Pitääkö loppuelämä kantaa syyllisyyttä, jos on nuoruudessa toiminut ajattelemattomasti?

Riippuu rikoksesta. Joitakin ei anneta koskaan anteeksi. Game over.

Onko kysymyksesi hypoteettinen vai mistä koet yhä syyllisyyttä?

Määrittele "ajattelemattomasti". Voi olla mitä tahansa kaverin heittämisestä pyyhekumilla kuolemantuottamukseen.

Syyllisyys ei ole hyvä lähtökohta rakentaa sisäisesti itseä ehjäksi, se lähtee siis muualta. Ehjänä olisi helpompaa myöhemmin pienin kurkkauksin tarkastella vaikka pahaa tekoa, kun elää muutakin elämää ensin ja terve itse. 

Minä kannan syyllisyyttä vielä näin yli 6-kymppisenä nuoruudessani tehdystä abortista.

Elämässä jokainen on joskus ajattelematon ja tekee virheistä, niistä pitäisi oppia, ei toimia samoin uudelleen. Ei tarvitse kokea syyllisyyttä, mutta on inhimillistä että niin kokee, joskus on vaikeaa hyväksyä asioita joita on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä kannan syyllisyyttä vielä näin yli 6-kymppisenä nuoruudessani tehdystä abortista.

 Pitäiskö jo antaa anteeksi itselleen 

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyys ei ole hyvä lähtökohta rakentaa sisäisesti itseä ehjäksi, se lähtee siis muualta. Ehjänä olisi helpompaa myöhemmin pienin kurkkauksin tarkastella vaikka pahaa tekoa, kun elää muutakin elämää ensin ja terve itse. 

Olen samaa mieltä. Ensin itsetunto ja -arvostus terveelle pohjalle, sen jälkeen syyllisyyttä aiheuttavien tekojen tarkastelu on helpompaa. Silloin näkee paremmin sen, miksi käyttäytyi sillä tavalla kuin käyttäytyi, mitä voi tehdä, jottei enää toimi jatkossa samalla tavalla ja kuinka paljon on kasvanut ihmisenä niistä ajoista. Syyllisyys pienissä määrin on hyvä ja toivottava tunne, koska se auttaa ihmistä kehittymään parempaan suuntaan. Kasvamaan sitä ei kannata päästää, koska silloin syyllisyys muuttuu häpeäksi ja se taas pahimmillaan tuhoaa ihmisen täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannan syyllisyyttä vielä näin yli 6-kymppisenä nuoruudessani tehdystä abortista.

 Pitäiskö jo antaa anteeksi itselleen 

Murha ei vanhene. 

Jos olet yksi ns Koskelan tapauksen m urhaajista, niin kyllä, sinun tulee tuntea syyllisyyttä loppuikäsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kannan syyllisyyttä vielä näin yli 6-kymppisenä nuoruudessani tehdystä abortista.

IHAN SAMA TÄÄLLÄ ja olen jo 75v ja abortti oli vammaisabortti jonka lääkärit halusivat välttämättä koska olivat antaneet minulle lääkitystä josta johtuen lapsi voisi saada samanlaisia epämuodostumia kuin talidomilapsilla eli jäseniä puuttuisi. Olen sitä mieltä että abortti on murha joka tapahtuu naisen kehossa. Näin koska lapsella on ihmisen täysi DNA eli 1/2 mieheltä ja 1/2 naiselta = yksi, yksilö, täysi ihminen. Sukusolut eivät ole ihmisiä koska niissä on vain toisen vanhemman DNA.

Omatunto voi olla puhdas ja itselle on annettu 100% anteeksi, mutta julkinen persoonaa koskeva karma ei ole omassa hallinnassa. Kulttuuri ja ajanhetki ja asema vaikuttaa myös miten syntejä punnitaan vai punnitaanko niitä ollenkaan. Jumalan silmissä synnitön voidaan poltaa roviolla ihan mitättömästä syystä. Rikollisia tunnutaan palkittavan röyhkeydestä ja julkeudesta.

Ainoastaan sitä ei pidä antaa itselleen anteeksi mikäli on sympatiseerannut Perussuomalaista fasismia. Se on yksi kuolemansynneistä, rikos ihmisyyttä vastaan.

Muisti hataroituu kun ikää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä jokainen on joskus ajattelematon ja tekee virheistä, niistä pitäisi oppia, ei toimia samoin uudelleen. Ei tarvitse kokea syyllisyyttä, mutta on inhimillistä että niin kokee, joskus on vaikeaa hyväksyä asioita joita on tehnyt.

Jos märehdin vanhoja, huomaan että rentoutan otteeni niistä kun ajattelen että se oli vain huonoa tuuria ja että se elämäntilanne olisi voinut sattua jollekin toiselle. Jos oikein haluan löytää positiivista, voin ajatella että olipa onni että kukaan muu ei joutunut sellaista mokaa tekemään. Onneksi kukaan muu ei joudu kokemaan tätä katumusta tällä hetkellä! Ajattelemalla näin, ei ainakaan enää pakene demoneitaan vaan antautuu demoneiden piiskattavaksi vapaaehtoisesti!

Et saa tekoa tekemättömäksi, joten kyllä syyllisyys seuraa sinua loppuelämäsi. Voit kuitenkin olla toistamatta samoja virheitä toisten ihmisten kohdalla.

Syyllisyyden liiallinen tunteminen on vain veruke, ettei ota vastuuta. Pitää oppia virheistään ja kuitenkin itsemyötätuntoa tuntea itseään kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu rikoksesta. Joitakin ei anneta koskaan anteeksi. Game over.

Aivan, raiskaajat kärsiköön koko elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannan syyllisyyttä vielä näin yli 6-kymppisenä nuoruudessani tehdystä abortista.

 Pitäiskö jo antaa anteeksi itselleen 

Murha ei vanhene. 

Eikä lapsen rääkkäys. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kannan syyllisyyttä vielä näin yli 6-kymppisenä nuoruudessani tehdystä abortista.

Minäkin, ja monet tutuistani