Miksi lapset eivät saa enää tehdä mitään itse?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 14:08"]

Sivuan tätä asiaa hiukan vierestä.Olen "tosivanha",lapsuuteni oli 60-ja 70-luvuilla.Asuimme maalla,pääsimme veneellä kouluun lahden yli nninkauan kuin vesi oli auki ja taas toukukuulla kun suli.Toisinaan äitini tai naapurin poikien isä souti meidät,mutta tulimme ja menimme välillä keskenämmekin,riippuen meno-ja tuloajoista,kun toinen pojista oli meitä kahta vanhempi.Ei meillä ollut edes pelastusliivejä,eikä kukaan hukkunut.Kovalla tuulella äiti tai isä taatusti vei ja haki.Oli myös tyttö,joka souti usein matkan veneellä kouluun ja takaisin.Häntä ei kuskannut kukaan kun molemmat vanhemmat oliuvat töissä.Ei sekään matka pitkä ollut,samaa lahtea.Muuten pääsimme kouluun pyörillä lahden kiertäen,siitä tuli neljä kilometriä.Jäi himpun verran alle koulutaksiin edellyttävän matkan. Pyörälläkipaisin kauppa-asioilla,tai potkukelkalla. Pankissa kävin myös joko oman tilin"Kultapossukerho-asioilla"-asioilla,ja vanhempana myös aikuisten asioilla valtuutuksen kera,ei siinä tarvinnut olla täysi-ikäinen.Johtui tietysti siitä kun kaikki tunsivat toisensa.Apteekista hain lääkkeitä resepteillä tai ilman noin10-vuotiaasta eteenpäin.Äitini ei ajanut polkupyörää,ansiostani ei tarvinnut aina lähteä linja-autolla.Äidin luottamustoimissa toimin myös välillä"asistenttina".Vein jotain tietoa,mikä piti saada heti perille tms.Avustin seurakunnan vuotuisten keräyslistojen kanssa,rahastin lehden tilausmaksuja,jonka asiamies äiti oli......Kävisikö nykyään?????Ehkä tästä johtui sekin,että sain lomittaa äidin osapäivätyön lomat 14-vuotiaasta saakka.Siinä ehkä ohitettiin joku pykälä,mutta ainakin luotettiin.

[/quote]

Mäkin olen tosivanhaa ikäluokkaa, kaupungissa tosin, vapaata oli. Kääntöpuoli aina joskus unohtuu kuitenkin, esim. 50-luvulla Suomessa hukkui vuosittain vajaa 400 lasta. Eli vapaudellakin oli kääntöpuolensa.

Muistutukseksi kuitenkin nyt kaikille, että väkivallan määrä yhteiskunnassa on laskenut tasaisesti kautta länsimaiden vuosi vuodelta. Toisaalta väkivallasta uutisointi on samaan aikaan lisääntynyt. Se, ettei lasten anneta kulkea yksin ulkona on turhaa hysteriaa, joka on seurausta siitä, että ihmiset antaa väkivaltauutisoinnille liian suuren painoarvon.

Itseasiassa lasten näennäinen suojelulla voi olla vastakkainen vaikutus. Esimerkiksi USA:ssa alettiin 80- ja 90-luvuilla varoitella "stranger dangerista" ja siitä kuinka kidnappaajat ja lastenraiskaajat/murhaajat vaanivat yksinäisiä lapsia. Tämän seurauksena lapsia on alettu kuskaamaan yhä enemmän paikasta toiseen autolla. Kuitenkin tilastojen valossa, ainakin USA:ssa, yksi johtavista lasten kuolemanaiheuttajista on liikenneonnettomuudet. Vastaavasti lapsen mahdollisuus joutua tuntemattoman henkilön tappamaksi on häviävän pieni (Itseasiassa oma perhe tappaa lapsia paljon useammin). Toisin sanoen esimerkiksi USA:ssa lukuisia lapsia on todennäköisesti kuollut sen seurauksena, ettei heitä uskalleta yksin päästää ulos.

