Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jumissa ahdistavassa parisuhdekuviossa
20.10.2014 |
Olen eräänlaisessa shakki matti -tilanteessa parisuhteessani. Ikää on pian lähemmäs neljäkymmentä jMe molemmat kuitenkin haluaisimme useamman lapsen (3-4) ja tällä hetkellä meillä on kaksi lasta. Mieheni on kontrollifriikki, jonka mielestä mies on perheen pää ja naisen hommaa on kaikki kotityöt, ruoanlaitto ja lastenhoito. Itse en tajunnut ihan miehen asenteita, kun tapasimme, ja oma ihanteeni olisi melko tasa-arvoinen työnjako perheessä.
Kaiken lisäksi mies haluaa dominoida ja päättää suurimman osan lastenhoitoon liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi imetyksen keston ja sen, milloin annetaan lisämaitoa. Lapsillamme on hyvin pieni ikäero ja olisimme tarvinneet kahdelle lapselle soveltuvat rattaat, mutta hän ei suostunut siihen, että olisimme hankkineet sellaiset, vaikka meidän molempien palkat ovat hyvät, hänen palkkansa on erittäin hyvä. Lisäksi sain ruikuttaa ja nalkuttaa, että ostimme esikoiselle talvisaappaat talvea varten, vaikka sellaiset 50 euron saappaat riittivät hyvin. Miehen mielestä esikoisen olisi pitänyt kulkea lenkkareissa mahdollisimman pitkälle talveen.
Itse en saa harrastaa juurikaan mitään, en saa jatkaa kesken olevia opintojani ja hän tekee kahta asiantuntijatyötä ja parhaillaan opiskelee kahta tutkintoakin samaan aikaan plus ylimääräisen vapaa-ajan kotona pelaa konsolilla niin, että käytännössä hoidan lapset yksin. Meillä ei ole myöskään ollut mitään intiimimpää noin 1,5 vuoteen ja nukumme eri huoneissa. En pääse tekemään juuri mitään ilman miehen lupaa; jos otan jääkaapista ruokaa, hän usein valittaa, että lihon, jos syön ja hän mieluusti haluaa syödä kaiken makoisan sieltä itse. Tosiasiallisesti hänellä itsellään on hieman ylipainoa ja itse olen normaalipainoinen.
Haluaisin erota (jos voisin valita), mutta toisaalta haluaisin, että lapsillamme olisi ehjä koti ja haluaisin vielä heille sisaruksen, jos mahdollista. Olin kolmekymppiseksi huonossa on-off-suhteessa ja muuten pääosin sinkku, joten olen kokenut sinkkuutta riittävästi tähän ikääni mennessä. Mies uhkaa valehdella minusta asioita, jotta en saisi mahdollisessa erossa lapsia ja muutenkin asunto on hänen, joten joutuisin taivasalle (tai noh, etsimään vuokra-asunnon). Muutenkin raskauksista on tullut raskausarpia plus olen superujo, joten en usko löytäväni ketään uutta miestä. Exänikin on tätä nykyä varattu, joten en voisi edes häntä ottaa takaisin, jos hän vielä haluaisi kaikesta huolimatta minut takaisin. :)
Olen siis aika jumissa tässä tilanteessa. Mitä teen?
Kommentit (53)
Olen surullinen sun puolesta. Olet niin ressukka, etten oikeastaan näe tilanteestasi mitään ulospääsyä. Olet täysin nujerrettu ja alistettu. Koita jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin muuten jotenkin "osaa ottavia" katseita joiltain naapureilta, kun melkein itkua vääntäen kannoin tavaroitani laatikossa säilytysvarastoon. Mies nimittäin ei salli minulla juurikaan edes omia tavaroita ilman hänen lupaansa. Ainoa jolle mainitsin hyvin ovelin sanankääntein parisuhdeh*lvetistäni, on exäni, jonka sattumalta kohtasin taannoin. Mutta en hänellekään uskaltanut sanoa suoraan. Mieheni vanhemmat toisaalta tietävät, sillä mieheni on kertonut oman versionsa (=minä olen se laiska henkilö, jonka vuoksi mieheni on hermostunut minuun jne. ja anoppi paheksuu sitä, että en passaa miestäni tarpeeksi). Huh.
