Mauttominta mitä olet kuullut jonkun sanovan?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:49"]

Kerroin lapsettomuudestani kaverille, joka oli juuri synnyttänyt hänen mukaansa "vahinko"- vauvan. Pitelin nyyttiä sylissäni ja ihastelin vauvelin piikuisia sormia ääneen kun kaveri " susta kyllä näkee että luonto on valinnut oikein kenestä on äidiksi". Vähin äänin lähdin kotiin kyyneleet silmissä. Kummasteli kuulemma vielä viime vuonna yhteisille tutuille miksi en enää ole yhteyksissä.

[/quote]

Musta hän sanoi sinulle kohteliaisuuden koska tiesi että olet halunnut vauvaa. Ehkä hieman tökerösti mutta kuitenkin hyvää tarkoittaen
[/quote]

Mä en kyllä ymmärrä millä tavoi tuota voi pitää kohteliaisuutena. Voisitko avata ajatusta?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 10:35"]olin muuten hoikka teini, mutta pyöristyin mahasta. nykyään sitä sanottaisiin kai "energiajuoma-mahaksi", mutta minulla se oli "suklaamaha". no kuitenkin, äitini alkoi tökkiä vatsaani hokien "voi voi" mistä sisuntuneena aloin hedelmädietille. söin pelkästään banaaneja, kiivejä jne & pyöräilin kuten aina joka paikkaan. sitten minulta lähti koulumatkalla  taju ja jouduin sairaalaan, jossa otettiin kaikenmaailman kokeita ja lopulta lääkäri totesi äidille "muistuttakaa tytärtänne, että syö niin ei tarvitse enää tulla tänne!"

en tiedä vieläkään, tajusiko äiti miksi noin kävi... :/ nykysin äidillä on muuten melkoinen möhömaha itselläänkin ja välillä mietin, pitäisikö minun nyt puolestani tökkiä äitiä ja voivotella!

 
[/quote]

Sama, minullakin oli suklaamaha. Muistan kirjoittaneeni salaiseen vihkooni lähtömitat: 160,3cm, 53kg. Olin 14v. Aloin laihduttamaan, kävelin jopa 20km, vaikka bussikortti löytyi, ja vettäkin satoi. Vuosi meni, paino putosi 10kg. 40-kiloisena, 15-vuotiaana jouduin terkkarin tarkkailuun. Suklaan mussuttajasta tuli elävä luuranko, elämänhalun hukannut tyttö. Laskin painoani vielä 38-kiloon, mutta sitten alettiin uhkailla osastojaksolla... Lopetin, yritin lopettaa. Pitkä taistelu takana syömishäiriön kanssa, olen nyt 17v, 165,5/47,5, mieli yhä rikki ja sairas.

Olin juuri synnyttämässä kuollutta lastani viikoilla 24. Olo oli kamala henkisesti ja fyysisesti. Synnytys kesti liki 12 tuntia. Kaverit ja sukulaiset pistivät viestiä kokoajan ja vastailin heille jotta saisin ajatukset pois kivusta. Fyysinen kipu ei olisi haitannut jos olisin saanut synnyttää lapseni elävänä ja terveenä. Ystäväni kysyi että lähtisinkö bilettämään illalla ja se tuntui jotenkin tosi inhottavalta että joku ehdottaa juhlimista tuon jälkeen. Toinen ystäväni laittoi viestiä pari kertaa ja kysyi että joko se lapsi on kaivettu ulos.
...
Tästä vähän eteenpäin menimme rantaan juomaan kun kaikki sinne kokoontui. Halusin irrotella vähän ja puolen vuoden tauon jälkeen juoda muutaman. No yksi entinen kaveri, jätkä, tuli juttusille ja kyseli kuulumisia. Sanoin haluavani nyt vähän piristystä ja irrotella ja juoda muutaman kun en puoleen vuoteen ollut juonut ja nyt kävi näin enkä olekkaan raskaana enää. Tähän se jätkä tokaisi että niin varmaan joo olit muka juomatta. Sama tyyppi sanoi miehelleni ettei hänen kannattaisi olla kanssani kun olen huonoa seuraa ja lutka, eikä mieheni oikeasti ollut edes lapsen isä ja isäehdokkaita oli muka useita. Ja oli kaikin puolin hyvä että lapsi kuoli. Avauduin tälle tyypille myöhemmin ja hän pyysi anteeksi sanomisiaan ja oli kuulemma kuullut ne jutut muualta ja oli tyhmä kun uskoi sellaista. Pistimme silti välit poikki...hän oli joskus hyvä ystävä minulle, mutta selvästi vain kaksinaamainen kusipää. Mieheni sanoi että ellei tuo tyyppi olisi muutenkin niin urpo niin hän olisi pyöritellyt sitä vähän pitkin pientareita ja jälkeenpäin ajatellen olisi pitänytkin.