Kuriositeettina mainittakoon, että vastaava tapaus kävi 9/11 yhteydessä. USA:ssa osa ihmisistä eivät enää uskaltaneet lentää, vaan tyytyivät ajamaan pitkät matkat. Tämän seurauksena liikenneonnettomuudet kasvoivat ja lopulta ajomatkojen lisäys aiheutti itseasiassa enemmän kuolemia kuin 9/11 -terroristi-isku.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 13:08"]

Minun 7-vuotiaani kulkee yksin junalla Hki-Lahti väliä. Saatan junaan ja mummo on vastassa. 7-vuotias on myös 1-2 tuntia koulun jälkeen yksin kotona. 5-vuotias leikkii yksin pihalla ja 7-vuotias on leikkinyt jo kolme vuotta kavereidensa kanssa. Asumme Helsingissä ja olemme sopineet ajat ja rajat joiden sisällä liikutaan. 3-vuotias ei ole vielä yksin ulkona. 5- ja 7-vuotiaat ovat kaksin kotona esim. Kauppareissun ajan.

[/quote]

Olen todennäköisesti tavannut tuon lapsen. Sitä kiusataan junassa aika julmasi

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 14:08"]

Sivuan tätä asiaa hiukan vierestä.Olen "tosivanha",lapsuuteni oli 60-ja 70-luvuilla.Asuimme maalla,pääsimme veneellä kouluun lahden yli nninkauan kuin vesi oli auki ja taas toukukuulla kun suli.Toisinaan äitini tai naapurin poikien isä souti meidät,mutta tulimme ja menimme välillä keskenämmekin,riippuen meno-ja tuloajoista,kun toinen pojista oli meitä kahta vanhempi.Ei meillä ollut edes pelastusliivejä,eikä kukaan hukkunut.Kovalla tuulella äiti tai isä taatusti vei ja haki.Oli myös tyttö,joka souti usein matkan veneellä kouluun ja takaisin.Häntä ei kuskannut kukaan kun molemmat vanhemmat oliuvat töissä.Ei sekään matka pitkä ollut,samaa lahtea.Muuten pääsimme kouluun pyörillä lahden kiertäen,siitä tuli neljä kilometriä.Jäi himpun verran alle koulutaksiin edellyttävän matkan. Pyörälläkipaisin kauppa-asioilla,tai potkukelkalla. Pankissa kävin myös joko oman tilin"Kultapossukerho-asioilla"-asioilla,ja vanhempana myös aikuisten asioilla valtuutuksen kera,ei siinä tarvinnut olla täysi-ikäinen.Johtui tietysti siitä kun kaikki tunsivat toisensa.Apteekista hain lääkkeitä resepteillä tai ilman noin10-vuotiaasta eteenpäin.Äitini ei ajanut polkupyörää,ansiostani ei tarvinnut aina lähteä linja-autolla.Äidin luottamustoimissa toimin myös välillä"asistenttina".Vein jotain tietoa,mikä piti saada heti perille tms.Avustin seurakunnan vuotuisten keräyslistojen kanssa,rahastin lehden tilausmaksuja,jonka asiamies äiti oli......Kävisikö nykyään?????Ehkä tästä johtui sekin,että sain lomittaa äidin osapäivätyön lomat 14-vuotiaasta saakka.Siinä ehkä ohitettiin joku pykälä,mutta ainakin luotettiin.

[/quote]

Kappalejako ja välilyönnit pisteen ja pilkun jälkeen, niin pystyisi lukeakin. Eikö näitä helvetti opetettu kansakoulussa?

Enpä usko. Olisi kyllä kertonut. Aina iloisena lähtee reissuun.

.

