Lue keskustelun säännöt.
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Mitä uhoamista tuossa nyt muka on? Suojelee vain omilla rahoilla ostettua omaisuutta. Lapsenkin täytyy ymmärtää ettei raha puussa kasva, eikä tavaroita saati perintöhuonekaluja vain anneta eteenpäin. Jos lapselle tulee järjetön rahapula, niin täytyy myös kasvattaa sen verran selkärankaa että pyytää apua suoraan vanhemmilta, että saisko rahaa ruokaan yms. Jokainen vanhempi varmasti haluaa lapselleen parasta eikä ap varmasti kuvitellut, että pojan ex tyttis pöllii kamat itselleen.
Lahjan vastaanottaminen ei ole pöllimistä. Vähän valoja päälle hei.
Ilmeisesti jotkut mammat kuvittelevat, että poikiensa omaisuus on heidän omaisuuttaan.
Ilmeisesti. Ja tyttöystävät kuvittelevat että saavat kaikki ilmaiseksi ja kaikki on lahjoitusta. Ihanan lokkia.
Mistä sä tässäkään tiedän tyttöystävän ajatuksista yhtään mitään? Sä et varmaan koskaan ole antanut lahjana kellekään mitään, mutto moni muu on. Ei se tee lahjan antajasta alistettua ja vastaanottajasta lokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on aikuinen. Sinun tehtävä oli hänet lapsena kasvattaa niin että nyt sitten pärjää elämässä.
Teet pojallesi suuren karhunpalveluksen hommaamalla kämpän ja sinne imurin. Ja kuskaamalla ”viikonlopuksi kotiin”. Kulkekoon bussilla.
Ei ole sinun, äidin, tehtävä elää poikasi elämää ja hoitaa asioita. Eri asia jos hän on jotenkin vammainen.
Olkoon vaikka tyhjässä kämpässään ja tehköön tavaroillaan mitä lystää, se ei ole sinun asiasi.Voi ei, sinulla ei taida olla lapsia. Omaan kotiin muuttaessa ei kenenkään rahat riitä edes välttämättömään. Vanhemmat joutuvat avustamaan opiskelijaa aluksi vähän enemmänkin. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on opiskelemassa ja nuorin asuu vielä kotona. Kaikille maksetaan takuuvuokrat ja ostetaan imurit ja astioita ja huonekalujakin. Niin meitä vanhempiakin on aikoinaan autettu. Vaikka opiskelija kävisi koulun ohella töissäkin, ne tulot on usein satunnaisia. Vanhin lapseni pääsi kesäksi töihin ja osti vihdoin kunnon läppärin itselleen. Kolmas opiskeluvuosi alkoi. Pyykinpesukone on tulossa joululahjaksi, koska hän on kyllästynyt pesemään yhteiskoneella.
Kyllä minulla riitti rahat, kun en nirsoillut ja tarvinnut 200€ Vallilan mattoa. Kaikki kalusteet, astiat ja vehkeet hankin itse ja omilla rahoilla.
Opiskelijana? Saanen epäillä tai sitten tilillä on ollut säästöjä. Noinhan se minunkin mieheni väitti, että itse on joka esineen omaan kotiinsa hankkinut. Anoppini sattui paljastamaan, että hän oli laittanut vuosia poikansa tilille lapsilisät säästöön, että on jotain pesämunaa.
Ei ollut säästöjä, kuin se mitä olin itse haalinut. Mutta kuten sanoin, kyllä rahat riittää, kun ei nirsoile. Kirpparilta saa sohvan kympillä. Ruma se on ja kunto mitä on, mutta kelpaa. Ja samalla periaatteella kaikki muu.
Ja toki valtiontuki auttoi takuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on aikuinen. Sinun tehtävä oli hänet lapsena kasvattaa niin että nyt sitten pärjää elämässä.
Teet pojallesi suuren karhunpalveluksen hommaamalla kämpän ja sinne imurin. Ja kuskaamalla ”viikonlopuksi kotiin”. Kulkekoon bussilla.
