takana?
Kommentit (413)
Sun lapsi on syönyt monelta iltapalan? Kello 20? Hän on siinä vaiheessa paastonut ihan liian monta tuntia kun koulussa mennään lounaalle. Jos koululla syödään yhdentoista maissa, niin pidät parhaimmillaan 15-16 tuntia sun lasta ilman ruokaa etkä näe tässä mitään vaikutusta hänen jaksamiseen ja keskittymiseen?
Opettaja teki ihan oikein. Lapselle aamupala kouluun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
aamupalan voi OPETELLA syömään.
Ei voi. Minä olen jo 41v, enkä osaa vieläkään syödä aamupalaa. Jos syön väkisin, koko päivä on pilalla, kun tulee jo aamusta huono olo. Herään työaamuisin siinä viiden aikaan ja syön ekan kerran klo 10-11 aikoihin. Edes kahvia en juo heti aamusta. Korkeintaan vettä.
Kolmesta lapsestani kaksi eivät myöskään ole aamupalaihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lautasellinen kaurapuuroa ja pari leipäpalaa maidon kera. Jokainen lapsi jaksaa nämä syödä ja ovat terveellisiä. Nykyaikana on vaan paha tapa tarjota aamusta iltaan epäterveellistä roskaa tai ei mitään..
Kuule ei jaksa, kun ei jaksa ylipainoinen viisikymppinenkään. Mä olen joutunut opettelemaan aamusyömisen, joten yksi pieni omena tai desin verran marjoja on ok. < nuokin on ison työn takana, kun ei vaan vielä maistu.
Sitten ysiltä tauolla syön leivän kahvin kanssa, että jaksaa puolille päivin.
Jaksaa vallan mainiosti. Nykyajan lapsille on vain operattu roskaruuan syönti eli kaikki vähäänkään terveellinen "ei mene alas" tai "en jaksa syödä".
Mä taas olen opettanut lapseni syömään terveellistä ruokaa tuoreista raaka-aineista, ja lopputulos on ettei se suostu syömään koulussa juuri mitään.
Täällö sama! Itsetehtyä luomuruokaa kotona, kouluruokaan ei koske.
En minäkään koskisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aamupalan voi OPETELLA syömään.
Ei voi. Minä olen jo 41v, enkä osaa vieläkään syödä aamupalaa. Jos syön väkisin, koko päivä on pilalla, kun tulee jo aamusta huono olo. Herään työaamuisin siinä viiden aikaan ja syön ekan kerran klo 10-11 aikoihin. Edes kahvia en juo heti aamusta. Korkeintaan vettä.
Kolmesta lapsestani kaksi eivät myöskään ole aamupalaihmisiä.
Syy on ateriarytmissä, elintavoissa tai liian raskaassa iltasyömisessä. Ala syömään iltapuuro mustikoilla ni alkaa aamupala maistumaan. Maailma on ruokia täynnä niin löytyy varmasti maidoton ja viljaton aamupala joka ei töki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂
Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.
Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…
Tähän ei nyt sinun lapsuus liity. Kaikilla ei ole asiat yhtä huonosti, ja siksi oletus koulussa tulisikin olla että kotona kaikki on ok. Ärsyttävää kun on huolestuneen vanhemman aloittama keskustelu ja sitten tullaan vinkumaan omasta p askasta lapsuudesta. Ymmärrän kyllä mitä haet tuolla, mutta jos joka perheen kohdalla aletaan spekuloida että entä jos niin siitä on kyllä huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toki, olen samaa mieltä, mutta kommentoinkin sellaiseen kommenttiin, mikä liittyi omaan asiaani. En tarkoittanutkaan sitä, että kaikkia lapsia ja perheitä pitäisi alkaa epäilemään enkä mielestäni niin väittänytkään. En ymmärrä ehkä ihan täysin, miksi triggeröidyit ja olet jopa töykeä. En ole väittänyt, että kaikkia vanhempia pitää alkaa kyttäämään, mutta on tärkeää myös tehdä sitä työtä, että kartoittaa syitä miksi lapsi ei syö. Sillä en todellakaan ole ainut laatuaan, samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin. Ei pelkästä lapselta kysymisestä kannata hermostua ja ahdistua. Joku aikaisempi sen tuolla sanoikin, että normaalit vanhemmat eivät pelkää opettajia ja lastensuojelua, koska ei ole mitään järjellistä syytä. Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mutta siinä on peränsä.
No se vain että tuota työtä jo tehdäänkin, ja jos liikaa painotetaan sitä kuinka lapset kärsii ja tuodaan esille kaikenlaisia nyyhkytarinoita niin entisestään hämärtyy kuva normaalista perhe-elämästä sekä siitä että kuinka paljon ulkopuolisten sopii puuttua perheiden yksityisyyteen. Moni ei sitäkään oikein tunnu huomaavan että tänä päivänä lapsilla on asiat paljon paremmalla tolalla kuin vielä 20-30 vuotta sitten, puhumattakaan jostain sotavuosista ja ajasta ennen sitä.
