Vasta nyt vuosia myöhemmin kadun eroani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia naisia pitää kurittaa ja pitää kurissa ja herran nuhteessa. Naisilla on jo luonnostaan kyky sekoilla aivan selvissä asioissa. Liian monta rautaa samaanaikaan tulessa.

mies53v

Mies53v sekoilee täällä joka päivä ihan normaaleissakin asioissa. Sääliksi käy, kun dementia jo tuossa iässä.

Oleppas tyttö hiljaa ja kuuntele viisasta puhetta. Voisit oppia jotakin ja välttyä isojen tyttöjen virheiltä, myöhemmässä elämässäsi.

mies53v

Setä, -pa, -pä, -ka, -kä ja näiden negaatiopäätteissä konsonantti ei kahdennu. Siis olepa setä hiljaa ja jätä keskustelu niille, joilla on aivot, kirjoitustaito ja tieto - naisille.

Lisäksi keskelle lausetta ei ikinä tule pilkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu. Harvoin se vaihtamalla paranee ja sitten tulee ne yh:n ongelmat ja omaisuuskin menee jakoon. Kukaan ei halua köyhää yksinhuoltajaa enää. Siinähän sitten kärvistelet elämää eteenpäin. Kovin heppoisin perustein ei kannata erota. Eri asia toki, jos puolisolla on esim. päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms, mutta ihan vaan sen vuoksi, ettei suhteessa ole enää sitä "alkuhuumaa" en kyllä eroaisi. 

Kaikki tuntemani yyhoot ovat löytäneet itselleen uuden kumppanin.

Mitä järkeä olla suhteessa jos tunteita ei enää ole? Eikö silloin ole parempi olla vaikka yksin?

Eipä ne tunteet yleensä kokonaan ole loppu, vaan piilossa jossain ja ne pitäisi herätellä.

Se järki olisi olla yhdessä vaikka kaverina, olisi joku jonka kanssa jakaa arki ja hyvät ja huonot fiilarit elämässä.

Eihän se aina tarvitse olla räjähtävää intohimoa ja rakkautta. Tän kun ihmiset tajuais, niin eroja o lisi hemmetin paljon vähemmän.

Vähemmälläkin tulee toimeen ja arki rullaa. Ei tarvitse olla yksinään vastuussa kaikesta - ellei sitten sitä janoa.

Ainakin toisinpäin tuntuu olevan kova paikka. Nainenhan se taitaa useimmiten olla se joka antaa pakit ja jättää. Sitten kun se onkin mies joka tekee niin vaikka nainen olisi ollut ihan fiiliksissä, niin jäädään roikkumaan vaikka olisi uusikin ukko jo hoidossa. Minkä takia sitä exää pitää roikottaa siinä. Varmaan odotetaan että se exä vielä tulisi katumapäälle ja hinkuamaan takaisin kun näkee niitä söpöstelyjä nyksän kanssa.

Virheistä opiksi, vanhus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia naisia pitää kurittaa ja pitää kurissa ja herran nuhteessa. Naisilla on jo luonnostaan kyky sekoilla aivan selvissä asioissa. Liian monta rautaa samaanaikaan tulessa.

mies53v

Mies53v sekoilee täällä joka päivä ihan normaaleissakin asioissa. Sääliksi käy, kun dementia jo tuossa iässä.

Oleppas tyttö hiljaa ja kuuntele viisasta puhetta. Voisit oppia jotakin ja välttyä isojen tyttöjen virheiltä, myöhemmässä elämässäsi.

mies53v

Setä, -pa, -pä, -ka, -kä ja näiden negaatiopäätteissä konsonantti ei kahdennu. Siis olepa setä hiljaa ja jätä keskustelu niille, joilla on aivot, kirjoitustaito ja tieto - naisille.

Lisäksi keskelle lausetta ei ikinä tule pilkkua.

Kyllä mulla tulee. Miehenä on mukava kun voi päättää omista asioistaan😉 Kieltämättä tuo kirjoittaminen on enemmän naisten hommaa..

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu. Harvoin se vaihtamalla paranee ja sitten tulee ne yh:n ongelmat ja omaisuuskin menee jakoon. Kukaan ei halua köyhää yksinhuoltajaa enää. Siinähän sitten kärvistelet elämää eteenpäin. Kovin heppoisin perustein ei kannata erota. Eri asia toki, jos puolisolla on esim. päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms, mutta ihan vaan sen vuoksi, ettei suhteessa ole enää sitä "alkuhuumaa" en kyllä eroaisi. 

Kaikki tuntemani yyhoot ovat löytäneet itselleen uuden kumppanin.

