Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, voisitko sinä olla kotiäiti nykymaailmassa?
11.09.2021 |
Voisitko kuvitella olevasi kotia ja lapsia hoitava kotiäiti, kun samaan aikaan mies tekisi pitkää työpäivää ja elättäisi peheen taloudellisesti?
Oletuksena olisi, että molempien puolisoiden omaisuus karttuisi eli avioehtoa ei olisi ja perheen rahat olisivat yhteisellä tilillä, johon molemmilla olisi yhtäläinen käyttöoikeus. Eli luottoa puolisoon olisi. Mutta sinä hoitaisit lapsia, tekisit ruokaa, siivoaisit yms.
Ajatus lähtee siitä, että meillä on neljä lasta ja molemmat aikuiset käyvät töissä. Minä miehenä tienaan tuplasti sen mitä vaimo, mutta teen myös kuusi päiväistä työviikkoa. Työpäivät on tavallisesti 10-12 tuntisia. Kun tähän yhdistetään vaimon halu käydä töissä, on perheen arki melkoista kiitoa ja tappelua. Sunnuntai ainoana vapaapäivänä menee tyypillisesti kuunnellessa vaimon valitusta väsymyksestä ja liian suuresta tekemisen määrästä.
Joskus sitä miettii, kuinka helppoa tämä olisi, jos hän ei kävisi töissä.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Vaikka avioliiton aikana omaisuus jaettaisiin, niin mahdollinen ero pelottaisi. Sen jälkeen olisi täysin omillaan ja huonot mahdollisuudet pitkän tauon jälkeen löytää töitä tai ainakaan oman alan työtä, koska kokemus ja osaaminen jäänyt kertymättä. Eli olisi mahdollista päästä ns. hanttihommiin, joilla ei yksinhuoltajana enää elättäisi itseään. Esim. Jenkeissä tämän takia köyhemmälle puolisolle maksetaan elatusapua eron jälkeen.
Viihtyisinkö muuten kotona. Vaikea sanoa. Itselläni on kokemusta vain kahdesta lapsesta ja kotona oleminen niiden kanssa on varsin helppoa nykyaikana. Koneet pesee pyykit ja astiat sekä ruoan ja kaiken saa helposti kaupasta. Lastenvaatteet ovat säänkestävä, joten ulkoilu on helppoa. Tod. näk. pidemmän päälle pitkästyisin. Töissä on kiva käydä, mutta toki töissä käyminen ei mitään helpota, koska työn jälkeen on täysin samat kotihommat kuin kotona ollessa. Eli siitä se kiire tulee. Pelkkä kotona olo helppoa.
Miksi ette ota apua: siivooja, ruoat kotiin, lastenhoitoon ja kuljetukseen apua jne?
No tämäpä juuri. En ikinä uskaltaisi heittäytyä toisen ihmisen varaan tuolla lailla, elämästä kun ei koskaan tiedä. Ja lisäksi tosiaankin pitkästyisin, kodin askareet on vaan pidemmän päälle yksinkertaisesti tylsiä ja vaikka lapsiani rakastankin niin kaipaan vaan muutakin seuraa ja ohjelmaa päiviini. Tuntisin olevani häkissä, masentuisi ja turhautuisin.
Mutta toisaalta tuo nykyinenkin tilanne kuulostaa aika kamalalta. Olisiko reilusti lyhennetty työpäivä vaimolle mahdollinen, itse saattaisin myös harkita opintovapaata ja rauhalliseen tahtiin opiskelua niin että lapset olisivat hoidossa pidemmät päivät ja itse ehtisi hoitaa työt ja osan kotitöistä rauhassa. Tai sitten tosiaan reippaasti vaan maksettua apua kotiin niin että vaimo ehtii muutakin tehdä kuin töitä ja kotitöitä.
