Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Muita, jotka eivät saa ystäviä työpaikalta?
12.09.2021 |
Ei tarvitse tulla sanomaan, että työpaikka ei ole ystävystymistä varten. Ei kaikista olekaan, mutta monissa työpaikoissa olleena olen bongannut paljon ihmisiä, jotka ovat ystävystyneet työpaikalla. He viettävät töissä tiiviisti aikaa yhdessä ja näkevät vapaalla. Monella on kivoja työkavereita ja moni haluaa myös ystävystyä heidän kanssaan.
En ole vielä mistään työpaikasta saanut itselleni pysyviä ystäviä. Olen ollut aikuisiällä neljässä eri työpaikassa ja nykyisessä vakipaikassani jo pari vuotta. Kaikissa työpaikoissa on ollut sama ongelma, ettei ystävyyssuhteita saa muodostettua. Olen kyllä yrittänyt, juttelen ihmisten kanssa, kyselen heiltä ja kutsun kotiini käymään tms.
Haluaisin itsekin löytää töistä itselleni ystäviä, mutta seuraavista syistä se on ollut vaikeaa:
1. Olen eri-ikäinen kuin muut. Monessa paikassa olen selvästi muita nuorempi. Vanhemmat työkaverit eivät ole halunneet ystävystyä kanssani, vaikka pidän heitä tosi mukavina. Mukavimpia ja huomaavaisimpia työkavereita ovat n. 50 v naiset. Jos työpaikassa sattuu olemaan hieman itseäni vanhempia työkavereita, heitä ei kiinnosta lainkaan seurani.
2. Ystävyyttä hakevilla on jo valmiiksi ystäviä työpaikalla tai se oma porukkansa. He eivät siis kaipaa uudesta työkavereista itselleen ystävää, koska heillä on ystäviä töissä jo valmiiksi. Tämän takia uuteen työntekijään ei haluta edes tutustua sen syvällisemmin.
3. Edelliseen kohtaan liittyen: muiden ystävyyssuhteet tai porukat töissä ovat niin tiiviit, ettei noihin porukoihin pääse enää uutena mukaan. Osa on tuntenut toisensa jo vuosia ja heillä on omat juttunsa, eivätkä kaipaa ketään enää porukkaansa. Kukaan ei pyydä mukaan porukkaan tai jos ehdotat, että voiko lähteä ystävysten kanssa vaikka yksille (kun ovat sanoneet olevansa menossa) niin se ei sovi.
Miten saada ystäviä työpaikalla? Ja olen ihan tavallinen, ystävällinen, kolmekymppinen nainen.
Ap
Kommentit (30)
En ole koskaan saanut työpaikoilta ystäviä. Nuorena jaksoin vielä yrittää, mutta enää en edes yritä saada ystäviä töistä. Kun ei se vaan näytä onnistuvan. Enkä enää vuosiin ole mennyt mihinkään työpaikan järjestämiin rientoihinkaan, koska se on juuri sitä, että ne muut ovat siellä tiiviisti omien kavereidensa kanssa ja mä tunnen oloni ihan orvoksi.
No ei siinä mitään, osaan kyllä yksinkin olla. Joskus vaan risoo se ulkopuolisuuden tunne. Ja kun se toistuu kaikkialla mihin menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan ole saanut työpaikalta koskaan ystäviä.
Ei se niin kovin yeistä ehkä kumminkaan ole? Useammallakin työpaikalla olen kyllä huomannut ystävystyneen "pariskunnan" (ja yhdellä syntyi oikeitakin pariskuntia). Ongelma on joskus ollut, kun nuo ovat olleet niin paita ja peppu, että kaikki työtkin olisi pitänyt saada tehdä yhdessä, vaikka toisinaan esim. osaamisensa puolesta joku muu soveltuisi työpariksi paremmin.
Mulla vähän sama juttu. Olen ollut työpaikassa jo 10 vuotta, mutta en ole juuri ystävystynyt kenenkään kanssa. En koe sitä oikeastaan ongelmaksi, kun olen aika introvertti muutenkin. Työssä saan olla usein yksin, mutta joskus on kohteeseen buukattu kaksi työntekijää. Tulen näiden kaikkien kanssa toimeen, joiden kanssa olen samassa kohteessa kulloinkin ollut, mutta sitten kun on joku koko työyhteisön yhteinen juttu, kuten jouluateria, joku koulutus, kokous tai tyhypäivä, niin yleensä ajaudun olemaan niissä yksin. Menen paikalle yksin ja lähden pois yksin, muut ovat järjestelleet kimppakyytejä keskenään.
