Jumissa ahdistavassa parisuhdekuviossa

Minkä ikäisiä lapset ovat? Ala nyt heti kertomaan läheisillesi elämästäsi. Kerää todisteita miehesi käytöksestä. Juttele neuvolassa tilanteestasi, jos koet henkilön luotettavaksi. Voit myös soittaa ns nimettömänä ja niin ettei numerosi näy, ja kysyä neuvoa esim lastenvalvojalta neuvoa erotilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:19"]

Olen eräänlaisessa shakki matti -tilanteessa parisuhteessani. Ikää on pian lähemmäs neljäkymmentä jMe molemmat kuitenkin haluaisimme useamman lapsen (3-4) ja tällä hetkellä meillä on kaksi lasta. Mieheni on kontrollifriikki, jonka mielestä mies on perheen pää ja naisen hommaa on kaikki kotityöt, ruoanlaitto ja lastenhoito. Itse en tajunnut ihan miehen asenteita, kun tapasimme, ja oma ihanteeni olisi melko tasa-arvoinen työnjako perheessä. 

Kaiken lisäksi mies haluaa dominoida ja päättää suurimman osan lastenhoitoon liittyvistä asioista, kuten esimerkiksi imetyksen keston ja sen, milloin annetaan lisämaitoa. Lapsillamme on hyvin pieni ikäero ja olisimme tarvinneet kahdelle lapselle soveltuvat rattaat, mutta hän ei suostunut siihen, että olisimme hankkineet sellaiset, vaikka meidän molempien palkat ovat hyvät, hänen palkkansa on erittäin hyvä. Lisäksi sain ruikuttaa ja nalkuttaa, että ostimme esikoiselle talvisaappaat talvea varten, vaikka sellaiset 50 euron saappaat riittivät hyvin. Miehen mielestä esikoisen olisi pitänyt kulkea lenkkareissa mahdollisimman pitkälle talveen.

Itse en saa harrastaa juurikaan mitään, en saa jatkaa kesken olevia opintojani ja hän tekee kahta asiantuntijatyötä ja parhaillaan opiskelee kahta tutkintoakin samaan aikaan plus ylimääräisen vapaa-ajan kotona pelaa konsolilla niin, että käytännössä hoidan lapset yksin. Meillä ei ole myöskään ollut mitään intiimimpää noin 1,5 vuoteen ja nukumme eri huoneissa. En pääse tekemään juuri mitään ilman miehen lupaa; jos otan jääkaapista ruokaa, hän usein valittaa, että lihon, jos syön ja hän mieluusti haluaa syödä kaiken makoisan sieltä itse. Tosiasiallisesti hänellä itsellään on hieman ylipainoa ja itse olen normaalipainoinen.

Haluaisin erota (jos voisin valita), mutta toisaalta haluaisin, että lapsillamme olisi ehjä koti ja haluaisin vielä heille sisaruksen, jos mahdollista. Olin kolmekymppiseksi huonossa on-off-suhteessa ja muuten pääosin sinkku, joten olen kokenut sinkkuutta riittävästi tähän ikääni mennessä. Mies uhkaa valehdella minusta asioita, jotta en saisi mahdollisessa erossa lapsia ja muutenkin asunto on hänen, joten joutuisin taivasalle (tai noh, etsimään vuokra-asunnon). Muutenkin raskauksista on tullut raskausarpia plus olen superujo, joten en usko löytäväni ketään uutta miestä. Exänikin on tätä nykyä varattu, joten en voisi edes häntä ottaa takaisin, jos hän vielä haluaisi kaikesta huolimatta minut takaisin. :)

Olen siis aika jumissa tässä tilanteessa. Mitä teen?

[/quote]

AP:n kannattaisi ensin aloittaa mielikuvitusharjoituksesta: Millaista olisi elää sinkkuna? Olisiko ilman miestä eläminen oikeasti se huonompi vaihtoehto? 

