Miksi lapset eivät saa enää tehdä mitään itse?

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:23"]

Se vain on niin, että maailma on ihan toisenlainen kuin ennen. Jos jotain sattuu niin siinä laitetaan vanhempien pää vadille justiinsa. Kyttäättehän tekin naapureidenne tekemisiä ja kuka kattoo lasten perään ja kuka ei.

Miettikääpä sitäkin että joku kyttää samalla lailla teidän tekemisiä. Jos jotain sattuu siellä pihalla niin heti kirjotetaan että kun ei katota lasten perään.

Silloin kun omat lapset oli pieniä, niin ne sai olla pihalla yksin. Mutta en tänäpäivänä uskaltaisi kuvitellakkaan että antaisin samanikäisten lasten olla ulkona ilman että olisin itse siellä. Maailma on muuttunu niin kauheesti eikä parempaan päin ollenkaan. Tietysti riippu siitäkin missä asuu. Jos saa asuan onnellisesti jossain takahikiällä jossa ei lapset joudu samanlaiseen vaaraan niin mikä siinä. Mutta nykyisin kerrostaloalueilla elämä on erilaisia.

Hiekkalaatikoilta ja rappukäytävistä löytyy käytettyjä huumepikkejä, erilaisia pillereitä ym. Kaiken maailman hörhöt pyörii pihapiireissä missä eivät kuitenkaan asu. En todellakaan laittasi pikkulasta ulos yksin. Täytyy aina ottaa huomioon alue missä asutaan.

Jospa kyttäämänne naapuri on aikaisemmin asuntu tuollaisella alueella, tai sitten te ette ole ajan tasalla millaisella alueella asutte. Niin ettehän te käy kattomassa mitä sieltä hiekkalaatikolta tai leikkipaikoilta löytyy kun te vain kattelette ikkunasta.

No jokainen hoitakoon lapsensa parhaan kykynsä mukaan.

[/quote]

Enhän kyttää.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:23"]

Montako uutista silloin oli, että esim. koripalloa pelaavaa tyttöä puukotti täysin tuntematon henkilö tai, että nuorta miestä ammuttiin keskellä kirkastapäivää päiväkodin parkkipaikalla... Montako huumeruiskua sinä olet puistosta löytänyt...Vaikka lapsi ei itse joutuisi rikoksen uhriksi, ei tuollaisia asioita kuulu lasten kohdata silmästä silmään, ilman aikuisen läsnäoloa.

[/quote]

Siinäpä se. Noita asioita tapahtui yhtä paljon jos ei enemmän kuin nyt, mutta niistä ei revitty kilvan kohuotsikoita. Raiskauskin oli paikallislehden uutinen, ei valtakunnallinen.

Hei Mamma 44

Saat olla onnellinen että asut lintukodossa. Meidän lapset ei voi edes mennä leikkimään omaa pihaan leikkipaikalle kun siellä on niin paljon käytettyjä huumepiikkejä ym.

Asuin alue oli tosi ihana kun ostimme osakkeen mutta sitten viereen rakennettiin kaupungin vuokrakämppiä. Ja kiva, nyt on ristinä narkkarit, sekakäyttäjät ym. Kukaan ei halua ostaa näitä asuntoja joten on pakko asua ite.

Lapset viedään autolla 2km päähän leikkikentälle leikkimään kun siellä vartioidaan ettei narkkari pääse sinne. Lomat on ihania kun pääsee mökille ja lapset saa leikkiä rauhassa ilman että tarvitsee pelätä niiden puolesta.

Maailmasta on tullut raadollinen. Ei tässä olla ylisuojelevia vanhempia vaan yritetään selvitä näiden yhteiskunnan hyysäämien kanssa päivästä toiseen.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 09:54"]

No siksi koska jos lapsi putoaa puusta tai satuttaa itsensä hiekkalaatikolla asia löytyy heti vasepuukista tai Iltalehdestä !!

[/quote]

Asia saattaat lähetä jakoon ihan viattomastakin asiasta. Eräs rouva laittanut ilmoituksen varastetuista yhdistelmän vaunuista ja nyt hänen lastensa kuvilla on tuhansia jakoja. Facebook on pilannut tämän yhteiskunnan. Mitään ei tosiaakaan voi tehdä toisin, kuin jossain yhteiskunnan ihanna ja normi ohjekirjoissa sanotaan...

