Lue keskustelun säännöt.
Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – katuu nyt päätöstään
sannamariinisilli
13.09.2021 |
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä aiemminkin ollut, että haluaakin takaisin syntymäsukupuoleensa. Harvinaisia, mutta on ollut.
Mun nähdäkseni murrosikäinen on sekaisin jo normaalisti oman kroppansa toimintojen kanssa. 18 v. on vielä useimmiten henkisesti keskenkasvuinen. Lupaa leikkauksiin ei pitäisi antaa, ennenkuin on siinä 25 vuoden paikkeilla, että tulee harkinneeksi tarpeeksi tarkkaan ja kasvaneeksi aikuisemmaksi. Silloin on jo vähän nähnyt maailmaa ja on ehkä enemmän kroppansa kanssa sinut kuin alle 20 veenä.
Tämä on vähän huono vertaus, mutta kyse voi ollakin myös pakkomielteestä eikä aidosta halusta olla toista sukupuolta. Voihan jollain olla pakkomielle pestä jatkuvasti käsiä, koska ovat mielestään likaiset, vaikka eivät oikeasti olekaan. Tai joku kokee olevansa lihava, vaikka painoindeksi on nälkiintymisen puolella. Ehkä tämä sukupuolen vaihtohalu voi olla samanlaista pakkomiellettä joillain. Ja semmoiset voi alkaa jo lapsilla. Ehkä Miran kohdalla kävi näin.
30-vuoden ikäraja olisi hyvä. Se on naisillakin sterilisaatioon ja aivot ilmeisesti voivat kehittyä vielä tuon 25-vuoden jälkeenkin.
Ihan sama 30 vuoden raja on sterilisaatiossa miehelläkin.
Paitsi jos oot trans niin sukuelimet voidaan muotoilla steriiliksi (poistaa kivekset/munasarjat) alle tuon ikärajan.
Järkevää? Ehkä ei.
Joko transleikkauksien ikäraja tulisi nostaa 25 ja sterilisaation alentaa myös tuohon samaan, nythän noissa ikärajoissa ei ole mitään logiikkaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun tätä katujienkin näkökulmaa nostetaan esiin eikä se katuminen ole niin tabu mitä ollut ehkä aiemmin. Ei ainakaan alaikäisille pitäisi tehdä mitään peruuttamattomia toimenpiteitä tai antaa hormonihoitoja. On myös hyvä aina muistaa että hmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.
Suomessa on myös ainakin yksi ihminen, joka avoimesti on kertonut katuneensa transhoitoja. Löytyy YouTubesta nimellä samettiorkidea.
Samettiorkidea on vuosien ajan kirjoittanut toksisesti transasioista ja transvihamieliset ovat sen perusteella saaneet typeriä ajatuksia päähänsä, ikään kuin se olisi niille ainut tietolähde.
Peruuttamattomia toimenpiteitä ei tietenkään saa tehdä lapselle mutta pitää muistaa +20 vuotiaiden olevan jo aikuisia ihmisiä, jotka aivan hyvin voivat tehdä päätöksiä omaan kehoon liittyen.
Vai haluatteko nostaa itsemurhariskiä vieläkin ylemmäs?
Sametista voi olla montaa mieltä, mutta kai tiedät itsemurhalla uhkailun olevan yksi inhottavimmista manipulointitaktiikoista mitä ihminen tai ihmisryhmä voi käyttää? On myös väärin opettaa ahdistuneille nuorille, että heitä odottaa kurja elämä ja varma itsemurha, jos eivät saa välittömästi haluamiaan kehonmuokkaushoitoja. Kuten täällä jo joku totesi, transihmisten itsemurhatilastot eivät juurikaan eroa muiden mielenterveysongelmaisten itsemurhatilastoista ja on myös tutkimuksia, joiden mukaan itsetuhoisuus ei katoa transhoitojen myötä paitsi väliaikaisesti.
Maailmalla ainakin puolet transihmisistä ovat ajatelleet, ajattelevat tai pienempi osa siitä pahimmassa tapauksessa tekevät itsemurhan, jos eivät ole saaneet apua. Hoito voi olla ihan vain psykologille pääsystä tai nuorempien kohdalla kouluterveydenhoidon kautta ammattiauttajalle, jossa heidät otettaisiin vakavasti.
Tai helpoimmissa tapauksissa pelkästä yksinkertaisesta mutta laadukkaasta binderista, esimerkiksi ftm nuorten kohdalla, joista moni ei uskalla tulla ulos vanhemmilleen, tai ei ole rahaa hankkia binderia. Silloin käyttävät kehoa ja keuhkoja pahasti vahingoittavia ideaali- tai tukisiteitä.
Se ei tarkoita pelottelua, vaan herättelyä vakavaan aiheeseen. Sen varsinkaan ei pitäisi olla tabu. Se on valitettava tosiasia mikä on seurausta transvastaisuudesta ja ihmisten hoitoon pääsyn estämisestä.
