Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Muita, jotka eivät saa ystäviä työpaikalta?
12.09.2021 |
Ei tarvitse tulla sanomaan, että työpaikka ei ole ystävystymistä varten. Ei kaikista olekaan, mutta monissa työpaikoissa olleena olen bongannut paljon ihmisiä, jotka ovat ystävystyneet työpaikalla. He viettävät töissä tiiviisti aikaa yhdessä ja näkevät vapaalla. Monella on kivoja työkavereita ja moni haluaa myös ystävystyä heidän kanssaan.
En ole vielä mistään työpaikasta saanut itselleni pysyviä ystäviä. Olen ollut aikuisiällä neljässä eri työpaikassa ja nykyisessä vakipaikassani jo pari vuotta. Kaikissa työpaikoissa on ollut sama ongelma, ettei ystävyyssuhteita saa muodostettua. Olen kyllä yrittänyt, juttelen ihmisten kanssa, kyselen heiltä ja kutsun kotiini käymään tms.
Haluaisin itsekin löytää töistä itselleni ystäviä, mutta seuraavista syistä se on ollut vaikeaa:
1. Olen eri-ikäinen kuin muut. Monessa paikassa olen selvästi muita nuorempi. Vanhemmat työkaverit eivät ole halunneet ystävystyä kanssani, vaikka pidän heitä tosi mukavina. Mukavimpia ja huomaavaisimpia työkavereita ovat n. 50 v naiset. Jos työpaikassa sattuu olemaan hieman itseäni vanhempia työkavereita, heitä ei kiinnosta lainkaan seurani.
2. Ystävyyttä hakevilla on jo valmiiksi ystäviä työpaikalla tai se oma porukkansa. He eivät siis kaipaa uudesta työkavereista itselleen ystävää, koska heillä on ystäviä töissä jo valmiiksi. Tämän takia uuteen työntekijään ei haluta edes tutustua sen syvällisemmin.
3. Edelliseen kohtaan liittyen: muiden ystävyyssuhteet tai porukat töissä ovat niin tiiviit, ettei noihin porukoihin pääse enää uutena mukaan. Osa on tuntenut toisensa jo vuosia ja heillä on omat juttunsa, eivätkä kaipaa ketään enää porukkaansa. Kukaan ei pyydä mukaan porukkaan tai jos ehdotat, että voiko lähteä ystävysten kanssa vaikka yksille (kun ovat sanoneet olevansa menossa) niin se ei sovi.
Miten saada ystäviä työpaikalla? Ja olen ihan tavallinen, ystävällinen, kolmekymppinen nainen.
Ap
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes haluaisi viettää vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Mulla on paljon hyviä työkavereita . Vietän kuitenkin heidän kanssaan työpaikalla 40 tuntia joka viikko ja sen vuoksi vietän mieluummin vapaa-aikani muiden ihmisten kanssa.
Sama täällä ja olen myös huomannut etteivät osaa muuta kuin juoruilla selän takana sitä inhoan yli kaiken.Sitten ovat kuin lehmälauma eivät osaa/uskalla sanoa tai tehdä yksin yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko täysin varma että nuo työpaikkaystävykset ovat sitä myös vapaa-ajalla? Minullakin on ollut parissa työpaikassa työkaveri, jonka kanssa ollaan oltu töissä ylimmät ystävykset. Käytiin yhdessä lounaalla ja keskusteltiin kaikesta. Mutta sillä sekunnilla kun työt loppuivat ei olla juteltu sanaakaan tai nähty ikinä.
Mielestäni töitä ja vapaa-aikaa ei kannata sekoittaa. Toki töihin on kivempaa mennä jos siellä on kavereita, mutta jos tulee riitaa tai muita erimielisyyksiä sen kaverin kanssa sitä on pakko tuijotella töissäkin. Sitten ei olekaan enää kivaa.