Up

Olin juuri saanut keskenmenon Rv 19 ja sairaalassa tuon synnytyksen jälkeen hoitaja sanoi minulle että " me ollaan näihin totuttu ja meillä nää on arkipäivää" . Muistan asian ikuisesti.

Paras ystäväni kuoli syöpään 21-vuotiaana. Seuraavana päivänä kerroin työkaverilleni (jonka kanssa olen viettänyt aikaa myös työn ulkopuolella, eli hieman läheisempi duunikaveri) asiasta. Hän siihen: "Ikävää. Mun mummo kaatui viikko sitten, ei ehkä elä enää kauan." Katsoin tätä kaveria enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Kerran yksissä illanistujaisissa satuin parvekkeelle tupakalle samaan aikaan kuin eräs (silloin jo) entinen kaverini. Hän sanoi kaverilleen: "Mä tiedän, että mä olen niiin paljon parempi ihminen kuin nuo muut tuolla sisällä." Ärsyynnyin tuosta kommentista, koska sisällä sattui olemaan todella hyviä ystäviäni. Tokaisin vain että "niinhän sinä kuvittelet", ja painuin sisälle. Tuo nainen on oikeasti veemäinen ämmä muutenkin. En ymmärrä yhtään, miksi olen ikinä koskaan ollutkaan ko. ihmisen kaveri.

Soitin toisella paikkakunnalla asuvalle kaverilleni että mummini oli kuollut ja olo oli paska. Hän kertoi, että tiesi miltä minusta tuntuu, koska hänen marsunsa oli kuollut viikkoa aikaisemmin. Jäi vielä sellainen olo, että olin paska kaveri, koska en tätä tiennyt ja osannut soittaa lohdutuspuhelua. No, hittoako piti mennä ruikutttamaan.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:53"]

Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja kaverillani kamala lapsuus. Isäni sitten kuoli kun olin 26-vuotias. Kerroin kaverilleni isäni kuolemasta jolloin tämä ihana kaverini sanoi, että siitäs sait.

[/quote]

Onpa kateellinen ja katkera "kaveri". Minullakin on ollut sellaisia kavereita, jotka iloitsevat toisen epäonnesta.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:21"]Olin juuri saanut keskenmenon Rv 19 ja sairaalassa tuon synnytyksen jälkeen hoitaja sanoi minulle että " me ollaan näihin totuttu ja meillä nää on arkipäivää" . Muistan asian ikuisesti.
[/quote]

Mä hoitajana ymmärrän tän ajatuksen. Joskus asiakkaat / potilaat tuntee huonoa omaa tuntoa tällaisissa tilanteissa sen takia, että joutuvat vaivaamaan muita noin kamalalla asialla. Jotkut vielä miettivät mitä tekivät väärin, kun näin tapahtui. Hoitaja lohduttaa ettei tämä häntä haittaa, kun tää on niin tavallista hänelle. Tosin kamalaa aina.

Se taitaa olla minä, joka sen on sanonut. Jotain niin kamalaa ja loukkaavaa toista kohtaan, kun en ajatellut yhtään mitä sanoin. Tapahtuneesta on jo aikaa ja siltikään en oikein pysty sitä kertomaan, edes netissä anonyyminä. Oli kärsinyt jo muutenkin tarpeeksi. Pyysin kyllä anteeksi, mutta virhe oli jo tehty. Nyt yritän antaa itselleni anteeksi...

Raskauden keskeytys TYKSsissä. Hoitaja alkoi kertomaan omia kokemuksia ja siitä että tulen katumaan päätöstäni ikuisesti niinkuin hänkin katuu. Myös se että opiskelijana rahaa ei silloin ollut tokas hoitaja että haet sossusta vaan! Raskaus oli vahinko ja surullinen juttu mutta se että hoitaja sanoo että olen huono ihminen ja latelee OMIA henkilökohtaisia kokemuksia oli jo liikaa siinä hormoonimyllerryksessä..