12, kyllä silloin oli ihan samaan tapaan tappoja, murhia, tuhopolttoja, jenginujakoita. Poltetiin roskakatoksia, raiskattiin. Ja huumeruiskun olen löytänyt kerran, opetin silloin lapsille miten niihin ei pidä koskea ja pitää tulla kotiin kertomaan. Huumeita on käytetty paljon silloinkin, kun itse olin teini. Linja-autoasemalla tuli pelottavan näköisiä tyyppejä kyselemään "onks tietoo?" ja tupakkaa myytiin 16-vuotialle.

Totta on kyllä se, että kaikista väkivallanteoista ei uutusoitu välittömästi lööpeissä läpi maan. Sensaatioita ja syyllisiä ei etsitty samalla tavall kuin nyt "olitko paikalla, lähetä kuva raadosta ja ansaitse 50e!!!!!"

Uutisia katsoin lasten kanssa silloinkin, koska TV:stä tulvi tietoa sodista jne. Ja vartioin TV-ohjelmia, noudatin ikärajasuosituksia 20 vuotta siten ihan samaan tapaan kuin nytkin. Talletin VHS-kasetille piirrettyjä, joita näyttäisin vasta kun ikää on riittävästi. En oikeati keksi mikä asia olisi muuttunut ihan olleellisesti vaikka nyt sieltä 90-luvun alusta tähän päivään, kun ajattelee lasten turvallisuutta kotiympyröissä. Media ehkä, jos sen älylaitteen käyttöä ei valvota, mutta eivät lapset keskenään leikeissään. Ja tosiaan tuo tekopyhä moralismi, joka kertoo vain aikuisten asenteista toisiaan kohtaan.

Ennen asui enemmän ihmisiä maaseudulla, ei tarvinnut pelätä esim. liikennettä niin paljon. Kaikki tunsi toisensa ja jos lapsi meni hukkaan, löytyi hän todennäköisesti naapurin kahvipöydästä nisua syömästä.

Itse olen maalta, en osaa oikein kuvitella, että kaupungissa olisi ollut kovin erilaista kuin nykyään. Varmaan kuitenkin on, vai onko?

Meidän pihapiirissämme taas on lapset jätetty mielestäni hiukan liikaa yksin: Hädin tuskin koululaiset hengaavat ilman aikuisen valvontaa ja seuraa KOKO päivän ulkona ja joka päivä (esim. kesälomalla). Siis eikö nämä perheet tee ikinä YHDESSÄ mitään, olen ajatellut. Kyllä on meno sen mukaista, että näistä lapsista näkee että keskenään on jouduttu pärjäilemään pitkään: Levotonta menoa ja kiusaamista, jatkuvaa riitelemistä, yhteisten tavaroiden heittelyä, kiroilua, kukkaistutusten repimistä, mukana touhussa siis ne pienimmät max 5-vuotiaat.
On eri asia antaa tehdä lapsen yksin asioita kuin jättää heidät päivästä toiseen yksin/keskenään selviytymään päivistä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:23"]

Montako uutista silloin oli, että esim. koripalloa pelaavaa tyttöä puukotti täysin tuntematon henkilö tai, että nuorta miestä ammuttiin keskellä kirkastapäivää päiväkodin parkkipaikalla... Montako huumeruiskua sinä olet puistosta löytänyt...Vaikka lapsi ei itse joutuisi rikoksen uhriksi, ei tuollaisia asioita kuulu lasten kohdata silmästä silmään, ilman aikuisen läsnäoloa.

[/quote]

Siinäpä se. Noita asioita tapahtui yhtä paljon jos ei enemmän kuin nyt, mutta niistä ei revitty kilvan kohuotsikoita. Raiskauskin oli paikallislehden uutinen, ei valtakunnallinen.

[/quote]

Yleisilme oli silloin paljon rauhallisempi. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset eivät ole määrällisesti kasvaneet, mutta väkivalta on raaistunut ja huumeiden käyttö on lisäänyt. Ja se on tullut sisätiloista kadulle. Samalla tavalla oli myös sosiaalipornoa, mutta sitä oli kaduilla ja kuppiloissa.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:23"][quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:13"]

Parikymmentä vuotta sitten maailma olikin hyvin erilainen kuin nykyään.