Muut työntekijät ovat joko vanhempia tai nuorempia, minun ikäisiäni ei ole kuin minä.
Näissäkin joukkotilanteissa kyllä moikkaan kaikki tutut ja jutellaan aikamme, vaihdetaan kuulumiset, mutta jotenkin ne tietyt porukat aina silti muodostuu ja minä sitten jään yksin.
Keskityn työhöni ja kun työkaveritkin ovat vastakkaista sukupuolta, en etsi vapaa-ajan kavereita.
Ne ystäviä hakevat käyttävät tolkuttoman määrän työaikaa sosialisoimiseen ja juoruiluun ja kuppikunnat rakentuvat siinä samalla. Ammattilaisuuteen kuuluu työyhteisössä toimia tasa-arvoisesti jokaista kohtaan ilman suosikki/inhokki -asetelmaa.
Mä en edes haluaisi viettää vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Mulla on paljon hyviä työkavereita . Vietän kuitenkin heidän kanssaan työpaikalla 40 tuntia joka viikko ja sen vuoksi vietän mieluummin vapaa-aikani muiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama juttu. Olen ollut työpaikassa jo 10 vuotta, mutta en ole juuri ystävystynyt kenenkään kanssa. En koe sitä oikeastaan ongelmaksi, kun olen aika introvertti muutenkin. Työssä saan olla usein yksin, mutta joskus on kohteeseen buukattu kaksi työntekijää. Tulen näiden kaikkien kanssa toimeen, joiden kanssa olen samassa kohteessa kulloinkin ollut, mutta sitten kun on joku koko työyhteisön yhteinen juttu, kuten jouluateria, joku koulutus, kokous tai tyhypäivä, niin yleensä ajaudun olemaan niissä yksin. Menen paikalle yksin ja lähden pois yksin, muut ovat järjestelleet kimppakyytejä keskenään.
Muut työntekijät ovat joko vanhempia tai nuorempia, minun ikäisiäni ei ole kuin minä.
Näissäkin joukkotilanteissa kyllä moikkaan kaikki tutut ja jutellaan aikamme, vaihdetaan kuulumiset, mutta jotenkin ne tietyt porukat aina silti muodostuu ja minä sitten jään yksin.
Minäkin tulen loistavasti toimeen kaikkien kanssa. Mutta en ole koskaan kuitenkaan ystävystynyt työpaikoilla. En oikein tiedä miten sellainen käytännössä edes tapahtuu? Muilta se näyttää onnistuvan luonnostaan, ihan miehillä ja naisilla on ne omat luottokaverinsa töissä.
Eikä sitten tee mieli lähteä noihin työpaikan järjestämiin juttuihin, kun niissäkin on aina yksin ja joskus yritin kysellä muilta naisilta ovatko menossa johonkin jatkoille, huomasin että he eivät halunneet kertoa minulle. Eli ilmeisesti ei haluttu mua mukaan sinne vaan he halusivat lähteä keskenään, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, onhan se kivempi mennä vanhan tutun kanssa kahdestaan baariin.
Enkä oikein viitsinyt niiden miestenkään porukoihin tuppautua, ne varmaan olisi huolineet minut seuraansa, mutta siitä olisi sitten voinut jotain ilkeitä juoruja syntyä, että minä siellä epätoivoisesti yritän vokotella ukkomiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes haluaisi viettää vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Mulla on paljon hyviä työkavereita . Vietän kuitenkin heidän kanssaan työpaikalla 40 tuntia joka viikko ja sen vuoksi vietän mieluummin vapaa-aikani muiden ihmisten kanssa.
