Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, voisitko sinä olla kotiäiti nykymaailmassa?
11.09.2021 |
Voisitko kuvitella olevasi kotia ja lapsia hoitava kotiäiti, kun samaan aikaan mies tekisi pitkää työpäivää ja elättäisi peheen taloudellisesti?
Oletuksena olisi, että molempien puolisoiden omaisuus karttuisi eli avioehtoa ei olisi ja perheen rahat olisivat yhteisellä tilillä, johon molemmilla olisi yhtäläinen käyttöoikeus. Eli luottoa puolisoon olisi. Mutta sinä hoitaisit lapsia, tekisit ruokaa, siivoaisit yms.
Ajatus lähtee siitä, että meillä on neljä lasta ja molemmat aikuiset käyvät töissä. Minä miehenä tienaan tuplasti sen mitä vaimo, mutta teen myös kuusi päiväistä työviikkoa. Työpäivät on tavallisesti 10-12 tuntisia. Kun tähän yhdistetään vaimon halu käydä töissä, on perheen arki melkoista kiitoa ja tappelua. Sunnuntai ainoana vapaapäivänä menee tyypillisesti kuunnellessa vaimon valitusta väsymyksestä ja liian suuresta tekemisen määrästä.
Joskus sitä miettii, kuinka helppoa tämä olisi, jos hän ei kävisi töissä.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen tyhjän päälle jäänyt kotiäiti ole aikanaan luottanut mieheensä. Kotiäidiksi jääneen naisen luottamuksen pettämisestähän ei seuraa mitään sanktioita miehelle ja se kotiäiti nähdään päinvastoin naurettavana ja säälittävänä hahmona. Lällätellään vaimon vaihtamisesta nuorempaan. Kyllä mä valitettavasti pidän vähän sinisilmäisenä naista joka lähtee tässä kuviossa perustamaan elämänsä sen varaan ettei muna tuu ikinä viemään miestä.
Tyhjän päälle jääneitä kotiäitejäkö on paljon? No ei ole. Kotiäiti ei nykyaikana ole enää mikään kouluttamaton, rahaton vätys, joka jää tyhjän päälle, jos mies ei maksa elareita tai tekee vaikka konkurssin. Ei tosiaankaan.
Oletko sä rakentanut elämäsi sun työn varaan? Elätkö sä koko ajan pelossa, että sun miehen muna vie häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla halkeaisi pää jos ei olisi mitään virikkeitä kotielämän lisäksi.
Hyvä kysymys.
Vaikka avioliiton aikana omaisuus jaettaisiin, niin mahdollinen ero pelottaisi. Sen jälkeen olisi täysin omillaan ja huonot mahdollisuudet pitkän tauon jälkeen löytää töitä tai ainakaan oman alan työtä, koska kokemus ja osaaminen jäänyt kertymättä. Eli olisi mahdollista päästä ns. hanttihommiin, joilla ei yksinhuoltajana enää elättäisi itseään. Esim. Jenkeissä tämän takia köyhemmälle puolisolle maksetaan elatusapua eron jälkeen.
Viihtyisinkö muuten kotona. Vaikea sanoa. Itselläni on kokemusta vain kahdesta lapsesta ja kotona oleminen niiden kanssa on varsin helppoa nykyaikana. Koneet pesee pyykit ja astiat sekä ruoan ja kaiken saa helposti kaupasta. Lastenvaatteet ovat säänkestävä, joten ulkoilu on helppoa. Tod. näk. pidemmän päälle pitkästyisin. Töissä on kiva käydä, mutta toki töissä käyminen ei mitään helpota, koska työn jälkeen on täysin samat kotihommat kuin kotona ollessa. Eli siitä se kiire tulee. Pelkkä kotona olo helppoa.
Miksi ette ota apua: siivooja, ruoat kotiin, lastenhoitoon ja kuljetukseen apua jne?
