Vasta nyt vuosia myöhemmin kadun eroani

Ai nytkö olisikin kelvannut se lerppamies jolta ei herunut.

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

Sen siitä saa kun aina pitää olla salamoita ja kipinöitä eikä tavismies voi niitä tarjota.

Miksi ap erosit?

Moni katuu. Harvoin se vaihtamalla paranee ja sitten tulee ne yh:n ongelmat ja omaisuuskin menee jakoon. Kukaan ei halua köyhää yksinhuoltajaa enää. Siinähän sitten kärvistelet elämää eteenpäin. Kovin heppoisin perustein ei kannata erota. Eri asia toki, jos puolisolla on esim. päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms, mutta ihan vaan sen vuoksi, ettei suhteessa ole enää sitä "alkuhuumaa" en kyllä eroaisi. 

Erohullu taas. Ei kaduta eroja, ja mitä ihmeen hyötyä sellaisesta olisikaan.

Ap on ukko, ja jätetty hyvästä syystä.

Aika on siis ehtinyt kullata muistot.

Aika kultaa muistot. Moni muistaa vain ne hyvät hetket, ei niitä, joiden vuoksi eropäätös kypsyi.

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu. Harvoin se vaihtamalla paranee ja sitten tulee ne yh:n ongelmat ja omaisuuskin menee jakoon. Kukaan ei halua köyhää yksinhuoltajaa enää. Siinähän sitten kärvistelet elämää eteenpäin. Kovin heppoisin perustein ei kannata erota. Eri asia toki, jos puolisolla on esim. päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms, mutta ihan vaan sen vuoksi, ettei suhteessa ole enää sitä "alkuhuumaa" en kyllä eroaisi. 

Älä unohda mainita, kuinka koskaan ei tiedä, millaisiksi eron jälkeen suhde eksään muuttuu. Minäkin muistan kertoneeni kavereilleni, etten usko, että meille tulee mitään erityistä kinaa. Tänä päivänä emme ole edes puheväleissä, ja oikeudessakin käytiin tässä välillä. En ikinä olisi uskonut.

Aika kultaa muistot. Itsellekin tulee joskus kaihoisia fiiliksiä joitain eksiä kohtaan, kun muistelee vain niitä hyviä puolia. Sitten kun alan tosissani miettimään niitä suhteita, niin muistan miten kypsä olin eroamishetkellä, miten tarkkaan harkitsin eropäätöstä ja miten painavat syyt siihen lopulta oli. Samalla tavalla saatan nostalgisesti ikävöidä jotain lapsuuden aikoja, vaikka todellisuudessa olin epävarma finninaama ja kipuilin kasvamisen kanssa paljonkin.

Ei muuta kuin katse tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika on siis ehtinyt kullata muistot.

Ei ole kyse siitä. Älä aliarvioi ihmisiä tyhmemmäksi kuin ovat.

Kakkonen

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu. Harvoin se vaihtamalla paranee ja sitten tulee ne yh:n ongelmat ja omaisuuskin menee jakoon. Kukaan ei halua köyhää yksinhuoltajaa enää. Siinähän sitten kärvistelet elämää eteenpäin. Kovin heppoisin perustein ei kannata erota. Eri asia toki, jos puolisolla on esim. päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms, mutta ihan vaan sen vuoksi, ettei suhteessa ole enää sitä "alkuhuumaa" en kyllä eroaisi. 

Kaikki tuntemani yyhoot ovat löytäneet itselleen uuden kumppanin.

Mitä järkeä olla suhteessa jos tunteita ei enää ole? Eikö silloin ole parempi olla vaikka yksin?

naiset eivät edes itse tiedä mitä haluavat

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

"N53" eli Reijo 53 Sorvankylän pitäjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

"N53" eli Reijo 53 Sorvankylän pitäjästä.

Ihan oikeesti olen nainen ja 53 v. Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika on siis ehtinyt kullata muistot.

Ei ole kyse siitä. Älä aliarvioi ihmisiä tyhmemmäksi kuin ovat.

Kakkonen

En ole aliarvioinut ketään. Tiedän vain sekä omista että läheisten kokemuksista, että vuosien jälkeen ajattelee helposti suhteesta vaan niitä hyviä juttuja. Ei niitä syitä jotka johtivat eroon.

Minä kaduin jo silloin kun erosin, mutta silti se oli ainoa järkevä vaihtoehto siinä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

Jos ovat nyt keski-ikäisiä, ovat aika nuorena laittaneet miehen menemään. Ainahan se on hyvä jossitella, kun ei tullut niitä kortteja katsottua kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

Jos ovat nyt keski-ikäisiä, ovat aika nuorena laittaneet miehen menemään. Ainahan se on hyvä jossitella, kun ei tullut niitä kortteja katsottua kunnolla.

Juu, nuorena ovat eronneet, kolmikymppisinä suurin osa. Nyt ovat 55-60 v.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika on siis ehtinyt kullata muistot.

Ei ole kyse siitä. Älä aliarvioi ihmisiä tyhmemmäksi kuin ovat.

Kakkonen

En ole aliarvioinut ketään. Tiedän vain sekä omista että läheisten kokemuksista, että vuosien jälkeen ajattelee helposti suhteesta vaan niitä hyviä juttuja. Ei niitä syitä jotka johtivat eroon.

Se on hyvä, että vuosien jälkeen muistaa hyviä juttuja. Se kertoo siitä, että on antanut anteeksi, ja elämässä on mennyt eteenpäin.

Katuminen on kuitenkin eri asia kuin hyvien asioiden muistaminen.

Sama