Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, voisitko sinä olla kotiäiti nykymaailmassa?
11.09.2021 |
Voisitko kuvitella olevasi kotia ja lapsia hoitava kotiäiti, kun samaan aikaan mies tekisi pitkää työpäivää ja elättäisi peheen taloudellisesti?
Oletuksena olisi, että molempien puolisoiden omaisuus karttuisi eli avioehtoa ei olisi ja perheen rahat olisivat yhteisellä tilillä, johon molemmilla olisi yhtäläinen käyttöoikeus. Eli luottoa puolisoon olisi. Mutta sinä hoitaisit lapsia, tekisit ruokaa, siivoaisit yms.
Ajatus lähtee siitä, että meillä on neljä lasta ja molemmat aikuiset käyvät töissä. Minä miehenä tienaan tuplasti sen mitä vaimo, mutta teen myös kuusi päiväistä työviikkoa. Työpäivät on tavallisesti 10-12 tuntisia. Kun tähän yhdistetään vaimon halu käydä töissä, on perheen arki melkoista kiitoa ja tappelua. Sunnuntai ainoana vapaapäivänä menee tyypillisesti kuunnellessa vaimon valitusta väsymyksestä ja liian suuresta tekemisen määrästä.
Joskus sitä miettii, kuinka helppoa tämä olisi, jos hän ei kävisi töissä.
Kommentit (151)
Rakastin kotiäitinä oloa alkuvuosin jälkeen. Neljä lasta seitsemässä vuodessa, ei ollut järkeä laittaa tarhaan. Kun isommat lapset vähän kasvoivat, oli ihana perhe ja kiva lasten kanssa herätä talviaamuinakin sitten kun heräsivät luonnostaan. Nyt ovat jo aikusia, mutta hyvät muistot jäi kotiäitivuosista. Kyllä nyt harmittaisi, jos olisin hukannut sen ajan, jolloin lapset vielä mahtui syliin.
Ja työtäkin toiveammatissani riitti vielä kotiäitivuosien jälkeen, nyt olen jäämässä eläkkeelle, ihan tarpeeksi sain palkkatyötä, ns. uraa, tehdä.
¨¨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein vaatia toista luopumaan urastaan ja kunnianhimostaan oman uransa takia. Jos toinen haluaa vähentää töitä tai jäädä kotiin niin ok, mutta jos ei niin kyllä silloin pitää vaan joustaa ja järjestää niin että se mahdollistuu. Oman työn järjestely niin että aikaa jää myös perheelle, tai kotiavun, vaikkapa au parin palkkaaminen esimerkiksi.
Ap,
mites vaimon eläke? Entä jos sinä kuolet vaimon ollessa vaikkapa 52? Kukas hänet sitten elättää? Siinä iässä on enää vaikea aloittaa työuraa, joten vaimosi vanhuus menisi kituutellessa.
Ap voisi hankkia työn, jossa tekee lyhyempää työviikkoa. Siitä saisi vähemmän palkkaa, mutta jäljelle jääneen ajan hän voisi osallistua kotona eikä vaimon tarvitsisi pyörittää kaikkea. Mielestäni tämä olisi järkevin kompromissi.
Musta tossa aloittajan kuviossa pahinta on se, että mies tekee pitkää päivää. Haluan mieheltä sitä, että arvostaa perhettään niin paljon, että on lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Olen sitä sukupolvea, jonka äidit joutui olemaan kotona, kun päivähoitoa ei ollut. Isä päätti yksivaltiaan lailla, miten hänen tienaamaansa rahaa käytetään. Äidin tarpeet oli listalla viimeisenä ja toiveita ei edes toteutettu. Äiti jankutti minulle ihan pienestä pitäen, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, niin et ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
No, minun vanhempani ovat maanviljelijäperheistä, joten ehkä se tapa puhaltaa yhteen hiileen on sieltä opittu. Ja muutenkin se, että kaikki osallistuu ja kaikki hyötyvät. Hyvä, että tiedostat, mistä tuo sinun mallisi on opittu.