Sun tarinas on melkeempä kuin omani, paitsi, että me erottiin ja saa nähä mitä paskaa/valheita mun ex jauhaa sossuille minusta. Kyllä se ero kannattaa tommosesta narsistista, sinä ja lapset ette voi hyvin, jos annat ton jatkua. Jatkuva passiivis agressiivinen tunnelma kotona ja suhteessa ei ole hyvä juttu.
Ei ihan terveeltä kuulosta tuo sinun miehesi. Mitä jos olisit yhteydessä vaikkapa perheneuvolaan, jonne kertoisit tilanteestanne? Tai neuvolaan? Saat sieltä tukea, jos päätät lähteä. Tuskin tuo kontrollointi ainakaan helpottaa, vaikka sen kolmannen lapsen siihen saisitte. Kenties tilanne vaan pahenisi kun olisi lisää millä kiristää. Mieti nyt hyvä nainen myös lapsiasi - äidin huono olo vaikuttaa lapsiinkin. Kyllä he aistivat ettei kaikki ole kunnossa, vaikka toisin luulisitkin. Jos mies käyttää henkistä väkivaltaa sinuun, hän hyvin todennäköisesti kaltoinkohtelee jotenkin lapsiaankin - ainakin välillisesti. Muistathan, että myös henkinen väkivalta lapsia kohtaan on laitonta.
eroa heti. elämäsi menee ohitse.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää turhaa vaivautuko neuvomaan ap:ta. Kirjoituksesta näkee ettei se haluakaan erota. Kunhan valittaa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:34"]
Ei ihan terveeltä kuulosta tuo sinun miehesi. Mitä jos olisit yhteydessä vaikkapa perheneuvolaan, jonne kertoisit tilanteestanne? Tai neuvolaan? Saat sieltä tukea, jos päätät lähteä. Tuskin tuo kontrollointi ainakaan helpottaa, vaikka sen kolmannen lapsen siihen saisitte. Kenties tilanne vaan pahenisi kun olisi lisää millä kiristää. Mieti nyt hyvä nainen myös lapsiasi - äidin huono olo vaikuttaa lapsiinkin. Kyllä he aistivat ettei kaikki ole kunnossa, vaikka toisin luulisitkin. Jos mies käyttää henkistä väkivaltaa sinuun, hän hyvin todennäköisesti kaltoinkohtelee jotenkin lapsiaankin - ainakin välillisesti. Muistathan, että myös henkinen väkivalta lapsia kohtaan on laitonta.
[/quote]
Mieheni on ystävällinen lapsia kohtaan kyllä; minä olen se hänen ainoa inhonkohteensa. Hän on tosiaan ystävällinen, mutta erittäin kiireinen, sillä hänen ollessaan kotona minä lähinnä hoidan lapsia ja mies tekee etätöitä, opiskeluun liittyviä esseitä / tehtäviä tai pelaa konsolilla. En oikein uskalla olla mihinkään perheneuvolaankaan yhteyksissä, sillä pelkään, että joutuisin siitä itse vaikeuksiin, sillä mieheni puhuisi minusta valheita siellä. Mieheni on huomattavasti sanavalmiimpi ja itsevarmempi; itse olen ujo ja hiljainen, vaikka toki kohtelias ja asiallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Argh mikä äijä. Jätä tuollainen idiootti.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:36"]
Älkää turhaa vaivautuko neuvomaan ap:ta. Kirjoituksesta näkee ettei se haluakaan erota. Kunhan valittaa.
