Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, voisitko sinä olla kotiäiti nykymaailmassa?
11.09.2021 |
Voisitko kuvitella olevasi kotia ja lapsia hoitava kotiäiti, kun samaan aikaan mies tekisi pitkää työpäivää ja elättäisi peheen taloudellisesti?
Oletuksena olisi, että molempien puolisoiden omaisuus karttuisi eli avioehtoa ei olisi ja perheen rahat olisivat yhteisellä tilillä, johon molemmilla olisi yhtäläinen käyttöoikeus. Eli luottoa puolisoon olisi. Mutta sinä hoitaisit lapsia, tekisit ruokaa, siivoaisit yms.
Ajatus lähtee siitä, että meillä on neljä lasta ja molemmat aikuiset käyvät töissä. Minä miehenä tienaan tuplasti sen mitä vaimo, mutta teen myös kuusi päiväistä työviikkoa. Työpäivät on tavallisesti 10-12 tuntisia. Kun tähän yhdistetään vaimon halu käydä töissä, on perheen arki melkoista kiitoa ja tappelua. Sunnuntai ainoana vapaapäivänä menee tyypillisesti kuunnellessa vaimon valitusta väsymyksestä ja liian suuresta tekemisen määrästä.
Joskus sitä miettii, kuinka helppoa tämä olisi, jos hän ei kävisi töissä.
Kommentit (151)
No en todellakaan. Tulisin aivan hulluksi, jos minun pitäisi olla kaiket päivät vain lasten kanssa kotona ja sisällön muodostaisi siivous ja kokkaus, ei ikinä. Se on sitä paitsi ihan hirvittävän yksinäistä puuhaa, kun ei nää toisia aikuisia juuri ollenkaan saati että saisi apua jos sitä tarvitsisi. Minusta perheessä pitäisi päättää nämä asiat ajoissa ja molempien puolisoiden joustaa, ei niin että se on aina vaan äiti joka vääntyy vaikka minkälaiselle mutkalle hoitaakseen lapset koska isän työt on aina etusijalla. Ellei niin ole oikeasti sovittu jo ennakkoon ja asia molemmille ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei. Kotiäidin elämästä puuttuu vain täysi työpäivä muualla ja ruuhkassa istuminen. Kotona hommat siirtyy vain iltaan ja yöhön. Työssäkäyvällä äidillä on aina 2 työpaikkaa eikä yhtään lomia.
Höpsis. Sun lapset hoitaa, ruokkii, viivdyttää, pitää seuraa, hoitaa vessahommat ja siivoukset joku muu sillä aikaa kun olet töissä. Hoidat toki pyykit ja loppupäivän ruokailut. Mutta saman verran et missään nimessä tee koti- ja lastenhoitohommia kuin se kotiäiti.
Tämän voi tietää vasta kun on kokeillut molempia. Lisäksi moni työ on aika paljon haastavampaa ja kuormittavampaa kuin oman lapsen pyllyn pyyhkiminen.
Kokeile vaikka työviikkoa teholla, niin kyllä se lapsen viihdyttäminen aika iisiä on sen rinnalla. Sen toki joutuu tai pääsee tekemään heti kotiin tultua. Ja kyllä ne lapset sen kodin ehtii sotkea kotiin tultuaan.
Olen kokeillut molempia. Joo, ne lapset sotkee sen parin tunnin ajan, mut se on silti vähäisempää ku 10 h aikana.
Voisin. Yli 20 vuotta työelämässä yksin asuvana naisena takana. Olisi luksusta olla kotona ilman työelämän aikatauluja ja vastuuta omasta taloudesta.
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Pidän työstäni. Mies voi halutessaan jäädä koti-isäksi.
Onko miehelläsi niin huono palkka, että hänen kannattaa jäädä koti-isäksi?
Sun kommentteisi oli niin yliolkaisen törkeä ja aivan p#rseestä. Siksi se on täyttä valetta.
Et edes pystynyt perustelemaan sitä, kunhan heitit huviksesi palstalle.
Luultavasi ole läski kotiäiti, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta eikä tuntumaa työelämään.
Vedät tupakkaa kotona partisilla kun miehes käy töissä ja siinä sivussa hoidat sitä kersaasi tai kersojasi. Suuriman osan ajasta vietät somessa ja välissä kiljut kersoillesi. Olet kouluttamaton.
