~~ LOKAmasujen perjantaipino ~~

Isompi tyttö kotiutui joku aika sitten ja leikkii nyt nätisti tuossa lattialla. Oli ollut kuulemma huippukivaa mummin kans :) Meidän äiti aiko hakea tytön taas reilun viikon päästä yökylään, ihanaa! On kuulemma niin kiltti ja reipas tyttö. No tottakai minun lapset aina ;)



Kuopus on päikkäreillä ja aloin tuossa laittelemaan nuita vauvan vaatteita. Apua, kuinka vähän nuita on aiempiin kertoihin verrattuna. Varsinkin pieniä, 50 ja 56-senttisiä ei oo oikeestaan mitään, tai no yhdet potkuhousut ja muutama bodi sekä yks haalari, joka tosin on aikas tyttömäinen mutta saa kyllä välttää. Täällä on niin ylihuonot kirpparitki, ettei niitäkään viitsi paljo kierrellä. Täytyy kyllä alkaa houkutella tosissaan miestä, että lähdettäs tän kuun lopussa käymään Oulussa, niin saisin mun tätiltä sieltä pikkuvaatteita. Tai sitten pitää vaan toivoa, että saadaan lahjaksi pikkuvaatteita ja että poitsu kasvaa nopsaan :)



SF-MITASTA: Mulla heittää se käyrä ihan häränpyllyä. Rv 30 oli muka pienentynyt 2cm edelliskerrasta ja nyt viimeksi rv 33 se oli taas kasvanu 4cm.. Oikeesti th sanoi, että siinä vaikuttaa tosi paljon sekin, jos vauva on eri asennossa kuin edellisellä mittauskerralla tai jos mittaaja on eri.



Lupicaia kyseli sektioon valmistautumisesta. Mulla ei oo kyllä yhtään mitään varasuunnitelmia. Mies voi olla tarvittaessa sen 3 viikkoa isyyslomalla ja sen jälkeen on vaan pärjättävä. Kaipa sitä selviää. Meillä nyt kerkee tuo kuopus 1v9kk:n ikäiseksi eli ihan kauheesti ei oo PAKKO nostella, tosin nykyisin nostelen ihan hirveesti ja kannan myös, kun tyttö on semmonen sylissä viihtyvä tyyppi. Mutta siis nukkuu vauvan syntyessä jo tavallisessa sängyssä, osaa kiivetä rattaisiin ja sieltä pois, samoin syöttötuoliin kiipeää itse ja siitä pois. Myös esikoinen voi tarvittaessa auttaa tuon pikkutytön kans. Toisaalta uskon aika vahvasti, että alakautta tulee poika syntymään, vaikka eihän sitä koskaan tiedä.



Noista painoarvioista.. Mulle sanoi kätilä, että tässä vaiheessa vauva kasvaa keskimäärin 200g / viikko eli siitä voi suunnilleen laskea mikä syntymäpaino tulis laskettuna aikana olemaan. Mulla tosiaan nyt 32+4 vkolla painoarvio vauvalle oli 1890g ja kuulemma ois laskettuna aikana n. 3,3-3,5 kiloinen.

Niin ja mulla on kyllä kaikilla kolmella kerralla pitäny aikas hyvin paikkansa nuo painoarviot.

Olivat esikoiselta 3600g (painoi 3310g), kakkoselta 2980g (painoi 3000g) ja kuopukselta 3330g (painoi 3410g) eli ei todellakaan suuria heittoja ole ollut.



No nyt kotiutui koululainen ja onpas poika kuin myrskyn merkki, täytyy alkaa juttelemaan mikäs on mennyt pieleen.

PIXELIINA höh, en muistanut aiemmin kommentoida vaikka olit mielessä, mutta hyvä ettei pahempaa löytynyt :)



LUPICAIA kysyit että miksen menisi töihin jos mies jää työttömäksi... no tota, siksi että saan vauvan 1,5 kk kuluttua?! :) Eihän nyt isä sentään pienen vauvan kanssa voi jäädä, pakollinen äitiyslomakin kestää 3kk ja silloin elellään jo vuotta 2007. Miehen työ päättyy 18.9., jos jatkoa ei tule.