AP on selkeästi juuttunut ajatukseen että mies pitää olla vaikka elämä olisi yhtä tuskaa. Helpottaisi, jos osaisi ajatella että elän hetken yksinäni lasten kanssa ja opettelen nauttimaan siitä.

Narsisteja Teillä miehinä

Vastaus on aika yksinkertainen, jos tuntuu siltä, että oman itsensä kannalta olisi parasta erota, eroa.

Kyllä ujo ja raskausarpinen miehille kelpaa, se ei ole ongelma. Ongelma saattaa olla, että sinulla voi olla aika rankkaa, kun joudut itse päättämään kaikesta. Olen nähnyt vierestä mitä tuollainen suhde voi ihmiselle pahimmillaan tehdä. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 07:56"]

Ärähdä sille miehelle kerran kunnolla. Löydä itsestäsi sinussa piilevä ämmä! Sano miehellesi suorat sanat, muutamalla perisuomalaisella voimasanalla höystettynä.

Ylläty ja hämmästy miehesi reaktiota. Kun sinä et enää esitäkään hänen käsikirjoittamaansa prinsessan roolia vaan muutut noidaksi, mies menettää hallinnan sinuun. Ei enää määräile eikä moiti, kun sinäkään et enää epätoivoisesti yritä olla miehellesi mieliksi etkä hae hänen hyväksyntää omalle elämällesi.

Voi olla, että mies on se, joka hakee eroa, mutta mitä sitten? Eihän sinulla ole oikeastaan mitään menetettävää, kun ahdistuksesi poistuisi miehen mukana ja saisit ryhtyä elämään ihan omaa vapaata elämääsi, eli sellaista kuin nuorempana ajattelit.

Tämä neuvo tulee rautaisella kokemuksella. Viimeksi eilen mies kysyi "miten ostit ilman hänen lupaansa" eräästä vähän kalliimmasta mutta tarpeellisesta ( vrt. kaksostenvaunut). Nauroin ääneen hyvän tovin - vai että minä lupaa kysyisin! Se reppana ei vielä vuosikymmenien yhteiselon jälkeen oikein ota uskoakseen, että minä olen oikeasti tällainen.

[/quote]

Vaarallinen neuvo! Ap pääsisi vain hengestään, jos oikeasti hyökkäisi tuollaista tyyppiä vastaan :( Ap:n kuvaus muistuttaa isääni, joka sai sekoamisraivarit jo pelkästään siitä, että äiti uskalsi sanoa jostain asiasta että "ei se ihan noin ole". Lapsia isä ei pahoinpidellyt, ainoastaan haukkui, varsinkin veljeäni. Kotona isä oli täys tyranni, mutta naapureiden kanssa aina valmis talkootoimintaan ja oli työpaikalla kaikenlaisissa luottamustehtävissä, kukaan ei ois uskonut.

Ap:n mies on todennäköisesti joku narsisti. Lapset seuraa samaa mallia. Pojista tulee ylimielisiä ja määräileviä ja tytöistä alistuvia ja liian kilttejä..

2

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:15"]

Narsisteja Teillä miehinä

[/quote]

Mun mieheni oli erittäin ujo, sisäänpäinkääntynyt ja hiljainen silloin kun seurustelimme. Ei mitään renttumaisia, tai narsistisia piirteitä. Ajan myötä hänestä tuli parisuhteessa tyrannimainen ja alistava. Luulen että se johtui jo alunperin hänen itseinhostaan ja omasta epävarmuudestaan, että piti haukkua puoliso ja mitätöidä tätä jatkuvasti. Hänen oma isänsä on ollut aina väkivaltainen ja äiti alistunut. Ulospäin hän oli kaikille kiltin ja kunnollisen tyypin maineessa. Kiltiksi ex-mieheni itseään kovasti mainostikin silloin kun alettiin tutustua. Silloin hän oli nopeaa takertumista ja läheisriippuvaisia piirteitä lukuunottamatta ihan normaali. Erosta tuli vaikea ja hän jäi vainoamaan vuosien ajaksi. Pari tosi pahaa läheltä piti- tilannetta mahtuu noiden vuosien varrelle.