Ai kun mies ei tee osaansa 4 lapsen perheessä niin naisen pitäisi ottaa takkiin palkassa ja eläkkeessä jotta joutuu hinkkaamaan kotia ja olemaan jatkuvassa mölyssä kotona? Masentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista kun kaikki puhuu eläkkeestä. Tulevaisuudessa ei ole mitään takeita mistään eläkkeistä. Ainoa mitä sulla on niin omaisuus ja cash. Katso että sulla on sitten molempia. Näitä voi kartuttaa myös kotiäitinä.
T. Kolmen äiti, ne ”vanhanaikaiset”
En voisi. Olen opiskelluts hyvin työllistävälle alalle, maisteritason tutkinto. Miksi ihmeessä heittäisin hukkaam vuosikausien opinnot ja tähän mennessä kertyneen työkokemuksen? Kannattaa muistaa että ne lapset ei ole ikuisesti pieniä. Kun lapset pärjäävät itsenäisesti, kotona ei todellakaan tarvita jatkuvasti päivystävää vanhempaa. Jos on ollut vaikka 10 vuotta kotiäitinä niin aika heikot on työllistymismahdollisuudet sen jälkeen.
Ap, ulkoistakaa nyt ainakin siivous. Jos kotona on tilaa, au pair on hyvä juttu lasten ollessa pieniä. Tai tosiaan, jos tuntuu ettei paketti pysy kasassa niin vähennä työtunteja sinäkin jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Olen sitä sukupolvea, jonka äidit joutui olemaan kotona, kun päivähoitoa ei ollut. Isä päätti yksivaltiaan lailla, miten hänen tienaamaansa rahaa käytetään. Äidin tarpeet oli listalla viimeisenä ja toiveita ei edes toteutettu. Äiti jankutti minulle ihan pienestä pitäen, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, niin et ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
No, minun vanhempani ovat maanviljelijäperheistä, joten ehkä se tapa puhaltaa yhteen hiileen on sieltä opittu. Ja muutenkin se, että kaikki osallistuu ja kaikki hyötyvät. Hyvä, että tiedostat, mistä tuo sinun mallisi on opittu.
Jännä. Mun äitini oli masnviljelijäperheestä ja juuri siksi hänelle oma palkkatyö oli tärkeä. Äidin mielestä naisen asema maalla oli huono ja naista arvioitiin kuin lehmää, sen mukaan mitä tuotti ja paljonko teki töitä.-eri
Voi olla että tullaan hyvin erilaisista suvuista :) Meillä kaikki maanviljelijöitä (molemmilta puolilta) varmaan rautakaudelle saakka. Ja naiset ovat aina olleet täysiarvoisina jäseninä mukana. Ehkä johtuu siitä, että ollaan Pohjanmaalta.
Pohjanmaalaisilla on hassu kuvitelma, että se on muidenkin silmissä jokin meriitti. Oo mun puolesta vaikka Hämeestä.
Meillä on juuri kuvaillun kaltainen tilanne, ollut jo pitkään ja hyvin menee. Eihän se tietenkään kaikille sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tästä kannattaisi varmaan puhua vaimon kanssa. Mitä väliä sillä on, mitä palstan naiset ajattelevat? Vain sinun ja vaimon mielipiteillä on tässä asiassa merkitystä.
Ennen sanottiin: sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Sama nykyäänkin.
Jos tänne tulee yksikin kotiäiti/hemmamamma/hausfrau jolta on kysytty minne perheen kesäloma suuntautuu, vastaa nyt, että HÄN on päättänyt,, on se on se iso iso iso vale! Tienaavat päättäjät. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertynyttä omaisuutta on melko runsaasti ja se on molempien nimissä. Aika vähän olen ehtinyt olemaan töissä perheen ja omaisuuden hoidolta. Ottaisin työpaikankin sillä olen hyvin ahkera ja tunnollinen mutta duuneihin kelpuutetaan vain nuorempia. Korkeasta koulutuksesta on ollut paljon hyötyä ja iloa, vaikka sen ammatillinen käyttö on jäänyt vähemmälle. Ajatellaan nyt vaikka lasten kasvatusta jos toinen äiti on peruskoulun suorittanut ja toisella on korkeampi yliopistotutkinto. Väkisin syntyy kaulaa siinä millaiset eväät lapsi saa kotoa. Kansantaloudellisesti voi olla vähemmän järkevää, jos korkeasti koulutettu vanhempi jää pitkäksi aikaa kotiin. Paitsi jos sillä ehkäistään lasten syrjäytymistä tms. ja sellaisesta aiheutuvia sosiaali- ja terveydenhoitokuluja.
