En ymmärrä etä-äitejä!
Mulla on kaveri, joka on etä-äiti ja saatuani tietää tästä, aloin jollain tavalla karsastaa häntä. Minulla on kaksi lasta enkä voi ymmärtää kenenkään naisen etä-äitiyttä jos on tunne-elämä ihan kasassa
Kommentit (43)
En ymmärrä etä-isiä. Miten voi joku mies elää siten että näkee lastaan 4 pv kuukaudessa ja kokee silti olevansa hyvä isä.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:52"]
En ymmärrä etä-isiä. Miten voi joku mies elää siten että näkee lastaan 4 pv kuukaudessa ja kokee silti olevansa hyvä isä.
[/quote]
koska kaikkien mielestä etä-isät on ihan normaaljea, mutta hui hai jos äiti on etä-äiti.
En ole porvoosta, mutta aihe on tabu. On ihmisiä, jotka ovat vain tätä mieltä vaikka et tätä mielipidettä kahvepöydässä kuulekaan.
Kaverini ei tee vaativaa työtä, vaan tavallista yhdeksästä neljään työtä. Jos olisi sairaus tai bisnesura, niin tietenkin ymmärtäisin että on parempi lapselle. Tai onhan äidillä noita viikonlopun reissuja, missä alkoholi maistuu. Jotenkin kuvottavaa, että äiti on etä-äiti vain siksi että saa juhlia viikonloppuisin.
Olen ajatellut että minun olisi järkevää olla etä-äiti. Mulla on huonot tulot, opinnot kesken yms. Miehellä hyvät tulot ja pysyvä työ. Eli mies voisi ostaa sen ison asunnon ja minä asua vuokralla pienessä asunnossa lähellä. Ainakin siihen sakka että saisin opinnot loppuun ja työpaikan. Toki olisin tiiviisti lasten elämässä mukana.
Tavallista yhdeksästä neljään työtä...? Millä alalla tavallista?
Ystäväsi varmasti on ajatellut lastensa parasta jäädessään etä-äidiksi. Ja sehän on hyvä asia, eikös?
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:52"]
En ymmärrä etä-isiä. Miten voi joku mies elää siten että näkee lastaan 4 pv kuukaudessa ja kokee silti olevansa hyvä isä.
Arvasin, että joku
[/quote]
koska kaikkien mielestä etä-isät on ihan normaaljea, mutta hui hai jos äiti on etä-äiti.
[/quote]
Arvasin tämän kommentin. Sanokaa mitä tahansa, mutta lapselle tärkein henkilö on äiti. Oletteko koskaan kuulleet lapsen kaatuvan ja satuttavan itsensä, mitä hän huutaa ensimmäisenä, isääkö?
Tämän lapsen tapauksessa on todella hyvä, että lapsen ei tarvitse katsella viikonloppuisin äidin poikaystäviä ja juomista, mutta silti ihmetyttää miten joku joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Ei mitään elämänhallintaa ole nähtävissä. Tämä on sitten vain minun mielipiteeni, joka on kuin se ja jokaisella omansa.
ap
Joo, ei tarvitse ymmärtää.
Oma lapseni on vaativa erityislapsi ja asuu tämän vuoksi laitoksessa. Hyvin paljon paskaa olen saanut siitä niskaani, mutta -yllättäen- vain kiitosta ja ymmärrystä niiltä, jotka ovat kys. lapsen parissa itse työskennelleet...
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:25"]
enkä voi ymmärtää kenenkään naisen etä-äitiyttä jos on tunne-elämä ihan kasassa
[/quote]
Paino sanalla JOS... ja kaverillasihan ei ole elämä hanskassa, joten älä vaivaa päätäsi enempää.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:54"]
Olen ajatellut että minun olisi järkevää olla etä-äiti. Mulla on huonot tulot, opinnot kesken yms. Miehellä hyvät tulot ja pysyvä työ. Eli mies voisi ostaa sen ison asunnon ja minä asua vuokralla pienessä asunnossa lähellä. Ainakin siihen sakka että saisin opinnot loppuun ja työpaikan. Toki olisin tiiviisti lasten elämässä mukana.
[/quote]
Ilman muuta. Mitä nyt railakkaalta opiskeluelämältä pystyisit. Ovathan ne kakarat rasite kun yrität opiskella, mutta ne ovat toisiaalta tuntevia olentoja, jotka voivat traumatisoitua hylkäämisestä. Mut hei, mitä välii kun mutsi on havahtunut hieman ennen eläkeikää, että joku tutkintokin olisi hyvä olla plakkarissa. Voi helvetti!
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:58"]
Joo, ei tarvitse ymmärtää.
Oma lapseni on vaativa erityislapsi ja asuu tämän vuoksi laitoksessa. Hyvin paljon paskaa olen saanut siitä niskaani, mutta -yllättäen- vain kiitosta ja ymmärrystä niiltä, jotka ovat kys. lapsen parissa itse työskennelleet...
