Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Bohemian Rhapsody-leffan kuranttius? Queen-tietäjiä?
12.09.2021 |
Oliko se Live aid-esiintyminen muka joku comeback, joka pelasti Queenin uran? Bändihän oli vuotta vasta vuotta aiemmin julkaissut Works-albumin jolta irtosi listahittejä.
Miksi Freddie Mercuryn sooloura oli joku kova ongelma bändille kun esim. Roger Taylor oli julkaissut sooloalbumin jo ennen Mercurya?
Kommentit (77)
Live Aid nosti bändin sellaistenkin tietouteen, jotka sitä eivät olleet seuranneet.
Freddien energinen esiintyminen teki moneen vaikutuksen.
80- luvulla musiikinkuuntelijat olivat hyvin lokeroituneita.
Itselleni tulee usein näistä elämänkertakuvista häiritsevä olo, että kun henkilöiden ulkonäköä ja maneereja pyritään jäljittelemään, lopputulos on karikatyyrimäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietääkseni Mercuryn ja Austinin suhteeseen liittynyt tuollaista draamaa. Draama alkoi vasta kun Mercury jätti kaikki rahansa Austinille ja Jim Huttonin, jonka siis piti olla suuri rakkaus, nuolemaan näppejään.
Live Aid oli suuri juttu, koska he naulasivat koko show’n.
Bändin välit olivat erittäin huonot, ja he ovat suoraan sanoneet että bändi oli hajoamaisillaan vuosia, ja ilman Freddien sairautta olisi hajonnut.
Pääasiassa leffassa oli paljon asiaa, mutta ihmissuhdeasioiden ja sairautensa suhteen Freddie oli äärimmäisen yksityinen ihminen ja suurimmalle osalle ihmisiä tiukasti kaapissa vaikka eli Jimin kanssa. Eli sikäli tämä nykyaikainen itsensälöytämisteema tuntui varsin päälleliimatulta. Ei hän koskaan ollut sinut itsensä kanssa, ja siinä oikeastaan nerokkaan musiikin tausta.
Tarkoitan, että 80- luvulla vielä musiikkivinkkejä moni sai lähinnä kavereilta.
Radiosta tuli Rockradio ja TV:stä Hittimittari.
Itse kuulin Queenia 1. kertaa juurikin Live Aidista.
Freddie Mercury ei ole niin mahtava laulaja kuin ylisteään.
Queen ei ole niin mahtava bändi kuin ylistetään.
Bohemian Rhapsody ei ole niin mahtava biisi kuin ylistetään.
Eivät nuo huonoja ole, en sitä väitä, mutta eivät kaiken ylistyksen mittaisia kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Live Aid oli pelastus siinä mielessä että se puhdisti Queenin maineen koska oli aiemmin käynyt esiintymässä Etelä-Afrikassa joka oli 80-luvulla pannassa.
Elokuvassa oltiin siitä ymmärrettävästi hyvin hiljaa koska paskamyrsky ja cancellointi voisi vieläkin ryöpsähtää. Tosin cancel-kulttuuria johtavat jonnettaret eivät edes tunne Queenia saati Etelä-Afrikan historiaa.
Oli vähän elokuvassa oiottu faktoja. Bändillä oli rajuja riitoja ja tyylimuutokset eivät oikein toimineet. 80-luvulla bändi ei ollut tarpeeksi rock eikä sopinut oikein muihinkaan tyyleihin. Yleisesti 70-luvun levyjä pidetään parhaina. 1980 ilmestynyt The Game toi funkilla ja syntikoilla ison hitin Another one bites the dust, mutta 1982 ilmestynyt levy Hot Space oli selvä floppi. Kaikki levyt 70-luvun lopusta ja vielä 1986 oli äänitetty Saksassa, mutta Freddie tosiaan teki omaa soolojuttuaan siellä. Muistat oikein, että 1984 ilmestyi The Works, jossa oli taas iso hitti, Radio Gaga ja jonkinlaista paluuta juurillekin mutta myös syntikkapoppia. MTV ei suostunut näyttämään I want to break freen videota.
Elokuva oikoo mutkia suoraksi, koska Queenillä tietysti oli faneja ja menestystä. Brittiläinen musiikkilehdistö ei missään vaiheessa ennen Freddien kuolemaa lämmennyt kunnolla bändille ja esimerkiksi amerikkalaisesta suosiosta ei voi puhua 80-luvulla. Hajoaminen oli varmasti ollut lähellä ennen Live Aidiä. Sitten 86 tekivät taas kiertueen ja tosiaan sopivat yhteisistä tekijänoikeuksista vuonna 1988 ilmestyneellä levyllä.