Tästä keskusteltiin anopin kanssa vastikään. Näin valokuvia mieheni lapsuudesta 80-luvun loppupuolelta, ne oli otettu kerrostalon takapihalla talon asukkaiden grilli-illassa. Siellä oli aika lailla kaikki kerrostalon asukkaat yhdessä grillaamassa ja anoppini kertoi kuinka talon asukkaiden kanssa järjestettiin jotain lauluiltamia jne. Mieheni (silloin alle kouluikäinen) oli ollut välillä esim. kauppareissujen ajan naapureiden luona hoidossa ja kaikki tunsivat toisensa. Jos joku naapureista huomasi jotain väärää, siitä keskusteltiin asianomaisten kanssa.

Nykyisin ei sanota edes rappukäytävässä päivää, vaikka asuttaisiin seinän toisella puolella. Jos joku mättää, tehdään valituksia taloyhtiölle, nimettömiä lappuja ilmoitustaululle, itketään julkisessa päivityksessä Facebookissa, soitetaan iltapäivälehdet läpi, 'minulla on oikeus'. Kytätään ja arvostellaan muita. Naapureita ei tunneta, joten ei niitä lapsiakaan viitsi sinne pihalle laittaa, koska 'ei tiedä ketä kaikkia siellä liikkuu' (ymmärrän toki naapurustot joissa on huumehyypiöitä jne). 

Itse asun maalaislähiössä suuren kaupungin kupeessa, jossa naapurustolla on oma yhdistys. Me tunnetaan toisemme ja autetaan ja pidetään huoli. Niinkuin pitääkin. Vielä kun valtio antaisi tukensa sille, että ihmiset eivät halua kaikki asua ydinkaupungissa eikä tehtäisi omakotitaloasumisesta ja yksityisautoilusta (samaan aikaan kun julkisia vähennetään kaupunkialueen ulkopuolelta) niin kallista. Joo vähän oli OT.

No siksi koska jos lapsi putoaa puusta tai satuttaa itsensä hiekkalaatikolla asia löytyy heti vasepuukista tai Iltalehdestä !!

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 09:49"]Minua ohjeistettiin juuri, ettei 9-vuotias saa mennä yksin junalla tai bussilla, vaikka matka ei ole pitkä eikä ole vaihtoja. Miksi ei muka? Parikymmentä vuotta sitten kaikki tekivät niin. Lisäksi on kuulemma sopimatonta, että 9-vuotias on joskus 1-2 tuntia yksin kotona koulun jälkeen. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, esimerkiksi naapureillani on tapana vahtia 5-7-vuotiaita lapsia pihalla aivan koko ajan. Lapset eivät siis ole koskaan hetkeäkään keskenään. Meillä ei ole liikennettä lähettyvillä. Kun mietin omaa lapsuuttani, olisi ollut todella outoa jos jonkun äiti olisi kaiken aikaa seisoskellut leikkien keskellä.

Tilastollisesti nykyaika on turvallisinta koskaan. Miksi lapset eivät saa enää olla yksin kotona, kiipeillä puuhun tai matkustaa yksin mummolaan junalla?
[/quote]
Itse olen syntynyt 1981 ja olen 5-6 vuotiaasta lähtien penskana leikkinyt muiden penskojen kanssa ilman vartiointia. 6-7 vuotiaasta lähtien kävin yksin 10km päässä helsingin keskustassa treeneissä bussilla. Koulusta tulin totta kai yksin kotiin ja olin yksin kotona klo 16 asti, milloin vanjemmat pääsi töistä. Kouluunkin menin ihan yksin.

Suomalaiset haluavat olla niin kovin amerikkalaisia ja saattaa autolla leikkitreffeille lapsiaan, ihan kuin nyt joutuisivat kulkemaan kauheiden ghettojen läpi. Ja pitää laittaa vessanpöntön kanteen lukko, ettei taapero vain tiputa sinne sukkaa, kun sehän saattaisi aiheuttaa tulvan ja alakerran perhe hukkuisi ja mikään vakuutus ei korvaisi. Huomattavaa on myös, että 1-vuotiaan tytön pullea vatsa on eroottinen näky, kyllä pitää laittaa uimarannalla biksujen yläosa päälle!