Binderi on ihan yhtä paha kasvavalle lapselle, aiheuttaa jopa hengenahdistusta ja pahimmillaan kylkiluunmurtumia. Rintakehän ja selkärangan kasvuvirheitä ja lisää dysforiaa eli ahdistusta
Tätä binderiä esiteltiin taannoisessa L koodi-sarjassa, jossa yksi roolihahmoista esitti tälläistä nykyään yleistä pojaksi haluavaa androgyyniä tyttöä.
Hirveän harmittomana ja jänskänä transius tuossakin sarjassa esitettiin.
Tuoreempi kulttuurinen transinnoittaja tulee mieleen kirjallisuudesta, muutaman vuoden takainen Maggie Nelsonin Argonautit sai suorastaan palvovan vastaanoton Suomessa, muu ei tietysti tullut kuuloonkaan. Akateemisesti sivistynyt Maggie kertoo esseemäisessä kirjassaan paitsi raskaudestaan, äitiyteen liittyvistä myyteistä, niin myös ftm-puolisonsa Harryn kamppailusta oman transitioprosessinsa kanssa, ja herätti tietysti valtavasti sympatiaa jo valmiiksi transmyönteisessä ilmapiirissä.
Että kyllä puurot ja vellit menevät iloisesti sekaisin kun mietitään millaista porukkaa tämän sekavan transilmiön ja ideologian alle lakaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kautta aikojen litistäneet rintoja ja puhuneet matalalla äänellä, voidakseen elää ihmisarvoista ja itsenäistä miehen elämää, ilman että elämää hallitsee seksuaalisena objektina oleminen.
Outoa. Olen käsittääkseni ihan viehättävä nainen, nuorempana jopa kauniskin. Silti mun on vaikea saada mieleeni yhtään tilannetta, jossa olisin kokenut eläväni seksuaalisena objektina. Joku on varmaan joskus lähestynyt, ehkä flirttaillut tai ehdotellutkin, oma mies nyt ainakin, mutta ei, en ole pitänyt sitä ihmisarvoani loukkaavana tai asemaani naisena jotenkin heikompana astiana ainakaan sen vuoksi.
Tämä on toki vain oma kokemukseni, eikä törkeä käyttäytyminen tai koskettaminen ilman lupaa ole tietenkään sallittua, mutta joskus tuntuu, että ollaanko me naiset vähän turhan herkällä tuon asian kanssa. Kuka saa osoittaa kiinnostusta ja millä lailla, vai eikö kukaan, millään tavalla?
Sinun kokemuksesi ei valitettavasti ole ainoa oikea. Moni nainen, minä mukaanlukien, toivoi nuorena olevansa mies jotta saisi olla rauhassa seksualisoinnilta ja vähättelyltä. Se että sinä joko olet hyväksynyt osasi tai et yksinkertaisesti ole kokenut sentasoista häirintää mikä aiheuttaa kehovihaa ei tarkoita ettäkö kaikki muut naiset olisivat vain "yliherkkiä" asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele kun pohjoismaissa aikuisten pitää sekottaanuorten päitä kaikilla roskalla mitä tulee amerikoista.
Aikuisten vika.
Kulttuuri-imperialismiahan tämä on.
En nyt sano, että kaipaisin tänne tuota itärajan takaistakaan menoa tänne (jossa vitsaillaan olevan vain yhden sukupuolen), mutta masentavaa millaiseksi pannariksi tämä moninaisuuskohkaaminen on mennyt.
Ihan kuin jotain new agea. ”Saat kaiken mitä vaan ikinä keksit toivoa ja voit olla mitä ikinä haluat”.
"Sukupuolen moninaisuutta"
opetetaan jo ala-asteelaisille. itseasiassa jo esikoulussakin jopa.
Siellä se on uusimmassa OPS:issa piilotettuna tasa-arvon opetuksen alle.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/173318_tasa_arvotyo_on…
Lukekaa vanhemmat tämä opas opetushallitukselta, tiedätte sitten miksi lapsenne yhtäkkiä sanoo olevansa toista sukupuolta.
"Jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa
Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuo- lesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia. Muiden tulee kun- nioittaa yksilön kokemusta ja ymmärtää, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija. Sukupuolitietoinen opettaja osaa tukea oppilasta oman sukupuolen itsemäärittelyssä tämän prosessin eri vaiheissa."
"Monella lapsella on kausia, jolloin eri sukupuolia tavallaan kokeillaan. Kansanomaisesti puhumme tyttöpojista ja poikatytöistä."
Eli transiuttavat "poikatytöt" ja "tyttöpojat"
Miksi eivät anna olla ihan vaan omanlaisiaan tyttöjä ja poikia jotka käyttäytyvät ei-stereotyyppisesti?
Huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää luulen että porukka ei tahdo olla stereotyyppinen naisellinen. Kokevat kenties että on inhottaa olla poikien/miesten silmissä haluttava ja seksikäs.