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos oikeasti luottaisin siihen että talous olisi turvattu harmaan tappiin asti kävi miten kävi. Et kenties tienaa tarpeeksi, että vaimolla olisi luotto?
Myös jos ero tulee 20v kotona oloa jälkeen niin siinäpä on vaimolla hämmästelemistä kerrakseen kun ei ole työtä ei mitään, ellei sitten puhuta muhkeasta omaisuudesta.
Mutta juu... Harva nykymies siis pystyy nykynaiselle tarjoamaan tuon houkuttelevana vaihtoehtona. Pätäkkää pitää olla!
Miten niin "ei työtä ei mitään?"
Miksi ei voisi kotona olleessaan kouluttautua, opiskella tehdä vapaaehtoistyötä, josta saa arvokasta työkokemusta? Moni vaihtaa alaakin vielä keski-ikäisenä ja aloittaa ihan alusta. Todellakin itseään voi kehittää monella tapaa, jos halua ja mielikuvitusta on. Ihmeellisiä kuvitelmia täällä siitä, millaista se kotielämä kaikilla on.
T. kotiäiti ja niin paljon muutakin!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla halkeaisi pää jos ei olisi mitään virikkeitä kotielämän lisäksi.
No miksi niitä virikkeitä ja harrastuksia ei voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos oikeasti luottaisin siihen että talous olisi turvattu harmaan tappiin asti kävi miten kävi. Et kenties tienaa tarpeeksi, että vaimolla olisi luotto?
Myös jos ero tulee 20v kotona oloa jälkeen niin siinäpä on vaimolla hämmästelemistä kerrakseen kun ei ole työtä ei mitään, ellei sitten puhuta muhkeasta omaisuudesta.
Mutta juu... Harva nykymies siis pystyy nykynaiselle tarjoamaan tuon houkuttelevana vaihtoehtona. Pätäkkää pitää olla!
No joo, minulla tosiaan viisi vuotias oma yritys ja alkupalkka on tuo 8000 €. Se on nousemaan päin ja maksoimme minun kolmen vuoden tuloillamme nykyisen uuden talon puoliksi pois, joten talous on kyllä turvattu.
Mielenkiintoista, että täälläkin keskustelu ohjautuu nimenomaan raha-asioihin. Raha on selvästi kommentoijille tärkein asia. On suomalaisuuden mukanaan tuoma ominaisuus, että puolisoon ei lähtökohtaisesti luoteta ja että ollaan niin ikään lähtökohtaisesti varautumassa eroon. Surullista.
Se on feminismin tuoma uusi ajatus, että jo naimisiin mentäessä pitää alkaa varautua eroon. Koko ajan korostetaan sitä, että ei saisi luottaa mieheensä ja ero tulee hetkellä millä hyvänsä. Meillä on yhteinen tili, jonne menevät minun tuloni. Mies hoitaa käytännössä kaikki laskut, minä ostelen tarvittavia asioita tuolta yhteiseltä tililtä. Jos pitää ostaa jotain isompaa, niin kysyn, onnistuuko. Luotan mieheeni täysin. En oikein ymmärrä, mikä muu olisi vaihtoehto. Olen huomannut, että ihmiset usein osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. En myöskään ymmärrä, miten on mahdollista olla avioliitossa, jos ei ole täysin haavoittuvainen, vaan pitää jotain takaovea auki kaiken varalta.
Tämä toki on se, mitä liitossa tavoitellaan. Valitettavasti kuitenkin puolet eroaa, joten ei se eron todennäköisyys niin epärealistista ole.