Tosin meillä kyllä on monta muutakin syytä siihen miksi minä olen kotona, eli ensinnäkin mähän teen jo töitä täysillä omassa firmassa, tulot vaan ovat olemattomat eli mulle ei sieltä makseta palkkaa. Enkä minä henkkoht missään nimessä edes haluaisi mennä töihin kun lapsi pieni. Kun esikoinen oli 6kk niin mun piti mennä koulussa yhdelle kurssille, kerran viikossa 3h... peruin sen kun hän oli niin pieni. Menin vasta kun hän oli 8kk, ja sekin siis kerran viikossa... Nytkään en vielä mielelläni menisi, ja ikää hänellä jo 1,5 v!



Ja syitä riittää toki muitakin: mies saa alallaan noin 2x isompaa palkkaa, joten hänen kannattaa hakea työtä pikemmin kuin minun. Mullahan ei ole tutkinto vielä valmis, joten en saa edes alan töitä tehdä (miehen alalla tällaista estettä ei ole). Mutta todennäköisesti, jos mies ei saa kokopäivätyötä, niin hän siirtyy tekemään opintonsa loppuun nyt syksyn aikana ja hakee pariksi päiväksi viikossa tuntitöitä asiakaspalvelusta samasta firmasta. Sieltä hänellä on kokemusta aiemmilta vuosilta ja sinne haetaan porukkaa. Hyvähän se olisi pitää jalkaa oven välissä, vaikka mies kyllä eilen tuumaskin että huvittaisi etsiä töitä jostain vähän varmemmalta alalta. Vahinko vaan kun koulutus on juuri tuota...



PÄIVÄNSÄDE, kiitti sielunsisaruudesta :D Samoin CAMELOTILLE vaikka eri syy olikin :)



Coe

Yhden kerran oon tainnu aikasemmin tänne kirjoitella kuulumisia, mutta lueskelemassa teidän juttuja olen kyllä käynyt useamminkin =)



Kyllä se alkaa nyt totisesti kolahtamaan päähän että kohtahan tässä ollaan äitiä oikeen tuplasti :D Kuukauden päästä jo saattaa olla pieni tuhisija kainalossa ja esikoisen ihmeteltävänä... No saas nähdä meneekö tämän toisenkin kanssa yliajalle kun sillon ensimmäisen kanssa posoteltiin viikolla ohi lasketun ajan...



Meillä onkin tässä hieman sekava tilanne näille hetkille kun mies on hakenut poliisikouluun tampereelle ja on nyt edennyt pääsykokeissa jo 2. vaiheeseen (joten hyvin todennäköisesti pääsee kouluun).. No eihän siinä mitään kun ollaan tässä koko ajan oltu siinä uskossa että koulun aloitusta voisi sitten lykätä ensi syksyyn (normaalisti kun se alkaisi jo marraskuun alussa), mutta nyt tulikin ilmi ettei lykkäys olekaan mahdollista!! Joten jos mies sinne koulun pääsee niin sehän alkaa sitten jo 6.11... ja vauva tuolloin ehkä muutaman viikon ikäinen jos sitäkään ja esikoinen kuitenkin vasta 1v9kk.

Taitaapi olla niin että meidän on muutettava koko perheen voimin täältä espoosta vuodeksi sinne tampereen suunnalle, jotta mun ei tarvitse yksikseni selvitä silloisen pikkuporukan hoidosta (kuitenkaan ei tiedä miten esikoinen suhtautuu vauvan tuloon, niin en halua ajatellakaan että joutuisin yksin siihen alkupyöritykseen...=)

No eipä siinä, voihan se olla kivakin vaihtaa maisemaa hetkeksi kun on ikänsä täällä pääkaupunkiseudulla asustellut. Toisaalta meillä ei ole ketään tuttuja tampereen suunnalla ja vähän se tietysti mietityttää että tuleeko siellä olosta kovin yksinäistä kun mies on kuitenkin päivät koulussa ja tietysti sen pitäis vähän jotain viikonlopputyötäkin kattella jotta rahallisesti selvitään... Ja talviaikaan kun ei varmaan tule ulkonakaan oltua niin paljon... No pitää sitten täältäkin kautta kysellä josko löytyisi uusia tuttavuuksia sieltä suunnalta =)

Kunhan nyt selviää ensin se että pääseekö kouluun vai ei (14.9.mennessä pitäis tulla tieto..)



