Mauttominta mitä olet kuullut jonkun sanovan?

Allekirjoittelimme talokaupan papereita keittiön pöydän ääressä. Ostajapariskunnan mies kertoi Thaimaan matkastaan vaimonsa kanssa. He olivat kuulemma menneet posliiniliikkeeseen, mutta eivät muka päässeet sisään, kun myyjä tuli huutamaan että norsuilta pääsy kielletty...vaimonsa oli hivenen tuhdissa kunnossa. Minä, mieheni ja kiinteistövälittäjä katsoimme suu auki kun mies hekotteli asialle. Ostajat olivat nuoria ja hyvinkoulutettuja, aivan uskomaton oli tuo tapaus.

Olimme lähdössä lapissa vietetyn viikonlopun jälkeen kohti etelää, kun paikallisuutisissa kuulimme että alueelle on eksynyt sekava henkilö, ja kaikki etsintä apu olisi tarpeen. Meillä oli matkassa kaveri jolla oli jalka paketissa, ja tästä syystä ei olisi pystynyt lähtemään metsiin kadonnutta etsimään. Ehdotimme että hän jäisi asunnolle odottamaan, ja me muut menisimme etsimään. ei käynyt. ehdotimme että tulisi mukaan ja olisi tukikohdassa odottelemassa. sanoi ettei käy, ja että ollaan itsekkäitä kun pitää päästä etsimään jotain tuntematonta, vaikka hän joutuisi odottamaan. yhdellä kaverillamme meni hermo ja hän ehdotti että jalkapuoli voisi istua autossa ja katsoa vaikka leffoja. vastaus oli ei, ja itkun tuherrus. Sama pinnansa polttanut ystävä sanoi, siihen että haloo, mitä jos olisi oma sisko kyseessä, olisiko kiva että jengi tulisi häntä etsimään. kaverin vastaus tähän oli uskomaton; No, ensinäkään mun sisko ei ole niin vammanen että eksyy, ja toiseksi vähän eri asia, se on terve.

No jalkapuoli vänkäsi niin kauan että päätimme lähteä, kukaan ei enää jaksanut asiasta vääntää. Seuraavana päivänä henkilö löytyi läheltä asuntoa jossa olimme olleet, kuolleena. Tähän tämä tulevaisuuden toivo tokaisi; luonto hoitaa heikot.

jaahas, se sitten empatiakyvystä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 15:41"]

Olin pienenä aika pyöreä. Olin varmaan noin 6-vuotias ja olimme vaarin syntymäpäivillä, ja vaarin sisko katsoi minua ja siskoani ja tokaisi "tuo toinen on ihan normaali, mutta tuo toinen on kyllä tosi lihava." Se tuntui kyllä epävarmasta juniorista aika pahalta. 

[/quote]

Tuttua. Mun koko lapsuuteni on täynnä muistoja eri tölväisyistä... :/

Yleensä ihmisten ulkonäön haukkuminen ja paheksuminen selän takana aivan kuin se olisi seikka, joka kertoisi jotain olennaista tästä henkilöstä.

- Vietin ystävieni kanssa iltaa, joista yksi oli homo. Tämä ei ollut tähän asti ollut kenellekään ongelma, eikä oikeastaan edes ylittänyt ns. uutiskynnystä. Mutta en tiedä, mikä meni erääseen porukassa mukana olleeseen: yhden homovitsin voisi laittaa ajattelemattomuuden piikkiin, mutta hän suolsi näitä homovitsejä ja homokommentteja aivan jatkosyötöllä. Täysin asiaan liittymättömäänkin kerrottuun tarinanpätkään hän tokaisi "Jaa, onko se joku homo vai?". Tämä oli uskomattoman vaivaannuttavaa, ja tämä henkilö kyllä tiesi henkilön suuntauksen. Tympii, kun ei tullut huomautettua... mutta tuntui nololta vielä itsekin nostaa tämä kaveri huomion keskipisteeksi sellaisen asian takia, joka ei tähänkään mennessä ollut mikään niin iso haloo.

- Yllättäen sama henkilö tarjosi toisenkin kukkasen hienotunteisuuden arkustaan. Eräs äiti kertoi pienen lapsensa tavasta tökätä sormella kauppajonossa edelläolijaa ja olla niin kuin ei olisi tehnyt mitään, kun jonottaja kääntyi katsomaan. Kommentti tähän: "Ihan uskomattoman moukkamaista, tuollaisia lapsia pitäisi vetää turpaan. Vähän käytöstapoja pitäisi olla!". Ja hän oli ihan tosissaan. Tähän kyllä tuli jo kommentteja siitä, että voisi vähän harkita sanojaan ja että tuo asia ei ehkä ihan sen arvoinen ollut, että lasta pitäisi läimiä naamaan. 

Sanomattakin selvää, että meillä meni välit poikki tämän henkilön kanssa. Hän saattoi sanella muille ihmisille aivan hervottoman typeriä juttuja, mutta jos hänelle sanoi pienenkin poikkipuolisen sanan, hän löi välit poikki samoin tein. Erittäin vaikea persoona. 

mies joka yritti baarissa iskeä kun sanoin etten pelehdi varattujen kanssa vastasi minulle " ei sen kotona makaavan läskin lahnan tarvii tietää" juu ei irronnu, vitun juntti.

Naapuruston illanistujaisissa yksi naapuri osallistui keskusteluun sanomalla että kyllä akateemisten tarttis edes vähän tehdä elämässään oikeita töitä. Hän oli koko porukan ainoa ei-akateeminen :D Kaksi porukasta oli jopa yliopistolla töissä.