[/quote]
Jopa minun mielestäni tämä on jo hieman eri asia. Ymmärrän, jos hoito on niin vaikeaa että sinulla ei kertakaikkiaan ole taitoa hoitaa lastasi. ap
Se että sinä et ole nähnyt itkevän lapsen valitsevan isän syliä ei tarkoita ettei näitä lapsia ole. Kyllä on. Ja kuka sinä olet arvostelemaan muiden perhekuvioita? Vaikka olisi maailman paras ja läheisin ystävä, niin sinä et perheeseen kuulu etkä heidän asioista tiedä. Äiti ei ole aina se paras vanhempi ja syitä tähän on vaikka kuinka monia. Onneksi etä-äitiyteen päätyvien ei tarvitse sinun hyväksyntääsi valinnalleen kysellä. Jos et voi ymmärtää toisten elämän alamäkiä niin sitten et voi.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:04"]
Se että sinä et ole nähnyt itkevän lapsen valitsevan isän syliä ei tarkoita ettei näitä lapsia ole. Kyllä on. Ja kuka sinä olet arvostelemaan muiden perhekuvioita? Vaikka olisi maailman paras ja läheisin ystävä, niin sinä et perheeseen kuulu etkä heidän asioista tiedä. Äiti ei ole aina se paras vanhempi ja syitä tähän on vaikka kuinka monia. Onneksi etä-äitiyteen päätyvien ei tarvitse sinun hyväksyntääsi valinnalleen kysellä. Jos et voi ymmärtää toisten elämän alamäkiä niin sitten et voi.
[/quote]
Entä jos ei ole alamäkeä ei vain kiinnosta?
Voiko olla kova alamäki, jos äiti käy töissä, tapailee miehiä, näkee ystäviään ja shoppailee, koti siisti. Ei vain kiinnosta. Muutti mielensä lapsen suhteen. Sori, mutta minusta tämä tekee särön ihmiseen ja laskee arvostustani, sama mitä sanotte.
ap
siskoni on. hän halusi eron ja koska lapset olivat hyvin läheisiä isän kanssa (joka oli mm. pitänyt puolet perhevapaista), hän koki reiluna, että hän muuttaa pois yhteisestä kodista ja ryhtyy tapaajavanhemmaksi.
minusta hän osoitti suurta kypsyyttä siinä kohdin.
Mitä hittoa sä sitten haluat sen kaverin tekevän?? Olevan lähivanhempi ja hoitavan lapsensa välinpitämättömästi? Johan sinä totesit, että parempi ollakin siellä isän luona. Kaikista ei ole vanhemmaksi ja sitä varten ei voi suorittaa "työharjoittelua" kokeilumielessä. Arvostaisit sitä, että nainen tajusi toimia lapsen parhaaksi.
Ja edelleen, kaikki ei näy päälle, hyvinkin voi olla henkinen alamäki ja nainen vimmatusti koittaa pitää elämää kasassa. Tai sitten ei vain äitiys kiinnosta ja silloin on parempi olla etävanhempi. Terveessä ystävyyssuhteessa voidaan olla asioista eri mieltä ja silti ystäviä, mutta voithan sinä viilentää välinne jos se on sinulle parempi.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 16:49"]
Eipä sun tartte ymmärtää. Itse olen etä-äiti sairauteni takia joka ei välttämättä kaikille näy eikä tarvitsekaan näkyä. Näen lastani 2-3x viikossa koska enempää en jaksa olla läsnä, lisäksi lapsi on jo vanhempi että vaikka olisin paremmassa kunnossakin niin lapsi jo itse määrittelee aika paljon kumman luona on (isän luona on kaverit). ap tunne-elämänkin vaikeudet eivät välttämättä näy ulospäin, on mielestäni todella kurjaa jos tuo on syysi alkaa karsastaa ystävääsi. Ehkäpä vielä mietit asiaa.
[/quote]
Näkyyhän ne tunne-elämän ongelmat ihan kaikissa muissakin ihmissuhteissa ihan epäilemättä.
Nostan hattua koska nainen tajunnut itse ettei ole se paras mahdollinen huoltaja.
minulla on sinulle uutinen: hyvä vanhemmuus ei katso sukupuolta.
oho!!!
Voin kertoa, että ei kaikki KAVERISUHTEESSA näy. Esimerkiksi veljeni tunnevamma, jos ei olisi parantunut nykyiselle tasolle, voisi olla este hänen lähivanhemmuudelleen kun ei osaa luoda kunnon suhdetta lapseen. Kyse voisi ihan hyvin olla myös äidistä. Veljeni nuoruuden tyttöystävät/avopuolisotkaan eivät ihan hetkessä veljen tunnevammapuolta tajunneet koskase ei ilmene niin selvästi. Ihme inttämistä, luuletko tosiaan tietäväsi kaikkien lähipiirisi ihmisten ongelmat...
[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:22"]
minulla on sinulle uutinen: hyvä vanhemmuus ei katso sukupuolta.
oho!!!
[/quote]
Nii-in, äitiyshän onkin ihan pikku juttu, mitäpä sillä niin väliä. Mitäpä lapsen henkinen kehitys äidillä tekeekään. Luontokin on ihan turha, kun on luonut pienokaiselle äidin.
Eipä sun tartte ymmärtää. Itse olen etä-äiti sairauteni takia joka ei välttämättä kaikille näy eikä tarvitsekaan näkyä. Näen lastani 2-3x viikossa koska enempää en jaksa olla läsnä, lisäksi lapsi on jo vanhempi että vaikka olisin paremmassa kunnossakin niin lapsi jo itse määrittelee aika paljon kumman luona on (isän luona on kaverit). ap tunne-elämänkin vaikeudet eivät välttämättä näy ulospäin, on mielestäni todella kurjaa jos tuo on syysi alkaa karsastaa ystävääsi. Ehkäpä vielä mietit asiaa.