Huh, tulipas varmaan pitkä ja epäselvä sepustus tästä, mutta ehkäpä se ei haitanne teitä =)



No se tältä erää, nyt on pakko lopetella kun poika heräs unilta ja ei yhtään tykkää siitä kun äiti on koneen ääressä ;)

kirjoittelen uudemman kerran sitten lisää kuulumisia!



eikku 34+6, jo!

Kiva kun niin moni oli vastaillut tuosta perätila-asiasta eilen! Toivon tosissaan, että vauva vielä kääntyisi, muljailee tosi voimakkaasti, että mistäs sitä tietää, vaikka alvariinsa heittäisi mahassa kuperkeikkaa..!



Joka tapauksessa, ihan terveellistä pitää se sektio-asia mielessä, voihan se olla edessä vaikka kuinka olisi " kaikki kohdallaan" , ei suurta vauvaa tulossa ja hyvässä asennossa jne. Jos tosiaan sektioon joutuu, kuten gallupissa kyseltiin, niin kai tuon esikoisen kanssa jollakin lailla pärjää. Nukkuu jo " isojen lasten" sängyssä, ei hoitopöytää käytössä ja syöttötuoliin kiipuaa itse, tai sitten voi syödä jo normaalillakin tuolilla.. Sylissä kyllä viihtyy hyvin, mutta täytynee välttää suoraa nostelua lattialta, itse vaikka istua sohvalle ja antaa kiivetä syliin.



Olen nukkunut yöt kuin tukki, ja max kerran aamuyöstä joutunut käymään vessassa. Suht aikaisista (6-7:15) herätyksistä pitääkin sitten aamuvirkku esikoinen huolen, mutta jos vain itse malttaa mennä ihmisten aikaan nukkumaan, niin olen kyllä saanut nukkua tarpeeksi. Nyt esikoinen on päiväunilla, ja tää aika on mulle(kin) tosi tarpeeseen, vaikken päiväunia itse ole tottunut ottamaan, niin on mahtavaa vain " olla" , juoda kahvit rauhassa, käydä netissä, lukea lehtiä ja löhötä!



Mulla suurimpana raskausajan vaivana on ollut jalkojen " puutuminen" , suonenveto ja turvotus! Mutta nyt suurimpien helteiden jälkeen on kyllä olo parantunut, ja kun muistaa vielä nostella jalkoja välillä ylös, niin sekin on auttanut. Suonenvetoja ei olekaan nyt hetkeen tullut lainkaan.



Tänään tein perus-viikkosiivouksen, eli pölyjen pyyhkinnät, imuroinnin ja vessojen pesun. Suurimmaksi osaksi olen nuo itse tehnytkin koko ajan, vaikka mies kyllä avustaa tarvittaessa. Pahimpana " kotityönä" itsekin pidän lelujen noukkimista lattialta. Kyykistely ei oikein ota onnistuakseen. Viime viikolla kyykin sängyn vieressä ja hain sängynaluslaatikosta (kyykyssä) petivaatteita, niin pyllähdin oikein mojovasti siitä persiilleni! Kyllä nauratti (ja vähän itkettikin!)



