Surkea äitipuoli avautuu

Monesti ne äidit ei tajua, miten hirveän paljon voivat omalla käytöksellään vaikuttaa sinne uusperheen positiiviseen ilmapiiriin :/

MIten niiden lasten pitäisi osata käyttäytyä kun et sinäkään, aikuinen nainen, osaa käytöstapoja? Kaikenlaista sakkia sitä täällä lisääntyykin

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:09"]Tsemppiä Ap:lle. Äitipuolen osa on todella vaikea. Kaikki Aina saa vähän tasapainoilla siinä välissä. Olen äitipuoli nyt jo 18.v tytölle joka on muuttamassa nyt kotoa omilleen (onneksi, anteeksi, mutta täällä sen tunnustan). Olen ollut äitipuoli nyt 15 vuotta ja välitän tytöstä kovasti, mutta nyt varsinkin viimeisen puoli vuotta kun tyttö on asunut meillä tauotta äitinsä muutettua yhteen naisen (!!!) kanssa on ollut vähän rankkaa. Toivon että välimme parantuvat kun tulee vähän etäisyyttä tytön kanssa. Nyt tuntuu että meitä on kaksi naista taloudessa ja mä oon täysin kylläsynyt siihen että hän on koko ajan täällä. 

Tulet huomaamaan että omiin lapsiin suhde on niin paljon mutkattomampi, sekä hyvässä että pahassa. Mutta parhaiten pärjäät äitipuolen osassa kun uskallat seistä omien päätöksiesi takana ja tosiaan, älä hauku sitä äitiä, miehelle voit sitä haukkua, mutta lapsille ole neutraali. Jos se äiti haukkuu sinua, niin ihan kannattaa yrittää nousta sen haukkumisen yläpuolelle ja yrittää käyttäytyä tauhallisesti ja aikuisesti.

ja mieheltä vaadit osallistumista arkeen, eihän tuosta tule muuten yhtään mitään!
[/quote]
Minä en vissiinkään osaa vaatia ilman, että mieheni kokee sen nalkuttamisena. Tilanne on niin tulehtunut, että aina kun otan kotityöt puheeksi, hän suuttuu. Vinkkejä otetaan vastaan... - AP-

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:13"]

Olen ehkä Euroopan huonoin äitipuoli. Mm. tiuskin lapsille ja olen alentunut teoista alhaisimpaan: olen arvostellut lapsille rivien välissä heidän äitiään. Olen vaan ihan loppu siihen, että lapset käyttäytyy huonosti ja minä pidän yllä huushollia: siivoan, pesen pyykit, laitan ruuat. Ja mieheni mielestä vauhkoan aivan turhasta. Kodin ilmapiiri on usein surkea ja mietin, että ainut mitä pystyn sen eteen tekemään, on lähteminen. Se mikä estää, on tunteet miestäni kohtaan ja parin kuukauden päästä syntyvä vauva. Kivittäkää toki, mutta mielellään ottaisin vastaan neuvoja ja tsemppiäkin.

[/quote]

Mikai arvostelet lapsille äitiä? Mitä pahaa äiti on sinulle tehnyt että käyttäydyt noin törkeästi? Kuten joku sanoi, olsikohan tuota yhteistä lasta pitänyt vähän enemmän harkita ja antaa ensin perheen tilanteen rauhoittua. Oliko erosta peräti puoli vuotta kun muutitte yhteen?
[/quote]
Äiti ei huolehdi lasten perustarpeista; monipuolisesta ruuasta ja puhtaista, ehjistä ja säänmukaisista (=lämpimistä) vaatteista. Kuulostaa mustamaalaamiselta, mutten tokikaan ole ajatusteni kanssa yksin. (Miehen suku ollut huolissaan tilanteesta jo pidempään). Mikään ei kuitenkaan oikeuta minua mustamaalaama äitiä lapsilleen, mutta kun käytöstavatkin on unohtunut opettaa, on oma pinna usein koetuksella. Osaan kuitenkin pyytää anteeksi käytöstäni. -AP-
[/quote]
10 kirjoittelee taas. Meillä ihan samat ongelmat, yksipuolisesti ruokaa äidin luona, liian vähän vaatteita päällä sun muuta. Enimmäkseen kyllä hoitaa asiat ihan hyvin, mutta mies hoitaisi paremmin jos lapsi asuisi meillä. Ja samoin myös miehen sukulaiset ovat huolissaan eli ei ole mitään katkerien exien keskinäistä vääntöä vaan tosiasioita. Ymmärrän siis edelleen oikein hyvin. Jos äitipuolena kannat huolta lapsipuolista niin tuollainen tilanne turhauttaa kun et itse voi tehdä muuta kuin antaa parempaa ruokaa ja pukea kunnolla jne silloin kun lapset ovat teidän luona. Sinä et kuitenkaan äidin teoille mitään voi.