[/quote]

Ei se kyllä ollut. Silloin ei tosin käytetty nettiä eikä vietetty päiviä nenä kiinni älylaitteissa, mutta lapset olivat lapsia, harrastuksia oli kuten nytkin ja bussit kulkivat kuten nytkin. Ihan samat leikkipihat silloinkin olivat käytössä ja maailman uutisia seurattiin lehdistä, telkkarista, radiosta.

[/quote]

Montako uutista silloin oli, että esim. koripalloa pelaavaa tyttöä puukotti täysin tuntematon henkilö tai, että nuorta miestä ammuttiin keskellä kirkastapäivää päiväkodin parkkipaikalla... Montako huumeruiskua sinä olet puistosta löytänyt...Vaikka lapsi ei itse joutuisi rikoksen uhriksi, ei tuollaisia asioita kuulu lasten kohdata silmästä silmään, ilman aikuisen läsnäoloa.
[/quote]
Itseasiassa nuo tapahtumat eivät ole yhtään sen yleisempiä nyt kuin silloinkaan, ne ovat oikeastaan vähentynyt. Nyt me vain tiedämme sen heti, jos toisella puolella Suomea tapahtuu henkirikos. Ennen oli vain sanomalehdet ja uutiset, ei niissä ehditty jokaisesta kauheasta tapahtumasta kertomaan. Nyt tiedämme heti senkin jos p älä päiväkodin täti huutaa kerran lapselle naapurikunnassa, kiitos keltaisen lehdistön

Meidän kunnassa on noin 2200 asukasta, arvatkaa minkä ikäinen on nuorin huumekämpästä löydetty lapsi ja hänen perhetaustansa?!

Maailma on muuttunut siinä mielessä, että maailma on oikeudellistunut. Myös lastenkasvatuksen suhteen. Lastensuojeluilmoituksia tehdään entistä herkemmin, ja jos jotain ikävää sattuu, niin vanhempien osuus (huolimattomuus, heitteillejättö, velvolisuuksien laiminlyönti yms.) tutkitaan. En myöskään muista yhtäkään sellaista lapsen kuolemaan tai hengenvaaraan liittyvää lööppiä viime vuosilta, jossa asiaa ei olisi puitu ledistössä tai tällä palstalla. Ensimmäinen kysymys on aina, että missä olivat vanhemmat. Ja seuraavaksi voivotellaan itsekkäitä nykyvanhempia. Jos lapsi katoaa, hukkuu, jää auton alle, meinaa hukkua, jää lumilinnan lumen alle, lapsi on hetkeksi jätetty marketin pihaan autoon kun vanhempi on piipahtanut apteekissa tms., niin noitajahti on melkoinen.  

Toki muuten myös lasten tapaturmalliset kuolemat ovat vähentyneet selkeästi verrattuna aikaisempiin vuosiin ja vuosikymmeniin. Eli kyllä sillä vahtimisella on ihan tilastolliset hyödyt.

Mutta hauskaa on sen sijaan kuunnella vanhemman sukupolven voivotteluita nykyajan itsekkäistä vanhemmista, jotka kaipaavat omaa aikaa, omia harrastuksia. Nämä sukupolvet eivät välttämättä ymmärrä, että nykyvanhempi ei saa siinä perusarjen keskellä hetkeäkään omaa aikaa: lapset on siinä ihan koko ajan. Siinä missä minä 80-luvun lapsi leikin sisaruksieni kanssa kerrostalon pihalla äidin ollessa kotona yksinään, minä leikin nyt siellä pihalla tai lähipuistossa lasteni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:43"]

Yleisilme oli silloin paljon rauhallisempi. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset eivät ole määrällisesti kasvaneet, mutta väkivalta on raaistunut ja huumeiden käyttö on lisäänyt. Ja se on tullut sisätiloista kadulle. Samalla tavalla oli myös sosiaalipornoa, mutta sitä oli kaduilla ja kuppiloissa.

[/quote]

Nuorten väkivalta oli selvästi raaempaa 70-80-luvulla kuin nykyään, eikä siihen puututtu niin herkästi. Uutisoinnista nyt puhumattakaan. Tämä kokemuspohjalta paristakin pikkukaupungista. Onneksi omien lasten ei tarvitse elää samassa maailmassa, missä itse kasvoin.

Kuka ohjeisti? Sivukadun pusikossa asuva juoppo Arska, lapsesi opettaja vai lastenhoito-opas?