Uusi viikko pyörähti taas tänään käyntiin, huh!



toukonen rv 33 tasan

Siis tarkoitin juuri sillä tavalla että mikset menisi töihin kun lapsi on vaikka sen 3kk vanha. Ja ehtisihän tässä pari viikkoa olla ennen vauvan syntymääkin töissä, käyhän osa lokakuisistakin vielä puurtamassa. Eri asia palkkaako kukaan ;D

Ja ajattelin tuonkin että jos työt mieheltä loppuu teillä nyt, niin voisit mennä sen parin kk päästä töihin, kyllä pari kuukautta aina säästöillä elää jos on hätätapaus, sitä vartenhan sitä säästetään. Voisi olla kumpikin kotona, aika luksusta ;)



Tuossa tuli jo hyvät perustelut sinulta, ajattelin vain että psykologi voisi tienata hiukan enemmän kuin pätkätyöläinen jossakin Soneran hanttihommissa, en ollut ihan varma mitä miehesi siellä tekee....



Miehen työkaverin vaimo oli lähteny töihin kun vauva oli 1 viikkoa vanha ja mies jäi kotiin, heillä toimi tämä tosi hyvin!

Sama kai se kuka siellä kotona on, kunhan on joku ettei tarvitse vauvaa hoitoon laittaa :)

Itse lähtisin ilosta kiljuen jo vaikka suoraan synnäriltä töihin jos mies voisi jäädä kotiin!

Sinänsä outoa samaistua siihen, että joku tosiaan tykkää olla kotona ja on siellä vapaaehtoisesti ;)



Kiitos kun vastasit vaikka utelin noin yksityistä asiaa!

En keksi yhtään syytä? Imetys on kyllä hyvä tekosyy, mutta voihan sitä pumpata.

Äkkiäkös tuota käy työpaikan vessassa pumppaamassa maidot talteen, monella menee enemmän aikaa tupakalla rampatessa!



Jännä että Suomessa elää vielä tällainen äidin kuuluu olla kotona- asenne, ihan koulutetuissa nuorissa naisissakin :(

Turha vaatia tasa-arvoa työelämässä, kun sitä ei kotonakaan ole.



Enkä nyt Coe hyökännyt kimppuusi, ihmettelen vain ääneen. Elä suutu :)

Olin eilen toisen kerran punktiossa ja lääkäri sanoi et sen perusteella päätetään sektio päivä. Sanoi että tänään soitetaan tuloksista. Lääkäri soitti ja sanoi et kaikki arvot oli oikein hyvät, ja keuhkot on jo kehittyneet.

Sain kaks eri vaihtoehtoa et kumpana päivänä tiistaina vai keskiviikkona ja minä valitsin päiväksi keskiviikon.



Tämä kaveri syntyy siis ens viikon KESKIVIIKKONA, ELI HÄNEN SYNTYMÄPÄIVÄNSÄ ON 06.09.06 :))

(pari päivää heitti mun veikkaus ;))



Painoarvio oli eilisessä ultrassa JO n.4,2kg. Turhaan puhutte jättiläisistä kun tämä on oikeesti sellanen ;)

Mulle on noita painoarvioita tehty aikas paljon niin luotan kyllä niihin. Esikoinen ultrattiin viikko ennen synnytystä ja painoarvio oli 3,9kg ja syntyessään painoi tasan 4kg (rv36+2).



Onneks olen laittanu kaikki jo kuntoon vauvaa varten. Nyt pitäis sitten pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan sairaalakassia, jännää :)



Meillä tuo esikoinen täyttää lokakuussa jo 5v ni mulla ei ole sitä murhetta et tarttis nostella häntä vielä. Odotan innolla sektiota, enkä pelkää sitä. Enemmän pelkäisin jos joutuisin alakautta synnyttämään,...



Vaikka ei montaa päivää tarvi enää odottaa, niin nämä viimeiset päivät menee varmasti kiduttavan hitaasti!!

Äiti tulee Oulusta hoitamaan esikoista. Mies pitää sitten isyyslomasta 2 viikkoa kun ollaan kotiuduttu.