En ole ihan varma haluaisinko jäädä kotiäidiksi. Kuitenkin uhrasin vuosia koulutukseeni ja maisterin tutkintoon ja rakastan nykyistä työtäni etten välttämättä haluaisi jäädä kokonaan töistä pois. Voisin tehdä töitä vain osa-aikaisesti niin että aikaa ja energiaa jäisi myös kodin ja lasten hoitoon, mutta täysiaikaiseksi kotiäidiksi ei ole suuria haluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin eilen mummini (81 v) kanssa puhelimessa erään sukulaisnaisen tilanteesta. Mummini totesi jo oman äitinsä neuvoneen hänelle, että KOSKAAN ei saa jäädä riippuvaiseksi miehestä, vaan pitää olla oma työ ja rahat.
Itse pidän tätä erittäin järkevänä ohjeena. Erot ovat aika yleisiä, mutta vaikka todennäköisyys olisi pienikin (mitä se ei ole, ihmiset on ihmisiä ja vuosikymmenten aikana ehtii mieli muuttua), niin riski on iso.
Pahimmassa tapauksessa mies löytää uuden kun vaimo odottaa sitä viidettä lasta, yhteistä omaisuutta ei ole jaettavaksi kuin muutama sata tonnia, kaikki lapset jätetään lähes naisen yksinhuoltoon kun miehellähän on se tärkeä työnsä ja uusi nainen joka on kiva ja fresh ja seikkailuhenkinen, kun sillä ei ole neljää lasta. Kroppakin on ihan erilainen kuin vanhalla tylsällä vaimolla.
Vaimolla menee kaikki erossa saadut rahat siihen, että hommaa asumuksen johon mahtuu lapsikatraan kanssa. Sitten kitkuttelee elareilla siihen kunnes lapset lentää pesästä, jonka jälkeen on työttömänä tai tekee p***aduunia kunnes pääseekin sitten nauttimaan takuueläkkeestä.
Samaan aikaan mies elelee uutta nuoruuttaan, pyörittää firmaa ja makselee elarit helposti niistä vaimon tuella perustetun firman tuottamista tuloista.
Ja nyt huom! Näin ei käy kaikille, eikä edes suurimmalle osalle. Mutta tämä on ihan täysin mahdollinen skenaario, jolle yrittäjämiehelle kotiäidiksi jäävä itsensä altistaa. Itse en yhdellä ainoalla elämälläni pelaisi tällaista uhkapeliä. Mutta joku lähihoitaja tai kassatyöntekijä tai pitkäaikaistyötön voisi pelatakin, kun menetettävää ei ole.
Kompromissina teidän kannattaisi ap käyttää palkastasi iso siivu kotiapulaisen/lastenhoitajan palkkaamiseen. Se on se normaali ja perinteinen tapa toimia, kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja hyvätuloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii hyvin.
En ole ikinä pitänyt raadollisesta ja liian kilpailuhenkisestä opiskelu- ja työelämästä.
Aina tullut syrjityksi ja jyrätyksi.
Nautin kotona olemisesta lapsen kanssa.
Mies taas on kilpailuhenkinen ihminen ja pitää työstään.
Yhteiset rahat, ei avioehtoa.