Leffassa on otettu taiteellisia vapauksia: We will rock you julkaistiin 1977 eikä kasarilla, kiertueet menevät eri järjestyksessä jne. Freddie kertoi HIV:stään bändille hyvin myöhäisessä vaiheessa. Hieman epäselvää on, tiesikö hän tuolloin itsekään. Epäili kyllä vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietääkseni Mercuryn ja Austinin suhteeseen liittynyt tuollaista draamaa. Draama alkoi vasta kun Mercury jätti kaikki rahansa Austinille ja Jim Huttonin, jonka siis piti olla suuri rakkaus, nuolemaan näppejään.
Mercuryn ja Austinin suhde kokonaisuudessaan oli aika suuri tragedia. Mercury ruokki vuosikaudet ”Mary on elämäni rakkaus”-kuviota, vaikka ei varmastikaan uskonut siihen itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Freddie Mercury ei ole niin mahtava laulaja kuin ylisteään.
Queen ei ole niin mahtava bändi kuin ylistetään.
Bohemian Rhapsody ei ole niin mahtava biisi kuin ylistetään.
Eivät nuo huonoja ole, en sitä väitä, mutta eivät kaiken ylistyksen mittaisia kuitenkaan.
No, eihän Freddie mikään Pavarotti ollut, mutta kyllä rock- piireissä paremmat ovat harvassa.
Ja kysehän on kokonaisuudesta, kappaleet ja niiden esittäminen niin musiikillisesti kuin shown kannalta.
Toki varsinkin edesmenneitä muusikoita varsinkin ulkomaisissa lähteissä aina hehkutetaan ylisanoilla.
Bohemian Rhapsodysta voi toki olla mitä mieltä haluaa, onhan se kovin erikoinen kappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän tyyliset elokuvat ovat helpompia casual katsojalle, koska heitä ei ahdista poikkeamat tosielämän tapahtumista.
Assburger kirjoitti:
Live Aid nosti bändin sellaistenkin tietouteen, jotka sitä eivät olleet seuranneet.
Freddien energinen esiintyminen teki moneen vaikutuksen.
80- luvulla musiikinkuuntelijat olivat hyvin lokeroituneita.
Itselleni tulee usein näistä elämänkertakuvista häiritsevä olo, että kun henkilöiden ulkonäköä ja maneereja pyritään jäljittelemään, lopputulos on karikatyyrimäinen.
Karikatyyrimäisyys häiritsi minuakin. Brian Mayn hahmo olisi kyllä mennyt lavalla täydestä. Olen kova Queen-fani ja karisma ei oikein välittynyt. Olin jopa tylsistynyt Live Aid -kohtauksessa, se jäi minusta latteaksi. Kannattaa katsoa alkuperäinen.
Hyvä, että uudet yleisöt löysivät ehkä Queenin musiikin. En dissaa sitäkään, että vasta Wayne’s World teki Bohemian Rhapsodystä menestyksen jenkeissä.
Elokuvassa pyrittiin tekemään koko perheelle sopivaa viihdettä ja Freddien persoonasta tehtiin konservatiiviyleisölle sopivampaa. Edes ikonisia nahka-asuja ei juuri nähty vaikka aina Tom of Finland -vaikutteet suomalaista ilahduttavat. Anatomian karikatyyrimäisyys ulottui hampaisiin, mutta ei ihan kaikkialle. Erään toisen ketjun patonkiosastolaiset tietävät, mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meh, jotenkin leffan pääosanäyttelijästä ei muuta tuntunut irtoavan kuin jättimäinen etuhammasproteesi. Olisko ehkä pitänyt pienentää tuota ja antaa näyttelijälle enemmän tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietääkseni Mercuryn ja Austinin suhteeseen liittynyt tuollaista draamaa. Draama alkoi vasta kun Mercury jätti kaikki rahansa Austinille ja Jim Huttonin, jonka siis piti olla suuri rakkaus, nuolemaan näppejään.
Mercuryn ja Austinin suhde kokonaisuudessaan oli aika suuri tragedia. Mercury ruokki vuosikaudet ”Mary on elämäni rakkaus”-kuviota, vaikka ei varmastikaan uskonut siihen itsekään.