[/quote]
Haluan kyllä erota. Odotan koko ajan hetkeä, joka olisi erolle otollinen. Tavallaan toivon, että mieheni löytäisi toisen naisen, niin pääsisin eroamaan siten, että hän ei olisi minua kohtaan hankala, vaan jopa edistäisi eromme sujumista. Toki on mahdollista, että jotenkin järkevän rakentavasti saan käynnistettyä eroprosessin muutenkin. Olen ajatellut laittavani omat tavarani muuttovalmiiksi ainakin varmuuden vuoksi sekä säästän itselleni rahaa muuttoa varten. Meillä ei toki ole avioehtoa, mutta mieheni ei omaisuudestaan luovu ja itselläni ei ole kuin vähäiset säästöni. Mutta ei hän niitä säästöjäni riistä, jotta ei erossa ruveta muutenkaan jakamaan omaisuutta, sillä silloin hänellä olisi enemmän jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oletko oikeesti noin miehenkipeä ja riippuvainen, että annat alistaa ja nöyryyttää itseäs. Ei se yh.elämä loppupelissä niin kauheeta ole, parempi yksin, kuin surkeassa suhteessa. Ehkäpä silloin löydät vielä parempaa, jäämällä et ainakaan.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:45"]
Siis oletko oikeesti noin miehenkipeä ja riippuvainen, että annat alistaa ja nöyryyttää itseäs. Ei se yh.elämä loppupelissä niin kauheeta ole, parempi yksin, kuin surkeassa suhteessa. Ehkäpä silloin löydät vielä parempaa, jäämällä et ainakaan.
[/quote]
En ole miehenkipeä, nimittäin muutin ensimmäisen kerran miehen kanssa yhteen vasta yli kolmekymppisenä. Toisaalta nyt, jos tulee ero, en varmaan enää ketään muuta tapaisikaan. Toisaalta en oikein tiedä, millainen parisuhde on normaali, sillä ne elämäni pari miestä ovat kaikki olleet dominoivia ja alistavia luonteiltaan. En edes tiedä, miten sellaisen normaalin miehen voisi (tai olisi voinut) tavata, sillä alussahan ne tapaamani seurustelukumppani kaikki olivat ihan mukavan oloisia. Epäilen, että huono itsetuntoni ja kiltin rauhallinen luonteeni houkuttelee kontrollifriikit alistajat puoleensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua salaa. Mene turvakotiin.
Alue: Aihe vapaa
Kaiken huipuksi en ole kertonut parisuhdevaikeuksistamme kenellekään, sillä en uskalla enkä kehtaa. Lisäksi uskon, että he vain kannustaisivat eroamaan, mutta mitä sitten tekisin: viimeiset mahdollisuudet saada enää sisarusta lapsilleni menisivät ohitse ja joutuisin pelottavaan erotilanteeseen. Nimittäin mieheni osaa laittaa kovan kovaa vasten ja olla todella ilkeä ja suorastaan julma tarvittaessa. Tiedän, että hän ei auttaisi minua lainkaan ja vaatisi minulta kaiken ja jäisin tyhjin kourin. Todennäköisesti hän myös rikkoisi tavaroitani ja kertoisi minusta valheita sekä järjestäisi lapset itselleen tai anopin hoitoon.
Yritän saada siitä energiaa, että aion erota heti, kun esikoinen täyttää 18 vuotta tai on kirjoittanut ylioppilaaksi yms. - siihen on lähtölaskenta käynnissä. Olisi myös ihanaa, jos ois mies, jonka kanssa olisi jotain romanttistakin ja jonka kanssa voisi matkustaa. Nimittäin mieheni haluaa oikeasti ainoastaan matkustaa anoppilaan lomillaan. En kyllä tajunnut, että avioliitto voisi olla jotain näin kamalaa! :(
Alkuaikoina reissasimme minun toiveestani pari kertaa, mutta enää hän ei jaksa vaivautua takiani, vaan joudun anoppilaan kesällä ja joululomalla koko loman tai vapaapäivien ajaksi. En jaksa edes pitää puoliani miestäni vastaan, sillä hän on niin voimakastahtoinen. Suurin osa tavaroistanikin on viety kellarikomeroon laatikoissa ja asunnossa ei ole kuin pari hassua omaa tavaraani. Ahdistaa! :(