Tähän sitten etsitään vastausta siitä että muutetaan itsemme 'sekasikiöksi' jotta saisi olla rauhassa eikä tarvitse ottaa pyllykuvia ja herutella tissejä.Oikeasti se menisi(mielestäni) niin että sukupuoli pysyy ennallaan mutta jokainen pukeutuu niin kuin tuntuu hyvältä. Ei tarte tissejä irroittaa, voi ne pukea myös peittävästi.
Koko homma on vedetty aikuisten toimesta överiksi ja lähdetty nuorten haihatuksiin mukaan. Ei Mariasta tule Kari eikä Karista Maria vaikka tekisi mitä, jokaisen pitää oppia olemaan omissa nahoissaan ja hyväksyä oma itsensä. Vaikka sitten terapeutin kanssa.Esimerkki on ihan omasta suvusta jossa teinityttö alkoi litistää rintojaan ja pukeutua kuin poika. Puhui transhoidoista ja äitinsä lähti mukaan tähän. No, lopulta tuli mielenterveysdiagnoosi ja naisellisuus löytyi eikä inhota enää.
En tiiä oonko ihan vatukossa ajatukseni kanssa mutta tämmöstä minä koin nuorena.
Luulen myös että jollain tällaisella aika monen nuoren olo helpottuisi. Itsekin teininä kipuilin sen kanssa etten ole naisellinen. Inhoan hameita, mekkoja, hiusten laittamista, meikkiä, kokkareita ymsyms.
Ongelma ratkesi kun treenimäärien takia aloin pitää urheiluvaatteita koulussa. Silloin se siis oli huppari ja kollarit tai jos oli vähemmän kiire päivä niin farkut. Eikä kukaan mitään siihen lopulta sanonut. Solahdin vain sinne urheilija-kategoriaan, jossa ollaan tulossa tai menossa treeneihin koko ajan.
Minulla olisi varmaan nuorena ysärillä ollut samanlaisia ongelmia, mutta onneksi olen autisti. Pidin tyytyväisenä isäni vanhoja vaatteita(olen siis nainen). Minulle valkeni vasta pari vuotta sitten, että jo silloin on ollut nuorella jotain rooleja ja sääntöjä, mitä pitää olla päällä. Päivittelin nimittäin yhdelle ystävälleni, miten kamalaa nykynuorilla on ja miten helppoa oli ysärillä kun ketään ei kiinnostanut vaatteet. Ystäväni sitten valisti minua, että kyllä kiinnosti ja oli tärkeää, sä vaan et ikinä tajunnut sitä. (Jännä juttu, että vaikka minua kiusattiin, niin vaatteiden takia ei koskaan. Ilmeisesti juuri siksi, että en ollut ikinä edes tajunnut että olisi pitänyt olla jotkut nappiverkkarit tai mitä lie.)
Minä vielä harrastin tanssimista, ja tanssivat tytöt kai ovat yleensä laittautuvaisempaa sorttia. Mutta minulta on aina mennyt kaikki tuollainen ohi. En koskaan alkanut lukea naistenlehtiäkään, koska ne jutut eivät tuntuneet millään tavalla liittyvän minuun.
KAltaiseni pöljät autistitytöt ovat nykyaikana suuressa vaarassa joutua transjunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele kun pohjoismaissa aikuisten pitää sekottaanuorten päitä kaikilla roskalla mitä tulee amerikoista.
Aikuisten vika.
Kulttuuri-imperialismiahan tämä on.
En nyt sano, että kaipaisin tänne tuota itärajan takaistakaan menoa tänne (jossa vitsaillaan olevan vain yhden sukupuolen), mutta masentavaa millaiseksi pannariksi tämä moninaisuuskohkaaminen on mennyt.
Ihan kuin jotain new agea. ”Saat kaiken mitä vaan ikinä keksit toivoa ja voit olla mitä ikinä haluat”."Sukupuolen moninaisuutta"
opetetaan jo ala-asteelaisille. itseasiassa jo esikoulussakin jopa.
Siellä se on uusimmassa OPS:issa piilotettuna tasa-arvon opetuksen alle.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/173318_tasa_arvotyo_on…Lukekaa vanhemmat tämä opas opetushallitukselta, tiedätte sitten miksi lapsenne yhtäkkiä sanoo olevansa toista sukupuolta.
"Jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa
Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä. Kokemus omasta sukupuo- lesta voi myös muuttua ja vaihdella eri elämänvaiheissa. Yksilön sukupuoli onkin aina moninainen kokonaisuus ja kirjo ominaisuuksia. Muiden tulee kun- nioittaa yksilön kokemusta ja ymmärtää, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija. Sukupuolitietoinen opettaja osaa tukea oppilasta oman sukupuolen itsemäärittelyssä tämän prosessin eri vaiheissa."