Miksei. Kotiäidin elämästä puuttuu vain täysi työpäivä muualla ja ruuhkassa istuminen. Kotona hommat siirtyy vain iltaan ja yöhön. Työssäkäyvällä äidillä on aina 2 työpaikkaa eikä yhtään lomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Vaikka avioliiton aikana omaisuus jaettaisiin, niin mahdollinen ero pelottaisi. Sen jälkeen olisi täysin omillaan ja huonot mahdollisuudet pitkän tauon jälkeen löytää töitä tai ainakaan oman alan työtä, koska kokemus ja osaaminen jäänyt kertymättä. Eli olisi mahdollista päästä ns. hanttihommiin, joilla ei yksinhuoltajana enää elättäisi itseään. Esim. Jenkeissä tämän takia köyhemmälle puolisolle maksetaan elatusapua eron jälkeen.
Viihtyisinkö muuten kotona. Vaikea sanoa. Itselläni on kokemusta vain kahdesta lapsesta ja kotona oleminen niiden kanssa on varsin helppoa nykyaikana. Koneet pesee pyykit ja astiat sekä ruoan ja kaiken saa helposti kaupasta. Lastenvaatteet ovat säänkestävä, joten ulkoilu on helppoa. Tod. näk. pidemmän päälle pitkästyisin. Töissä on kiva käydä, mutta toki töissä käyminen ei mitään helpota, koska työn jälkeen on täysin samat kotihommat kuin kotona ollessa. Eli siitä se kiire tulee. Pelkkä kotona olo helppoa.
Miksi ette ota apua: siivooja, ruoat kotiin, lastenhoitoon ja kuljetukseen apua jne?
Työn jälkeen sulla ei ole samat työt kuin kotona lapsiaan hoitavalla. Sulla on muutama säälittävä tunti selvittävänä. Pari ruokailua. Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei. Kotiäidin elämästä puuttuu vain täysi työpäivä muualla ja ruuhkassa istuminen. Kotona hommat siirtyy vain iltaan ja yöhön. Työssäkäyvällä äidillä on aina 2 työpaikkaa eikä yhtään lomia.
Höpsis. Sun lapset hoitaa, ruokkii, viivdyttää, pitää seuraa, hoitaa vessahommat ja siivoukset joku muu sillä aikaa kun olet töissä. Hoidat toki pyykit ja loppupäivän ruokailut. Mutta saman verran et missään nimessä tee koti- ja lastenhoitohommia kuin se kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos oikeasti luottaisin siihen että talous olisi turvattu harmaan tappiin asti kävi miten kävi. Et kenties tienaa tarpeeksi, että vaimolla olisi luotto?
Myös jos ero tulee 20v kotona oloa jälkeen niin siinäpä on vaimolla hämmästelemistä kerrakseen kun ei ole työtä ei mitään, ellei sitten puhuta muhkeasta omaisuudesta.
Mutta juu... Harva nykymies siis pystyy nykynaiselle tarjoamaan tuon houkuttelevana vaihtoehtona. Pätäkkää pitää olla!
No joo, minulla tosiaan viisi vuotias oma yritys ja alkupalkka on tuo 8000 €. Se on nousemaan päin ja maksoimme minun kolmen vuoden tuloillamme nykyisen uuden talon puoliksi pois, joten talous on kyllä turvattu.
Mielenkiintoista, että täälläkin keskustelu ohjautuu nimenomaan raha-asioihin. Raha on selvästi kommentoijille tärkein asia. On suomalaisuuden mukanaan tuoma ominaisuus, että puolisoon ei lähtökohtaisesti luoteta ja että ollaan niin ikään lähtökohtaisesti varautumassa eroon. Surullista.
Se on feminismin tuoma uusi ajatus, että jo naimisiin mentäessä pitää alkaa varautua eroon. Koko ajan korostetaan sitä, että ei saisi luottaa mieheensä ja ero tulee hetkellä millä hyvänsä. Meillä on yhteinen tili, jonne menevät minun tuloni. Mies hoitaa käytännössä kaikki laskut, minä ostelen tarvittavia asioita tuolta yhteiseltä tililtä. Jos pitää ostaa jotain isompaa, niin kysyn, onnistuuko. Luotan mieheeni täysin. En oikein ymmärrä, mikä muu olisi vaihtoehto. Olen huomannut, että ihmiset usein osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi. En myöskään ymmärrä, miten on mahdollista olla avioliitossa, jos ei ole täysin haavoittuvainen, vaan pitää jotain takaovea auki kaiken varalta.