Nimittäin tälläisen kuvan sun kommentistasi saa.
No, jopa on tulkinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos oikeasti luottaisin siihen että talous olisi turvattu harmaan tappiin asti kävi miten kävi. Et kenties tienaa tarpeeksi, että vaimolla olisi luotto?
Myös jos ero tulee 20v kotona oloa jälkeen niin siinäpä on vaimolla hämmästelemistä kerrakseen kun ei ole työtä ei mitään, ellei sitten puhuta muhkeasta omaisuudesta.
Mutta juu... Harva nykymies siis pystyy nykynaiselle tarjoamaan tuon houkuttelevana vaihtoehtona. Pätäkkää pitää olla!
No joo, minulla tosiaan viisi vuotias oma yritys ja alkupalkka on tuo 8000 €. Se on nousemaan päin ja maksoimme minun kolmen vuoden tuloillamme nykyisen uuden talon puoliksi pois, joten talous on kyllä turvattu.
Mielenkiintoista, että täälläkin keskustelu ohjautuu nimenomaan raha-asioihin. Raha on selvästi kommentoijille tärkein asia. On suomalaisuuden mukanaan tuoma ominaisuus, että puolisoon ei lähtökohtaisesti luoteta ja että ollaan niin ikään lähtökohtaisesti varautumassa eroon. Surullista.
Samaan kiinnitin huomiota. Hämmästyttävää miten ihmiset on avioliitossa ja tekee lapsia ja sit käy töissä vain siksi, että jos erotaan joskus. Onko se silloin onnellinen liitto? Minusta on ihailtavaa, että mietit tätä vaihtoehtoa ja selvästi vaimosi jaksamisen vuoksi. Älä tee rahasta kynnyskysymystä. Se on totta, että vaimolla on hyvä olla omaakin rahaa käytössä, se on henkisesti tärkeää. Suomen eläkesysteemillä tuo eläkekertymä-asiakaan ei ole niin suuri kuin moni luulee.
Tuntuisi oudolta käyttää toisen ihmisen rahoja. Pitäisikö kysyä aina lupa, jos haluaa ostaa jotain vain omaan käyttöön (vaatteita, harrastustavaroita)? Ja siinäpä taas saisi yksi mies syyn valittaa että vaimo tulee kalliimmaksi kuin pr*stituoitu, vaikka itse on tilanteen järjestänyt. Joo, mieluummin käytän itse tienaamiani rahoja.
Tämä on ehkä näkökulmakysymys. Kotiäitiperheille avioliitto on enemmän yhteisyritys. Silloin rahat ovat yhteisiä, myös ne vaimon rahat ovat yhteisiä (eivät kaikki kotiäidit ole täysin köyhiä). Kotiäitiyden tarkoitus on hoitaa pikkulapsivuodet ilman hermoromahdusta. Sinulle avioliitto on enemmän nykykäsityksen mukainen kahden itsenäisen ihmisen liitto, jossa kaikki jaetaan täsmällisesti ja tasan, ettei kumpikaan vain jää velkaa toiselle, samalla eroon varautuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen tyhjän päälle jäänyt kotiäiti ole aikanaan luottanut mieheensä. Kotiäidiksi jääneen naisen luottamuksen pettämisestähän ei seuraa mitään sanktioita miehelle ja se kotiäiti nähdään päinvastoin naurettavana ja säälittävänä hahmona. Lällätellään vaimon vaihtamisesta nuorempaan. Kyllä mä valitettavasti pidän vähän sinisilmäisenä naista joka lähtee tässä kuviossa perustamaan elämänsä sen varaan ettei muna tuu ikinä viemään miestä.
Minulla on toinen kokemus. Tunnen sattuneesta syystä paljonkin kotiäitejä, koska pyörimme paljon yhdessä, kun lapset olivat pieniä. Vain yhdessä perheessä tuli ero. Kaikki muut ovat vieläkin yhdessä. Että kotiäitiys saattaa jopa vahvistaa liittoja välillisesti. Mahdollisesti sitä kautta, että elämä on väljempää, kun kaikki eivät ole hermoromahduksen partaalla. Ja se, että täytyy luottaa mieheensä ja arvostaa tämän työpanosta tekee hyvää avioliitolle ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla halkeaisi pää jos ei olisi mitään virikkeitä kotielämän lisäksi.