Mary OLI Freddien elämän suuri rakkaus. Ei ollut vain alun jälkeen seksuaalisessa mielessä enää. Elämäkerran ja muiden ihmisten sanomisten perusteella Mary oli ainoa henkilö johon Freddie todella luotti ja joka tunsi Freddien läpikotaisin. Eikä kuvio ollut niin traaginen. Mary meni naimisiin ja sai lapsen ja eli ihan omaa elämäänsä, vaikka oli läheinen Freddien kanssa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Live Aid nosti bändin sellaistenkin tietouteen, jotka sitä eivät olleet seuranneet.
Freddien energinen esiintyminen teki moneen vaikutuksen.
80- luvulla musiikinkuuntelijat olivat hyvin lokeroituneita.
Itselleni tulee usein näistä elämänkertakuvista häiritsevä olo, että kun henkilöiden ulkonäköä ja maneereja pyritään jäljittelemään, lopputulos on karikatyyrimäinen.
Karikatyyrimäisyys häiritsi minuakin. Brian Mayn hahmo olisi kyllä mennyt lavalla täydestä. Olen kova Queen-fani ja karisma ei oikein välittynyt. Olin jopa tylsistynyt Live Aid -kohtauksessa, se jäi minusta latteaksi. Kannattaa katsoa alkuperäinen.
Hyvä, että uudet yleisöt löysivät ehkä Queenin musiikin. En dissaa sitäkään, että vasta Wayne’s World teki Bohemian Rhapsodystä menestyksen jenkeissä.
Elokuvassa pyrittiin tekemään koko perheelle sopivaa viihdettä ja Freddien persoonasta tehtiin konservatiiviyleisölle sopivampaa. Edes ikonisia nahka-asuja ei juuri nähty vaikka aina Tom of Finland -vaikutteet suomalaista ilahduttavat. Anatomian karikatyyrimäisyys ulottui hampaisiin, mutta ei ihan kaikkialle. Erään toisen ketjun patonkiosastolaiset tietävät, mistä puhun.
Nojoo, hakemalla esim. mercury and bowie live aid kuvahaulla löytää kyllä kuvan jossa selviää että ihan kaikkea tää pääosanesittäjä ei näytä kopsanneen aidolta mercuryltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietääkseni Mercuryn ja Austinin suhteeseen liittynyt tuollaista draamaa. Draama alkoi vasta kun Mercury jätti kaikki rahansa Austinille ja Jim Huttonin, jonka siis piti olla suuri rakkaus, nuolemaan näppejään.
Mercuryn ja Austinin suhde kokonaisuudessaan oli aika suuri tragedia. Mercury ruokki vuosikaudet ”Mary on elämäni rakkaus”-kuviota, vaikka ei varmastikaan uskonut siihen itsekään.
Mary OLI Freddien elämän suuri rakkaus. Ei ollut vain alun jälkeen seksuaalisessa mielessä enää. Elämäkerran ja muiden ihmisten sanomisten perusteella Mary oli ainoa henkilö johon Freddie todella luotti ja joka tunsi Freddien läpikotaisin. Eikä kuvio ollut niin traaginen. Mary meni naimisiin ja sai lapsen ja eli ihan omaa elämäänsä, vaikka oli läheinen Freddien kanssa koko ajan.
Freddie petti Marya vuosikaudet samalla kun hoki tuota ”elämäni rakkaus” -mantraa. Mary sai kyllä kaksikin lasta mutta erosi näiden isästä, kun Freddie oli mielessä koko ajan. Ja lopuksi Mary parka sai vielä koko omaisuuden, kun Freddien piti elämänsä kalkkiviivoilla esittää hyvää yhden naisen miestä.
Hirveän ruma kuvio minun mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietääkseni Mercuryn ja Austinin suhteeseen liittynyt tuollaista draamaa. Draama alkoi vasta kun Mercury jätti kaikki rahansa Austinille ja Jim Huttonin, jonka siis piti olla suuri rakkaus, nuolemaan näppejään.
Kyllä se Jimkin rahaa sai. Toki vain n. 500000 puntaa, mutta tuon ajan rahan arvolla ihan kiva summa
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Live Aid nosti bändin sellaistenkin tietouteen, jotka sitä eivät olleet seuranneet.
Freddien energinen esiintyminen teki moneen vaikutuksen.
80- luvulla musiikinkuuntelijat olivat hyvin lokeroituneita.