Nyt sitten vaan odotellaan keskiviikkoa :)

Sasku ja Onni rv35+6

Hui, rupesi kylmät väreet vilistämään selkää pitkin, kun lueskelin tuon Saskun viestin!!! Hurjaa, teillä on vauva jo ensi keskiviikkona!!! Ihanaa! =)

Mä kans toivon kovasti, että tää tulis vaikka parikin viikkoa etuajassa! edelliset olleet melkein nelikiloisia la:n aikoihin, niin luulisi tänkin olevan jo 3,5kg luokkaa parii viikkoa aiemmin. Vanhaksi on vissiin tullut, kun ei oikein jaksaisi enää tätä olotilaa.



Wades toivottavasti supparit taas loppuvat, yritähän ottaa iisisti! =)



Lapsivesikeskusteluun mulla ei oo muuta tietoa, kuin että sairaalasänky on ainakin kastunut ihan kiitettävästi, mulla on puhkaistu/puhjennut kalvot vasta salissa.



Mahdolliseen sektioon valmistautumisesta, niin meillä mies jää ainakin kahdeksi viikoksi isyyslomalle ja sitten luulisi jo pärjäilevänkin vaikka joutuisi leikkaukseenkin, kun isommat lapset meilläkin jo niin isoja, ettei tarvitse enää paljon nostella.



Onneksi on perjantai ja viikonloppu edessä... Huomenna ne taas vaihtuu viikotkin! =)



Rentouttavaa viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille!!!



neljäs 32+6

Lupicaia kyseli että miten pärjää jos sektion jälkeen on yksin lasten kanssa. Meillähän tuo esikoinen oli 1v4kk kun kuoupus syntyi sektiolla. Mies oli reilun viikon ajan kotona, isyyslomalla siis, sen jälkeen kun pääsin sairaalasta. Sen jälkeen oli pärjättävä yksin. Kyllä mä ainakin nostelin esikoista syöttötuoliin, rattaisiin jne. Olin kyllä varovainen ja yritin nostaa aina niin että olin etukumarassa ettei haava " veny" . Ja aina aamuisin piti esikoinen nostaa pois ensin pinnasängystä ja sitten kantaa alakertaan koska ei osannut vielä itse tulla portaita alas. Asuimme silloin siis 2-kerroksisessa asunnossa. Samana päivänä kun pääsin sairaalasta, vahingossa nostin esikoisen rattaista pois kun en vaan muistanut etten saa nostaa. Huomasin asian vasta kun haavaan sattui. Ärsyttävintä tuolloin eka viikkoina oli se, että kun meillä tuplavaunut eivät mahtuneet ulko-ovesta (koska ovi otti varaston seinään kiinni eikä avautunut kokonaan) niin ne piti aina laittaa kasaan ja nostaa/hivuttaa lattiaa pitkin ulos. Jouduin siis aina nostamaan niitä vaunujakin ja nehän kyllä painaa. Mutta siis kyllä sitä ihan hyvin pärjäilee sen sektiohaavan kanssa vaikka joutuisi lapsia nostelemaan jne. Mutta varovainen tietty pitää muistaa olla. :)



Ja sitten...ensimmäinen lokavauva siis syntyy jo ensi viikolla! Saa nähdä milloin sitten seuraava syntyy ja milloin viimeinen. Tässähän saattaa tulla parikin kk ikäeroa ekalle ja viimeiselle. Toisaalta itsekin olisin valmis jo nyt luopumaan tästä masusta ja saamaan vauvan syliini. Taitaapi vaan mennä vielä ainakin kk ennen kuin sitä tapahtuu...



Mary J...taas...

Ensi viikolla sitten viimeistään ensimmäinen lokavauva syntyy! Kyllä onkin jännät paikat saskulla edessä :) Hurjaa!



Eikku: Tervetuloa vaan Tampereelle ( tai siis mehän asutaan tässä naapurissa Lempäälässä). Kyllä varmasti saat ystäviä perhekerhoista ja leikkipuistoista yms. Onnea vaan kovasti miehellesi pääsykokeiden suhteen! Me olemme kanssa aivan saman asian ja koulun perässä muuttaneet Tampereen seudulle ja tänne myös jäädään. Hyvin viihdytään ja mies viihtyy noissa töissä :) Onneksi tekee virka-aikaan hommia, niin ei tarvi pelätä yötä myöten.