Tuttavamme ajoi autoa joka törmäsi nuoreen poikaan. Poika menehtyi ja tämä tottakai ahdistaa tuttavaamme. Kerran ollessamme kaveriporukalla ulkona, tuli lapsemme kummin sekä tuttavamme välille naljailua, ihan hyvässä hengessä. Kunnes kummi sanoi " no mä en ainakaan tapa liikenteessä lapsia".

Eräs dorka yhdisti surmansa saaneen Eerika-tytön ja Haloo Helsingin biisin "Ei Eerika pääse taivaaseen".

Asiakas kehui vuolaasti miten kaunis käsiala minulla on. Ihmetteli oikein miten se niin kaunis voi olla kun ei ole yks yhteen ulkoisen habitukseni kanssa.

Lapsemme ristiäisissä äitini kysyi pokkana kaikkien kuullen mieheltäni että joko on laitettu piuhat poikki!? Kaikki katsoi järkyttyneenä ja tuli hiljaisuus. Onneksi isomummo sanoi että eikait sitä nyt noin nuorena!

Lapseni oli menossa kantasolusiirtoon, johon työkaverini ajattelevaisesti kommentoi "On varmaan kiva kun pääsee hetkeksi hengähtelemään työelämästä."

Tuttuni pisti facebookkiin kuvan vastasyntyneestä vauvastaan. Hänen joku kaverinsa oli "onnitellut" limaisesta kääröstä. Tuo oli mielestäni sekä mautonta, että tilannetajutonta kommentointia lapsen kuvaan moinen.

Onpa ikäviä juttuja teillä. :(
Mulla tulee nyt äkkiseltään mieleen vaan lääkärin, yksityisen vieläpä, kommentti kun keskenmenosta ahdistuneena istuin itkien tämän huoneessa. Vuosin siis verta kun mikäkin ja haaveet oli murskana, tämä naislääkäri nauraa ja sanoo "No lopetahan itku, sähän olet niin nuori vielä."

Lasta oltiin tehty hoidoilla yli vuosi, nuori olin kyllä mutta ei ollut ihan tahdikkaasti sanottu.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 14:13"]

Tuli mieleen kun yhtäkkiä muistin kuinka eräs tuttavanainen tokaisi juuri HALVAANTUNEELLE naiselle että: "kyllä minä ainakin yhelle halvaukselle näyttäisin pitkän paskan ja juoksisin tuolla pelloilla niinku ennenkin" Olin lapsi kun kuulin tämän ja tajusin jo silloin miten hirveää on sanoa vyötäröstä alaspäin halvaantuneelle ihmiselle noin.

[/quote]

Eräs tuttuni sanoi humalassa eräälle naiselle "Tahtoisin naida sulta aivot pellolle mutta tuntuu että joku on tehnyt sen jo"

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:49"]Kerroin lapsettomuudestani kaverille, joka oli juuri synnyttänyt hänen mukaansa "vahinko"- vauvan. Pitelin nyyttiä sylissäni ja ihastelin vauvelin piikuisia sormia ääneen kun kaveri " susta kyllä näkee että luonto on valinnut oikein kenestä on äidiksi". Vähin äänin lähdin kotiin kyyneleet silmissä. Kummasteli kuulemma vielä viime vuonna yhteisille tutuille miksi en enää ole yhteyksissä.
[/quote]miten voit suuttua? Todella kauniisti sanottu. Olisit ihana äiti.

Miespuolinen tuttavani tervehti minua iloisesti: "Kato punkero!" kun olin 8. kuulla raskaana, ja oikeasti kärsin hirvittävän huonosta omatunnosta joka johtui raskaudenaikaisesta lihomisestani. Joo, oli varmaan vitsi, mutta ei se tänä päivänäkään vielä naurata. Ei tää nyt ehkä kovin paha oo, mutta omasta lähimenneisyydestä tuli mieleen.

Minulla oli siistiä punaista kynsilakkaa normaalimittaisissa kynsissä niin silloinen jostain korpimaaseudun takaa tullut juntti naiskollega sanoi äänekkäästi että "sinulla on tänään tuollaista HUORAN väristä lakkaa kynsissä". Onneksi muut kollegat katsoivat häntä myös ihmeissään kun tuollaisen mauttoman ja suorastaan säälittävän kommentin päästi, ja onneksi tajusi pitää sen jälkeen turpansa kiinni eikä yrittää enää selittää mitään.

Tuon logiikan mukaan joulupukilla on huora-asu ja Ferrari on huora-auto.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:49"]Kerroin lapsettomuudestani kaverille, joka oli juuri synnyttänyt hänen mukaansa "vahinko"- vauvan. Pitelin nyyttiä sylissäni ja ihastelin vauvelin piikuisia sormia ääneen kun kaveri " susta kyllä näkee että luonto on valinnut oikein kenestä on äidiksi". Vähin äänin lähdin kotiin kyyneleet silmissä. Kummasteli kuulemma vielä viime vuonna yhteisille tutuille miksi en enää ole yhteyksissä.

miten voit suuttua? Todella kauniisti sanottu. Olisit ihana äiti.

Siis..? Jos sanoo, että "luonto valitsee", eikö se tarkoita, että luonto nimenomaan ei ole katsonut häntä sopivaksi? Hänellähän ei ollut lapsia.

On tietysti sekin mahdollisuus, että on voinut mennä sanat sekaisin ja ehkä on tarkoittanut jotain muuta.