Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin ihmisten persoona muuttuu täydellisesti humalassa?
11.09.2021 |
Suurin osa ihmisistä osaa käyttäytyä joten kuten kovassakin kännissä, mutta joillakin se persoonan muutos on jotenkin liian voimakas. Rauhallisesta tyypistä voi tulla raivohullu riidanhaastaja tai esimerkiksi todella ilkeä ja loukkaava, vaikka selvinpäin olisi ystävällinen ja kiltti. Osa taas menettää täysin kontrollinsa ja saattaa muuttua kirkuviksi ja täysin holtittomiksi. Mikä tämä homma on? Vaikuttaako viina joihinkin tiettyihin tyyppeihin jotenkin eri tavalla, vai mistä johtuu että jos kaksi samankokoista ja -luonteista ihmistä juo pullon kossua, niin se toinen alkaa vaan sammaltaa, mutta se toinen muuttuu ihan hulluksi?
Olin tässä joku aika sitten juhlissa, joihin osallistunut tyyppi menetti täysin oman hallintansa juovuttuaan. Hän häpäisi siellä käytöksellään kaikki; juhlat, juhlavieraat ja ennen kaikkea itsensä. Jos en olisi tiennyt, olisin luullut että hän on jonkun voimakkaan huumausaineen alainen ja harhainen, koska käytös oli täysin irrationaalista. Tosiasia kuitenkin oli, että hän oli täysin selvinpäin ja normaali juhliin tullessaan, mutta ilmaisen viinan vuoksi humaltui ja persoona muuttui. Kauheaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ei tarvitse uutta kutsua hänen odottaa.
Kommentit (78)
Ex mieheni on tuollainen. Ihan kuin persoona tosiaan muuttuisi. Ilmeet, hengitys ja kaikki muuttuu. Riitelevä ja ilkeä. Lihaksista menee voima ja kaatuilee. Ei tarvitse olla edes isoa määrää alkoholia. Näkee selvästi milloin se " napsahdus"tapahtuu ja selvinpäin mukavasta puuttuu. Alkoholin hörppiminen alkoi myös tulla joka iltaiseksi. Jostain syystä ei ole enää puolisoni. Kukaan ei kai arvaa miksei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niillä van tulee todellinen persoona kännissä esiin. eivät uskalla olla omia itsejään ilman päihteitä.
Mä olen sellainen, joka muutun paljon. Johtuu siitä, että olen oikeasti pohjimmiltani hyvin erilainen ihminen kuin mitä "esitän". Eli olen perusluonteeltani ylimielinen, äänekäs, päällepuhuva, vilkas ja impulsiivinen yms. Mutta olen oppinut säätelemään käytöstäni niin, että se on sosiaalisesti hyväksyttävää. Mutta kun alkoholi alkaa sammutella aivoalueita, jotka vastaa niistä sosiaalisista estoista, niin sitten se paljas impulssien ajama minä tulee sieltä esiin. Eikä se ole nättiä nähtävää. Siksi juon alkoholia vain yksin ollessani. Silloin ei haittaa, kuinka ärsyttävä rääväsuu olen 😅
Vierailija kirjoitti:
Minun ex-miehellä oli tämä. Siksi en mielelläni juonut hänen seurassaan mitään, ja jos hän joi, menin nukkumaan. Tietyn määrän juotuaan hänen ilmeensä muuttui halveksivaksi, ja hän yritti haastaa riitaa joka asiasta. Ei koskaan muuttunut fyysiseksi, varmaan siksi, kun osasin vetäytyä takavasemmalle oikeaan aikaan. Itse taas muutun iloiseksi tarinankertojaksi kun otan alkoholia. Ja joo, ei sovittu yhteen.