Mitä järkeä olla suhteessa jos tunteita ei enää ole? Eikö silloin ole parempi olla vaikka yksin?

Eipä ne tunteet yleensä kokonaan ole loppu, vaan piilossa jossain ja ne pitäisi herätellä.

Se järki olisi olla yhdessä vaikka kaverina, olisi joku jonka kanssa jakaa arki ja hyvät ja huonot fiilarit elämässä.

Eihän se aina tarvitse olla räjähtävää intohimoa ja rakkautta. Tän kun ihmiset tajuais, niin eroja o lisi hemmetin paljon vähemmän.

Vähemmälläkin tulee toimeen ja arki rullaa. Ei tarvitse olla yksinään vastuussa kaikesta - ellei sitten sitä janoa.

Mistä sinä tiedät ovatko tunteet loppuneet vai piilossa?

Ja tokihan sinä saat viettää elämäsi ihmisen kanssa jota kohtaan koet kaverillisia tunteita. Itse en suostuisi moiseen koskaan, eikä käsittääkseni moni muukaan. Kavereita mulla on pilvin pimein; parisuhteessa haluan olla rakastettu ja rakastaa romanttisesti.

Kaveruuden ja räjähtävän intohimon välillä on paljon sellaista rakkautta, joka on parisuhteen liima. Alkuhuuma on kuluttavaa aikaa enkä sellaista ainakaan itse kaipaa. Rakkaudettomaan suhteeseen en silti jäisi. Täällä eletään vain kerran.

Hyvä mies meni hyvälle naiselle.

Nainen rakastaa miehen paksua lompakkoa. Mies tuo tilipussin kotia. Eron jälkeen naisen talous tippuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naiset eivät edes itse tiedä mitä haluavat

Mutta tiedetään mitä ei haluta, sinä kuulut siihen ryhmään.

se onkin iso ryhmä

Vierailija kirjoitti:

Nainen rakastaa miehen paksua lompakkoa. Mies tuo tilipussin kotia. Eron jälkeen naisen talous tippuu.

tippuu? sehän nousee valtavalla loikalla, kun miehen pitää antaa erossa puolet omaisuudestaan naiselle

Tuttavapiirissäni naiset ovat jättäneet nimenomaan kiltit miehet. Paskiaisissa roikutaan vaikka väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naiset eivät edes itse tiedä mitä haluavat

Mutta tiedetään mitä ei haluta, sinä kuulut siihen ryhmään.

se onkin iso ryhmä

Juu ja tuo mies53 kuuluu siihen samaan ryhmään myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen rakastaa miehen paksua lompakkoa. Mies tuo tilipussin kotia. Eron jälkeen naisen talous tippuu.

tippuu? sehän nousee valtavalla loikalla, kun miehen pitää antaa erossa puolet omaisuudestaan naiselle

Yhdessä hankittu omaisuus ei kuulu pelkästään toiselle osapuolelle vaan se jaetaan tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika on siis ehtinyt kullata muistot.

Ei ole kyse siitä. Älä aliarvioi ihmisiä tyhmemmäksi kuin ovat.

Kakkonen

Onko siis fiksua tehdä ilmeisen hätiköityjä päätöksiä joita katuu myöhemmin? Kyllä älyn aliarviointina pitäisin ennemminkin tuota.

Vierailija kirjoitti:

Nainen rakastaa miehen paksua lompakkoa. Mies tuo tilipussin kotia. Eron jälkeen naisen talous tippuu.

Avioehto siihen selvät ehdot ja mustaa valkoisella. Eron tullessa kumpikin pitää oman kertyneen omaisuuden ja ennen avioliittoa kertynyt omaisuus kuuluu itselle.

Itsellä muutama sijoitusasunto ja säästöjä joita en antaisi toiselle mikäli ero tulisi. Avioehto siksi hyvä tehdä.

Täällä kaikki huutaa aina ensimmäisenä asiaan kun asiaan "Jätä se sika!!!" .

Totuushan on, että täydellistä ihmistä ei ole. Kaikki myös tekee virheitä välillä. Suhde ei myöskään voi olla pelkkää alkuhuumaa, ilotulitusta ja jännitystä 24/7 seuraavat 50 vuotta.

Ihmiset vaan eroaa liian heppoisin perustein.

(ja tällä en nyt tarkoita, että jonkun hakkaavan, narkomaanin luokse täytyy pakolla jäädä.)

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni naiset ovat jättäneet nimenomaan kiltit miehet. Paskiaisissa roikutaan vaikka väkisin.

Itseänsä kilttinä mainostava mies ei ole kiltti. Oikeasti kiltin miehen ei tarvitse mainostaa sitä.

