Vasta nyt vuosia myöhemmin kadun eroani

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain 70% eroista tulee naisten aloitteesta. Veikkaan, että siinä on aika moni jonkinlaista ikäkriisin seurausta. Ihmeellistä olisi, jos jotakuta ei alkaisi myöhemmin kaduttaa. Aika moni nykyään kieltää kaikenlaisen menneiden katumisen ja se ei minusta ole hyvä asia. Se, että ei myönnetä, että voidaan itsekin tehdä pikaisia ja huonoja ratkaisuja, on sellaista kovuutta, mikä tekee ihmisten kohtaamisen vaikeaksi. Se kuitenkin jäytää sisällä ja tekee kyyniseksi. Ei menneissä kannata velloa, mutta väliin on hyvä tunnistaa oma roolinsa tapahtumiin ja ehkä jopa vilkaista peiliin. Antaa toivoa ihmisiin, kun joku nainen uskaltaa rikkoa muuriaan ja tunnustaa erehtyneensä. 

Ne eroavat naiset nimenomaan tunnustavat virheensä. Tuli valittua väärä mies.

Usein eroavat naiset syyttävät itseään tosi rankastikin. Eroaminen ei ole helppoa koska siinä nimenomaan pitää kohdata ne omat virheet. On iso asia myöntää, että tuli tehtyä väärä valinta aikanaan.

Ja kokemuksesta kerron, että on vielä isompi asia myöntää, että tuli tehtyä väärä valinta eron suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain 70% eroista tulee naisten aloitteesta. Veikkaan, että siinä on aika moni jonkinlaista ikäkriisin seurausta. Ihmeellistä olisi, jos jotakuta ei alkaisi myöhemmin kaduttaa. Aika moni nykyään kieltää kaikenlaisen menneiden katumisen ja se ei minusta ole hyvä asia. Se, että ei myönnetä, että voidaan itsekin tehdä pikaisia ja huonoja ratkaisuja, on sellaista kovuutta, mikä tekee ihmisten kohtaamisen vaikeaksi. Se kuitenkin jäytää sisällä ja tekee kyyniseksi. Ei menneissä kannata velloa, mutta väliin on hyvä tunnistaa oma roolinsa tapahtumiin ja ehkä jopa vilkaista peiliin. Antaa toivoa ihmisiin, kun joku nainen uskaltaa rikkoa muuriaan ja tunnustaa erehtyneensä. 

Ne eroavat naiset nimenomaan tunnustavat virheensä. Tuli valittua väärä mies.

Usein eroavat naiset syyttävät itseään tosi rankastikin. Eroaminen ei ole helppoa koska siinä nimenomaan pitää kohdata ne omat virheet. On iso asia myöntää, että tuli tehtyä väärä valinta aikanaan.

Ja kokemuksesta kerron, että on vielä isompi asia myöntää, että tuli tehtyä väärä valinta eron suhteen.

Lisään vielä, että eron aikaan tuntemuksiani, ajatuksiani, tekoja sympattiin ja empattiin ja niille hurrattiin. Kun sitten aloin katua, eli nähdä, että minulle tämä nyt kuitenkin oli väärä ratkaisu, jokainen pienikin vihje siihen suuntaankaan tukahdutettiin heti, selitettiin päälle, että sä nyt vaan romantisoit, jne jne.

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi ollut alkoholisoitunut väkivaltainen mies, että kaverit puoltaa eroa koko ajan, mutta kun kyseessä oli tavallinen, normaalia fiksumpi mies, jonka suurin vika taisi olla se, että hän ei kärppänä ollut toteuttamassa kaikkea mitä tahdoin.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oikeasti on hyvä kysymys. Onko olettamuksena, että eroasioissa naiset ovat aina niin rationaalisia, että eivät voi tehdä väärää päätöstä, jota katuvat? Vai miksi on niin voimakkaasti olemassa käsitys, että ei nainen ikinä kadu eroa?