Tietenkin voit käyttää järkeäsi. Jos lapsesi pärjää matkalla, niin lähetä hänet. Jos hän pärjää rauhallisella pihalla, niin tietenkin hän saa leikkiä siellä.

Neuvoja kannattaa tietenkin kuunnella, mutta teidän vanhempien päätöksellä on merkitystä, jos lapsella ei ole ongelmia tilanteiden kanssa.

On kyllä ihan totta ettei huumeilta välty maallakaan, päinvastoin se tylsistyminen ja harrastusmahdollisuuksien puute ajaa teinit hakemaan omaa kivaa. Ei tietty kaikkia, ja lapsuus oli tosi turvallinen ja täynnä omatoimisia ulkoleikkejä. T.nim. kokemusta on, 3500 asukasta.

Välillä tuntuu, että pidetäänkö lapsia tyhminä ja ei luottamuksen arvoisina? Ainakin penskana toitotettiin yksin ulos lähdettäessä selvästi, mihin saa mennä, piti kertoa kenen kaverin luokse mennään, milloin tullaan kotia, vieraiden ihmisten houkutuksiin ei pidä lähteä ja uimaan ei saa mennä yksin ja liian syvälle. Eikö tämä kasvata luottamusta lapsen ja aikuisen välillä, vai pelkureitako nykyään kasvatetaan?

25, olitko äiti silloin 90-luvin alussa? Ihan oikeastiko oma aika mielestäsi otettiin työntämällä lapset ulos ja harrastuksia ei sitten tarvittukaan lainkaan tästä syystä? Nyt kyllä puhut ihan omiasi. Silloin vain ei pidetty äidin ja isin etuoikeutena lähteä iltaisin jumpille samaan tapaan kuin nyt, eikä oman itsen nautinto ollut sellaisissa mittasuhteissa kuin nykyään. Toisaalta ei myöskään syyllistetty päivähoidon käyttämisestä: kuului asiaan olla töissä ja lapset silloin hoitopaikassa.

Jos lapset uskalsikin laittaa pihalle keskenään leikkimään niin, että samaan aikaan touhua katsottiin päältä keittiön ikkunasta, niin aika meni kyllä ruuanlaittoon. Itse ainakin olen seisonut kauhan varressa sen ajan, kun ipanat touhusivat näkösällä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 11:17"]

25, olitko äiti silloin 90-luvin alussa? Ihan oikeastiko oma aika mielestäsi otettiin työntämällä lapset ulos ja harrastuksia ei sitten tarvittukaan lainkaan tästä syystä? Nyt kyllä puhut ihan omiasi. Silloin vain ei pidetty äidin ja isin etuoikeutena lähteä iltaisin jumpille samaan tapaan kuin nyt, eikä oman itsen nautinto ollut sellaisissa mittasuhteissa kuin nykyään. Toisaalta ei myöskään syyllistetty päivähoidon käyttämisestä: kuului asiaan olla töissä ja lapset silloin hoitopaikassa.

Jos lapset uskalsikin laittaa pihalle keskenään leikkimään niin, että samaan aikaan touhua katsottiin päältä keittiön ikkunasta, niin aika meni kyllä ruuanlaittoon. Itse ainakin olen seisonut kauhan varressa sen ajan, kun ipanat touhusivat näkösällä.

[/quote]

En ollut, mutta äitini oli. Ja hänen kanssaan olemme paljon vertailleet nykyvanhemmuutta versus hänen vanhemmuuttaan. Toki parvekkeen ovi oli auki, ja jos meillä oli hänelle jotain asiaa, niin huusimme pihalta: "Äitii, tuu ikkunaan, täällä huutaa Sanna". Sen aikana tosiaan äitini sai rauhassa (tai ainakin suhteellisen rauhassa) siivoilla, tehdä ruokaa. Lähes päivittäin.