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:06"]Olin n. 12 v vuotias, kun äitini tokaisi sukulaisten läsnäollessa, että näytäppä Liisa rintasi sukulaisille, kun ne ovat niin hyvin kehittyneet ja töröllään. Voi jumalauta, etten muuta sanois, näin nyt aikuisena perheellisenä!
[/quote]

Aargh!
Mun äiti kanssa huuteli sukulaisten edessä että mun pylly on leventyny ja valkovuotoakin on ollu alushousuissa ku pyykkiä pessy. Kohta se alkaa poikia jahtaamaan ja puristelemaan finnejä peiliin ym.ym.
Että tiedän prikulleen miltä sinusta on tuntunut. Kiehahdin raivosta kun muistui omat kokemukset mieleen.

Äidille vaikeana kerroin 14v. raiskausyrityksestä johon vihaisesti vain, että pitääkö sitä huorana juosta kylillä. Miehelle ei kelvannut ei.

Äiti on muutenkin hyviä juttuja päästellyt vuosien varrella.
-En osta tamponeja, hyi mitä sinä kuvittelet nuori nainen työntäväsi sisään. Se on epähygieenistä. Tuolla on vuokkosia.
-Kun sinusta ei mitään muutenkaan tule, mene autonasentajaksi opiskelemaan
-Sinulla on tuollainen olematon ylähuuli, voit aikuisena sitten täyteainetta hakea siihen
-Odotahan kun kasvat isoksi, saat leikkauttaa nuo roikkuluomesi.
-(Kaverin kuoltua joka olisi halunnut enemmän) Niin sekin sitten kuoli ja on tuo X niin itseään täynnä kun ei kelvannut. Sain kuulla jälkeenpäin, että poika oli monesti käynyt ovella kysymässä olenko kotona :(
- Vauvani synnyttyä, niin ethän sinä ole oikea äiti koska sinut on keisarileikattu. Onpas tuolla vauvallasi niin sekstistinen ilme kun suipistaa huuliaan. (Helvetti kun vieläkin karmii!!)
-Lapsi adoptioon, lähde ulkomaille ja aloita alusta, tämä eron jälkeen. Viimeisen kerran kuulin olevani ilolintu 31v.
Mallikuvan julkaisun jälkeen lehdessä
-Pyh, sinä et ole mikään tyttö!
Vuosien jälkeen päätin etten halua olla tekemisissä enkä kerro asioitani kun ne ruoditaan koko perkeleen suvun kesken lapinlisän kera
-Sukuaan ei voi valita. Sinä olet minun lapseni, minä olen synnyttänyt sinut.

Ihminen on paha ja suurin osa ihmisistä pohjimmiltaan ilkeitä. Kukkahattutädit ne puhuu paskaa ihmisten hyvyydestä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:06"]Olin n. 12 v vuotias, kun äitini tokaisi sukulaisten läsnäollessa, että näytäppä Liisa rintasi sukulaisille, kun ne ovat niin hyvin kehittyneet ja töröllään. Voi jumalauta, etten muuta sanois, näin nyt aikuisena perheellisenä!
[/quote]

Aargh!
Mun äiti kanssa huuteli sukulaisten edessä että mun pylly on leventyny ja valkovuotoakin on ollu alushousuissa ku pyykkiä pessy. Kohta se alkaa poikia jahtaamaan ja puristelemaan finnejä peiliin ym.ym.
Että tiedän prikulleen miltä sinusta on tuntunut. Kiehahdin raivosta kun muistui omat kokemukset mieleen.
[/quote]

Mitä hittoa?? Mikä teidän äitejä vaivaa??