Ei ole sinun, äidin, tehtävä elää poikasi elämää ja hoitaa asioita. Eri asia jos hän on jotenkin vammainen.
Olkoon vaikka tyhjässä kämpässään ja tehköön tavaroillaan mitä lystää, se ei ole sinun asiasi.Voi ei, sinulla ei taida olla lapsia. Omaan kotiin muuttaessa ei kenenkään rahat riitä edes välttämättömään. Vanhemmat joutuvat avustamaan opiskelijaa aluksi vähän enemmänkin. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on opiskelemassa ja nuorin asuu vielä kotona. Kaikille maksetaan takuuvuokrat ja ostetaan imurit ja astioita ja huonekalujakin. Niin meitä vanhempiakin on aikoinaan autettu. Vaikka opiskelija kävisi koulun ohella töissäkin, ne tulot on usein satunnaisia. Vanhin lapseni pääsi kesäksi töihin ja osti vihdoin kunnon läppärin itselleen. Kolmas opiskeluvuosi alkoi. Pyykinpesukone on tulossa joululahjaksi, koska hän on kyllästynyt pesemään yhteiskoneella.
Kyllä minulla riitti rahat, kun en nirsoillut ja tarvinnut 200€ Vallilan mattoa. Kaikki kalusteet, astiat ja vehkeet hankin itse ja omilla rahoilla.
Opiskelijana? Saanen epäillä tai sitten tilillä on ollut säästöjä. Noinhan se minunkin mieheni väitti, että itse on joka esineen omaan kotiinsa hankkinut. Anoppini sattui paljastamaan, että hän oli laittanut vuosia poikansa tilille lapsilisät säästöön, että on jotain pesämunaa.
Suurin osa meistä ihan opiskelijana on hankkinut huonekalunsa. Mä olisin saanut lapsuudenkodistani mitä vain mukaani omilleen muuttaessani, mutta en halunnut kuin oman huoneeni tavarat, eli käytännössä parisängyn. Äiti oli kerännyt minulle astiaston, sen toki otin mukaani. Kaiken muun tietenkin hankin itse. Minun koti, minun tavarat, minun päätökset.
Vierailija kirjoitti:
Annan tästä 3/5, uskottavuus on kohtalainen
Kohtalainen? Olen käynyt tämän asian läpi 4 lapsen kanssa erikseen, erilaisin variaatioin. Olen tosiaan halunnut olla päättämässä, mitä tehdään kustantamieni sisustustarvikkeiden kanssa. Esim. olen estänyt uusien kelpo tarvikkeiden kirpparille lahjoittamisen kun niitä käytetty vain vuosi, jonka jälkeen tarve on päättynyt elämäntilanteen muuttuessa.
No, nuorimman kohdalla jo osasin. Ninpä sanoin jo hankkiessa, että kun et tätä enää tarvitse, otan kotiin. (Hän ei siinä kämpässä asunut edes vuotta ja sain itselleni sen kivan jutun, koska uudella avopuolisollaan oli erilainen maku :D)
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Mitä lokkeilua on sanoa, että aikuinen saa tehdä omilla tavaroillaan mitä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on aikuinen. Sinun tehtävä oli hänet lapsena kasvattaa niin että nyt sitten pärjää elämässä.
Teet pojallesi suuren karhunpalveluksen hommaamalla kämpän ja sinne imurin. Ja kuskaamalla ”viikonlopuksi kotiin”. Kulkekoon bussilla.
Ei ole sinun, äidin, tehtävä elää poikasi elämää ja hoitaa asioita. Eri asia jos hän on jotenkin vammainen.
