Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Poika myi tavarat, mutta ei kehdannut myöntää.
Kyllästyi niihin samoihin .
Älä nyt vaan mene sekaantumaan poikasi yksityiselämään.
Lakkaa Sinä lahjoittamasta vähistä rahoistasi tavaraa, jotka poikasi tulee mielestäsi museoida ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitto sille tytölle yhtään pohtimatta. Ne kuuluu hakea takaisin ja sassiin hänenkin pitää oppia mitä voi viedä.
Hän ei ole ajatellut asiaa teidän kannaltanne. Ei meidän tarvi kenenkään toisen lapsille mitään hankkia.
Ihan turhaan jotkut täällä alottajaa moittivat, eivät itsekään moista hyväksyisi.
Näitä neitejä on nähty, että muutettu toiselle puolelle maata ja viety pesukoneesta lähtien sinne uuteen kuviteltuun yhteiseen kotiin.
Kaukorakkaus vaihtuu toiseen molemmilla ja niin menee kaikki nuorukaisenkin kamat sinne, kun ei viitsi niitä takaisinkaan roudata.
Oppirahat sitä joutuu maksamaan.
Saanks mä tään?
- No ota.
Saanks mä tään kans ku mul ei oo niinku mitään siellä seinil ?
- Ota vaan.
Voisinks mää ottaa täänki mun mää niin tykkään tästä?
- Ota vaan en mä siitä oikeesti ees tykkää.
Hei! Sulla, jolla oli niitä kristallikruunuja, ottaisin ilomielin:D
Vierailija kirjoitti:
Taisi poika pyytää tyttöä viemään äitsykän maalaisromanttiset romut 😃
No, jos on ollut niin pöljä poika niin on aivan oikein, jos kasvonsa menettää eikä ole kehdannut äidiltä kieltää.
Hyvä opinpaikka kaikille tuo.
Ne jää sinne, jos ei asiaa selvitetä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae heti pois kirjoitti:
Soitto sille tytölle yhtään pohtimatta. Ne kuuluu hakea takaisin ja sassiin hänenkin pitää oppia mitä voi viedä.
Hän ei ole ajatellut asiaa teidän kannaltanne. Ei meidän tarvi kenenkään toisen lapsille mitään hankkia.
Ihan turhaan jotkut täällä alottajaa moittivat, eivät itsekään moista hyväksyisi.Näitä neitejä on nähty, että muutettu toiselle puolelle maata ja viety pesukoneesta lähtien sinne uuteen kuviteltuun yhteiseen kotiin.
Kaukorakkaus vaihtuu toiseen molemmilla ja niin menee kaikki nuorukaisenkin kamat sinne, kun ei viitsi niitä takaisinkaan roudata.
Oppirahat sitä joutuu maksamaan.
Miksi tytön olisi pitänyt ajatella poikaystävän äitiä, jos poikkis antaa tytölle mattonsa ja senkkinsä? Ja millä oikeudella poikkiksen äiti hakee muiden tavaroita? Huolehtikoon omistaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikakaan tajua jos vähän halaillaan ja pussaillaan niin mitään himoittuja perintö huonekaluja ja mattoja noin vain napata sitten mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi poika pyytää tyttöä viemään äitsykän maalaisromanttiset romut 😃
No, jos on ollut niin pöljä poika niin on aivan oikein, jos kasvonsa menettää eikä ole kehdannut äidiltä kieltää.
Hyvä opinpaikka kaikille tuo.Ne jää sinne, jos ei asiaa selvitetä heti.
Ei minusta pöljää hankkiutua eroon romusta, mitä kukaan suvussa ei huoli, mutta poiskaan ei saisi heittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanks mä tään?
- No ota.
Saanks mä tään kans ku mul ei oo niinku mitään siellä seinil ?
- Ota vaan.
Voisinks mää ottaa täänki mun mää niin tykkään tästä?
- Ota vaan en mä siitä oikeesti ees tykkää.
Niin, eikös ole hyvä, että tavarat menevät sellaiselle, joka niitä tarvitsee ja pitää niistä?
Oppirahoja saa ilmeisesti maksaa vähän vanhempana myös. Ap ei tehnyt pojalleen selväksi, mikä tämä laina, lahjoitus, whatever luonteeltaan on ja mitkä ovat reunaehdot. Poikani muutti asumaan kakkosasuntoomme, joka oli sisustettu kokonaan. Sanoin, että jos haluat ostaa muita huonekaluja ja luopua näistä, sano, niin käydään hakemassa ne pois. Sillä lauseella tehtiin selväksi käytön ehdot. Hän saa puhkikuluttaa sohvan, se on ok, muttei heittää sitä kaatikselle tai antaa jollekin.