Itselleni tulee usein näistä elämänkertakuvista häiritsevä olo, että kun henkilöiden ulkonäköä ja maneereja pyritään jäljittelemään, lopputulos on karikatyyrimäinen.
Karikatyyrimäisyys häiritsi minuakin. Brian Mayn hahmo olisi kyllä mennyt lavalla täydestä. Olen kova Queen-fani ja karisma ei oikein välittynyt. Olin jopa tylsistynyt Live Aid -kohtauksessa, se jäi minusta latteaksi. Kannattaa katsoa alkuperäinen.
Hyvä, että uudet yleisöt löysivät ehkä Queenin musiikin. En dissaa sitäkään, että vasta Wayne’s World teki Bohemian Rhapsodystä menestyksen jenkeissä.
Elokuvassa pyrittiin tekemään koko perheelle sopivaa viihdettä ja Freddien persoonasta tehtiin konservatiiviyleisölle sopivampaa. Edes ikonisia nahka-asuja ei juuri nähty vaikka aina Tom of Finland -vaikutteet suomalaista ilahduttavat. Anatomian karikatyyrimäisyys ulottui hampaisiin, mutta ei ihan kaikkialle. Erään toisen ketjun patonkiosastolaiset tietävät, mistä puhun.
Onnstuneinta elokuvassa oli tunnelma. Konservatiivisuus tässä tapauksessa saattoi olla hyväkin asia, koska seksuaalisessa suuntautumisessa rypeminen ei olisi taannut hyvää tai viihdyttävää elokuvaa. Yleensä käy juuri päinvastoin, jos lipsahdetaan sille puolelle, että aletaan tuputtamaan omia ideologioita kerronnan sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietääkseni Mercuryn ja Austinin suhteeseen liittynyt tuollaista draamaa. Draama alkoi vasta kun Mercury jätti kaikki rahansa Austinille ja Jim Huttonin, jonka siis piti olla suuri rakkaus, nuolemaan näppejään.
Mercuryn ja Austinin suhde kokonaisuudessaan oli aika suuri tragedia. Mercury ruokki vuosikaudet ”Mary on elämäni rakkaus”-kuviota, vaikka ei varmastikaan uskonut siihen itsekään.
Mary OLI Freddien elämän suuri rakkaus. Ei ollut vain alun jälkeen seksuaalisessa mielessä enää. Elämäkerran ja muiden ihmisten sanomisten perusteella Mary oli ainoa henkilö johon Freddie todella luotti ja joka tunsi Freddien läpikotaisin. Eikä kuvio ollut niin traaginen. Mary meni naimisiin ja sai lapsen ja eli ihan omaa elämäänsä, vaikka oli läheinen Freddien kanssa koko ajan.
Freddie petti Marya vuosikaudet samalla kun hoki tuota ”elämäni rakkaus” -mantraa. Mary sai kyllä kaksikin lasta mutta erosi näiden isästä, kun Freddie oli mielessä koko ajan. Ja lopuksi Mary parka sai vielä koko omaisuuden, kun Freddien piti elämänsä kalkkiviivoilla esittää hyvää yhden naisen miestä.
Hirveän ruma kuvio minun mielestäni.
Tai sitten kuvastaa vaan sitä henkistä hämmennystä jonka tuollainen pakotettu koko elämän salailu aiheuttaa? En tiedä voiko tuosta vetää suurempia yleistyksiä mutta jotenkin tuntuu että nää kaapissa pitkään olleet muuttuu pidemmän päälle vähän oudoiksi. Mediakin voi miettiä omaa osaansa tuossa prosessissa tunkiessaan jotain artistia väkisin takaisin kaappiin kuten kuulemma sillanpäätä aikanaan.
Ongelmana on ettei Queenin uraan tai edes Mercuryn kohtaloon liity mitään niin järisyttävää että siitä saisi eeppisen elokuvan aikaiseksi. Mercury oli tyypillinen kattejaan paijaava turhamainen homomies, jolle maistuivat päihteet ja seksi. Loppu oli suruisa mutta niin se oli monella muullakin homolla noihin aikoihin eikä läheskään kaikilla ollut Mercuryn omaisuutta ja tukiverkkoja lohtunaan.
Ja vaikka noihin aikoihin esim. Marc Almond ja Boy George olivat avoimesti homoja niin Mercury piti tiukasti kiinni heteroimagistaan:
Alue: Aihe vapaa
Olen enemmän queer-tietäjä.