Olkoon vaikka tyhjässä kämpässään ja tehköön tavaroillaan mitä lystää, se ei ole sinun asiasi.Voi ei, sinulla ei taida olla lapsia. Omaan kotiin muuttaessa ei kenenkään rahat riitä edes välttämättömään. Vanhemmat joutuvat avustamaan opiskelijaa aluksi vähän enemmänkin. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on opiskelemassa ja nuorin asuu vielä kotona. Kaikille maksetaan takuuvuokrat ja ostetaan imurit ja astioita ja huonekalujakin. Niin meitä vanhempiakin on aikoinaan autettu. Vaikka opiskelija kävisi koulun ohella töissäkin, ne tulot on usein satunnaisia. Vanhin lapseni pääsi kesäksi töihin ja osti vihdoin kunnon läppärin itselleen. Kolmas opiskeluvuosi alkoi. Pyykinpesukone on tulossa joululahjaksi, koska hän on kyllästynyt pesemään yhteiskoneella.
Kyllä minulla riitti rahat, kun en nirsoillut ja tarvinnut 200€ Vallilan mattoa. Kaikki kalusteet, astiat ja vehkeet hankin itse ja omilla rahoilla.
Opiskelijana? Saanen epäillä tai sitten tilillä on ollut säästöjä. Noinhan se minunkin mieheni väitti, että itse on joka esineen omaan kotiinsa hankkinut. Anoppini sattui paljastamaan, että hän oli laittanut vuosia poikansa tilille lapsilisät säästöön, että on jotain pesämunaa.
Ei ollut säästöjä, kuin se mitä olin itse haalinut. Mutta kuten sanoin, kyllä rahat riittää, kun ei nirsoile. Kirpparilta saa sohvan kympillä. Ruma se on ja kunto mitä on, mutta kelpaa. Ja samalla periaatteella kaikki muu.
Ja toki valtiontuki auttoi takuussa.
Mistä kirpparilta saa sohvan kympillä? Kiinnostaa ihan oman talouden kannalta. Meille löytyi mökille kierrätyskeskukselta sohva ja hinta oli 70€. Katsoin huvikseni äsken Tori.fi uusimaa sohvat ja ei kyllä ainakaan ylihintaa maksettu. Sohvan hankinnassa pitää katsoa myös matka, josta lähtee hakemaan. Se on monesti pakun vuokraus kalliimpaa kuin se sohva itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Harvoin niitä lapsia nykyään kasvatetaan. Isiä se ei ole kiinnostanut koskaan ja nyky äidit on niin tasa-arvoisia että heille ei kuulu kuin korkeintaan kasvattaa tytöistä tasa-arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!
Todennäköisesti kuitenkin poika on antanut luvan viedä tavarat.
Ei ole kenties itse tykännyt eikä kehdannut suoraan äidilleen tätä sanoa. Ja sinä usutat kutsumaan viranomaiset paikalle, vaikket tiedä asiasta mitään😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Mitä lokkeilua on sanoa, että aikuinen saa tehdä omilla tavaroillaan mitä haluaa?
Lokkeilua se just on, jos taivuttelee toisen antamaan tavaraa tai rahaa. Se ei oo lokkeilua, jos toinen antaa jotain, mitä ei itse enää tarvitse.
Vähän tällaista kotikasvatusajattelua tuntuu täällä ilmenevän: Se, mikä on minun, on minun. Ja se, mikä on sinun, sekin on minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Mitä lokkeilua on sanoa, että aikuinen saa tehdä omilla tavaroillaan mitä haluaa?
Lokkeilua se just on, jos taivuttelee toisen antamaan tavaraa tai rahaa. Se ei oo lokkeilua, jos toinen antaa jotain, mitä ei itse enää tarvitse.
Ja tässä tarinassa meillä on mukana vain äidin versio tapahtuneesta. Pitäisikö kuulla poikaa ja tyttöä myös, ennen syyttelyä?
Kysyt pojalta miksi antoi sen senkin Sun simpan perintökalleuden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Harvoin niitä lapsia nykyään kasvatetaan. Isiä se ei ole kiinnostanut koskaan ja nyky äidit on niin tasa-arvoisia että heille ei kuulu kuin korkeintaan kasvattaa tytöistä tasa-arvoisia.