Tuon lisäksi moni muukin kuin minä miettii asiaa siltä kantilta, että on hirveän suuri taakka niskassa, jos puoliso on perheen ainoa tulonsaaja. Siinä ei kärsi väsyä, sairastaa, viettää vuorotteluvapaata, haluta kouluttautua uudestaan, downsiftata tai vaihtaa alaa, kun muuten perhe ei tule toimeen. Tiedän varmaksi senkin, että oma mies ei halua tehdä töitä kuusi päivää viikossa 10-12 tuntia per päivä. Minulla ei riitä kantti pakottaa miestä tuohon.
Voisi elää yhdessä ilman lapsia niin että molemmat tekee mitä tarvii yhdessä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla halkeaisi pää jos ei olisi mitään virikkeitä kotielämän lisäksi.
No miksi niitä virikkeitä ja harrastuksia ei voisi olla?
Jep. Jotenkin surullista, että suomalaisten ainoa "virike" on palkkatyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos oikeasti luottaisin siihen että talous olisi turvattu harmaan tappiin asti kävi miten kävi. Et kenties tienaa tarpeeksi, että vaimolla olisi luotto?
Myös jos ero tulee 20v kotona oloa jälkeen niin siinäpä on vaimolla hämmästelemistä kerrakseen kun ei ole työtä ei mitään, ellei sitten puhuta muhkeasta omaisuudesta.
Mutta juu... Harva nykymies siis pystyy nykynaiselle tarjoamaan tuon houkuttelevana vaihtoehtona. Pätäkkää pitää olla!
No joo, minulla tosiaan viisi vuotias oma yritys ja alkupalkka on tuo 8000 €. Se on nousemaan päin ja maksoimme minun kolmen vuoden tuloillamme nykyisen uuden talon puoliksi pois, joten talous on kyllä turvattu.
Mielenkiintoista, että täälläkin keskustelu ohjautuu nimenomaan raha-asioihin. Raha on selvästi kommentoijille tärkein asia. On suomalaisuuden mukanaan tuoma ominaisuus, että puolisoon ei lähtökohtaisesti luoteta ja että ollaan niin ikään lähtökohtaisesti varautumassa eroon. Surullista.
Samaan kiinnitin huomiota. Hämmästyttävää miten ihmiset on avioliitossa ja tekee lapsia ja sit käy töissä vain siksi, että jos erotaan joskus. Onko se silloin onnellinen liitto? Minusta on ihailtavaa, että mietit tätä vaihtoehtoa ja selvästi vaimosi jaksamisen vuoksi. Älä tee rahasta kynnyskysymystä. Se on totta, että vaimolla on hyvä olla omaakin rahaa käytössä, se on henkisesti tärkeää. Suomen eläkesysteemillä tuo eläkekertymä-asiakaan ei ole niin suuri kuin moni luulee.
Hah! Mies joka tekee pitkää työpäivää ei mieti vaimon jaksamista.itsekäs sika on oikea kuvaus tuollaiselle "miehelle".
Vai niin. Olen pahoillani, että sinun on paha olla. Muista, että apua on saatavilla, kun vain ottaa sitä vastaan.
Ensin huudellaan, että pitää olla pätäkkää ja sit, että töissä ei saa olla ”liikaa”. 🙄
Jos mies on töissä kaiken valveillaoloajan, niin missäs välissä sitä ollaan yhdessä perheenä ja puolisoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Vaikka avioliiton aikana omaisuus jaettaisiin, niin mahdollinen ero pelottaisi. Sen jälkeen olisi täysin omillaan ja huonot mahdollisuudet pitkän tauon jälkeen löytää töitä tai ainakaan oman alan työtä, koska kokemus ja osaaminen jäänyt kertymättä. Eli olisi mahdollista päästä ns. hanttihommiin, joilla ei yksinhuoltajana enää elättäisi itseään. Esim. Jenkeissä tämän takia köyhemmälle puolisolle maksetaan elatusapua eron jälkeen.