Ihan kuin kotiäiti olisi joku häkkiapina, joka ei saa poistua kodistaan missään olosuhteissa. Monet kotiäidit pyörittävät yritystoimintaa ja käyvät niissä joogissa ihan samalla lailla kuin työssäkäyvät mammatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 14 vuotta kotiäiti. Mieheni elätti perheen ja minä olin kotona ja hoidin kotityöt. Oli hyvää aikaa. Nyt lapset jo isoja ja olen taas työssä kodin ulkopuolella. Omaisuus on yhteistä, eläkettä toki jäi kertymättä mutta oli se sen arvoista. Kotiäitivuosinakin minulla oli harrastuksia ja näin ystäviä, en erakoitunut.
Juttele ap vaimosi kanssa, jos ei kokonaan halua jäädä kotiin niin työajan muuttaminen osa-aikaiseksi voi sekin olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Pidän työstäni. Mies voi halutessaan jäädä koti-isäksi.
Vosin ihan hyvin kuvitella jääväni koti-isäksi. Tietenkin minä olisin mielummin päivät oman lapseni kanssa kuin stressaavassa oravanpyörässä.
Mutta suurempi ongelma olisi varmaankin löytää nainen joka suostuisi tämänlaiseen järjestelyyn. Käsitykseni mukaan miehen on hyvä olla päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen, joten epäilen että valtaosa naisista ei koti-isää edes harkitsisi puolisokseen. Miten on naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi tosi outoa olla kotiäiti, kun lähipiirissä ei ole yhtään sellaista. En siis yhtään hahmota miten sellaiset perheet toimii, oon tottunut siihen, että molemmat tekee palkkatyötä perheen hyväksi. Ja että se perhe on molemmille tärkein, ei ura.
En, koska ei kerttyisi eläkettä ja jatkuvasti kotona oleminen kävisi ahdistavaksi. Todennäköisesti masentuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Vaikka avioliiton aikana omaisuus jaettaisiin, niin mahdollinen ero pelottaisi. Sen jälkeen olisi täysin omillaan ja huonot mahdollisuudet pitkän tauon jälkeen löytää töitä tai ainakaan oman alan työtä, koska kokemus ja osaaminen jäänyt kertymättä. Eli olisi mahdollista päästä ns. hanttihommiin, joilla ei yksinhuoltajana enää elättäisi itseään. Esim. Jenkeissä tämän takia köyhemmälle puolisolle maksetaan elatusapua eron jälkeen.
Viihtyisinkö muuten kotona. Vaikea sanoa. Itselläni on kokemusta vain kahdesta lapsesta ja kotona oleminen niiden kanssa on varsin helppoa nykyaikana. Koneet pesee pyykit ja astiat sekä ruoan ja kaiken saa helposti kaupasta. Lastenvaatteet ovat säänkestävä, joten ulkoilu on helppoa. Tod. näk. pidemmän päälle pitkästyisin. Töissä on kiva käydä, mutta toki töissä käyminen ei mitään helpota, koska työn jälkeen on täysin samat kotihommat kuin kotona ollessa. Eli siitä se kiire tulee. Pelkkä kotona olo helppoa.
Miksi ette ota apua: siivooja, ruoat kotiin, lastenhoitoon ja kuljetukseen apua jne?
No tämäpä juuri. En ikinä uskaltaisi heittäytyä toisen ihmisen varaan tuolla lailla, elämästä kun ei koskaan tiedä. Ja lisäksi tosiaankin pitkästyisin, kodin askareet on vaan pidemmän päälle yksinkertaisesti tylsiä ja vaikka lapsiani rakastankin niin kaipaan vaan muutakin seuraa ja ohjelmaa päiviini. Tuntisin olevani häkissä, masentuisi ja turhautuisin.
Mutta toisaalta tuo nykyinenkin tilanne kuulostaa aika kamalalta. Olisiko reilusti lyhennetty työpäivä vaimolle mahdollinen, itse saattaisin myös harkita opintovapaata ja rauhalliseen tahtiin opiskelua niin että lapset olisivat hoidossa pidemmät päivät ja itse ehtisi hoitaa työt ja osan kotitöistä rauhassa. Tai sitten tosiaan reippaasti vaan maksettua apua kotiin niin että vaimo ehtii muutakin tehdä kuin töitä ja kotitöitä.