Lokkeilu on tasa-arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin pojalleni, että KAIKKI mun ostamat kamat jää sulle jos ja kun ero tulee. Seurustelivat, muuttivat yhteen - olivat nuoria alle 24-vuotiaita. Mimmi oli kuitenkin ihan jees ja otti vain omat kamansa mukaan, kun ero tuli.
Vielä sen verran, että ostamani kamat pojalle eivät olleet halpaa kiinaposliinia tai ikeakamaa...
Tuossa kohtaa olisin todennyt äidilleni että pidä kamasi jos se olisi minulle aikanaan jotain tuollaista ruvennut uhoamaan.
Mitä uhoamista tuossa nyt muka on? Suojelee vain omilla rahoilla ostettua omaisuutta. Lapsenkin täytyy ymmärtää ettei raha puussa kasva, eikä tavaroita saati perintöhuonekaluja vain anneta eteenpäin. Jos lapselle tulee järjetön rahapula, niin täytyy myös kasvattaa sen verran selkärankaa että pyytää apua suoraan vanhemmilta, että saisko rahaa ruokaan yms. Jokainen vanhempi varmasti haluaa lapselleen parasta eikä ap varmasti kuvitellut, että pojan ex tyttis pöllii kamat itselleen.
Lahjan vastaanottaminen ei ole pöllimistä. Vähän valoja päälle hei.
Ilmeisesti jotkut mammat kuvittelevat, että poikiensa omaisuus on heidän omaisuuttaan.
Useimmat vanhemmat ovat kiinnostuneita rahoittamaan oman lapsensa asumista, eikä maksamaan tyttöystävän sisustuksia.
Etenkin tuo suvun senkin siirtyminen tyttöystävälle on outoa, en olisi itse sellaista ottanut vastaan.
Olisi ollut kohteliasta kysyä tavaroiden lainaamisesta. Senkki voi olla perintökalu, eikä siitä halua luopua. Sitten on toinen asia kuinka hoitaa "jälkitilanteen"? Jos lähtee huutamaan ja paasaamaan asiasta, niin tilanne menee alkuperäistä pahemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin ihmisten kodeista puhutaan kämppinä?
Ei tulisi mieleenkään kutsua omaa tai toisen asumusta kämpäksi, ellei se sitten ole vanha tukkikämppä
Ai jaa. Mä oon asunut Etelä-Suomessa koko ikäni. Helsingissä koti on hima, mutta lähikaupungeissa se voi olla hima tai kämppä. ”Taidan lähtee kämpille”. Nuorten ihmisten kodit siis yleisimmin kämppiä, mutta kyllä tuota sanaa viljelevät myös vähän vanhemmat. Se on rento. Himaksi mä kutsun mun kotia, mut vähän riippuu, missä päin ollaan, että onko hima sopiva. Täällä kukaan ei sano, että asunto.
Meillä taas koti on koti, himakin puheessa
Mut kämppä on jotain mitä löytyy jostain salomailla ilman modernin maailman mukavuuksia, voi olla maalattiakin
Itse olen etelä-suomesta ja asunut monilla paikkakunnilla täällä, isoilla ja pienillä, ja kaikkialla kämppä oli kämppä, eli esim. nuoren tavallinen vuokra-asunto. Tai vähän vanhemmankin.
Sama juttu täällä Pohjois-Savossakin. Oikeastaan vasta kun tuli lapsia ja ostettiin ihan oma asunto niin alettiin puhua enemmän kodista kuin kämpästä. Kyllä se opiskelijan oma eka asunto on yleensä kämppä, koti on sitten se lapsuudenkoti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, eipä tarvitse enää ihmetellä, mistä niitä lokkeilijoita sikiää. Näyttää lähtevän ihan kotikasvatuksesta.