Mulla ei oikein ole niitä muita ihmisiä elämässäni, niin siinä mielessä olisin halunnut löytää työpaikalta ystäviä. Mutta kyllähän toki pelkkä työpaikalla ihmisten tapaaminen on jotain sosiaalisuutta sekin ja olen kiitollinen siitäkin. Ymmärrän että kaikilla on jo ne omat ystävät, eikä uusia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut ehtinyt olla yhdellä työpaikalla kahta viikkoa, kun eräs toisen osaston pitkäaikainen työntekijä yllättäen menehtyi nukkuessaan. En ollut uskoa korviani, kun kuulin kuinka törkeästi hänestä puhuttiin työpaikalla alle vuorokausi menehtymisen jälkeen. "Ei ihme kun se kuoli, kun oli niin lihava" jne. ja reposteltiin mitä työpisteen siivoamisessa oli selvinnyt vainajasta. Ja kyse oli kuitenkin korkeasti koulutettujen kulttuuriin liittyvästä suuresta työpaikasta. Silloin onneksi tajusin, etten puhunut koko työpaikalla kenellekään yhtään mitään henkilökohtaisia asioitani, ja olin todella varovainen yksityisyydestäni. Enkä todellakaan yrittänyt ystävystyä kenenkään kanssa. Työpaikka oli onneksi määräaikainen.
Monen kanssa tuntuu olevan jotain yhteistä, mutta ei niistä koskaan ole ystävää löytynyt. Kai jokaisella on niin omat kuvionsa, en tiedä. Parisuhteessa olevat naiset tuntuvat viettävän jokaisen vapaan hetkensä ukkonsa kanssa. Itse olen vapaampi ja käymme mieheni kanssa ulkona myös erikseen ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monen kanssa tuntuu olevan jotain yhteistä, mutta ei niistä koskaan ole ystävää löytynyt. Kai jokaisella on niin omat kuvionsa, en tiedä. Parisuhteessa olevat naiset tuntuvat viettävän jokaisen vapaan hetkensä ukkonsa kanssa. Itse olen vapaampi ja käymme mieheni kanssa ulkona myös erikseen ja yksin.
Miten tuo parisuhdeasia liittyi mihinkään jos kyse o kavereista? 🤔 kuulostat jotenkin katkeralta.
Olen tehnyt viitisen vuotta sitten etätyösopimuksen. En jaksa epävarmoja ihmisiä, joilla menee suurin osa TYÖpäivästä siihen, että he yrittää miellyttää muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin hankkisin vaikka harrastuksen, jossa yrittää ystävystyä muihin osallistujiin kuin rupeaisin työkavereista ystäviä leipomaan. Haluan pitää työ- ja vapaa-ajan selkeästi erillään toisistaan ja työkaveriystävän kanssa kävisi liian helposti niin, että vapaa-aikakin menisi työasioita puidessa.
Mä olen työkavereiden kanssa työpaikalla 40 tuntia viikossa. Välillä se kyllä korpeaa. Siksi ei ole mitään intressejä olla tekemisissä enää vapaa-ajalla. Lomatkin on mukava hengähdystauko samoista naamoista.
Harmittaa ap sun puolesta. Mutta jos kemiat ei kohtaa, niin sille ei voi mitään. Ei se pakottamalla tule. Mulle tuli sellainen mieleen, että oletko ns. liian ystävällinen. Eli teetkö liikaa itseäsi tykö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Vapaa-ajan aktiviteeteissa. Bilettäminen ei ole ainut vaihtoehto kodin ulkopuolella tapahtuvaan tekemiseen. Juurikin se, että työpaikalla tapaa niitä ihmisiä, on monille se syy miksi niitä ei halua enää vapaa-ajallaan tavata. 40h viikossa on ihan riittävästi samojen pärstien katselun osalta. Lisäksi usein työn ja vapaa-ajan raja muuttuu kovin häilyväksi, jos työkaveria tapaa usein myös vapaa-ajalla. Toki joillekin se sopii. Itse haluan vapaa-ajalla unohtaa työt kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Itse olen lapseton sinkku. Työkavereista en halua ystäviä. Ryhdyin harrastamaan vapaaehtoistoimintaa. Sieltä löytyi paljonkin uusia kavereita ja ystäviä. Monesti saman henkisen ihmiset hakeutuvat vapaaehtoishommissa samantyyppisiin tehtäviin. Lisäksi ainakin täällä vapaaehtoistoimintaa kaupungin puolella organisoiva taho järjestää vapaaehtoisille illanviettoja, luontoretkiä jne. joissa tutustuu kivasti niihinkin vapaaehtoisiin, joita ei muuten tapaa. Meillä on myös omaehtoisesti muodostettu vapaaehtoisten facebook-ryhmä, jossa halukkaat voivat sosialisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Vapaa-ajan aktiviteeteissa. Bilettäminen ei ole ainut vaihtoehto kodin ulkopuolella tapahtuvaan tekemiseen. Juurikin se, että työpaikalla tapaa niitä ihmisiä, on monille se syy miksi niitä ei halua enää vapaa-ajallaan tavata. 40h viikossa on ihan riittävästi samojen pärstien katselun osalta. Lisäksi usein työn ja vapaa-ajan raja muuttuu kovin häilyväksi, jos työkaveria tapaa usein myös vapaa-ajalla. Toki joillekin se sopii. Itse haluan vapaa-ajalla unohtaa työt kokonaan.
