Mauttominta mitä olet kuullut jonkun sanovan?

Lukioaikainen kaverini kutsui minua kotiapulaisekseen, kun asuin kämppiksenä hänen kanssaan jonkin aikaa lukion jälkeen. Olen myös avioliiton ulkopuolella syntynyt, niin siitähän riitti ilkeilyä loputtomiin. "sullapa sitä ei oo isukkia, hehheh ..." Mahtavaa kuulla moista nälvintää.

2

2

olin muuten hoikka teini, mutta pyöristyin mahasta. nykyään sitä sanottaisiin kai "energiajuoma-mahaksi", mutta minulla se oli "suklaamaha". no kuitenkin, äitini alkoi tökkiä vatsaani hokien "voi voi" mistä sisuntuneena aloin hedelmädietille. söin pelkästään banaaneja, kiivejä jne & pyöräilin kuten aina joka paikkaan. sitten minulta lähti koulumatkalla  taju ja jouduin sairaalaan, jossa otettiin kaikenmaailman kokeita ja lopulta lääkäri totesi äidille "muistuttakaa tytärtänne, että syö niin ei tarvitse enää tulla tänne!"

en tiedä vieläkään, tajusiko äiti miksi noin kävi... :/ nykysin äidillä on muuten melkoinen möhömaha itselläänkin ja välillä mietin, pitäisikö minun nyt puolestani tökkiä äitiä ja voivotella!

2

Lopeta se ajatteleminen ja stressaamisen, niin sit tuut raskaaksi.

Tänään kuuntelin bussissa kun sellainen rouvasihminen kommentoi miehelleen kaikkia ohikulkijoita: "Toi nyt kyllä näyttää siltä ettei ole päivääkään töissä ollut." "Kyllä täytyy ihmisellä kamala tupakantuska olla että kehtaa kadulla polttaa tupakkaa" jne. Antoipas fiksun ja miellyttävän kuvan itsestään tämä rouva...

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 17:47"]Muutama vuosi sitten erään nopean riidan päätteeksi entinen kaverini huusi minulle julkisella paikalla: "Tapa ittes!"
[/quote]

Olen todennut vastaavaan heittoon "en ennen sinua" Suosittelen.

Odotin esikoistani. Miehen kaveri tokaisi miehelleni "Oot sitten päässy paljaalla vetämään!"

Mielestäni oli todella mautonta, olimme juhlissa ja keskusteluseurueessa oli kymmenkunta ihmistä, puolituttuja minulle.

Tuttavaperheen juntti mies heittää (hieman ylipainoiselle) puolisolleen välissä todella mauttomia kommentteja mm. painosta ja laiskuudestaan ja vaivaantunut tunnelma on taattu! 

2

Koiranäyttelyssä eräs kasvattaja jonkä äiti myös on saman kennelin omistaja kyseli äitinsä perään:

"missä se huora on?"

Olin työharjoittelussa ja kahvitauolla sattui yhden vanhemman naiskollegan kanssa tulemaan puheeksi se, että minulla ei ole sisaruksia (iso virhe). Hän huuhahti: "Voi kauheeta, ovat jättäneet sut yksin! Voi hyvä tavaton eikö susta tunnu kauheelta!" Vastasin että ei. Pullistunein silmin ja suu auki vahtasi kunnes jatkoi: "No oli se mullakin kauheeta olla ainoa tyttö, mulla on viis veljeä! Mikä siinä niin oli vaikeeta tehä se pikkusisko?!" 

Meinasin purskahtaa itkuun, tuo oli niin hirveä loukkaus vanhempiani kohtaan, jotka siis eivät saanet minulle sisarusta vaikka halusivat. Monet ihmiset, varsinkin vanhemmat naiset, laukovat perheasioista mitä sattuu ajattelematta sen enempää. No osaa ne miehetkin:

Mummoni oli yksissä hautajaisissa ja kertoi sieltä tämän jutun: muistotilaisuuden päätteeksi haudatun miehen lesken isä tuli lohduttamaan tytärtään: "Mitä sie itket tyttöseni, kyllä sie löydät uuden hellun!" Ja hekotti päälle. Karseinta tässä oli se, että tuon kuolleen miehen vanhemmat olivat siinä samassa keskusteluilanteessa mukana. Poistuivat siitä vaivihkaa taka-alalle itkemään.

Kerroin lapsettomuudestani kaverille, joka oli juuri synnyttänyt hänen mukaansa "vahinko"- vauvan. Pitelin nyyttiä sylissäni ja ihastelin vauvelin piikuisia sormia ääneen kun kaveri " susta kyllä näkee että luonto on valinnut oikein kenestä on äidiksi". Vähin äänin lähdin kotiin kyyneleet silmissä. Kummasteli kuulemma vielä viime vuonna yhteisille tutuille miksi en enää ole yhteyksissä.

Samana päivänä kun äitini kuoli, äitini sisar vieraili isäni luona ja kysyi, että onko "Nimi:n nahkalaukut ja silkkihuivit nyt käytettävissä, koska Nimi ei näitä enää tarvitse. Isäni antoi nämä tälle kotkalle sekavuudessaan, mutta näin lapsen ominaisuudessa sain uhkailemalla tavarat takaisin. Kyse ei ollut rahasta tai arvosta, vaan periaatteesta. Kaikenlaisia kotkia (suuret ikäluokat) sitä onkin.

Sairastuin syöpään ja ystäväni sanoi, että jos hän sairastuisi syöpään niin hän tappaisi itsensä. No minä toivuin syövästä sytostaattien ja leikkausten avulla, sain terveen paperit n 10 vuoden seurannan jälkeen. Sama ihminen kärsii reumasta ja sen lääkityksen haittavaituksista; hänellä on kroonista nivelkipua, monta silmätulehdusta ja flunssaa vuodessa ja sen lisäksi vaivana mm unettomuus, lapsettomuus, hikoilu, ihottuma kasvoissa ja  kortisonin aiheuttama hiustenlähtö.

Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja kaverillani kamala lapsuus. Isäni sitten kuoli kun olin 26-vuotias. Kerroin kaverilleni isäni kuolemasta jolloin tämä ihana kaverini sanoi, että siitäs sait.

Lääkiskaveri kutsui sairaanhoitajia akateemisiksi siivoojiksi.

Oma äitini kuoli ja surin/suren toisinaan edelleenkin paljon. Perinnön saadessa ystäväni tokaisi "kumoa minunkin äiti kuolisi, että saisin paljon perintöä". Niimpä niin, se sattui. Jostain kumman syystä ei ole enään kaveri..

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 20:49"]

Kerroin lapsettomuudestani kaverille, joka oli juuri synnyttänyt hänen mukaansa "vahinko"- vauvan. Pitelin nyyttiä sylissäni ja ihastelin vauvelin piikuisia sormia ääneen kun kaveri " susta kyllä näkee että luonto on valinnut oikein kenestä on äidiksi". Vähin äänin lähdin kotiin kyyneleet silmissä. Kummasteli kuulemma vielä viime vuonna yhteisille tutuille miksi en enää ole yhteyksissä.

[/quote]

Musta hän sanoi sinulle kohteliaisuuden koska tiesi että olet halunnut vauvaa. Ehkä hieman tökerösti mutta kuitenkin hyvää tarkoittaen

tuttava mummo totesi 3kk vauvastani että niin on yhtä lihava kun äitisäkkin! kiitti vaan... oma äiti, joka mt puolen hoitaja, totesi että ajattele iloisemmin! kun yritin purkaa masennuksen syvimmässä vaiheessa tuntojani.