Meillä lasten äiti hoitaa pääasiallisesti fyysiset jutut suht ok mutta henkinen väkivalta on kamalaa. Haukkuu kaikkia ja kaikkea ja usuttaa lapset ja aikuiset toistensa kimppuun.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:09"]Tsemppiä Ap:lle. Äitipuolen osa on todella vaikea. Kaikki Aina saa vähän tasapainoilla siinä välissä. Olen äitipuoli nyt jo 18.v tytölle joka on muuttamassa nyt kotoa omilleen (onneksi, anteeksi, mutta täällä sen tunnustan). Olen ollut äitipuoli nyt 15 vuotta ja välitän tytöstä kovasti, mutta nyt varsinkin viimeisen puoli vuotta kun tyttö on asunut meillä tauotta äitinsä muutettua yhteen naisen (!!!) kanssa on ollut vähän rankkaa. Toivon että välimme parantuvat kun tulee vähän etäisyyttä tytön kanssa. Nyt tuntuu että meitä on kaksi naista taloudessa ja mä oon täysin kylläsynyt siihen että hän on koko ajan täällä. 

Tulet huomaamaan että omiin lapsiin suhde on niin paljon mutkattomampi, sekä hyvässä että pahassa. Mutta parhaiten pärjäät äitipuolen osassa kun uskallat seistä omien päätöksiesi takana ja tosiaan, älä hauku sitä äitiä, miehelle voit sitä haukkua, mutta lapsille ole neutraali. Jos se äiti haukkuu sinua, niin ihan kannattaa yrittää nousta sen haukkumisen yläpuolelle ja yrittää käyttäytyä tauhallisesti ja aikuisesti.

ja mieheltä vaadit osallistumista arkeen, eihän tuosta tule muuten yhtään mitään!
[/quote]
Opettelen parhaillaan tuota omien päätösten takana seisomista ja edistystäkin on tapahtunut. Huomaan, että olen paljon tasapainoisempi silloin, kun en pyri esim. miellyttämään lapsia, vaan pidän kiinni omista periaatteistani. Ehkä oma lapsi tuo vielä lisää jämäkkyyttä. -AP-

3

Up

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:45"]Älä syytä itseäsi, vieraan miehen exän penikka on viimeinen asia mitä ihminen kotiinsa haluaa. Olisiko teidän mahdollista muuttaa sen verran kauaksi ettei lasta tarvitse enää ottaa teille säännöllisesti? Vauva syntyy pian, on tärkeää että saatte olla oman perheen kesken ilman häiriötekijöitä.
[/quote]

niin että miehen vanhempi lapsi on toisarvoinen kun tulee uusi vauva? No huhhuh. Tämä mies on kuitenkin näiden kaikkien lasten isä. Ihan yhtä paljon jokaiselle. Sinä se et kyllä ajattele lapsen etua pätkääkään. Vai että kauemmaksi ettei oikeen TARVI ottaa isin luo säännöllisesti. Kuule kun sillä isällä on velvollisuus olla lapselleen just sitä, isä. Jos ei ole mistään paskasta miehestä kysymys niin voisi olettaa että lapsi jopa tarvitsee tapaamisia isän kanssa. Kyllä ap on tiennyt ihan varmasti mihin on ryhtynyt, eivät lapset varmaan tyhjästä miehen elämään ilmestyneet kun molempien nimi oli postilaatikossa. Vai?? Eipä taas tarvi kauas miettiä miksi lapsiperheissä on ongelmia kun joidenkin ajatusmaailma on tuommoinen...
[/quote]
No eivätpä ne päättyneisiin suhteisiin tehdyt lapset ole monellekaan miehelle muuta kuin turha rahareikä, joille mieluusti syöttäisi myrkkyä, jos tietäisi ettei jää kiinni. Ihme naukumista, onhan niillä erolapsilla yleensä äitikin ja sillä vaihtuvat miesystävät, jotka voivat leikkiä lasten kanssa isäleikkiä. Mielestäni pitäisi kyetä erossa päättämään, kumpi ottaa lapset kokonaan, ja jos kumpikaan ei halua, sijoitukseen vaan. Ei, en ajattele lasten tunteita, surullista että ovat syntyneet, mutta turhakkeiden paaponen vahingoittaa useampaa ihmistä kuin niiden hylkääminen.