:(

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:29"]

Yritän saada siitä energiaa, että aion erota heti, kun esikoinen täyttää 18 vuotta tai on kirjoittanut ylioppilaaksi yms. - siihen on lähtölaskenta käynnissä. 

[/quote]

Lastenrattaiden ostoon liittyvästä kiistasta on jo kauan, jos esikoinen pikapuoliin täyttää 18 ja sisarusten ikäero on pieni. 

Kurja tilanne kuitenkin. Olen ollut samantapaisessa suhteessa. Erosin, vaikeaa ja vaaratilanteita oli, mutta lopuksi kaikki kävi hyvin. Sain pitää lapsen miehen vastustuksesta huolimatta. Eron jälkeen elämämme on ollut seesteistä talousvaikeuksista huolimatta, ja suoritin mm. akateemisen tutkinnon. 

up

Ai että kun ärsyttää tollanen "minä minä minä minä sitku sitku sitku". AP välittää eniten itsestän ja pyhittää typeryytensä sillä, että "no kun mies on niin kamala". Suomi on todella vapaa maa - miksi altistat lapsesi perheväkivallalle? Henkinen väkivalta on väkivaltaa parhaimmillaan. Ja nyt sinä AP sanot tähän, että "ei lapsilla mitään hätää ole, ei mies heille ole ilkeä". Niin. Mitäpä tähän sanoisi. LOPETA SE ITSESÄÄLI JA KANNA VASTUU NIIDEN KAHDEN LAPSEN ONNELLISUUDESTA! Miksei kaksi lasta riitä? Eivätkö ole sinulle tarpeeksi?

En lukenut ketjua kokonaan, joten en tiedä onko muut jo vetäneet tämän haihattelijan pilvilinnoistaan maankamarale..? AP, jos tässä väität, ettet uskalla tms ottaa eroa taloudellisen tilanteen takia tai, koska pelkäät lasten joutuvan isälleen. Sinä menetät lapsesi nopeammin kun uskallat jäämällä tuohon tuhoisaan suhteeseen. He eivät nimittäin tule kunnioittamaan äitiä, joka on kuin hyvinkoulutettu ihmislemmikki. Sairasta antaa lapsille tällainen kuva perhe-elämästä ja naisen roolista. TAJUATKO, ETTÄ ALIARVIOIT LASTESI ÄLYKKYYDEN? Pidät heitä ihan idiootteina niinkö? Uskotteletko itsellesi, etteivät he vaistoa tai jossain vaiheessa (iästä riippuen) täysin tiedosta mitä on meneillään? Mielestäni olet julma ja LAISKA!

Laiska siksi, että et yksinkertaisesti vaan jaksa ajatella lasten etua ja pistää sitä konkreettisesti omien etujesi edelle. On helppoa tuudittautua mikämikä-maahan ja ajatella että voi minua voi minua..Kyllä sitten joskus muutan pois..Antaa lasten kuitenkin kasvaa aikuiseksi saakka näkien kun minä kärsin ja antaa siis heidänkin kärsiä.. Julmuuttahan tuo on. Ja älä edes aloita, että "mies on kyllä ihan hyvä isä". V*TUT! Mies on koko ajan poissa, alistaa, ylikuormittaa ja eristää lasten äidin - oman vapaa-ajan käyttää videopelien kanssa. Lapset huomaavat kaiken! He kuulevat sen äänensävyn, jolla mies sinua puhuttelee. He näkevät kun sinä raadat ja olet onneton. Heille tulee syyllinen olo, ja sinähän tässä vieritätkin ihan hyvillä mielin syyn lapsillesi (muutat vasta kun täyttävät 18).