"Monella lapsella on kausia, jolloin eri sukupuolia tavallaan kokeillaan. Kansanomaisesti puhumme tyttöpojista ja poikatytöistä."Eli transiuttavat "poikatytöt" ja "tyttöpojat"
Miksi eivät anna olla ihan vaan omanlaisiaan tyttöjä ja poikia jotka käyttäytyvät ei-stereotyyppisesti?
Huolestuttavaa.
Tuo taisi olla sama opas, joka sanoo lapsen tai nuoren "sukupuolen vahvistamisen" vähentävän itsemurhia. Myös Seta, joka on tainnut sanella oppaan sellaisenaan, pelottelee jatkuvasti dysforisten nuorten itsetuholla ja vaatii sen varjolla alaikäisten hoitoja ja juridisen merkinnän vaihtoa, vaikka myöntävät itse näin:
"Toteutuneiden itsemurhien osalta ei ole olemassa tilastotietoja sen osalta, kuinka monta prosenttia uhreista kuuluu sukupuolivähemmistöön, eikä ole mahdollista arvioida tarkkaan sitä, kuinka suuri osa transnuorten kuolemista johtuu juuri itsemurhista."
https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/ammattilaisille/tutkimuskatsaukset/
Detransutioitunut tehnyt kirjan transitiostaan ja detransitiostaan.
Max Robinson
'Detransition: Beyond Before and After'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SVT:n kolmiosainen Tranståg dokumentti kannattaa etsiä Youtubesta. Siinä MtF ransasioissa paljon esillä ollut henkilö kertoi katuvansa leikkauksia ja jos saisi nyt valita ei menisi leikkaukseen. Hänestäkin näkyi päälle että ei ole biologinen nainen. Monilla on epärealistisia odotuksia sekä leikkaushoitojen tuloksista että muiden ihmisten suhtautumisesta. Lähes kaikista transeista kyllä näkee heti sen syntymäsukupuolen ja se vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen, sekä tietoiseen että alitajuiseen. Mikään määrä leikkauksia tai hormooneita ei muuta henkilön sukupuolta.
Tässä englanninkielisillä tekstityksillä, ottakaa linkki nopsaan talteen, transaktivistit ei halua tätä katsottavaksi. Ruotsissa lähetteet genderklinikoille tippui kun tämä tuli tv:stä, Miksi YLE ei näytä tätä SVT:n ohjelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trans ry:n verkkoblogi Kehrääjä mainostaa nuorille laissa olevaa porsaanreikää hyödyntävää ulkomaista hormonijakelijaa. Jos Transpoli laittaa jäähylle tai antaa hylsyn, niin verkosta voi saada blokkerit tai hormonireseptin nettikonsultoinnin perusteella. GenderGP:n perustaja käy parhaillaan oikeutta laiminlyönneistä. GenderGP on kirjoittanut hormonireseptejä jopa 12-vuotiaille ja heidän määräämänsä hormonit liittyvät jopa nuorten itsemurhiin.
Vaihtoehto transpolille? Kokemuksia yksityisestä GenderGP-klinikasta
"Molemmat haastateltavat kuvailevat juuri transpoliin kohdistuvan tyytymättömyyden johtaneen muiden vaihtoehtojen etsimiseen. Etsintä johdatti kohti yksityisklinikoita ja etänä apua tarjoavaa GenderGP:tä."
"– Siinä missä transpoli tuntuu julmalta ja epäreilulta muuttuvalta labyrintiltä, GenderGP:llä ollaan oltu sitä mieltä että kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa toiselle tämän sukupuolta, vaan sen tietää parhaiten ihan itse, Ruska kuvailee.
Vielä epäselvä käsitys omasta sukupuolesta ei ole GenderGP:n prosessissa este, vaan klinikka järjestää tarvittaessa ohjausta ja terapiaa."
https://kehraaja.com/vaihtoehto-transpolille-kokemuksia-yksityisesta-ge…
Tällaisen "journalismin" eettisyyttä voi miettiä.
hei oikeasti, jos joku osaa niin poliisille tutkintapyyntö 😓
Todellinen transsukupuolisuus on harvinaista, tämä on nostettu muoti-ilmiöksi ja siitä on tehty businesta.
Naisten rintama -järjestö kanteli jutusta JSN:lle, mutta JSN ei nähnyt jutussa ongelmia eikä ottanut kantelua käsittelyyn. Ilmeisesti lääkärinluvan menettäneen puoskarin firman piilomainonta on ok, kun on kyse transasioista.
Tai sitten JSNn mukaan journalistin ohjeita rikkomatta voi tehdä journalismia monesta eri asiasta, myös sellaisista, joista et pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kautta aikojen litistäneet rintoja ja puhuneet matalalla äänellä, voidakseen elää ihmisarvoista ja itsenäistä miehen elämää, ilman että elämää hallitsee seksuaalisena objektina oleminen.