Kyllä nauratti Lupicaian kommentit tuosta äidin töihin menosta heti synnytyksen jälkeen! Siis ihan positiivisessa mielessä, älä loukkaannu! Sulla on hauska tuo kirjoitustapa, hirmu ehdoton jotenkin. Aina ei oikein tiedä, että vitsailetko?



Niin siis tuohon kuka jää kotiin-asiaan piti sanoa, että meillähän on niin harvinaisesti asiat, että ollaan esikoisen aikana miehen kanssa oikeesti jaettu vanhempainvapaata, mies oli kotona 3kk. Ja tämän toisen kohdalla mies tulee olemaan pidemmän aikaa kotona, noin 4,5kk. Nää on siis taloudellisesti äärimmilleen venytettyjä aikoja, pidempiin ei nyt pysty. eri asia olisi, jos olisin töissä. Kannustan kyllä kaikkia perheitä miettimään myös tätä ratkaisua. Syventää paljon isän ja lapsen suhdetta ja mies pääsee oikeesti näkemään sitä kodin arkea! Molemmat osapuolet ymmärtää varmasti paremmin toisiaan, kun näkee koti- ja työelämän molemmista näkökulmista.



Mutta tiedän toki, ettei kaikille tämä ole mitenkään mahdollista just työkuvioitten takia. Mutta tuohon taloudelliset syyt-perusteluun en, sorry vaan, ihan aina usko, koska itse tiedän, että pärjätä voi todella pienillä tuloilla vähän aikaa jos vain haluaa! Mun mielestä monet äidit haluaa pitää omana etuoikeutenaan kotona olemisen.



Mutta on ihan älytöntä passittaa äitiä töihin suoraan synnäriltä! Meillä esikoinen oli 5,5 kk ikäinen kun jatkoin opintoja miehen vapaan ajan ja oli kyllä liian varhain minulle henkisesti. meillä oli imetys loppunut vähän aikaa sitten muista syistä, joten sillä ei ollut osuutta asiaan. Tällä kertaa lapsi on sitten vähän vanhempi, 8kk ja uskon, että se on sopiva ikä minullekin vähän irrottautua kotoa.



Siis kirjoitin nuo sen takia, että mun mielestä äidin asemaa lapsen suhteen ylikorostetaan. Mun mielestä molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä, jos ihan ensi kuukausia ei oteta huomioon ihan imetyksenkin kannalta. Uskon, että lähempänä vuoden ikää osittaisimetys onnistuu jo hyvin töiden ohessa.



Mutta älkää kukaan loukkaantuko mun kommenteista. Hyväksyn ihan perinteisenkin lapsenhoidon mallin. kunhan haluaisin vaan kannustaa muitakin miettimään näitä vaihtoehtoja :) Ja toki tiedän, ettei kaikki miehet ei suostuisi edes kotiin jäämään. Perheet on niin erilaisia.



Ja siis nää kommentit ei liittynyt mitenkään coehen, vaan yleisesti ottaen meidän yhteiskuntaan.

On se vaan mukava sanoa että laskettu aika on ens kuussa :)

Menis aika nopeesti, olo tuntuu norsulta...



merileijona rv 33

Paljon oli sanottavaa mielessä ku luki nuita kirjotuksia mutta en taida muistaa mitää enää :)



Jeni kyseli lapsivedestä. Mulla alko esikoista odottaessa supparit 3 aikaa yöllä, ja ku menin sitte seur. iltapäivänä 16 aikaan synnärille niin lapsivedet oli menny- enkä tiiä ollenkaa, missä välissä ne on menny. Sänkyyn ei ainakaa, kai ne on menny joko suihkussa tai sitte vessakäynnin yhteydessä. Ja tod.näk. lapsivettä on ollu vähän, että siksikää en oo tienny että on menny. Näinki voi siis olla:) Vaikka varmaan yleisempää on se, että ne hulahtaa voimalla ulos? Tiiä sitte.