Mielelläni ottaisin miehen, joka hoitaisi kodin ja lapset. Tällä palkalla siihen ei vaan ole varaa, joten lapsetkin jää hankkimatta. Ei kiinnosta tuo perinteinen naisen rooli. Nähnyt ihan riittävästi miten se homma "toimii" vielä nykyäänkin jopa korkeakoulutettujen ihmisten perheissä. Nainen kantaa aina sen suuremman vastuun. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi. Eikä minulla olisi neljää lasta. Järkyttävä ajatuskin.
Ap on mielestäni nyt kohtuuton ja itsekäs. Vaimo uuvuttaa itsensä, koska joutuu pyörittämään yksin nelilapsisen perheen arkea. Kun hän puhuu tästä puolisolle, jota ei juuri kotona näy, puoliso ajattelee, että vaimon työ on ongelma, kun itse asiassa ap:n työ on tässä se oikea ongelma.
Ap, sulla on neljä lasta ja uupunut vaimo. Olisiko aika hankkia jokin sellainen työ, jossa voit osallistua perheesi arkeen? Isä on arvokkaampi kuin kuukausipalkka, ihan sama kuinka suuri se palkka on. Et kai odota, että vaimosi uhraisi koko työuransa, jos sinä et ole valmis tekemään muutoksia omalla urallasi perheesi vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei jää kotiin? Olen nainen ja en jäisi.
Koska ap:n vaimon palkka (brutto 3800 €) ei riitä perheen elätämiseen, kun vaimo haluaa asua isossa talossa ja ajaa Mercedestä. Minun palkkani on kuukausittain yli 8000 euroa. Vihaan työtäni, vaikka siinä hyvä olenkin eli mitään omaa unelmauraani en tässä toteuta.
Meillä on vain yksi elämä. Se kannattaa elää nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Olen sitä sukupolvea, jonka äidit joutui olemaan kotona, kun päivähoitoa ei ollut. Isä päätti yksivaltiaan lailla, miten hänen tienaamaansa rahaa käytetään. Äidin tarpeet oli listalla viimeisenä ja toiveita ei edes toteutettu. Äiti jankutti minulle ihan pienestä pitäen, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, niin et ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
No, minun vanhempani ovat maanviljelijäperheistä, joten ehkä se tapa puhaltaa yhteen hiileen on sieltä opittu. Ja muutenkin se, että kaikki osallistuu ja kaikki hyötyvät. Hyvä, että tiedostat, mistä tuo sinun mallisi on opittu.
Jännä. Mun äitini oli masnviljelijäperheestä ja juuri siksi hänelle oma palkkatyö oli tärkeä. Äidin mielestä naisen asema maalla oli huono ja naista arvioitiin kuin lehmää, sen mukaan mitä tuotti ja paljonko teki töitä.-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on mielestäni nyt kohtuuton ja itsekäs. Vaimo uuvuttaa itsensä, koska joutuu pyörittämään yksin nelilapsisen perheen arkea. Kun hän puhuu tästä puolisolle, jota ei juuri kotona näy, puoliso ajattelee, että vaimon työ on ongelma, kun itse asiassa ap:n työ on tässä se oikea ongelma.
Ap, sulla on neljä lasta ja uupunut vaimo. Olisiko aika hankkia jokin sellainen työ, jossa voit osallistua perheesi arkeen? Isä on arvokkaampi kuin kuukausipalkka, ihan sama kuinka suuri se palkka on. Et kai odota, että vaimosi uhraisi koko työuransa, jos sinä et ole valmis tekemään muutoksia omalla urallasi perheesi vuoksi?
Minä ihmettelen myös, miten tuohon tilanteeseen on päädytty? Miksi on tehty neljä lasta, jos äiti joutuu hoitamaan kaiken yksin ja uupuu, tai miksi lapsiperheen isä on hankkiutunut tuommoiseen työhön? Eikö näistä asioista puhuttu etukäteen, ei voi tulla yllätyksenä että tuo kuvio ei vaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Voisin helposti kuvitella.