Ap:n olisi pitänyt toimia myös näin. Hän ei toiminut ja nyt on oppirahat maksettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut kaikissa käänteissä mukanani vuosikymmeniä mummoni senkki, joka jo lapsena oli huoneessani. Äitini säännöllisesti muistuttaa, että älä vaan hävitä sitä minnekään :).
Ja kyseessä on hänen ex-anoppinsa senkki.
No en ole aikonut hävittää. Mukava muisto Karjalasta tulon jälkeiseltä ajalta.
Muutenkaan ei tulisi mieleenikään myydä joltain opiskeluaikoina saamiani vanhoja tavaroita ja huonekaluja ainakaan ensin kysymättä, haluaako antaja ne takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Perinnötkin menee myös uusille puolisoille, ei pelkästään omalle lapselle.[/quote
Perinnön voi rajata vain omalle lapselle. Se lapsi sitten päättää itse, hyötyykö siitä myös puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha tarina: poika myynyt että sai rellestää kerrankin.
Tavarat eivät todellakaan löydy mistään tyttökaverin luota 400km päästä.
Pikku järkytys äipälle että kultamussu valehteli.
Ja tuosta ap:stä tokko enää kuuluu tänne palstalle kommenttia, kun hänelle selviää päräyttävä totuus soittaessaan likkakaverille tuohduksissaan isomummun senkin kohtalosta.
Perintösenkistä saa hyvin hilloa tori.fissä.
Poika lyöny krääsän lihoiksi, niin sanotusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Lukisit edes aloituksen, jos kommentoit. Eka lause: ”Pojalla loppui keväällä lukio...”
Niin, tämähän olikin se ainoa kommentti, jossa aloitus on luettu huolimattomasti 😅
Mun kirjoissa juuri lukiosta päässyt ei todellakaan ole mikään aikuinen mies. Osalla kommentoijista ei ihan selkeästi ole lapsia, tai sitten ne on jätetty heitteille heti kun on voinut ovesta potkaista ulos.
Kyllä lukiosta päässyt on aikuinen mies. Sinulla ”täydellisellä äidillä” se ongelma on, ei niillä, jotka osaavat päästää normaalisti ja turvallisesti irti lapsistaan. Se, että omilleen muuttaneen lapsen antaa rakentaa elämäänsä, ei ole heitteille jättöä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se poika ole myynyt ne kamat ja nyt hätäpäissään sepittää äidilleen ties mitä. Kun tuon ikäinen pääsee opiskelijaelämän makuun niin siinä unohtuu niin äiti, tyttöystävä kuin mummon senkki.
joo mullaki muuttu kaikki tuossa iässä. aina oli kaula syötynä ja naiset vaihtu...
nyt oon onneks aikuinen ja noista jäi vaan kaipaus ja ahdistus rintaan pumputtamaan..
Vanhempani avustivat minua rahallisesti keittiöremontissa kauan sitten ensimmäisessä kodissani. Suunnittelin remontin huolella ja toteutin pari erikoisempaa ratkaisua siinä. Kun kutsuin heidät kylään remontin valmistuttua, isäni raivostui, kun näki, mihin "roskaan hän oli rahojaan haaskannut". Se oli viimeinen kerta, kun halusin mitään apua heiltä, kun siihen sisältyi tällaista vallankäyttöä tai sen yritystä: "joka maksaa, se päättää" mottona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnötkin menee myös uusille puolisoille, ei pelkästään omalle lapselle.[/quote
Perinnön voi rajata vain omalle lapselle. Se lapsi sitten päättää itse, hyötyykö siitä myös puoliso.
Jos ap eibosaa edes pojalleen sanoa, että tätä et sit myy, mä haluan sen takaisin sit joskus, osaisiko hän tehdä testamenttia?
Alue: Aihe vapaa
" Voi kuule, meillä miniäkokelas kolusi ensimmäisellä käynnillä vinttiä ja lastenhuoneita (lapset ovat jo opiskelemassa, mutta huoneensa ovat edelleen kuin he asuisivat kotona, toki kaapit on lähes tyhjät, mutta huonekalut ja sisustusesineet ovat ennallaan) ja ryhtyi tekemään luetteloa siitä, mitä he meiltä tarvitsevat. Hän vetosi kierrätykseen ja siihen, että meillä ei enää tarvita tiettyä mattoa (tyttären huoneesta) tai vintille vietyjä astioita, joten ihan kuolinsiivouksen nimissä ne kannattaa nyt antaa pois.
Se tyttö jäi onneksi vain kokelaaksi."
Mikä himputin "kokelas" joku pojan mielitietty on muille pojan perheenjäsenille?
Tytön onneksi taisit sinä itse jäädä anoppikokelaaksi hänelle.
Yksityiselämä muka jotain pääsykoemeininkiä että kelpaako koko suvulle, ei ole tätä päivää.