Mistähän muusta teillä olikaan puhetta.. Coe:lle ja miehelle tsemiä töiden kans! En kyllä ite olis ollenkaa valmis lähtemään töihin ainakaan ennenku vauva olis sen 6kk, tokkopa vielä sittekää... Vaikka varmasti tekis hyvää miehen ja lapsen suhteelle että isiki ois kotona. Mutta meillä nyt tilanne on vaan se, että minä hoidan lapsia kotona ja mies opiskelee. Ehkä sitte myöhemmin joskus mies voi jäädä kotiin- mutta luulen ettei se oo vielä moneen, moneen vuoteen taloudellisesti mahdollista.



PAINOARVIOSTA kans juttua, meillä se heitti 1kg. Ultrassa arvioitiin vauva 3,5kg - samaten kätilö ennen synnytystä saman arvion anto. Mutta tyttöpä oliki 2,4kg. Että voi se heittää näinki paljo :)

Nyt tod.näk. isompi lapsi tulossa, mutta toivottavasti ei kovin paljo yli 3kg! Sf- mitta kyllä huitelee pitkin yläkäyriä.



NLA-kuulumisia: Ei kovin paljon ihmeellisiä juttuja. Hg oli noussu ja painoki;) mutta ihan sallitussa määrissä- eli 280g/vko. Rr-oli ihan ok, vaikka mulla se on aina korkeahko. Vauvan sydänääniä kuunneltiin pitkään koska ne oli niin korkeat. Tietääkö joku mitä se tarkottaa jos vauvan sydänäänet on korkeet?



Mutta huomiseen...

Jääsydän rv31+3

JÄÄSYDÄN, ainakin mun ystävällä huomattiin synnytyksessä, että vauvan sydänäänet oli korkeat joka tarkoitti sillä hetkellä sitä, että vauva sai happea huonosti. Älä pelästy kuitenkaan kun en tiedä asiasta sen enempää, muistan vaan että ystävä vietiin sektioon samantien. Mutta meidän esikoisella oli ainakin kerran neuvolassa kok ajan 180 syke, eikä pidetty minään, kun se oli vain kertaluonteista. Kyllä ne varmasti olisivat neuvolasta pistäneet äitipolille jos se olisi ollut vakavaa. Älä murehdi suotta;) Minä uskon että kaikki on kunnossa, mutta tiedän, että se vaivaa.



WAU, eka lokavauva syntyy ihan PIAN! HUISIA;)



ÄITIYS/ISYYS; Totta on, että se on jokaisen henk. koht. asia ja valinta, itse kuulun niihin, jotka ehdottomasti haluavat olla kotona ja olen nauttinut kotiäitiydestä koko sydämelläni. En mitenkään pystyisi lähtemään töihin 3kk:n, 5kk:n tai edes puolen vuoden kuluttua vauvan syntymästä, kun en esikoisen aikana pystynyt tai siis halunnut lähteä kun tyttö oli 1v3kk!! Meillä isän kotiin jääminen ei tule kysymykseen juuri siitä syystä, että haluan itse ehdottomasti olla kotona. Mies on aina ollut viettänyt lapsen kanssa melkein kaikki illat ja suurimman osan viikonlopuista - ne ovat minulle omaa aikaa tai perheen yhteistä aikaa. Siitä olen samaa mieltä, että taloudellisesti pärjää todella vähällä sen aikaa mitä tarvii. paperilla laskettuna minä en olisi esim. koskaan voinut jäädä hoitovapaalle, mutta hyvin me pärjättiin,) tai sanotaan että pärjättiin!