Mutta se vaatisi poikkeuksellisen miehen. Miehen joka ei käyttäisi rahaa aseena, vaan pitäisi myös kotona tekemääni työtä arvokkaana.Sellaista ei ole tullut vastaan, joten pitää pysyä töissä ja jää lapsetkin tekemättä, kun ei vaan löydy kunnon miestä.
Mun ei tarvi näköjään miettiä miten vastaukseni muotoilisin kun joku teki sen jo puolestani :) Täysin sama täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlainen tilanne, kun olin pieni. Neljä lasta, uupunut äiti. Kun oli parivuotias, meidän isä jätti nousujohteisen uran, jossa teki pitkää viikkoa ja sai suurta palkkaa, ja otti kodin läheltä pienempipalkkaisen työn, jossa oli lyhyemmät työpäivät. Seuraus? Me ei koskaan käyty ulkomailla ja perheen auto ostettiin vanhana ja käytettynä, mutta isällä oli aina aikaa meille lapsille ja hän osallistui elämäämme joka ikinen päivä.
Sen lisäksi äiti ja isä ovat yhä naimisissa, yli 40 vuotta täynnä ja ovat yhä onnellisia.
Valintoja nämä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Olen sitä sukupolvea, jonka äidit joutui olemaan kotona, kun päivähoitoa ei ollut. Isä päätti yksivaltiaan lailla, miten hänen tienaamaansa rahaa käytetään. Äidin tarpeet oli listalla viimeisenä ja toiveita ei edes toteutettu. Äiti jankutti minulle ihan pienestä pitäen, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, niin et ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
No, minun vanhempani ovat maanviljelijäperheistä, joten ehkä se tapa puhaltaa yhteen hiileen on sieltä opittu. Ja muutenkin se, että kaikki osallistuu ja kaikki hyötyvät. Hyvä, että tiedostat, mistä tuo sinun mallisi on opittu.
Jännä. Mun äitini oli masnviljelijäperheestä ja juuri siksi hänelle oma palkkatyö oli tärkeä. Äidin mielestä naisen asema maalla oli huono ja naista arvioitiin kuin lehmää, sen mukaan mitä tuotti ja paljonko teki töitä.-eri
Voi olla että tullaan hyvin erilaisista suvuista :) Meillä kaikki maanviljelijöitä (molemmilta puolilta) varmaan rautakaudelle saakka. Ja naiset ovat aina olleet täysiarvoisina jäseninä mukana. Ehkä johtuu siitä, että ollaan Pohjanmaalta.
Kyllä. Olen ollut viimeiset 15v. Ei ole mitään tärkeämpää kuin nähdä lastensa kasvavan ja oppia tuntemaan heidät kunnolla. Toivoisin, että jokainen joka haluaa kasvattaa omat lapsensa kotona saisi sen mahdollisuuden. Meilläkin mies käy töissä ja tuo leivän eikä tähän tarvita mitään sen kummempia ohjeita miten se toimii se on vaan ihan normaalia elämää.
Olen unelmoinut koko elämäni siitä, että saisin olla kotiäiti ja keskittyä kodin laittamiseen ja lastenhoitoon. En kuitenkaan ole löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa tähän olisin valmis ryhtymään. Se on nimittäin VALTAVA taloudellinen riski. Vanhuus ilman eläkettä tuntuu pelottavalta. Myös ajatus siitä, että mies voisi käyttää rahaa valta-aseena minua vastaan, on epämiellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei jää kotiin? Olen nainen ja en jäisi.
Koska ap:n vaimon palkka (brutto 3800 €) ei riitä perheen elätämiseen, kun vaimo haluaa asua isossa talossa ja ajaa Mercedestä. Minun palkkani on kuukausittain yli 8000 euroa. Vihaan työtäni, vaikka siinä hyvä olenkin eli mitään omaa unelmauraani en tässä toteuta.