Kyllä osa ihmisistä ajattelee niinkin, ettei vapaa-ajan aktiviteetit ole ystävystymistä varten. Ainoastaan ystävät, joita on saanut kouluaikana ovat ystäviä.
Ei käytännössä aikuiselämässä ole aikaa sille, että ystävystyisi jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Itse olen lapseton sinkku. Työkavereista en halua ystäviä. Ryhdyin harrastamaan vapaaehtoistoimintaa. Sieltä löytyi paljonkin uusia kavereita ja ystäviä. Monesti saman henkisen ihmiset hakeutuvat vapaaehtoishommissa samantyyppisiin tehtäviin. Lisäksi ainakin täällä vapaaehtoistoimintaa kaupungin puolella organisoiva taho järjestää vapaaehtoisille illanviettoja, luontoretkiä jne. joissa tutustuu kivasti niihinkin vapaaehtoisiin, joita ei muuten tapaa. Meillä on myös omaehtoisesti muodostettu vapaaehtoisten facebook-ryhmä, jossa halukkaat voivat sosialisoida.
Minkä alan vapaaehtoistoimintaa? Kerran kävin spr:n vapaaehtoisuudesta kiinnostuneille suunnatussa koulutuksessa ja kaikki muut olivat itseäni 20-40 vuotta vanhempia. He puhuivat keskenään tauoilla miten eläkkeellä on aikaa ym ja olin sielläkin ulkopuolinen, en usko että samanhenkisiä kavereita ainakaan siitä porukasta löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä työpaikalla ei kuulukaan luoda mitään läheisempiä ihmissuhteita. Missä sitten? Työpaikalla kuitenkin ihmisiä eniten tapaa, ellei ole kova menemään vapaa-ajallaan. Eikä hirveesti tuu käytyä ulkona ja bilettämässä, kun ei niitä ystäviä kerran ole. Sitten jos niitä ei työpaikoiltakaan löydy, niin aika heikolta näyttää.
Vapaa-ajan aktiviteeteissa. Bilettäminen ei ole ainut vaihtoehto kodin ulkopuolella tapahtuvaan tekemiseen. Juurikin se, että työpaikalla tapaa niitä ihmisiä, on monille se syy miksi niitä ei halua enää vapaa-ajallaan tavata. 40h viikossa on ihan riittävästi samojen pärstien katselun osalta. Lisäksi usein työn ja vapaa-ajan raja muuttuu kovin häilyväksi, jos työkaveria tapaa usein myös vapaa-ajalla. Toki joillekin se sopii. Itse haluan vapaa-ajalla unohtaa työt kokonaan.
Kyllä osa ihmisistä ajattelee niinkin, ettei vapaa-ajan aktiviteetit ole ystävystymistä varten. Ainoastaan ystävät, joita on saanut kouluaikana ovat ystäviä.
Ei käytännössä aikuiselämässä ole aikaa sille, että ystävystyisi jonkun kanssa.
No niinpä. Ties kuinka monet opistokurssit läpikäyneenä käteen ei ole jäänyt yhtään ystävää. Monet tulee niillekin oman kaverin tai puolison kanssa tai muuten vaan katselee kulmien alta jos koitan hymyillä ja jutustella niitä näitä. Lopulta sitä ei jaksa edes yrittää small talkia.
No useimmilla on ihan erilainen mindset, eivätkä ajattele, että haluavat ystävystyä.
Toki joidenkin kanssa synkkaa tosi hyvinkin, mutta olen huomannut että siitä se siirto, että pyytäisi vapaalla näkemään on suuri.
Monilla on ikäviä kokemuksia työkavereista ja katkera asenne ; ystävät ovat ihan muualla kuin täällä.