Mutta esim. oma siskoni on aina sanonut, vaikka vielä ei edes ole raskaana, ettei koskaan voisi kuvitella olevansa lapsen kanssa kotona kuin ehkä puoli vuotta. Hän on täysin työnarkomaani, joka lisäksi omistaa hevosen ja viettää hepan kanssa kaiken vapaa-aikansa ja vaikka hänen mielensä saattaa muuttua jos ja kun vauva ilmoittelee tulostaan tai syntyy niin vaikkei muuttuisikaan, niin ei se tee hänestä huonompaa äitiä tietenkään. Yksi ystävistäni on nuori yrittäjä ja hän ei voi missään nimessä olla kotona kuin 2kk, koska yrityksen on pyörittävä kun muita työntekijöitä ei ole. Minä olen onnellinen, että voin olla heidänkin puolestaan kotona, nauttia pitkästä imetyksestä ja alati kehittyvistä lapsista;) meitä on NIIN moneen lähtöön ja HYVÄ NIIN!! Kamalaa jos olisimme kaikki samanlaisia ja ajattelisimme samalla tavalla.



Kävin äsken ystäväni kanssa 1,5h REIPPAALL kävelylenkillä enkä voi ymmärtää, miten jaksan/pystyn kävelemään normaalia tahtia tämän masun kanssa. Liitoskivut tai supparit eivät vaivaa KOSKAAN noiden iltalenkkien aikana.



Nyt miehen viekkuun ja sitten sänkyyn, huomenna on siivouspäivä!



;)Nazu

LUPICAIA - Mulla kolahtaa korvaan että " nuorilla koulutetuilla naisillakin" olisi asenne, että äiti kuuluu kotiin (muhun kai viittasit?). Minä näet

haluan

olla kotona lasten kanssa. Lisäksi on puhe todella pienistä lapsista. Eli vedät kyllä musta kulmia suoraksi tuumatessasi, että asenteessa on jotain vanhanaikaista kun äiti ei halua lähteä 3kk lapsen luota töihin (tiesitkö muuten, että vielä 70-luvulla äitiysloma kesti 2kk?).

ISÄ KOTONA: Meilläkin mies tulee jäämään lasten kanssa kotiin kevääksi 2008, kun nuorempi on reilun vuoden. Menen suorittamaan tutkintoon kuuluvaa työharjoittelua silloin, kukaties minne kun en ole paikkaa vielä saanut... Muutoin työnjako on aika selvä, eli minä tosiaan haluan olla lasten kanssa kotona, mies taas haluaa olla töissä. Mulle kotonaolo ei todellakaan ole tuskaa vaan päinvastoin, en pidä sidotuista työaikatauluista enkä erityisemmin kaipaa ihmisiä ympärille, vaan nautin kotonaolosta ja teen töitä parhaiten yksin, oman firman työt sujuvat siis kotoa käsin hyvin.

Mieheni taas kaipaa työrutiinia ja ulkopuolisia kontakteja, ja kun hän oli 2 vko lapsen kanssa " kaksin" kun mä tein töitä viime syksynä (siis suljetun oven takana, en sen kauempana) niin hänestä se aika oli kauhean lamaannuttavaa ja tylsää. Toivon ja uskon että tuo kevät 2008 menee paremmin, kun lapset jo isompia ja heistä on kommunikointiinkin miehen kanssa, esikoinen täyttää silloin kolme. Mies itsekin suhtautuu siihen ihan positiivisesti. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan lapsia halua kovin pienenä ulkopuoliseen hoitoon, esikoinen ei varmasti sinne vielä sopeutuisikaan kun on sen verran arka.

Miehen TYÖTILANTEESEEN ei tullut vielä valoa vaan mutkistusta. Paikka jota hän on hakenut on edelleen tarjolla ja hän olisi siihen nyt ykköshakija. Ongelma on vaan se, kun hakijoita on muitakin ja esimies on joutunut puolustamaan häntä ainoana pätevänä hakijana, ja nyt joutuu esittämään saman omille esimiehilleen. Kuulemma menee päivistä viikkoihin, että tulee varmistusta. Eli epätietoisuudessa sitten eletään :/

Nyt taitaa nukkumatti jo kutsua. Hitsin 1,5 v on alkanut herätä epäinhimillisen aikaisin ja mikä inhottavinta, itkeä herätessään kovaäänisesti :( Tosi kurjaa.

Coe