Jos sinulla olisi oikeasti tuollainen palkka nin johan teillä kävisi siivooja ja olisi maksettuja lastenhoitajia illalle ja viikonlopullekin eli älå höpötä ja muutenkin jää itse sinne kotiin lastesi kanssa ja jynssää paikkoja niin ei stressaa, vaimolla sitten kiva tulla valmiiseen pöytään ja puhtaaseen kotiin.
Olin pakosta 4 vuotta lasten kanssa kotona kun töitä ei löytynyt ja voi luoja kuinka tylsää, harnaata ja tukahduttavaa se oli. Ilo sammui. Kun pääsin takaisin töihin niin mieheni sanoi minun oltuani töissä kuukauden että nyt sinä olet taas iloinen ja lapsen sanoin ilot naamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yhteinen varallisuus on minusa yleensäkin itsestäänselvyys mutta entä eläkeasiat, kertyisikö naisellesi eläkettä? Jos työssäkäyvä kuolee/sairastuu niin heikoille jää "kotiäiti" ja perheen talous. Kyllä se paras vaihtoehto naiselle on olla taloudellisesti itsenäinen sillä se ken rahat tienaa sillä se oikea valta on päättää kaikesta ja vetää Kun minä kerran tienaan -kortin esille tarvittaessa.
En voisi kuvitellakan olevani äiti sekä lapsille että miehelle. Puistatus.
Tämä kuvitelma on sinun omassa päässäsi. Ei minun mieheni ole vetänyt esiin mitään "Kun minä kerran tienaan-korttia". Mistä nämä kuvitelmat ovat peräisin? En missään nimessä olisi "äitinä" miehelleni, se on varmin tapa lopettaa seksielämä. Ja jos nainen on "äitinä" miehelleen, niin siihen ei työssäkäynti ole mikään este. Tiedän näitä naisia, jotka valitsevat miehensä vaatteet ja nalkuttavat kotitöistä. Se ei liity millään tavalla siihen, hoidetaanko lapset tarhassa vai kotona.
Olen sitä sukupolvea, jonka äidit joutui olemaan kotona, kun päivähoitoa ei ollut. Isä päätti yksivaltiaan lailla, miten hänen tienaamaansa rahaa käytetään. Äidin tarpeet oli listalla viimeisenä ja toiveita ei edes toteutettu. Äiti jankutti minulle ihan pienestä pitäen, että hanki hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, niin et ole yhdestäkään miehestä riippuvainen.
No, minun vanhempani ovat maanviljelijäperheistä, joten ehkä se tapa puhaltaa yhteen hiileen on sieltä opittu. Ja muutenkin se, että kaikki osallistuu ja kaikki hyötyvät. Hyvä, että tiedostat, mistä tuo sinun mallisi on opittu.
Minunkin vanhemmat ovst varttuneet maanviljelijäperheissä, mutta he itse eivät ole maanviljelijöitä kuten sinun vanhempasi. Siitä tosiaan varmaan johtuu se, että äitini arvosti omaa rahaa. Itsekin nautin siitä, että minulla on tuloja, joiden käytöstä voin päättää itse.
Alue: Aihe vapaa
Näinhän se on. Mutta elämässä voi tulla kaikenlaista vastaan. Minun mieheni ei tehnyt kuutta päivää viikossa. Meillä oli sellainenkin jakso, kun rahasta oli tiukkaa, mutta toisaalta ei tarvittu kahta autoa, ehdin hommata lapsille vaatteita kirppiksiltä jne. Työssäkäynnissäkin on kuluja, joita ei usein lasketa mukaan. Yhteinen päätöshän se on, ei kai sitä voi mieheltään noin vaan vaatia. Itse olen kyllä kiitollinen, että meillä asiat järjestyivät näin. Kotiäitivuodet olivat ihan parasta aikaa.