Olisi edes työpaikkaystävä! En minäkään välttämättä haluaisi sen työkaverin kanssa enää kovin usein vapaalla tavata, mutta olisi mukavampaa töissä jos olisi samanhenkistä lounas- ja kahvitaukoseuraa. Työpaikan juhlat, koulutus- ja tyhytilaisuudetkin olisi kiva viettää porukassa eikä aina ulkopuolisena. Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut että sori, tuo paikka on varattu, tai juttukaveri häippäsee työbestiksensä luokse kesken keskustelun kun tämä saapuu paikalle. Olen alkanut skippaamaan pikkujoulut ja tyhypäivät, kun sitä jatkuvaa kiusallisuutta ja ulkopuolisuutta ei vaan jaksa.
Mull helpotti oli, kun päätin keskittyä työhöni. Tuli semmoinen oma oli. Sitten niiyä
Kontakteja työssä tulee kevyemmin, kun en laita niin paljon odotuksia. Olen itse rennompi.
Olen sitten ajatellut, että ne on niitä sosiaalisia kohtaamisia.
Ystäviä sitten tulee sieltä mistä on tullakseen, mutta ei ne väkisin tule.
Olen opetellut ajattelemaan, että olen oikein hyvä tyyppi tällaisena kuin olen.
Yksi vanha ystäväni juuri kyseli, että olenko saanut ystäviä töissä? Niin mietin, että en enää hae ystäviä töistä.
Kivoja ihmisiä voi siellä jututtaa sopivassa tilanteessa.
Itse saan olla se oma pomoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Vapaa-ajan aktiviteeteissa. Bilettäminen ei ole ainut vaihtoehto kodin ulkopuolella tapahtuvaan tekemiseen. Juurikin se, että työpaikalla tapaa niitä ihmisiä, on monille se syy miksi niitä ei halua enää vapaa-ajallaan tavata. 40h viikossa on ihan riittävästi samojen pärstien katselun osalta. Lisäksi usein työn ja vapaa-ajan raja muuttuu kovin häilyväksi, jos työkaveria tapaa usein myös vapaa-ajalla. Toki joillekin se sopii. Itse haluan vapaa-ajalla unohtaa työt kokonaan.
Kyllä osa ihmisistä ajattelee niinkin, ettei vapaa-ajan aktiviteetit ole ystävystymistä varten. Ainoastaan ystävät, joita on saanut kouluaikana ovat ystäviä.
Ei käytännössä aikuiselämässä ole aikaa sille, että ystävystyisi jonkun kanssa.
No niinpä. Ties kuinka monet opistokurssit läpikäyneenä käteen ei ole jäänyt yhtään ystävää. Monet tulee niillekin oman kaverin tai puolison kanssa tai muuten vaan katselee kulmien alta jos koitan hymyillä ja jutustella niitä näitä. Lopulta sitä ei jaksa edes yrittää small talkia.
Minä myös olen käynyt kursseilla ja liikuntaharrastuksissa. Mutta sama juttu niissä toistuu kuin työpaikoilla, että muut ovat jo valmiiksi kavereidensa kanssa liikkeellä, tai muuten vaan ei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Kun eihän kyse ole siitä ettenkö olisi yrittänyt tutustua ihmisiin, olen kyllä nähnyt aikoinaan paljon vaivaa, mutta kyllä sitä sitten luovuttaa kun lopputulos on aina sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä usein olen se joka ei saa kavereita ja joka jätetään ulos porukasta. Olen mukava kaikille mutta mulle ei puhuta ja multa kysytä kuulumisia. Henkistä kiusaamistahan se on tommonen
Työkaverit ovat kirjaimellisesti työkavereita, kollegoja. Eivät ystäviä. Tämä tulee esiin viimeistään, kun kilpaillaan ylennyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä löytyy harrastus/opiskelupiireistä.
Kirjotat kivasti, joku luonteessa ei sit toimi
Eiköhän tuollaiset "vain kouluaikana voi saada ystäviä" ihmiset ole hyvin harvinaisia. Sellaisiin ei tietenkään voi ystävystyä. Tuskin edes haluaisit, jos tilaisuus tulisi.