Missään ei myöskään ole mainittu että ap:n lapsi todella olisi erityisen huonovointinen tms. mutta niin vain täällä tiedetään että joko nuokkuu tunneilla tai on levoton. Jos noin olisikin niin kyllä siitä pitäisi saada tieto kotiin.
Näitä ihan oikeasti tapahtuu että otetaan oppilas perheineen silmätikuksi, ja ennen kuin osuu omalle kohdalle niin on varmaan helppo vain naureskella sille kuinka vainoharhaisia vanhemmat on, tai sitten syytellä ettei muka välittäisi lapsestaan jos nyt ei innostu jokaisesta utelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aamupalan voi OPETELLA syömään.
Ei voi. Minä olen jo 41v, enkä osaa vieläkään syödä aamupalaa. Jos syön väkisin, koko päivä on pilalla, kun tulee jo aamusta huono olo. Herään työaamuisin siinä viiden aikaan ja syön ekan kerran klo 10-11 aikoihin. Edes kahvia en juo heti aamusta. Korkeintaan vettä.
Kolmesta lapsestani kaksi eivät myöskään ole aamupalaihmisiä.Syy on ateriarytmissä, elintavoissa tai liian raskaassa iltasyömisessä. Ala syömään iltapuuro mustikoilla ni alkaa aamupala maistumaan. Maailma on ruokia täynnä niin löytyy varmasti maidoton ja viljaton aamupala joka ei töki.
Ei ole, ei ole, ja ei ole. En ala, ei ala. Miksi pitäisi olla maidoton ja viljaton aamupala?
Mun iltapala oli tänään ruispala voilla ja juustolla, muutama viinirypäle ja lasillinen vettä klo 20. Lounas oli kaalilaatikkoa puolukoilla ja porkkanaraasteella ja kahvi klo 10.30. Päivällinen kalakeittoa, näkkileipä voilla, puolikas kurkku, maitokahvi. Siinä kun päivän syömiset ja samaa tyylisuuntaa muutkin päivät. En syö huomennakaan aamupalaa, en edes maidotonta ja viljatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂
Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.
Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…
Tähän ei nyt sinun lapsuus liity. Kaikilla ei ole asiat yhtä huonosti, ja siksi oletus koulussa tulisikin olla että kotona kaikki on ok. Ärsyttävää kun on huolestuneen vanhemman aloittama keskustelu ja sitten tullaan vinkumaan omasta p askasta lapsuudesta. Ymmärrän kyllä mitä haet tuolla, mutta jos joka perheen kohdalla aletaan spekuloida että entä jos niin siitä on kyllä huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toki, olen samaa mieltä, mutta kommentoinkin sellaiseen kommenttiin, mikä liittyi omaan asiaani. En tarkoittanutkaan sitä, että kaikkia lapsia ja perheitä pitäisi alkaa epäilemään enkä mielestäni niin väittänytkään. En ymmärrä ehkä ihan täysin, miksi triggeröidyit ja olet jopa töykeä. En ole väittänyt, että kaikkia vanhempia pitää alkaa kyttäämään, mutta on tärkeää myös tehdä sitä työtä, että kartoittaa syitä miksi lapsi ei syö. Sillä en todellakaan ole ainut laatuaan, samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin. Ei pelkästä lapselta kysymisestä kannata hermostua ja ahdistua. Joku aikaisempi sen tuolla sanoikin, että normaalit vanhemmat eivät pelkää opettajia ja lastensuojelua, koska ei ole mitään järjellistä syytä. Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mutta siinä on peränsä.
Nykyään tehdään vuodessa yli 100 000 lastensuojeluilmoitusta, niistä reilu puolet on aiheettomia eli juuri näitä höpönlöpösössötyksiä tai kiusantekoa.
Käytännössä varmaan kohta kaikista Suomen lapsista on tehty lasu, ainakin kerran.
Normaali vanhempi nimenomaan ärsyyntyy turhasta kouhotuksesta, koska se tietää ajan ja rahan haaskuuta ja vaivaa.
Minusta opettajalla ei ole mitään minkään valtakunnan asiaa lähteä selvittää syytä lapsen väsymykseen (joka ei ollut edes ap:n kynästä vana täällä vain väitettiin niin) välittömästi ja ensisijaisesti niin, että lapsi olisi jotenkin kotona laiminlyöty tai vanhemmuus olisi paskaa.
Aamuisesta pahasta olosta pääsee eroon kun pakottautuu syömään kaksi suolakeksiä. Ne korjaavat tilannetta sen verran, että pystyy syömään kohta muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aamupalan voi OPETELLA syömään.