Outoa. Olen käsittääkseni ihan viehättävä nainen, nuorempana jopa kauniskin. Silti mun on vaikea saada mieleeni yhtään tilannetta, jossa olisin kokenut eläväni seksuaalisena objektina. Joku on varmaan joskus lähestynyt, ehkä flirttaillut tai ehdotellutkin, oma mies nyt ainakin, mutta ei, en ole pitänyt sitä ihmisarvoani loukkaavana tai asemaani naisena jotenkin heikompana astiana ainakaan sen vuoksi.
Tämä on toki vain oma kokemukseni, eikä törkeä käyttäytyminen tai koskettaminen ilman lupaa ole tietenkään sallittua, mutta joskus tuntuu, että ollaanko me naiset vähän turhan herkällä tuon asian kanssa. Kuka saa osoittaa kiinnostusta ja millä lailla, vai eikö kukaan, millään tavalla?
Sinun kokemuksesi ei valitettavasti ole ainoa oikea. Moni nainen, minä mukaanlukien, toivoi nuorena olevansa mies jotta saisi olla rauhassa seksualisoinnilta ja vähättelyltä. Se että sinä joko olet hyväksynyt osasi tai et yksinkertaisesti ole kokenut sentasoista häirintää mikä aiheuttaa kehovihaa ei tarkoita ettäkö kaikki muut naiset olisivat vain "yliherkkiä" asian suhteen.
Niin, mulla on kieltämättä ollut aina vahva itseluottamus ja olen pitänyt puoleni öykkäreitä vastaan. Ymmärrän kyllä, ettei kaikilla ole asia samalla lailla. Kun muistelen jotain esimurkkuikää niin muistan saman ikäisten poikien naljailua näärännäpyistä ja takapuolen taputtelut kyllä. Kiusaamista on valitettavasti yhäkin lasten ja nuorten keskuudessa monenmuotoista ja mikään niistä ei ole hyväksyttävää. Mutta lasten ja murkkuikäisten keskuudessa esiintyvää kiusaamista en yhäkään mitenkään osaa yhdistää naisen alisteiseen asemaan yhteiskunnassa. Tyttö voi saada osakseen kourimista, poika taas turpiin.
Kiusaaminen on aina yhtä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kautta aikojen litistäneet rintoja ja puhuneet matalalla äänellä, voidakseen elää ihmisarvoista ja itsenäistä miehen elämää, ilman että elämää hallitsee seksuaalisena objektina oleminen.
Ei ole pakko alistua olemaan seksiobjektina, vaikka kuinka eläisi tässä maailmassa. t. radikaalifeministi (ei mikään systeemiin oloutettu intersektionaali feministi!)
Ei sille mitään voi jos mitenkään provosoimatta vihelletään, huudellaan, ehdotellaan, tuijotetaan tai lääpitään.
Kuinkahan paljon tätä ihan todellisuudessa oikeasti on 🙄
Suomessa ei mielestäni ole ollut ikinä yleistä käytöstä tuo naisten perään vislaus, jossain maissa se onkin (ollut) tyypillisempää.
Kyllä naiset saavat Suomessa olla ihan juuri niin rumia kuin haluavat (jos haluavat), eikä kukaan mies tule kommentoimaan. Ja vähän luulen että sama toisinpäin.
Katsomista ei (toistaiseksi) voida kieltää.Kyllä se haava on monella siellä korvien välissä jonka läpi sitten nähdään ympäristö minä ikinä halutaankin.
Mie oon elänyt noin 130'000 päivää, jossa lukemattomia ihmiskohtaamisia. Jos oon näistä 30 päivänä kohdannut henkilön joka on irstaillut tai huudellut jotain sopimatonta niin ei se nyt valitettavasti mulle vaan oo aikaan saanut uhrikokemusta. Epäasiallinen käytös on epäasiallista käytöstä, sitä on tullut vastaan niin miesten kun naistenkin osalta, niin littyen johonkin seksuaaliseen kuin enempi esim liikenteeseen tai vaikka erimielisyyteen työasioissa. En silti pidä kaikkia ihmisiä läpensä huonoina tai itseäni naisena (tai suomalaisena, tai logistiikkatyöntekijänä, tai koiranomistajana, tai äitinä tai....) jotenkin alempiarvoisena, vaikka joku on joskus ollut ikävä mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään muuta terveydentilaa, jossa kajotaan yhtä rujosti yhtä nuorten kehoihin peruuttamattomalla tavalla, jota käsiteltäisiin yhtä silkkihansikkain päättäjien ja terveydenhuollon taholta? Yhtä politisoitua, jossa potilasryhmä voi määritellä ja vaatia tarvitsemansa hoidot? Ovatko opetusministerit, sisäministerit ja tasa-arvovaltuutettu vai oliko se lapsiasiainvaltuutettu, aikaisemmin puuttuneet sairauksien hoitokäytäntöihin ja hoitosuosituksiin?