Viihtyisinkö muuten kotona. Vaikea sanoa. Itselläni on kokemusta vain kahdesta lapsesta ja kotona oleminen niiden kanssa on varsin helppoa nykyaikana. Koneet pesee pyykit ja astiat sekä ruoan ja kaiken saa helposti kaupasta. Lastenvaatteet ovat säänkestävä, joten ulkoilu on helppoa. Tod. näk. pidemmän päälle pitkästyisin. Töissä on kiva käydä, mutta toki töissä käyminen ei mitään helpota, koska työn jälkeen on täysin samat kotihommat kuin kotona ollessa. Eli siitä se kiire tulee. Pelkkä kotona olo helppoa.
Miksi ette ota apua: siivooja, ruoat kotiin, lastenhoitoon ja kuljetukseen apua jne?
Työn jälkeen sulla ei ole samat työt kuin kotona lapsiaan hoitavalla. Sulla on muutama säälittävä tunti selvittävänä. Pari ruokailua. Se siitä.
Olen kokeillut molempia. Kyllä töiden jälkeen on odottamassa vähintäänkin ihan sama työmäärä kuin kotona ollessa. Lapset saa kyllä aamupalan ja lounaan hoidossa, mutta päiväkotiralli, lasten hoitopäivän vaatetus ja kuskaaminen työllistävät paljon hassua aamupalaa ja lounasta enemmän. Töistä kiireesti hakemaan lapset, kauppaan ja samalla sekunnilla, kun on kotona pitäisi olla jo ruoka valmista sekä lapset tarvitsevat huomiota ja hoitoa koko päivän edestä heti kotiin tultua. Siitä sitten ruoka, huomio, pyykit, siivous, iltaulkoilu jne. Kyllä pelkkä kotona olo oli paljon helpompaa, mutta jopa tylsää, vaikkakin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos oikeasti luottaisin siihen että talous olisi turvattu harmaan tappiin asti kävi miten kävi. Et kenties tienaa tarpeeksi, että vaimolla olisi luotto?
Myös jos ero tulee 20v kotona oloa jälkeen niin siinäpä on vaimolla hämmästelemistä kerrakseen kun ei ole työtä ei mitään, ellei sitten puhuta muhkeasta omaisuudesta.
Mutta juu... Harva nykymies siis pystyy nykynaiselle tarjoamaan tuon houkuttelevana vaihtoehtona. Pätäkkää pitää olla!
No joo, minulla tosiaan viisi vuotias oma yritys ja alkupalkka on tuo 8000 €. Se on nousemaan päin ja maksoimme minun kolmen vuoden tuloillamme nykyisen uuden talon puoliksi pois, joten talous on kyllä turvattu.
Mielenkiintoista, että täälläkin keskustelu ohjautuu nimenomaan raha-asioihin. Raha on selvästi kommentoijille tärkein asia. On suomalaisuuden mukanaan tuoma ominaisuus, että puolisoon ei lähtökohtaisesti luoteta ja että ollaan niin ikään lähtökohtaisesti varautumassa eroon. Surullista.
Samaan kiinnitin huomiota. Hämmästyttävää miten ihmiset on avioliitossa ja tekee lapsia ja sit käy töissä vain siksi, että jos erotaan joskus. Onko se silloin onnellinen liitto? Minusta on ihailtavaa, että mietit tätä vaihtoehtoa ja selvästi vaimosi jaksamisen vuoksi. Älä tee rahasta kynnyskysymystä. Se on totta, että vaimolla on hyvä olla omaakin rahaa käytössä, se on henkisesti tärkeää. Suomen eläkesysteemillä tuo eläkekertymä-asiakaan ei ole niin suuri kuin moni luulee.