Ja tämä exäni kehtasi vielä eron jälkeen kehuskella, ettei ole enää tarvetta ryypiskellå uuden naisen kanssa. Eli syy oli kuulenna minussa, miksi joi ja muuttui sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin narsistit tykkää, kun kaiken pahanteon voi muka laittaa kännin piikkiin
Entinen kaverini. Selvänä ystävällisin ja kiltein kaikista, mutta jos saa viinaa, muuttuu riidanhaastajaksi ja menee aukomaan päätään kaikille joille se ei ole terveellistä. Ihme että on vielä elossa. Kyllästyin pelastamaan sen vaarallisista tilanteista, joten en kelpaa enää kaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja lähipiirissä on kolme miestä. Olemme kaikki kiltihköjä, ystävällisiä ja jopa yltiökohteliaita. Emme tietysti samanlaisia mutta hyvinkin ystävällisiä mutta emme huomionhakuisia tms. Kännissä olen hirviö, tai sanon sen mitä ajattelen. Eli alkoholi on totuusseerumi potenssiin kymmenen. Mutta selvinpäin en ajattele niin jyrkästi kenestäkään, mutta kännissä sanon sen mitä ajattelen sillä hetkellä tms. Nuo miehet kilahtavat kanssa eli yksi alkaa ilkeäksi, yksi voi hajottaa vaikka ikkunan kadulla ja yksi saa hirveät huutoraivarit ja tavarat voivat lennellä. Useaa meistä muut pompottavat selvinpäin miten haluavat eli olemme kynnysmattoja. Tämä saattaa aiheuttaa että sitten humalassa puolustaudumme viimein kohteluamme vastaan.
Niiden oikea persoonallisuus nousee esiin. Selvänä on helpompi peitellä esim. väkivaltaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen kaverini. Selvänä ystävällisin ja kiltein kaikista, mutta jos saa viinaa, muuttuu riidanhaastajaksi ja menee aukomaan päätään kaikille joille se ei ole terveellistä. Ihme että on vielä elossa. Kyllästyin pelastamaan sen vaarallisista tilanteista, joten en kelpaa enää kaveriksi.
Joo. Mun kimppuun hyökkäsi kerran kadulla tällainen. Näin myöhemmin hänet hänen ollessaan selvinpäin, oli tuolloin varautunut ja ovela pentele
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös alkoholistit jaeta ykkös- ja kakkostyyppiin? En nyt muista kumpi on kumpi, mutta toinen on sellainen "kiltti" juoppo, joka sössöttää vaan ei tee pahaa, kun taas toinen on aggressiivinen ja ajautuu usein väkivaltaan. Tiedän molemmat tyypit ihan elävästä elämästä. Valitettavasti tiedän myös, että kun nämä kaksi ovat samaan aikaan kännissä, se kiltti juoppo on naama piestynä aamulla ja se pieksäjä ei anteeksi pyytele.
Päihtyminen olisikin hyvä luonne-testi.
Tiedän yhden pomon, joka juotti uudet myyntiedustajat osana rekrytointia. Syynä juuri tuo rähinäviinan juonti.
Ja olen itse lähietäisyydeltä seurannut noin 20 vuotta, miten puhumaton ihminen muuttuu ensin suulaaksi, alkaa laulaa, sitten haastaa riitaa vaimon ja lasten kanssa. Lopuksi uhkaa tappaa koko pesueen ja sammuu.
Herättyään voi pahoin eikä muista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mies. Selvinpäin todella rauhallinen, ei koskaan haasta riitaa.
Kännissä yhtäkkiä joskus alkanut syyttämään että mulla on toinen mies, en arvosta häntä, pidän itseäni parempana ja olen ihan pöljä. Tämä ei toistu joka kännikerta mutta näitäkin kertoja on joskus ollut. Ei ikinä silti ole fyysisesti väkivaltainen.
Onneksi hän ei juo enää usein, ihan muutamia kertoja vuodessa. Lähden silloin aina pois omalle asunnolle, koska en kestä katsoa ja kuunnella. Vaikka hän olisikin hyvällä päällä kännissä niin ei hän ole sama ihminen, joku muuttuu luonteessa, katseessa, kaikessa täysin.