Liiallinen ulkoisten asioiden kontrollointi kai tuo vanhemmille olon "hyvästä vanhemmuudesta", kun muuten eivät henkisesti juuri läsnä osaa olla. Epävarmuus itsestä kasvattajana kanavoidaan tuollaisiin konkreettisiin asioihin. Yritetään varmistella, että kukaan ei vain pääse huomauttamaan syyllisyydestä yhtään mihinkään.

Ja näkeehän tuon syyllistämisen kulttuurin tällä palstallakin. Jos vain jollakin lapsi loukkaa polvensa hiekkalaatikolla tai on käyty nujakka leikkikaverin kanssa, -tai jopa tapahtunut onnettomuus, joka pääsee lehtiotsikoihin asti- ollaan ensimmäisenä naulaamassa ristille syyllistä! Empatian sijaan haetaan sitä, joka pitää listiä. Kyllä oli äidin syy sekin polven naarmu, koska katsoi samaan aikaan käsilaukkuunsa.

Maalaisjärki on kadonnut jo kauan sitten. Tuntuu, että nykypäivän 2-kymppiset ovat niin hirveitä toisilleen, että vanhemmuudesta on tullut kilpailulaji. Kauhean pienessä ajassa koko kulttuuri on muuttunut raadolliseksi. "Ei minun aikanani vaan 90-luvulla..."

Mamma 44

Mulla sama, ollaankohan naapureita? Itse pistän aina ipanat pihalle leikkimään ja vahdin puolella silmällä keittiön ikkunasta mutta naapuri seisoo parin metrin päästä saman ikäisistä lapsistaan toljottamassa koko päivän.

Parikymmentä vuotta sitten maailma olikin hyvin erilainen kuin nykyään.

Kyllä meidän lapset saa.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:13"]

Parikymmentä vuotta sitten maailma olikin hyvin erilainen kuin nykyään.

[/quote]

Ei se kyllä ollut. Silloin ei tosin käytetty nettiä eikä vietetty päiviä nenä kiinni älylaitteissa, mutta lapset olivat lapsia, harrastuksia oli kuten nytkin ja bussit kulkivat kuten nytkin. Ihan samat leikkipihat silloinkin olivat käytössä ja maailman uutisia seurattiin lehdistä, telkkarista, radiosta.

Minä olen syntynyt 1980 ja tuli myös mieleen, että en muista että äitini olisi ikinä varsinaisesti vahtinut leikkejäni. Varmaan silloin, kun olen ollut pieni on joku aina jonkin verram vahtinut. Me asuttiin vilkkaasti liikennöidyn valtatien varressa ja kaveri tuli puolen km päästä. Me leikittiin usein koko päivä ulkona, käytiin sisällä vain syömässä. Ollaan oltu tuolloin alle 10-vuotiata. Siihen aikaan kyllä miehet olivat paljon ulkohommissa eli aina oli joku isä tms. kuuloetäisyydellä.

Tulin myös lentämällä Helsingistä Rovaniemelle yksin, olisinko ollut jotain 10-vuotias.

On tuotoki nyt lapsikohtaistakin. Itse voin laittaa 3-vuotiaan ulos odottamaan siksi aikaa kun puen itseni. Jätän vain ulko-oven auki, että kuulen hänet. Toisekseen meidän naapurit ei ole kyttääjiä vaan enemmänkin auttajia. Käyvät suoraan sanomassa jos huomaavat epäkohtia ja se on ihan hyvä tapa toimia.

Mutta kakkonen taitaa olla asian ytimessä. Enäänei vain voi tehdä tuollaista, vaikka voisikin. Kun suurinosa on niitä kauhistelijoita jotka soittavat keltaisenlehdistön kriisipuhelimeen, ilman että ovat selvittäneet asiaa ensin asianosaisen kanssa.