Miksi transhoidoilta ei vaadita samantasoista näyttöä kuin huomattavasti vähemmän invasiivisilta hoidoilta?
Ei kuulosta kovin sorretulta ja marginaaliin sysätyltä uhriryhmältä.
Yhdysvalloissa tuota liikettä rahoittaa ja tukee isot konservatiiviset miljonäärit, jotka ovat tavalla tai toisella pedissä lääkeyhtiöiden ja esim. plastiikkakirurgian kanssa. Antavat siis rahaa transkeskeisille yhdistyksille ja yliopistoille jotta valmistaisivat transsukupuolisuutta suosivia tutkimuksia ja joilla voi esim. ujuttaa sukupuolenkorjausprosessiin sisältyviä leikkauksia ja hormonihoitoja osaksi ihmisten terveysvakuutusta. Sukupuoliklinikat tekevät loputtomasti rahaa ja jakavat näitä toimenpiteitä kaikille jotka niitä pyytävät ja transorganisaatiot lobbaavat toimintaa todella aggressiivisesti. Tuo sitten valuu muihinkin maihin.
Detransitioituneelle ei sitten maksetakkaan implantteja USA:ssa, vakuutusyhtiö säästää, kalliimpi leikkaus.
16-vuotiaana dysforiadiagnoosissa rinnat pois leikatulle ei myönnetä vakuutuksesta korjausleikkausta detransitioiduttuaan 22vuotiaana
https://mobile.twitter.com/HormoneHangover/status/1433248696951582723
"The double standard for coverage is absurd. Trans healthcare is covered as medically necessary by most insurance, but if a patient detransitions, they are left on their own to fund reconstruction. Athena is entitled to coverage for her recon, her doctors failed her as a minor"
[linkki Athenan twiittiin]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Ei ole. 25-vuotias on nuori. Sekin on siinä rajoilla, että voiko henkilö oikeasti olla valmis arvioimaan koko loppuelämään vaikuttavien hoitojen seuraukset, kun aivot vasta ovat niin sanotusti kypsyneet. Jos on niin kova kiire hoitoihin, niin se kyllä haiskahtaa epätoivolta ja epätoivoisena tehdyt ratkaisut eivät yleensä ole ne parhaimmat. Ja kuten sanottu, tuo korkeampi ikä transhoitoihin antaa aikaa puuttua muihin ongelmiin, jotka näyttävät olevan yleisiä transdiagnoosin saaneilla. Samoin vanhemmalla iällä tehdyt transhoidot näyttävät korreloivan paremmin tyytyväisyyden kanssa. Mikä käy järkeenkin: kun on rauhassa miettinut ratkaisua ja myös saanut elää elämäänsä terveellä keholla, osa jopa oman perheen ja lapset jo tehden, on päätös pitävämmällä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoja targetoidaan nykyään mielenterveysongelmaisille ja autistisen kirjon ihmisille.
Tämä malli ollut vallassa mm Briteissä missä leikkauksista ja hoidoista tullut iso business. Siellä myös aiheen ympärillä on monia skandaaleja joissa jopa johdateltu ihmisiä näihin "hoitoihin", vaikkei ihmisellä ole ollut aiheeseen kiinnostusta, ja kielletty Karibia keskustelemassa aiheesta.
Tämä on Suomessa tosi kova juttu, että ns.katujat eivät saisi puhua aiheesta. Ja Seta muuten on sellainen lahko että pieni sisäpiiri on aivan karsea.
Kannattaa googlettaa Keira Bell, haastoi hoitopaikkansa oikeuteen, hormoniblokkereita ja hormoneita annettu alle 16-v alkaen, oikeus päätti että alle 16-vuotias ei voi ymmärtää vaikutuksia ja antaa suostumusta hoitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trans ry:n verkkoblogi Kehrääjä mainostaa nuorille laissa olevaa porsaanreikää hyödyntävää ulkomaista hormonijakelijaa. Jos Transpoli laittaa jäähylle tai antaa hylsyn, niin verkosta voi saada blokkerit tai hormonireseptin nettikonsultoinnin perusteella. GenderGP:n perustaja käy parhaillaan oikeutta laiminlyönneistä. GenderGP on kirjoittanut hormonireseptejä jopa 12-vuotiaille ja heidän määräämänsä hormonit liittyvät jopa nuorten itsemurhiin.
Vaihtoehto transpolille? Kokemuksia yksityisestä GenderGP-klinikasta
"Molemmat haastateltavat kuvailevat juuri transpoliin kohdistuvan tyytymättömyyden johtaneen muiden vaihtoehtojen etsimiseen. Etsintä johdatti kohti yksityisklinikoita ja etänä apua tarjoavaa GenderGP:tä."
"– Siinä missä transpoli tuntuu julmalta ja epäreilulta muuttuvalta labyrintiltä, GenderGP:llä ollaan oltu sitä mieltä että kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa toiselle tämän sukupuolta, vaan sen tietää parhaiten ihan itse, Ruska kuvailee.