Minulle taas on aivan luksusta saada joskus rauhassa siivota tai tehdä ruokaa ihan yksinään. Tapahtuu ehkö kerran pari kuukaudessa. Se ei onnistu ilman, että joku muu katso lapsiani siellä pihalla. Ainoa tapa saada joskus ola *yksin* arjen keskellä, on lähteä illalla yksin vaikka iltalenkille tai jumppaan kun lasten isä on lasten kanssa. Ai kauhea. ;)

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 10:23"]

Montako uutista silloin oli, että esim. koripalloa pelaavaa tyttöä puukotti täysin tuntematon henkilö tai, että nuorta miestä ammuttiin keskellä kirkastapäivää päiväkodin parkkipaikalla... Montako huumeruiskua sinä olet puistosta löytänyt...Vaikka lapsi ei itse joutuisi rikoksen uhriksi, ei tuollaisia asioita kuulu lasten kohdata silmästä silmään, ilman aikuisen läsnäoloa.

[/quote]

Siinäpä se. Noita asioita tapahtui yhtä paljon jos ei enemmän kuin nyt, mutta niistä ei revitty kilvan kohuotsikoita. Raiskauskin oli paikallislehden uutinen, ei valtakunnallinen.

[/quote]

Olen itse aika lailla ap:n linjoilla eli lasten olisi hyvä saada olla monesti vapaammin. Toisaalta 70-luvulla syntyneenä muistan, että monet asiat, jotka nykyisin ovat tuomittavia, olivat silloin tyyliä "sellaista se on". Jos olit lihava tai laiha, rillipää tai ilman, aina jollain oli oikeus kiusata, rankastikin, eikä siihen kukaan puuttunut. Eli jos tepastelit "vapaasti" itse kaverillesi ja jouduit pelkäämään kiusaajajengiin törmäämistä, niin se oli normaalia. Vanhemmatkin olisivat vain tuhahdelleet, jos olisit uskaltautunut puhumaan. Sukulaismiehet saattoivat vähän likistellä murrosikäistä tyttöä, ja kaikki olisivat saaneet hävetä, jos olisit kovaan ääneen sanonut asiasta, eihän niin ole tapana tehdä.

Eli näen ihan oikeasti hyvää myös nykyajassa, jossa lasten kokemuksilla on aidosti merkitystä. Itse esimerkiksi olen paljon hanakampi puuttumaan kiusaamiseen kuin omat vanhempani (ja kaikki muut aikuiset) omassa lapsuudessani. Liika hyysäys on sitten taas asia erikseen. Mutta esimerkiksi se naapurin lapsiaan vahtiva äiti voi tehdä niin siksi, että on kokemuksesta oppinut, että lapset jostain syystä riitaantuvat helposti ja käyvät väkivaltaisiksikin. Hän varmasti koettaa korjata tilannetta parhaansa mukaan, ehkä ns. asiantuntijoidenkin avustuksella, mutta yksi käytännön juttu on kuitenkin se, että hänen pitää valvoa koko ajan. Eli jos vaikka naapuruston seitsemän lasta osaa siinä iässä kivasti olla keskenään, yksi ei ehkä osaakaan. Ja koska sillä oikeasti on merkitystä, että toista ei satuteta ja lapsia kasvatetaan, hän käyttää aikaa valvontaan. Siis tuo oli vain yksi arvaus tilanteeseen, ei aina voi yksioikoisesti vertailla, että kuka on normaali ja tekee oikein, kuka ei.

Tästä tuli kerran dokumentti Yleltä. Jos lapsia vahditaan jatkuvasti, järjestetään ohjattua toimintaa vapaan leikin sijasta yms. , samalla kavennetaan mm. lasten luovuutta.

90-luvulla minä ja isoveljeni menimme joka päivä koulun tai tarhan jälkeen kavereiden kanssa ulos ja kävimme sisällä vain syömässä, emmekä ole joutuneet terapiaan sen takia. Kaveripiiriin kuului siis 4-8-vuotiaita lapsia. 15 vuotta nuorempi veljemme taas ei koskaan poistunut kotoa ilman jompaakumpaa vanhempaa tai muuta vahtia ennen, kuin täytti seitsemän vuotta.
Nykyään varsinkin netissä huomaa tän vanhempien ja varsinkin äidin syyllistämisen ja isojenkin lasten yksinjättö tuntuu olevan hirveää heitteillejättöä; Jos uutisissa on juttu 12-vuotiaasta, joka on jäänyt auton alle leikittyään kavereiden kanssa tien vieressä, alkaa ihmiset vihaisena syytellä vanhempia ja raivota että tätäkään ei olis tapahtunu jos äitinsä olisi ollut vahtimassa. Eikä kukaan teistä itse kuitenkaan juokse kaikkialla 12-vuotiaidenne perässä?