Hah! Mies joka tekee pitkää työpäivää ei mieti vaimon jaksamista.itsekäs sika on oikea kuvaus tuollaiselle "miehelle".
Vai niin. Olen pahoillani, että sinun on paha olla. Muista, että apua on saatavilla, kun vain ottaa sitä vastaan.
Ensin huudellaan, että pitää olla pätäkkää ja sit, että töissä ei saa olla ”liikaa”. 🙄
Höpö höpö, minä en huutele. Sinkkuna suurin syy useimmille pakeille, jotka annoin, oli miehen materialistinen asenne ja kuvitelma, että pätäkkänsä tekee vaikutuksen. 0 pistettä noille idareille.
Kummallista, miten niin moni "taloudellisesti itsenäinen nainen" ei voi kuitenkaan erota, kun pelkää elintason laskua. Ei se työ tunnu tässä asiassa olevan mikään autuaaksi tekevä asia.
Raha nyt on hyväksyttävä syy sanoa sille, että menee töihin ja lapset hoitoon. Oikeasti siihen liittyy niin hirveän paljon muutakin. Enkä siis väitä, että kaikkien pitäisi olla kotona, mutta surettaa, etteivät monet uskalla/koe pystyvänsä olemaan kotona, jotka oikeasti haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen tyhjän päälle jäänyt kotiäiti ole aikanaan luottanut mieheensä. Kotiäidiksi jääneen naisen luottamuksen pettämisestähän ei seuraa mitään sanktioita miehelle ja se kotiäiti nähdään päinvastoin naurettavana ja säälittävänä hahmona. Lällätellään vaimon vaihtamisesta nuorempaan. Kyllä mä valitettavasti pidän vähän sinisilmäisenä naista joka lähtee tässä kuviossa perustamaan elämänsä sen varaan ettei muna tuu ikinä viemään miestä.
Tyhjän päälle jääneitä kotiäitejäkö on paljon? No ei ole. Kotiäiti ei nykyaikana ole enää mikään kouluttamaton, rahaton vätys, joka jää tyhjän päälle, jos mies ei maksa elareita tai tekee vaikka konkurssin. Ei tosiaankaan.
Oletko sä rakentanut elämäsi sun työn varaan? Elätkö sä koko ajan pelossa, että sun miehen muna vie häntä?
Kotiäiteinä olleita, kouluttautuneita naisia, jotka jäi eron jälkeen tyhjän päälle on julkisuudessa ollut Sesse Koivisto ja Tuire Mikkonen. Surkeita oli heidän haastattelut, kun miehet löysivät uudet, nuoret vaimot ja elämänsä perheen eteen uhranneet naiset menetti kaiken. Jos nimet eivät ole tuttuja, kannattaa googlata. Sesse Koivisto kirjoitti aiheesta kirjankin.
Jos jää kotiin, pitää taloudellinen puoli sopia kirjallisesti lakimiehen avustuksella. Suulliset sopimukset eivät tässä kohtaa ole pitäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei. Kotiäidin elämästä puuttuu vain täysi työpäivä muualla ja ruuhkassa istuminen. Kotona hommat siirtyy vain iltaan ja yöhön. Työssäkäyvällä äidillä on aina 2 työpaikkaa eikä yhtään lomia.
Höpsis. Sun lapset hoitaa, ruokkii, viivdyttää, pitää seuraa, hoitaa vessahommat ja siivoukset joku muu sillä aikaa kun olet töissä. Hoidat toki pyykit ja loppupäivän ruokailut. Mutta saman verran et missään nimessä tee koti- ja lastenhoitohommia kuin se kotiäiti.
Tämän voi tietää vasta kun on kokeillut molempia. Lisäksi moni työ on aika paljon haastavampaa ja kuormittavampaa kuin oman lapsen pyllyn pyyhkiminen.