Vielä epäselvä käsitys omasta sukupuolesta ei ole GenderGP:n prosessissa este, vaan klinikka järjestää tarvittaessa ohjausta ja terapiaa."
https://kehraaja.com/vaihtoehto-transpolille-kokemuksia-yksityisesta-ge…
Tällaisen "journalismin" eettisyyttä voi miettiä.
hei oikeasti, jos joku osaa niin poliisille tutkintapyyntö 😓
Todellinen transsukupuolisuus on harvinaista, tämä on nostettu muoti-ilmiöksi ja siitä on tehty businesta.
Naisten rintama -järjestö kanteli jutusta JSN:lle, mutta JSN ei nähnyt jutussa ongelmia eikä ottanut kantelua käsittelyyn. Ilmeisesti lääkärinluvan menettäneen puoskarin firman piilomainonta on ok, kun on kyse transasioista.
Tai sitten JSNn mukaan journalistin ohjeita rikkomatta voi tehdä journalismia monesta eri asiasta, myös sellaisista, joista et pidä.
Lehtijuttu GenderGP:n toiminnasta. Jakavat hormoneja alaikäisille parin Skype-tapaamisen perusteella, eikä heitä kiinnosta varmistaa, tietävätkö huoltajat tai kukaan aikuinen nuoren suunnitelmista.
https://archive.is/EKbP5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kautta aikojen litistäneet rintoja ja puhuneet matalalla äänellä, voidakseen elää ihmisarvoista ja itsenäistä miehen elämää, ilman että elämää hallitsee seksuaalisena objektina oleminen.
Ei ole pakko alistua olemaan seksiobjektina, vaikka kuinka eläisi tässä maailmassa. t. radikaalifeministi (ei mikään systeemiin oloutettu intersektionaali feministi!)
Ei sille mitään voi jos mitenkään provosoimatta vihelletään, huudellaan, ehdotellaan, tuijotetaan tai lääpitään.
Kuinkahan paljon tätä ihan todellisuudessa oikeasti on 🙄
Suomessa ei mielestäni ole ollut ikinä yleistä käytöstä tuo naisten perään vislaus, jossain maissa se onkin (ollut) tyypillisempää.
Kyllä naiset saavat Suomessa olla ihan juuri niin rumia kuin haluavat (jos haluavat), eikä kukaan mies tule kommentoimaan. Ja vähän luulen että sama toisinpäin.
Katsomista ei (toistaiseksi) voida kieltää.Kyllä se haava on monella siellä korvien välissä jonka läpi sitten nähdään ympäristö minä ikinä halutaankin.
Minä olen kokenut ahdistelua ihan tavallisissa ulkovaatteissa luokkaa farkut ja huppari ilman meikkiä. Näin on käynyt myös monelle tuntemalleni naiselle. Ja auta armias jos olet laittautunut, silloin sitä vasta saa kuullakkin.
Oliko nyt niin, että dokumentissä oli tyttö (Mira), joka halusi mieheksi.(Kai) Ja sitten taas takaisin naiseksi ja on nyt taas Mira. Hänellä oli kumppani joka oli ollut nainen mutta hän halusi mieheksi, vai miten? onko hän nyt mies vai nainen, an saanut selvää. Nyt kuitenkin olivat pariskunta?
Näissä transjutuissa tarvitaan jo korkeamman tason matematiikkaa.
Tyhmemmät, kuten minä, eivät pysy kärryillä.
Kuka on mitäkin ja monesko muunnos on menossa.
Ei tämä kyllä terve suuntaus ole. Ihmiset ovat kohta niin leikeltyjä ja sekaisin niin kehossaan kuin päässään.
Mietin myös näiden ihmisten vanhenemista. Tavallisessa kropassakin on jos jonkinmoista kremppaa, särkyä ja vaivaa. Miten paljon mahtaa heillä olla vanhoina?
Vierailija kirjoitti:
8888 kirjoitti:
Itse olen transmies, enkä ajattele Miraa petturina, enemmänkin harmittaa hänen puolestaan. Katsoin dokumentin ja minusta puhui asioista fiksusti. Itse käynyt Taysissa ja menin alaikäisenä, voin kertoa etten helpolla päässyt. Eikä oikeastaan kukaan trans tuttuni, että voitte kyllä heittää roskiin puheet siitä, että sitä mainostettaisiin apuna kaikkeen. Itsellä meni vuosia, että sain tarvitsemani hoidot sekä diagnoosin. Kärsein masennuksesta ja alkoholiongelmasta silloin johtuen sukupuoli ristiriidasta ja ironisesti siitä syystä se myös lykkääntyi. Kävin käynneillä monta kertaa ja testit oli kattavia, jopa liiankin. Jotkut asiat eivät itseni mielestä ollut tarpeellista udella ja oli kovin ahdistaviakin. Noin vuoden päästä kyseltiin jatketaan hoitoa ja tuntuuko oikealta. Tuntui ja tuntuu yhä, enkä oikeastaan aina huomaa, että olisin tehnyt mitään massiivista muutosta ellei nyt joku siitä muistuta. Voin paljon paremmin kuin aikaa ennen testoja. Ei se muita ongelmiani korjannut (kuten ahdistus, jännittäminen yms), mutta ei se ollut sen tarkoitus, nuo muut asiat johtuvat ihan muista tekijöistä ja ne olisi hyvä erottaa toisistaan. Pahin terä on kuitenkin poissa. On vaikeaa selittää miltä nyt tuntuu kun on koko elämänsä ollut näkymätön.