Ei voi. Minä olen jo 41v, enkä osaa vieläkään syödä aamupalaa. Jos syön väkisin, koko päivä on pilalla, kun tulee jo aamusta huono olo. Herään työaamuisin siinä viiden aikaan ja syön ekan kerran klo 10-11 aikoihin. Edes kahvia en juo heti aamusta. Korkeintaan vettä.
Kolmesta lapsestani kaksi eivät myöskään ole aamupalaihmisiä.Syy on ateriarytmissä, elintavoissa tai liian raskaassa iltasyömisessä. Ala syömään iltapuuro mustikoilla ni alkaa aamupala maistumaan. Maailma on ruokia täynnä niin löytyy varmasti maidoton ja viljaton aamupala joka ei töki.
Älä nyt viitsi. Kaikille ei vain maistu aamulla ruoka, koita hyväksyä se.
Voi myös olla, että lapsi valittaa nälkäänsä tai syö kuin hevonen sitten lounaalla. Hyvä, että opettajat selvittelevät.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla, että lapsi valittaa nälkäänsä tai syö kuin hevonen sitten lounaalla. Hyvä, että opettajat selvittelevät.
Voi myös olla että opettaja on vain tyhmä. Hyvä että ap selvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Aamuisesta pahasta olosta pääsee eroon kun pakottautuu syömään kaksi suolakeksiä. Ne korjaavat tilannetta sen verran, että pystyy syömään kohta muutakin.
Joopa joo
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla, että lapsi valittaa nälkäänsä tai syö kuin hevonen sitten lounaalla. Hyvä, että opettajat selvittelevät.
Ai nytkö koulussa ei saa syödäkään ilman että huoli herää? Justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂
Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.
Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…
Tähän ei nyt sinun lapsuus liity. Kaikilla ei ole asiat yhtä huonosti, ja siksi oletus koulussa tulisikin olla että kotona kaikki on ok. Ärsyttävää kun on huolestuneen vanhemman aloittama keskustelu ja sitten tullaan vinkumaan omasta p askasta lapsuudesta. Ymmärrän kyllä mitä haet tuolla, mutta jos joka perheen kohdalla aletaan spekuloida että entä jos niin siitä on kyllä huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toki, olen samaa mieltä, mutta kommentoinkin sellaiseen kommenttiin, mikä liittyi omaan asiaani. En tarkoittanutkaan sitä, että kaikkia lapsia ja perheitä pitäisi alkaa epäilemään enkä mielestäni niin väittänytkään. En ymmärrä ehkä ihan täysin, miksi triggeröidyit ja olet jopa töykeä. En ole väittänyt, että kaikkia vanhempia pitää alkaa kyttäämään, mutta on tärkeää myös tehdä sitä työtä, että kartoittaa syitä miksi lapsi ei syö. Sillä en todellakaan ole ainut laatuaan, samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin. Ei pelkästä lapselta kysymisestä kannata hermostua ja ahdistua. Joku aikaisempi sen tuolla sanoikin, että normaalit vanhemmat eivät pelkää opettajia ja lastensuojelua, koska ei ole mitään järjellistä syytä. Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mutta siinä on peränsä.
Nykyään tehdään vuodessa yli 100 000 lastensuojeluilmoitusta, niistä reilu puolet on aiheettomia eli juuri näitä höpönlöpösössötyksiä tai kiusantekoa.
Käytännössä varmaan kohta kaikista Suomen lapsista on tehty lasu, ainakin kerran.
Normaali vanhempi nimenomaan ärsyyntyy turhasta kouhotuksesta, koska se tietää ajan ja rahan haaskuuta ja vaivaa.
Minusta opettajalla ei ole mitään minkään valtakunnan asiaa lähteä selvittää syytä lapsen väsymykseen (joka ei ollut edes ap:n kynästä vana täällä vain väitettiin niin) välittömästi ja ensisijaisesti niin, että lapsi olisi jotenkin kotona laiminlyöty tai vanhemmuus olisi paskaa.
On kyllä ihan omaa tulkintaasi, jos sanot että vanhemmuus on paskaa. Jokainen täysipäinen opettaja kysyy aamupalasta, jos lapsi vaikuttaa aamulla nälkäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂
Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.
Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…
Tähän ei nyt sinun lapsuus liity. Kaikilla ei ole asiat yhtä huonosti, ja siksi oletus koulussa tulisikin olla että kotona kaikki on ok. Ärsyttävää kun on huolestuneen vanhemman aloittama keskustelu ja sitten tullaan vinkumaan omasta p askasta lapsuudesta. Ymmärrän kyllä mitä haet tuolla, mutta jos joka perheen kohdalla aletaan spekuloida että entä jos niin siitä on kyllä huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toki, olen samaa mieltä, mutta kommentoinkin sellaiseen kommenttiin, mikä liittyi omaan asiaani. En tarkoittanutkaan sitä, että kaikkia lapsia ja perheitä pitäisi alkaa epäilemään enkä mielestäni niin väittänytkään. En ymmärrä ehkä ihan täysin, miksi triggeröidyit ja olet jopa töykeä. En ole väittänyt, että kaikkia vanhempia pitää alkaa kyttäämään, mutta on tärkeää myös tehdä sitä työtä, että kartoittaa syitä miksi lapsi ei syö. Sillä en todellakaan ole ainut laatuaan, samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin. Ei pelkästä lapselta kysymisestä kannata hermostua ja ahdistua. Joku aikaisempi sen tuolla sanoikin, että normaalit vanhemmat eivät pelkää opettajia ja lastensuojelua, koska ei ole mitään järjellistä syytä. Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mutta siinä on peränsä.
Nykyään tehdään vuodessa yli 100 000 lastensuojeluilmoitusta, niistä reilu puolet on aiheettomia eli juuri näitä höpönlöpösössötyksiä tai kiusantekoa.
Käytännössä varmaan kohta kaikista Suomen lapsista on tehty lasu, ainakin kerran.
Normaali vanhempi nimenomaan ärsyyntyy turhasta kouhotuksesta, koska se tietää ajan ja rahan haaskuuta ja vaivaa.
Minusta opettajalla ei ole mitään minkään valtakunnan asiaa lähteä selvittää syytä lapsen väsymykseen (joka ei ollut edes ap:n kynästä vana täällä vain väitettiin niin) välittömästi ja ensisijaisesti niin, että lapsi olisi jotenkin kotona laiminlyöty tai vanhemmuus olisi paskaa.
On kyllä ihan omaa tulkintaasi, jos sanot että vanhemmuus on paskaa. Jokainen täysipäinen opettaja kysyy aamupalasta, jos lapsi vaikuttaa aamulla nälkäiselle.
VAIKUTTIKO se lapsi nälkäiseltä? Miksei opettaja mieti ekana siellä koulussa, että koulussa voisi olla jotain pielessä, jos lapsessa on hänestä jotain vikaa?
MIKSI se syy heti pyritään löytämään huonosta vanhemmuudesta?
Jos lapsi vaikuttaa _koulussa_ nuutuneelta tai väsyneeltä, miksei opettaja mieti, johtuisiko kaikuvasta homeisesta opetustilasta? Kiusaamisesta? Siitä että opetus on huonoa? Koulun turvattomasta ilmapiiristä? Liian vähäisistä välitunneista?
Ei, aina se syy kaivetaan kotoa.
Osa lapsista ei tosiaan ole syönyt mitään aamulla. Pahimmissa tapauksissa edellinen kouluruoka on ollut lapsen viimeisin ruokailu.
Nämä lapset aivan avoimesti valittavat nälkäänsä ensimmäisen oppitunnin jälkeen. Ei tarvitse open arvuutella, mistä kiemurtelu ja paha olo johtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsista ei tosiaan ole syönyt mitään aamulla. Pahimmissa tapauksissa edellinen kouluruoka on ollut lapsen viimeisin ruokailu.
Nämä lapset aivan avoimesti valittavat nälkäänsä ensimmäisen oppitunnin jälkeen. Ei tarvitse open arvuutella, mistä kiemurtelu ja paha olo johtuvat.
Lähde? Missä tällainen koulu on?
Vanhemman tulee hoitaa ja huolehtia lapsen ruokailut ja koulukuntoisuus. Kaupasta ostetaan sellainen eväs, että lapsi voi sen syödä vaikka juuri ennen koulun alkua.
Nälässä kiemurteleva lapsi ei pysty opiskelemaan mitään.
Toki, olen samaa mieltä, mutta kommentoinkin sellaiseen kommenttiin, mikä liittyi omaan asiaani. En tarkoittanutkaan sitä, että kaikkia lapsia ja perheitä pitäisi alkaa epäilemään enkä mielestäni niin väittänytkään. En ymmärrä ehkä ihan täysin, miksi triggeröidyit ja olet jopa töykeä. En ole väittänyt, että kaikkia vanhempia pitää alkaa kyttäämään, mutta on tärkeää myös tehdä sitä työtä, että kartoittaa syitä miksi lapsi ei syö. Sillä en todellakaan ole ainut laatuaan, samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin. Ei pelkästä lapselta kysymisestä kannata hermostua ja ahdistua. Joku aikaisempi sen tuolla sanoikin, että normaalit vanhemmat eivät pelkää opettajia ja lastensuojelua, koska ei ole mitään järjellistä syytä. Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mutta siinä on peränsä.