Tsemppiä! Ei oo helppoja juttuja uusperhe systeemit. Lisäksi harvoin saa asiallisia tukea (tältä palstalta ainakaan). Lue "Äitipuolen käsikirja", ja muista että oot vaan ihminen. Miehen pitäisi ottaa enemmän osaa uusperheessä kaikkeen eri tavalla kuin ydinperheessä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 19:13"]

Olen ehkä Euroopan huonoin äitipuoli. Mm. tiuskin lapsille ja olen alentunut teoista alhaisimpaan: olen arvostellut lapsille rivien välissä heidän äitiään. Olen vaan ihan loppu siihen, että lapset käyttäytyy huonosti ja minä pidän yllä huushollia: siivoan, pesen pyykit, laitan ruuat. Ja mieheni mielestä vauhkoan aivan turhasta. Kodin ilmapiiri on usein surkea ja mietin, että ainut mitä pystyn sen eteen tekemään, on lähteminen. Se mikä estää, on tunteet miestäni kohtaan ja parin kuukauden päästä syntyvä vauva. Kivittäkää toki, mutta mielellään ottaisin vastaan neuvoja ja tsemppiäkin.

[/quote]

Mikai arvostelet lapsille äitiä? Mitä pahaa äiti on sinulle tehnyt että käyttäydyt noin törkeästi? Kuten joku sanoi, olsikohan tuota yhteistä lasta pitänyt vähän enemmän harkita ja antaa ensin perheen tilanteen rauhoittua. Oliko erosta peräti puoli vuotta kun muutitte yhteen?
[/quote]
Äiti ei huolehdi lasten perustarpeista; monipuolisesta ruuasta ja puhtaista, ehjistä ja säänmukaisista (=lämpimistä) vaatteista. Kuulostaa mustamaalaamiselta, mutten tokikaan ole ajatusteni kanssa yksin. (Miehen suku ollut huolissaan tilanteesta jo pidempään). Mikään ei kuitenkaan oikeuta minua mustamaalaama äitiä lapsilleen, mutta kun käytöstavatkin on unohtunut opettaa, on oma pinna usein koetuksella. Osaan kuitenkin pyytää anteeksi käytöstäni. -AP-
[/quote]
10 kirjoittelee taas. Meillä ihan samat ongelmat, yksipuolisesti ruokaa äidin luona, liian vähän vaatteita päällä sun muuta. Enimmäkseen kyllä hoitaa asiat ihan hyvin, mutta mies hoitaisi paremmin jos lapsi asuisi meillä. Ja samoin myös miehen sukulaiset ovat huolissaan eli ei ole mitään katkerien exien keskinäistä vääntöä vaan tosiasioita. Ymmärrän siis edelleen oikein hyvin. Jos äitipuolena kannat huolta lapsipuolista niin tuollainen tilanne turhauttaa kun et itse voi tehdä muuta kuin antaa parempaa ruokaa ja pukea kunnolla jne silloin kun lapset ovat teidän luona. Sinä et kuitenkaan äidin teoille mitään voi.
[/quote]
Lohdullista kuulla, että joku muukin on samassa tilanteessa. -AP-

Up

Onko sulla muutenkin tapana ratkaista ongelmat häipymällä? Miksi teet lapsia noin epätyydyttävään elämäntilanteeseen? Miksi ylipäänsä lähdit uusperheeseen jos sulla ei ole siihen rahkeita?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:43"]

Onko sulla muutenkin tapana ratkaista ongelmat häipymällä? Miksi teet lapsia noin epätyydyttävään elämäntilanteeseen? Miksi ylipäänsä lähdit uusperheeseen jos sulla ei ole siihen rahkeita?

[/quote]

Olen erittäin lapsirakas ja minulle tuli yllätyksenä, että tämä on niin rankkaa ja etten olekaan niin kiintynyt mieheni lapsiin, kuin toivoisin. Mitä häipymiseen tulee, en jaksa enää tätä tappelua enkä sitä, että jatkuvasti on syyllinen olo. Koen myös, ettei lasten tule joutua kärsimään minun kyvyttömyydestäni hillitä tunteitani.

-AP-

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 20:40"]

Tsemppiä! Ei oo helppoja juttuja uusperhe systeemit. Lisäksi harvoin saa asiallisia tukea (tältä palstalta ainakaan). Lue "Äitipuolen käsikirja", ja muista että oot vaan ihminen. Miehen pitäisi ottaa enemmän osaa uusperheessä kaikkeen eri tavalla kuin ydinperheessä.

[/quote]

Kiitos :) On täällä onneksi ollut yllättävän monia tsemppaaviakin kommentteja. Täytyypä etsiä tuo kirja käsiini. -AP-

2

2

2

Ja tavallisella uusperheellä menee 5v ennen kuin tilanne on "normaali". Tämäkään ei päde jos lapset eivät asu koko ajan äitipuolen kanssa ja sen lisäksi vaikuttaa jos joku sabotoi perhettä koko ajan. Tsemppiä.