Vertauksena että exä joi aina perjantaisin pullon viinaa ja siitä ei ollut mitään haittaa. Se ei ahdistanut minua koskaan, sillä hän oli aina rauhallinen ja mikään ei muuttunut. Alkoholi ei vaikuttanut häneen mitenkään erikoisemmin. Nykyisen miehen juominen ahdistaa niin paljon etten pysty edes samalla tontilla olemaan.
Olisiko niin että ne jotka selvin päin feikkaa eniten sitten kännissä ovat erilaisimpia kun estot poistuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehestäni, joka oli juoppo, tuli ilkeä ja väkivaltainen, kun juomaputkea oli kestänyt vähintään viikon. Ensimmäisellä viikolla hän oli sen sijaan oikein hyvää juomaseuraa, iloinen, sosiaalinen, keskusteleva ja pirtsakka. Itse muutun alkoholin vaikutuksesta yleensä iloiseksi ja vähän hölmöksi, eikä kovin moni asia viinipäissään haittaa lainkaan. Itkukännit voi tulla, jos juo liikaa tai liian nopeasti.
Kaipa sellainen alkutilanne vaikuttaa myös siihen humalaan, jos on valmiiksi huono olo tai juo riidan päälle, tulee entistä aggressiivisemmaksi humalassa ja lisäksi vielä estot poistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi ei vaan sovi kaikille.
Erikoinen näkemys, että joillekin ihmisille aivoja, sydäntä ja maksaa vaurioittava sekä syöpää ja mielenterveysongelmia aiheuttava myrkky kuitenkin sopisi.
Varmasti henkilö, jolla on paljon patoutuneita tunteita, muuttuu sitten kännissä todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Olen rauhallinen, hiljainen ja hieman ujo nainen. Hyvin yksityinen ihminen ja introvertti.
Alkoholista muutun ekstrovertiksi ja yllytyshulluksi. Saatan flirtata ja hankkia seurueeseen miehiä. Joskus olen antanut miehen suudella minua keskellä mannerheimintietä, vaikka olen varattu. Seuraavana aamuna ällötti.
Alkoholi ei vain sovi minulle ja käytänkin sitä harvoin.
Ilman tuota manskua voisit olla minä vaikkakin olen tehnyt tuotakin typerämpiä juttuja, mutta ei niistä sen enempää. Mä en tajua kuinka se "känniminä" voikaan olla niin tyystin eri ihminen mitä olen oikeasti. Se oli aina mukavaa selvitellä selvinpäin omana itsenään niitä "känniminän" tekemisiä kun oikeasti ei itsekään tajunnut kuinka on voinut niin toimia ja hävetti enemmän kuin riittävästi.
Enää en käytä alkoholia ollenkaan koska en vaan uskalla. Se harmittaa ettei voi ottaa edes sitä lasillista kahta koska en ainakaan koskaan aiemmin osannut lopettaa siihen hilpeään hiprakkaan vaan vedin kaksin käsin tuohon sekoilujamaan asti. Aamulla en yleensä edes kunnolla muistanut mitä olen tehnyt mutta sen tiesin etten mitään viisasta. Onneksi tuolloin ei vielä ollut älypuhelimia eikä myöskään kameraa jokaisella. Sitä matskua en olisi ikinä halunnut nähdä, enkä näkevän kenenkään muunkaan koska siinä livevedossakin oli jo riittämiin siedettävää. Olisin varmaan tehnyt i*sarin jos joku olisi sitä sekoilua kuvannut ja matskua levittänyt.
Minun ex-miehellä oli tämä. Siksi en mielelläni juonut hänen seurassaan mitään, ja jos hän joi, menin nukkumaan. Tietyn määrän juotuaan hänen ilmeensä muuttui halveksivaksi, ja hän yritti haastaa riitaa joka asiasta. Ei koskaan muuttunut fyysiseksi, varmaan siksi, kun osasin vetäytyä takavasemmalle oikeaan aikaan. Itse taas muutun iloiseksi tarinankertojaksi kun otan alkoholia. Ja joo, ei sovittu yhteen.