En todellakaan, sillä en halua ylläpitää kivikautisen ummehtuneita sukupuolirooleja ja siirtää samaa mallia vielä lapsillenikin.
Haluaisin, olen lopen uupunut työelämään ja siihen, että on ikään kuin kaksi työtä, palkkatyö ja kotityöt.
En haluaisi hoitaa vauvaa/taaperoa/pikkulasta vuosikausia kotona, vaan ajattelen kotiäitiyttä nimen omaan niin, että lapsi on edes osan päivästä koulussa/hoidossa, jolloin voin hoitaa kotia, siivota, hoitaa vaate- ruoka- ym asioita, tai harrastaa itse vaikka liikuntaa tai muuten hoitaa omaa hyvinvointiani, etten olisi aina lopen uupunut.
Minulla siis vain yksi lapsi, mutta olen yksinhuoltaja joten vastuu kaikesta on yksin minulla. Olen seurustellut useamman vuoden miehen kanssa, joka haluaisi kanssani lisää lapsia ja ilolla elättäisi minut ja lapset kotiäitinä, mutta olen niin uupunut työmäärästä etten pysty kuvittelemaankaan hankkivani nyt lisää lapsia.
Aloittajalle suosittelen, että kokeilkaa. Yleensä työelämään pääsee takaisin jos homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta. Pidän työstäni. Mies voi halutessaan jäädä koti-isäksi.
Vosin ihan hyvin kuvitella jääväni koti-isäksi. Tietenkin minä olisin mielummin päivät oman lapseni kanssa kuin stressaavassa oravanpyörässä.
Mutta suurempi ongelma olisi varmaankin löytää nainen joka suostuisi tämänlaiseen järjestelyyn. Käsitykseni mukaan miehen on hyvä olla päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen, joten epäilen että valtaosa naisista ei koti-isää edes harkitsisi puolisokseen. Miten on naiset?
Koti-isä olisi ihana, mutta en tienaa tarpeeksi, joten en voi sellaista saada.
Miksi ette palkkaa siivoojaa, joka käy viikottain, sekä esim lastenhoitajaa tai au pairia? Tai taloudenhoitaja, joka tekee ruoat ja pesee pyykit yms. Tilaatte ruoat kotiin valmiina tai puolivalmiina. Noilla tuloilla luulisi onnistuvan ainakin osa näistä.
Ei ihme, että vaimo on uupunut, jos joutuu kokopäivätyön lisäksi tekemään kaikki kotityöt ja huolehtimaan suurimmaksi osaksi lapsista. Vaimollasi kai saa olla omiakin päämääriä ja kunnianhimoa, eikä halua jäädä ”vaan” kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Olen sitä sukupolvea, jonka äidit joutui olemaan kotona, kun päivähoitoa ei ollut. Isä päätti yksivaltiaan lailla, miten hänen tienaamaansa rahaa käytetään. Äidin tarpeet oli listalla viimeisenä ja toiveita ei edes toteutettu. Äiti jankutti minulle ihan pienestä pitäen, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, niin et ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
Alue: Aihe vapaa
Aikoinani olin kotiäiti - useita lapsia - ja pakko sanoa, että se oli monessa mielessä elämäni parasta ja kehittävintä aikaa. Kun sitten siirryin työelämään naisvaltaiselle alalle, oli melkoinen kulttuurishokki. Kotiäitinä olin elänyt tasa-arvoisessa suhteessa, töihin "päästyäni" oli kuin olisi tipahtunut jonnekin edellisen vuosisadan alkuun: nokkimisjärjestykseen perustuvaan maailmaan.
Hankin tietenkin pätevyyden alalleni, työni on kiinnostavaa ja toiveammatti. Mutta kotiäitiaikojen itsenäisyyttä kaipaan. Yksinäisyydestä en todellakaan kärsinyt. Tilanne oli loistava, kun sosiaalisen elämän saattoin säädellä itse ja tavata ihmisiä silloin kuin halusi ja juuri niitä ihmisiä, joita oikeasti halusi nähdä.