Ainoa oikea ratkaisu on, että aloittaja itse vaihtaa työnsä helpompaan, niin hänellä jää aikaa hoitaa oma osansa lapsista ja kotitöistä. Vaimokin jaksaa paremmin, kun kaikki vapaa-aika ei mene kotihommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Olen ollut viimeiset 15v. Ei ole mitään tärkeämpää kuin nähdä lastensa kasvavan ja oppia tuntemaan heidät kunnolla. Toivoisin, että jokainen joka haluaa kasvattaa omat lapsensa kotona saisi sen mahdollisuuden. Meilläkin mies käy töissä ja tuo leivän eikä tähän tarvita mitään sen kummempia ohjeita miten se toimii se on vaan ihan normaalia elämää.
Ei ole mitään tärkeämpää kuin nähdä lastensa kasvavan ja oppia tuntemaan heidät kunnolla - mutta lasten isälle se ei ole tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla halkeaisi pää jos ei olisi mitään virikkeitä kotielämän lisäksi.
Miksi ihmeessä tarvitset siihen työtä? Itse luen intohimoisesti, katson dokumentteja, teen avoimen kursseja jos siellä on jotain itseäni kiinnostavaa, teen vapaaehtoistyötä ja asioita joista nautin. Eipä ole vielä kertaakaan tullut mieleen että tarvitsisin työstä virikkeitä.
Kotiäiti jo kymmenen vuotta
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan, sillä en halua ylläpitää kivikautisen ummehtuneita sukupuolirooleja ja siirtää samaa mallia vielä lapsillenikin.
Ei se ole mikään kivikautisen ummehtunut. Se on yksi vaihtoehto monien vaihtoehtojen maailmassa. Omassa lähipiirissäni olen ainoa kotiäiti, mutta sitten taas lasten serkuilla on jo koti-isä. On yksinhuoltajia (miehiä ja naisia), on naisparja, on useampaa vanhempaa kuin 2kpl ja sitten ihan perinteisiä työssäkäyviä heteroydinperheitä. Luuletko ettei lapsi näe että vaihtoehdoista voi aina valita itselleen ja perhelleen parhaiten sopivan?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ehkä se on miehen vuoro jäädä kotiin lapsia hoitamaan nykyään.
Toisaalta, jos toinen osapuoli tienaa riittävästi perheen tarpeisiin, niin onko tienaajan sukupuolella merkitystä?
Kouluikäisten lasten ollessa kyseessä en tiedä miten saisin aikani kulumaan kodinjutuissa. Toki voisi tehdä tikusta asiaa ja siivota innolla jne. mutta kovin mielekkääksi en tuota kokisi.
Minä käyn osa-aikatöissä 2-3 päivää viikossa, saan vähän taskurahaa ja lapset näkevät mallin että myös äiti käy töissä. Silti aikaa tehdä vaikka mitä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ehkä se on miehen vuoro jäädä kotiin lapsia hoitamaan nykyään.
Toisaalta, jos toinen osapuoli tienaa riittävästi perheen tarpeisiin, niin onko tienaajan sukupuolella merkitystä?
Kouluikäisten lasten ollessa kyseessä en tiedä miten saisin aikani kulumaan kodinjutuissa. Toki voisi tehdä tikusta asiaa ja siivota innolla jne. mutta kovin mielekkääksi en tuota kokisi.
Aloituksen isotuloinen mies inhoaa työtään, mutta suht hyväpalkkainen vaimo tuntuu tykkäävän työstään. Jos naisen palkalla perhe ei pärjää, niin miehen pitää vaihtaa työnsä mieluisampaan vaikka palkka laskeekin.
Alue: Aihe vapaa
Mun isä yritti painostaa mun äidin kotirouvaksi pitämään huolta vain hänestä, kun me lapset oltiin muutettu jo pois kotoa. Äidillä ei ilmeisesti olisi saanut olla muuta elämää kuin isä. Yhtään ajatusta isä ei suonut sille, mitä äiti halusi elämältään.
Äitini ei tähän silti suostunut. Hän haluaa päättää itse omasta elämästään. Ihan kuin ap:n vaimokin.