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:06"]Olin n. 12 v vuotias, kun äitini tokaisi sukulaisten läsnäollessa, että näytäppä Liisa rintasi sukulaisille, kun ne ovat niin hyvin kehittyneet ja töröllään. Voi jumalauta, etten muuta sanois, näin nyt aikuisena perheellisenä!
[/quote]

Aargh!
Mun äiti kanssa huuteli sukulaisten edessä että mun pylly on leventyny ja valkovuotoakin on ollu alushousuissa ku pyykkiä pessy. Kohta se alkaa poikia jahtaamaan ja puristelemaan finnejä peiliin ym.ym.
Että tiedän prikulleen miltä sinusta on tuntunut. Kiehahdin raivosta kun muistui omat kokemukset mieleen.
[/quote]

Kiitos myötätunnosta! Siitä jäi vain sellainen harmillinen tapa kuljea hartiat lysys ja löysissä paidoissa, etteivät rintani herättäisi huomiota. Siitä äiti saikin uutta huomautettavaa, että kun mulla on niin huono ryhti. Ja laittoi minut usein seinää vasten, kuinka minun kuuluisi olla selkä suorana. Voi helvetti kun alko ottaa taas päähän noi asiat!

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:53"]

Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja kaverillani kamala lapsuus. Isäni sitten kuoli kun olin 26-vuotias. Kerroin kaverilleni isäni kuolemasta jolloin tämä ihana kaverini sanoi, että siitäs sait.

[/quote]

Onpa kateellinen ja katkera "kaveri". Minullakin on ollut sellaisia kavereita, jotka iloitsevat toisen epäonnesta.

[/quote]

Miten te jaksatte pitää tuollaisia "kavereita" elämässänne? Noistahan saa vain pahaa mieltä ja huonon olon.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:56"]

Lääkiskaveri kutsui sairaanhoitajia akateemisiksi siivoojiksi.

[/quote]

Aika mautonta tosiaan. Eihän sairaanhoitaja ole akateemista nähnytkään.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:06"]Olin n. 12 v vuotias, kun äitini tokaisi sukulaisten läsnäollessa, että näytäppä Liisa rintasi sukulaisille, kun ne ovat niin hyvin kehittyneet ja töröllään. Voi jumalauta, etten muuta sanois, näin nyt aikuisena perheellisenä!
[/quote]

Aargh!
Mun äiti kanssa huuteli sukulaisten edessä että mun pylly on leventyny ja valkovuotoakin on ollu alushousuissa ku pyykkiä pessy. Kohta se alkaa poikia jahtaamaan ja puristelemaan finnejä peiliin ym.ym.
Että tiedän prikulleen miltä sinusta on tuntunut. Kiehahdin raivosta kun muistui omat kokemukset mieleen.
[/quote]

Mitä hittoa?? Mikä teidän äitejä vaivaa??
[/quote][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:06"]Olin n. 12 v vuotias, kun äitini tokaisi sukulaisten läsnäollessa, että näytäppä Liisa rintasi sukulaisille, kun ne ovat niin hyvin kehittyneet ja töröllään. Voi jumalauta, etten muuta sanois, näin nyt aikuisena perheellisenä!
[/quote]

Aargh!
Mun äiti kanssa huuteli sukulaisten edessä että mun pylly on leventyny ja valkovuotoakin on ollu alushousuissa ku pyykkiä pessy. Kohta se alkaa poikia jahtaamaan ja puristelemaan finnejä peiliin ym.ym.
Että tiedän prikulleen miltä sinusta on tuntunut. Kiehahdin raivosta kun muistui omat kokemukset mieleen.
[/quote]

Mitä hittoa?? Mikä teidän äitejä vaivaa??
[/quote]

No ei kyl isäkään voi kehua. Hän on myös kovasti ollut kiinnostunut rintojeni kehittymisestä. Hänen piti myös julistaa pienessä nousuhumalassa veljensä perheelle, kuinka minulla on alkanut rinnatkin kasvaa, että pitäis rintaliivit hommata. Vanhemmat olivat siis eronneet, kun olin ihan pieni. Eli eivät tienneet tahoillaan, toistensa sanomisista. Mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan kuinka toimin omien teinieni kanssa!

[quote author="Vierailija" time="25.10.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:56"]

Lääkiskaveri kutsui sairaanhoitajia akateemisiksi siivoojiksi.

[/quote]

Aika mautonta tosiaan. Eihän sairaanhoitaja ole akateemista nähnytkään.

[/quote]

Miten ne voi tehdä töitään, jos eivät näe lääkäreitä koskaan?

Tätini arvostelee muita ihmisiä aina, että "kyllä meitä on moneen junaan"... Itsekritiikkiä ei kuitenkaan tunnu löytyvän, kun olen hänen möläytyksiään todistanut lukemattomia kertoja.