Siksi ei lapset enää saa tehdä mitään, kun joka paikassa on kyyliä, jotka vaanii mehevää paheksuttavaa jaettavaksi faceen, iltapaskalehtiin, tälle palstalle tai ilmaistakseen huolensa sos.viranomaisille.

Minä olen syntynyt vuonna -89 ja minä ja kaverit saatiin alle kouluikäisenä käydä leikkipuistossa ja lähellä asuvilla kavereilla ilman valvontaa. Asuimme alueella, jossa on rivi- ja omakotitaloja.

Olin perhepäivähoidossa, josta menimme eskariin ja takaisin kahden muun tytön kanssa bussilla ilman aikuista.

Pikkusiskoni syntyi kun menin ekalle ja äiti oli kotona ensimmäisen vuoden, mutta sen jälkeen olen ollut vähintään neljään asti koulun jälkeen yksin kotona.

Mitähän nykyään sanottaisiin minun ja mun kavereiden vanhemmista?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:13"]

Parikymmentä vuotta sitten maailma olikin hyvin erilainen kuin nykyään.

[/quote]

Ei se kyllä ollut. Silloin ei tosin käytetty nettiä eikä vietetty päiviä nenä kiinni älylaitteissa, mutta lapset olivat lapsia, harrastuksia oli kuten nytkin ja bussit kulkivat kuten nytkin. Ihan samat leikkipihat silloinkin olivat käytössä ja maailman uutisia seurattiin lehdistä, telkkarista, radiosta.

[/quote]

Montako uutista silloin oli, että esim. koripalloa pelaavaa tyttöä puukotti täysin tuntematon henkilö tai, että nuorta miestä ammuttiin keskellä kirkastapäivää päiväkodin parkkipaikalla... Montako huumeruiskua sinä olet puistosta löytänyt...Vaikka lapsi ei itse joutuisi rikoksen uhriksi, ei tuollaisia asioita kuulu lasten kohdata silmästä silmään, ilman aikuisen läsnäoloa.

Se vain on niin, että maailma on ihan toisenlainen kuin ennen. Jos jotain sattuu niin siinä laitetaan vanhempien pää vadille justiinsa. Kyttäättehän tekin naapureidenne tekemisiä ja kuka kattoo lasten perään ja kuka ei.

Miettikääpä sitäkin että joku kyttää samalla lailla teidän tekemisiä. Jos jotain sattuu siellä pihalla niin heti kirjotetaan että kun ei katota lasten perään.

Silloin kun omat lapset oli pieniä, niin ne sai olla pihalla yksin. Mutta en tänäpäivänä uskaltaisi kuvitellakkaan että antaisin samanikäisten lasten olla ulkona ilman että olisin itse siellä. Maailma on muuttunu niin kauheesti eikä parempaan päin ollenkaan. Tietysti riippu siitäkin missä asuu. Jos saa asuan onnellisesti jossain takahikiällä jossa ei lapset joudu samanlaiseen vaaraan niin mikä siinä. Mutta nykyisin kerrostaloalueilla elämä on erilaisia.

Hiekkalaatikoilta ja rappukäytävistä löytyy käytettyjä huumepikkejä, erilaisia pillereitä ym. Kaiken maailman hörhöt pyörii pihapiireissä missä eivät kuitenkaan asu. En todellakaan laittasi pikkulasta ulos yksin. Täytyy aina ottaa huomioon alue missä asutaan.

Jospa kyttäämänne naapuri on aikaisemmin asuntu tuollaisella alueella, tai sitten te ette ole ajan tasalla millaisella alueella asutte. Niin ettehän te käy kattomassa mitä sieltä hiekkalaatikolta tai leikkipaikoilta löytyy kun te vain kattelette ikkunasta.

No jokainen hoitakoon lapsensa parhaan kykynsä mukaan.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:10"]Empatian sijaan haetaan sitä, joka pitää listiä.

Mamma 44

[/quote]

Tämä tiivistää asian erinomaisesti.