Jotain 70% eroista tulee naisten aloitteesta. Veikkaan, että siinä on aika moni jonkinlaista ikäkriisin seurausta. Ihmeellistä olisi, jos jotakuta ei alkaisi myöhemmin kaduttaa. Aika moni nykyään kieltää kaikenlaisen menneiden katumisen ja se ei minusta ole hyvä asia. Se, että ei myönnetä, että voidaan itsekin tehdä pikaisia ja huonoja ratkaisuja, on sellaista kovuutta, mikä tekee ihmisten kohtaamisen vaikeaksi. Se kuitenkin jäytää sisällä ja tekee kyyniseksi. Ei menneissä kannata velloa, mutta väliin on hyvä tunnistaa oma roolinsa tapahtumiin ja ehkä jopa vilkaista peiliin. Antaa toivoa ihmisiin, kun joku nainen uskaltaa rikkoa muuriaan ja tunnustaa erehtyneensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni katuu. Harvoin se vaihtamalla paranee ja sitten tulee ne yh:n ongelmat ja omaisuuskin menee jakoon. Kukaan ei halua köyhää yksinhuoltajaa enää. Siinähän sitten kärvistelet elämää eteenpäin. Kovin heppoisin perustein ei kannata erota. Eri asia toki, jos puolisolla on esim. päihdeongelma, väkivaltaisuutta tms, mutta ihan vaan sen vuoksi, ettei suhteessa ole enää sitä "alkuhuumaa" en kyllä eroaisi. 

Kaikki tuntemani yyhoot ovat löytäneet itselleen uuden kumppanin.

Mitä järkeä olla suhteessa jos tunteita ei enää ole? Eikö silloin ole parempi olla vaikka yksin?

Eipä ne tunteet yleensä kokonaan ole loppu, vaan piilossa jossain ja ne pitäisi herätellä.

Se järki olisi olla yhdessä vaikka kaverina, olisi joku jonka kanssa jakaa arki ja hyvät ja huonot fiilarit elämässä.

Eihän se aina tarvitse olla räjähtävää intohimoa ja rakkautta. Tän kun ihmiset tajuais, niin eroja o lisi hemmetin paljon vähemmän.

Vähemmälläkin tulee toimeen ja arki rullaa. Ei tarvitse olla yksinään vastuussa kaikesta - ellei sitten sitä janoa.

Tuo on kämppissuhde. Sinä kuulostat miehelle, joka ei pärjää yksin. Kun äiti ei enää elä tai ei suostu hyysäämään, kaipaat kuitenkin naista, äitiä olemaan vastuussa kaikesta. Kasvaisit jo aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotain 70% eroista tulee naisten aloitteesta. Veikkaan, että siinä on aika moni jonkinlaista ikäkriisin seurausta. Ihmeellistä olisi, jos jotakuta ei alkaisi myöhemmin kaduttaa. Aika moni nykyään kieltää kaikenlaisen menneiden katumisen ja se ei minusta ole hyvä asia. Se, että ei myönnetä, että voidaan itsekin tehdä pikaisia ja huonoja ratkaisuja, on sellaista kovuutta, mikä tekee ihmisten kohtaamisen vaikeaksi. Se kuitenkin jäytää sisällä ja tekee kyyniseksi. Ei menneissä kannata velloa, mutta väliin on hyvä tunnistaa oma roolinsa tapahtumiin ja ehkä jopa vilkaista peiliin. Antaa toivoa ihmisiin, kun joku nainen uskaltaa rikkoa muuriaan ja tunnustaa erehtyneensä. 

Mutta miehen ei tarvitse tunnustaa erehtyneensä? Ei teitä jätettyjä ukkoja kukaan kaipaa, ja syykin näkyy yllä.

Osa katuu juuri niin, että muistelee ikääntyneenä sitä ensimmäistä pidempiaikaista poikaystävää.

Sitä, jonka kanssa ensimmäistä kertaa seksi tuntui hyvältä.

Sitä, jonka kanssa koettiin ensimmäistä kertaa asioita.

Sitä, josta sitten erottiin, kun opiskelupaikkakunnalle tai ulkomaille muutto tuli ajankohtaiseksi.

Sitten jälkikäteen, kun siihen pitempiaikaiseen kumppaniin on tullut - syystäkin - ero, ja sen jälkeen koetut miehet ovat olleet pelkkää sontaa, nousee se ensimmäinen "oikea" poikaystävä mieleen. On ehkä huomattu Facebookissa että siitäkin on kasvanut ihan oikeasti aikuinen mies, joka ei edes näytä kauhean rumalta, ja joka on juuri tällä hetkellä pitkäaikaisessa avioliitossa jonkun opiskelupaikkakunnalta löydetyn naisystävän kanssa.