Joten edes lasten takia: LOPETA SE ITSESÄÄLI! Ja älä tähän sotkuun uusia hanki! Olet jo nyt aivan loppu - tosin omavalintaista. Ja omavalintaista on myös muuttaa suuntaa täysin! Lapset eivät joudu isälleen eikä varsinkaan anopilleen eron tullessa. Tosipaikan tullessa uskon vahvasti, ettei tuollainen pullamössömies edes oikeasti halua lapsia, hyvä jos joinain viikonloppuina näkee - siellä anoppilassa. Se on vaan yksi aseista, joilla hän höykyttää tyhmää naista. Koska sitähän roolia sinä tässä näyttelet.

Joten mistä aloittaa? Varaa aika terapeutille. Hän varmasti valottaa sitä todellisuutta missä me elämme tänä päivänä vuonna 2014 Suomessa. Sinulla on kaikki mahdollisuudet hommata hyvinkin nopeasti itsellesi ja lapsillesi (muistathan, ne kaksi lasta, jotka sinun kuuluisi pitää turvassa fyysisesti ja henkisesti?) onnellinen elämä.

HAE APUA TAI TEE LAPSISTASI LASTENSUOJELUILMOITUS! He ansaitsevat parempaa kun tuon minkä sinä mahdollistat.

Oletko muuten koskaan kysynyt lapsiltasi, mitä he toivoisivat perheeltänne/sinulta äitinä? Mitä toivoisivat isältä? Minkälaisena näkevät perheensä? Minkälaisena näkevät tulevaisuuden tai muut perheet/maailman? Riippuu iästä mitä lähtee kyselemään ja yksi lapsi kerrallaan, rauhassa. Pieniltä voi kysyä, että piirtää ajatuksensa perheestä tms ja isommilta, että kirjoittaa jos ei viitsi puhuen kertoa..

Jos lähistöllä kokoontuu narsistien uhrien tukiryhmä, mene käymään siellä. Voisit saada sieltä apua.

2

Miten olet jumissa, käsiraudoillako kun et kerta pääse pois?

Selittelet kaikennäköistä, miksi muka sinun tarvitsee jäädä. Sanot että molempien palkat ovat hyvät. Oletko kuullut vuokra-asunnoista? Mitä jos vuokraisit itsellesi sellaisen, tilaisit muuttoauton paikalle kun mies on töissä ja yksinkertaisesti vain lähtisit. Sen jälkeen tilaat ajan kunnan toimistoon ja neuvottelette lasten tapaamis-asiat. Ota huomioon, että tapaamisissa on kyse miehen oikeuksista, eli jos ei tule niistä neuvottelemaan, niin oma on vahinkonsa. Elarit voit hakea vaikka oikeudesta lapsillesi, sillä lapset on varattomina oikeutettu saamaan ilmaista oikeusapua, niin että saat kyllä yh-korotuksen, elarit ja lapsilisät.

Mä olen tehnyt niin nelisen vuotta sitten, että lähdettiin. Helpointa on lähteä nyt kun lapset on vielä pieniä. Ja kuvittelin myös etten löydä uutta miestä.

Älä huijaa itseäsi jäämään tuohon suhteeseen. Ei ole hyvä olla alistavassa suhteessa jossa olet pelkkä piika, ei se ole hyvä perheenmalli lapsillekaan, että äiti on pelkkä kynnysmatto ja isä on diktaattori.

terv. kolmen yh, uusperheen äiti.

Voi ap, jos olet oikea ihminen etkä vain AV-palstan tarina niin lähde heti.

Tyhmä olet jos luulet, että mies pystyy viemään lapset ja omaisuuden. Ei pysty. Muutat pois ja haet lähestymiskiellon. Mutta hanki ensin todisteita tuosta alistamisesta ja kerro mahdollisimman monelle.

ihan hullu mies sinulla on! tyypillinen narsisti taitaa olla ja epäilen että tilanne ei helpotu ellei miehesi mene hoitoon ja ymmmärrä miten epänormaali hän on! :(((  sinun ei taritse kestää tuollaista.

a) älä ole tossukka. Nyt ryhtiä ja toimi ja lähde!

b) minkälaisina kaikkia miehiä pidät, kun olet varma ettet ujona ja raskausarpisena saisi ketään?