Mitä lokkeilua on sanoa, että aikuinen saa tehdä omilla tavaroillaan mitä haluaa?
Lokkeilua se just on, jos taivuttelee toisen antamaan tavaraa tai rahaa. Se ei oo lokkeilua, jos toinen antaa jotain, mitä ei itse enää tarvitse.
Missä sä näet taivuttelua? Jos sun tytär kyseessä, niin sit ymmärrän, muuten en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi on aikuinen. Sinun tehtävä oli hänet lapsena kasvattaa niin että nyt sitten pärjää elämässä.
Teet pojallesi suuren karhunpalveluksen hommaamalla kämpän ja sinne imurin. Ja kuskaamalla ”viikonlopuksi kotiin”. Kulkekoon bussilla.
Ei ole sinun, äidin, tehtävä elää poikasi elämää ja hoitaa asioita. Eri asia jos hän on jotenkin vammainen.
Olkoon vaikka tyhjässä kämpässään ja tehköön tavaroillaan mitä lystää, se ei ole sinun asiasi.Voi ei, sinulla ei taida olla lapsia. Omaan kotiin muuttaessa ei kenenkään rahat riitä edes välttämättömään. Vanhemmat joutuvat avustamaan opiskelijaa aluksi vähän enemmänkin. Meillä on kolme lasta, joista kaksi on opiskelemassa ja nuorin asuu vielä kotona. Kaikille maksetaan takuuvuokrat ja ostetaan imurit ja astioita ja huonekalujakin. Niin meitä vanhempiakin on aikoinaan autettu. Vaikka opiskelija kävisi koulun ohella töissäkin, ne tulot on usein satunnaisia. Vanhin lapseni pääsi kesäksi töihin ja osti vihdoin kunnon läppärin itselleen. Kolmas opiskeluvuosi alkoi. Pyykinpesukone on tulossa joululahjaksi, koska hän on kyllästynyt pesemään yhteiskoneella.
Kyllä minulla riitti rahat, kun en nirsoillut ja tarvinnut 200€ Vallilan mattoa. Kaikki kalusteet, astiat ja vehkeet hankin itse ja omilla rahoilla.
Opiskelijana? Saanen epäillä tai sitten tilillä on ollut säästöjä. Noinhan se minunkin mieheni väitti, että itse on joka esineen omaan kotiinsa hankkinut. Anoppini sattui paljastamaan, että hän oli laittanut vuosia poikansa tilille lapsilisät säästöön, että on jotain pesämunaa.
Ei ollut säästöjä, kuin se mitä olin itse haalinut. Mutta kuten sanoin, kyllä rahat riittää, kun ei nirsoile. Kirpparilta saa sohvan kympillä. Ruma se on ja kunto mitä on, mutta kelpaa. Ja samalla periaatteella kaikki muu.
Ja toki valtiontuki auttoi takuussa.Mistä kirpparilta saa sohvan kympillä? Kiinnostaa ihan oman talouden kannalta. Meille löytyi mökille kierrätyskeskukselta sohva ja hinta oli 70€. Katsoin huvikseni äsken Tori.fi uusimaa sohvat ja ei kyllä ainakaan ylihintaa maksettu. Sohvan hankinnassa pitää katsoa myös matka, josta lähtee hakemaan. Se on monesti pakun vuokraus kalliimpaa kuin se sohva itsessään.
Fida, pelastusarmeija, mitä näitä nyt on. Ja ei tietenkään mitään pakua vuokrata, vaan joko kaverin kanssa kannetaan tai toivotaan, että jollain kaverilla tai kaverin mutsilla olisi lainata peräkärryä (ja autoa. Ja kuskia. Ajokorttiin ei pihistelemälläkään ollut varaa).
Aiemmin tuolla mainittiin, että senkki oli jo lapsuudenkodissa pojan huoneessa. Ei siis silloinkaan ollut äidille niin rakas kaluste, että olisi itse sitä halunnut pitää paraatipaikalla.