Kokeile vaikka työviikkoa teholla, niin kyllä se lapsen viihdyttäminen aika iisiä on sen rinnalla. Sen toki joutuu tai pääsee tekemään heti kotiin tultua. Ja kyllä ne lapset sen kodin ehtii sotkea kotiin tultuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Vaikka avioliiton aikana omaisuus jaettaisiin, niin mahdollinen ero pelottaisi. Sen jälkeen olisi täysin omillaan ja huonot mahdollisuudet pitkän tauon jälkeen löytää töitä tai ainakaan oman alan työtä, koska kokemus ja osaaminen jäänyt kertymättä. Eli olisi mahdollista päästä ns. hanttihommiin, joilla ei yksinhuoltajana enää elättäisi itseään. Esim. Jenkeissä tämän takia köyhemmälle puolisolle maksetaan elatusapua eron jälkeen.
Viihtyisinkö muuten kotona. Vaikea sanoa. Itselläni on kokemusta vain kahdesta lapsesta ja kotona oleminen niiden kanssa on varsin helppoa nykyaikana. Koneet pesee pyykit ja astiat sekä ruoan ja kaiken saa helposti kaupasta. Lastenvaatteet ovat säänkestävä, joten ulkoilu on helppoa. Tod. näk. pidemmän päälle pitkästyisin. Töissä on kiva käydä, mutta toki töissä käyminen ei mitään helpota, koska työn jälkeen on täysin samat kotihommat kuin kotona ollessa. Eli siitä se kiire tulee. Pelkkä kotona olo helppoa.
Miksi ette ota apua: siivooja, ruoat kotiin, lastenhoitoon ja kuljetukseen apua jne?
Työn jälkeen sulla ei ole samat työt kuin kotona lapsiaan hoitavalla. Sulla on muutama säälittävä tunti selvittävänä. Pari ruokailua. Se siitä.
Olen kokeillut molempia. Kyllä töiden jälkeen on odottamassa vähintäänkin ihan sama työmäärä kuin kotona ollessa. Lapset saa kyllä aamupalan ja lounaan hoidossa, mutta päiväkotiralli, lasten hoitopäivän vaatetus ja kuskaaminen työllistävät paljon hassua aamupalaa ja lounasta enemmän. Töistä kiireesti hakemaan lapset, kauppaan ja samalla sekunnilla, kun on kotona pitäisi olla jo ruoka valmista sekä lapset tarvitsevat huomiota ja hoitoa koko päivän edestä heti kotiin tultua. Siitä sitten ruoka, huomio, pyykit, siivous, iltaulkoilu jne. Kyllä pelkkä kotona olo oli paljon helpompaa, mutta jopa tylsää, vaikkakin mukavaa.
Höpsistä. Olen minäkin kokeillut molempia. Aamupala, lounas, välipala koko päivän uhmakiukut, vessatouhut, viihdyttämiset, retket ym. Ja se jatkuva siivoaminen..
Vaatetus ja kuskaaminen.. heh! Verrattuna siihen sotkuun jota aapero saa aikaan ihan jatkuvasti. Joka ruokailu on yhtä kaaosta ja koko ajan painelee menemään joka paikkaan sähläämään...
Juu.. Et todellakaan tee samaa määrää työtä. Kotiäiti tekee sen koko päivän. Sä ehkä 3 h. Tiskiä ja sotkua tulee huomattavasti vähemmän.
Alue: Aihe vapaa
Olen kotiäitinä ja homma toimii loistavasti. Minä hoidan kodin ja lapset, ruoka-aikataulu miehen menojen mukaan. Olemme molemmat vanhanaikaisia. Mies maksaa laskut. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä, saan aina rahaa kun tarvitsen. Olen patistanut miestä viimeiset vuodet miestenlomille kun on stressaantunut työstä.