Olen tavannut itsekin joitakin ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet sukupuoli identiteettinsä, mutta siinä on ollut jokin haiskahdus. En voi silti sanoa, että jokainen trans etenisi saman kaavan mukaan, mutta hoitajat yleisesti kyllä aistivat tälläiset herkästi. Mikään hoito ei silti ole riskitön. Mutta kuten sanottu, Miran kaltaisia on, mutta enemmistö kokee aidosti sen mitä itse koen ja homma menee nappiin. En usko, että olisin elossa tai ainakaan toimiva yhteiskunnan jäsen jos tämä olisi liiaksi pitkittynyt. Ja kyllä kävin terapiassa ennen ja jälkeen testohoitojen. Nykyään en käy transasioista vaan aika perusluontoisista asioista millä ei ole transsukupuolisuuden kanssa mitään tekemistä.
Yritän ymmärtää asiaa teidänkin näkökulmasta, jos siihen ei osaa samaistua niin vaikea sitä on ymmärtää. Mutta 25-30 v ikäraja on täysin kohtuuton. Harva ei oikeasti jaksa käydä tälläistä rumbaa läpi, ellei aidosti niin tunne. Lisänä pelko siitä, menettääkö perheensä, hyväksyy ketään, vastaako testo niin kuin toivon (esim. Geenien takia parta ei ehkä kasvakkaan testoista huolimatta vaikka niin olisi toivonut jne) ja väkivallan uhka. Itse olen tältä kaikelta suurimmaksi osaksi säästynyt, mutta silti. Prosessi on rankka, haastava ja menetyksen pelkoja on paljon.
Lisää saa kysyä, mutta fiksusti.
Ei ole. 25-vuotias on nuori. Sekin on siinä rajoilla, että voiko henkilö oikeasti olla valmis arvioimaan koko loppuelämään vaikuttavien hoitojen seuraukset, kun aivot vasta ovat niin sanotusti kypsyneet. Jos on niin kova kiire hoitoihin, niin se kyllä haiskahtaa epätoivolta ja epätoivoisena tehdyt ratkaisut eivät yleensä ole ne parhaimmat. Ja kuten sanottu, tuo korkeampi ikä transhoitoihin antaa aikaa puuttua muihin ongelmiin, jotka näyttävät olevan yleisiä transdiagnoosin saaneilla. Samoin vanhemmalla iällä tehdyt transhoidot näyttävät korreloivan paremmin tyytyväisyyden kanssa. Mikä käy järkeenkin: kun on rauhassa miettinut ratkaisua ja myös saanut elää elämäänsä terveellä keholla, osa jopa oman perheen ja lapset jo tehden, on päätös pitävämmällä pohjalla.
Kaikilla asia ei mene näin. Itse olen voinut pahoin jo lapsesta saakka, nyt olen 25 vuotias. Olen päässyt elämässä eteenpäin, teen töitä ja opiskelen ammattikorkeassa. Mitä ennen testoja en todellakaan olisi nähnyt tapahtuvan. Lapsia harva transmies haluaa synnyttämällä, joten sitä olisi ollut yhtä turhan kanssa odottaa. Etenkin kun olen kiinnostunut naisista, en miehistä. Kuten Mirakin nyt seurustelee transmiehen kanssa, niin lapset tulisi joka tapauksessa muulla tavalla. Toki tuo munasarjojen yms poistoa olisi saanut lykätä.
Olen nyt vähän järkyttynyt tästä miten hyökkäät minua kohtaan ja vähättelet kokemustani. Tarkoitatko vielä syyllistää uhria?
Tiedoksi, sinä et näe mitä kaikkea koulussa tapahtuu. Tytöt eivät välttämättä osaa nimetä sitä seksuaaliseksi häirinnäksi.
Pojat napsauttelivat tyttöjen rintsikoita istuessaan heidän takana. Minua kourittiin haaroista tavallisessa välitunnillemenoruuhkassa portaissa, tunnistin pojan, hän oli eri luokalla. Muut pojat naureskelivat. En ollut bileissä, en luuhannut sohvilla, ja haluatko vielä tietää, oliko minulla vaikka lyhyt hame.
Tämä on juuri sitä millaista naisen elämä on.