Liittyy varmasti siihen, että eroaminen on niin rankka päätös, ettei sitä kukaan hetken mielijohteesta tee. Kyllä ne syyt ovat aina todella painavia ja kaikkia tuntemiani eropariskuntia yhdistää se, että heidän olisi pitänyt erota jo paljon aikaisemmin.

Kyllähän se miesvalikoima on sitten aika karua neljä-viisikymppisenä. Se oma tavallinen, mutta täysjärkinen ex voi nousta arvoon arvaamattomaan, kun näkee ja kokee muutamat häntäheikit, epärehelliset pettääjät, päihdeongelmaiset ja muuten vain mt-ongelmaiset. Toki moni on eronnutkin juuri sellaisesta...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi ollut alkoholisoitunut väkivaltainen mies, että kaverit puoltaa eroa koko ajan, mutta kun kyseessä oli tavallinen, normaalia fiksumpi mies, jonka suurin vika taisi olla se, että hän ei kärppänä ollut toteuttamassa kaikkea mitä tahdoin.

Voit lohduttautua sillä, että ex-miehesi on varmasti nykyään ikionnelllinen siitä, että erositte. Jos kerran noin huonosti häntä kohtelit. Eli ainakin toinen teistä sai happy endin. Toivottavasti hänellä on fiksumpi kumppani nykyään ja varmasti onkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

Mä voin myöntää, että olisin ehkä silloin parikymppisenä harkinnut tarkemmin silloisen poikaystäväni jättämistä, jos olisi ollut se vanhuuden viisaus päässä mitä nyt on. En todellakaan osannut aavistaa kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies. Luulin, että niitä on joka nurkalla, paljon häntä parempiakin.

Noh, sellaista on olla nuori ja kokematon.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi ollut alkoholisoitunut väkivaltainen mies, että kaverit puoltaa eroa koko ajan, mutta kun kyseessä oli tavallinen, normaalia fiksumpi mies, jonka suurin vika taisi olla se, että hän ei kärppänä ollut toteuttamassa kaikkea mitä tahdoin.

Voit lohduttautua sillä, että ex-miehesi on varmasti nykyään ikionnelllinen siitä, että erositte. Jos kerran noin huonosti häntä kohtelit. Eli ainakin toinen teistä sai happy endin. Toivottavasti hänellä on fiksumpi kumppani nykyään ja varmasti onkin.

Mutta myöntänet, että vaikka ero oli rankka päätös, se ei ollutkaan kovin harkittu ja nyt olet kohdannut pitkän urasikin aikana yhden ihmisen, joka katuu eroaan ja syystä?

Siitähän tässä keskustelussa oli kyse, vaikka saithan siitä itsellesi aseen satuttaa minua, joka lienee sulle keskustelun paras anti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta keski-ikäistä naista, jotka sanovat heittäneensä ulos liian helposti hyvän miehen.

Yhteistä näille naisille on, että he myöntävät asian vasta 15-20 vuotta eron jälkeen.

N53

Mä voin myöntää, että olisin ehkä silloin parikymppisenä harkinnut tarkemmin silloisen poikaystäväni jättämistä, jos olisi ollut se vanhuuden viisaus päässä mitä nyt on. En todellakaan osannut aavistaa kuinka vaikeaa on löytää hyvä mies. Luulin, että niitä on joka nurkalla, paljon häntä parempiakin.

Noh, sellaista on olla nuori ja kokematon.

juuri näin. Itse ajattelin olevani aikuinen ja mies lapsellinen, kun  hän ei halunnut niitä asioita, jotka minä halusin, heti. Tavallaan tässä siis oli sekin ristiriita, että minähän olin varma hänestä, olin valmis ja varma perustamaan perheen jne. Hän vielä ei ja siitä syystä erosimme. 

Jälkeen päin ajatellen siis olisin voinut kuunnella häntä paremmin, olisimme voineet keskustella enemmän, olisin voinut kertoa toiveistani toisin, selkeämmin ja rakastavammin.