Lue keskustelun säännöt.
Jollei lähi ala käyttäytyyn, en enää tapaa lasta
20.10.2014 |
Näin se on tehtävä. Jos äitinsä olis edes yhtään siedettävä keskustelutaidoiltaan jotta pakollisista voisi sopia, mutta ei. Minä minä minä minä. Alkaa olla niin raskasta ettei vaan jaksa enää. Pakko pistää kohta välit kokonaan poikki.
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä nämä tilanteet lähtevät siitä, että lähiäideillä näyttää olevan vain oikeuksia ja etäisillä vain velvollisuuksia. Lähillä on oikeus jatkaa elämää eron jälkeen kun taas etällä ei. Etän on pyhitettävä elämänsä kukkarona ja kuskina toimimiseen kun arvon lähi sormia napsauttaa. Muuten alkaa uhkailu lastenvalvojalla ja käräjillä.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 12:53"]
Lapsen äiti ei sopimuksia noudata. Haluaa päättää kaikesta itse, kontrolloida minun viemisiä/tuomisia ja sanelee ajat jolloin lapsen saa hakea. Itse viestitän mutta hän kommunikoi aiboastaan puhelimessa, huutamalla. Päättää mitä lapsen kanssa teen kun on minun luona. Jos edes yritän sanoa vastaan, ettei nyt ehkä sunnuntai aamuna lähdettäisi hänen sopimiinsa menoihin, niin tulee valtava huutosota joka loppuu vasta kuk myönnyn kaikkeen. Jollen myönny, uhkailee tapaamattomuudella tai elatusmaksujen nostamisella. En tiedö onnistuisikp se edes, mutta... Ei sillä ole väliä. Lapsi on kallein aarteeni mutta onkp sille oikein tällaista sotaa katsella joja viikko
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta tarinassasi on aukkoja. Jos mietitään lähivanhempaa joka on usein nainen, ja nuori nainen nimenomaan. Oma aika on todella tärkeää, ja lapsivapaata tosiaan kaipaa. Ei ole kovin uskottavaa väittää että lähi ei anna etävanhemman tavata lasta, sillä aika moni tuntemani yh antaisi kiljuen lapsen isälleen vaikka viikoksi JOS isä tulisi hieman vastaan. Itse olin yksinuoltaja viisi vuotta lapsen ollessa alle kouluikäinen, ja tapaamiset menivät näin:
Sovimme etän kanssa "vaihtoajan", ja lapsi saatettiin jättää parkkipaikalle tuntia aikaisemmin (oli neljävuotias) ilmoittamatta minulle. Lapsen lääkkeet loppuivat isänsä luona ollessa, ja olin ohjeistanut että minuun on otettava sitten yhteys että siirrän rahaa tilille että voi käydä apteekissa jos loppuvat. Ei soittanut, ja lapsi oli vailla lääkitystä useita päiviä ja tuli kotiin heikkokuntoisena. Lapsi loukkasi kätensä, eikä lasta toimitettu lääkäriin. Lapsen vaatteet pestään toistuvasti piloille, ja joudun ostamaan uusia. Maksan nykyisinkin lapsen kaikki harrastukset, joululahjat, synttärilahjat, kavereitten lahjat, KAIKEN mitä (nykyisin) 12-vuotiaan lapsen elämään nyt kuulukaan kännyköistä yms. lähtien. Olen koko lapsen elämän ajan maksanut omakustanteisesti siitä, että lapsi menee isälleen, ilman panostustani ei lapsi olisi nähnyt isäänsä juuri lainkaan. Isänsä ei ole tehnyt mitään sen eteen että kustantaisi jotain muuta kuin elatusmaksun, minä maksan lapsen junaliput/hommaan saattajan, tai vien autolla 500 km päähän tapaamaaan isäänsä (joka päätti aikanaan muuttaa toiselle puolelle Suomea).
Nyt päätin että en aio enää kantaa korttani kekoon sen eteen että lapsi menee isälleen, mulle on aivan yhdentekevää. Olen joutunut stressaamaan kaikki kesälomat, lomat yms. pyhät siitä että näkeehän lapsi isäänsä, sillä isänsä ei ota koskaan yhteyttä minuun sopiakseen tapaamista. Minä olen ollut se osapuoli joka on järjestänyt oman elämänsä siten että lapsi näkee isäänsä, lapsen etua ajatellen.
Nyt kuitenkin tein stopin, sillä minulla on omakin elämä ja en oikeasti jaksa enää sitä että laitan viestin johon etä vastaa viikon päästä, jos vastaa. En laita enää viestiä. En maksa lapsen matkoja, enkä vie häntä autolla. Jos lapsi pyytäisi järjestäisin sen niin, mutta lapsi on niin iso jo että ymmärtää kyllä miten kuvio on mennyt/menee. Ei lapsi ole tyhmä, kyllä se ymmärtää että viimeiset 10v on äiti vienyt/tuonut/maksanut/auttanut. Ei tarvitse HAUKKUA etää, eikä todeta lapselle että isänsä on luokattoman itsekäs.
Etä oli kertonut äidilleen että hankaloitan heidän tapaamistaan, ja äitinsä soitti ja haukkui minut. Ei kiinnosta. En hankaloita mitään, vaadin että tavatakseen lastaan myös etän on tultava vastaan ja älyttävä että rajansa kaikella. Minä en ole vastuussa exäni päätöksestä muuttaa toiselle puolelle Suomea, ja on hänen oma valintansa olla tapaamatta. Ex on nauttinut minun nöyryydestäni ja kiltteydestäni, saanut leikkiä isää vailla vastuuta mistään. Vanhemmuus ei ole vain oikeus, se on velvollisuus ja sitä monet nykyisät eivät käsitä. On siistiä isänpäivänä leikkiä olevansa jotain, vaikka tosiasiassa on täysin munaton luuseri joka ei kykene täyttämään vanhemman saappaita.
Olen vihainen exälleni, lapseni isälle, sillä hän on onnistunut näinkin kauan alistamaan minut siihen rooliin jossa monet yksinhuoltajat ovat. Olen vihainen itselleni, että olen alistunut siihen ja kuvitellut että on lapsen etu tavata isäänsä. Olen tehnyt karhunpalveluksen lapselleni, ja luonut illuusion siitä että hänen isänsä välittää lapsesta. Minä en koskaan voisi muuttaa niin kauas lapsestani, ja tekisin kaikkeni että näkisin häntä. Lapseni on mulle tärkeintä maailmassa, ja halveksun exääni koska ei ymmärrä miten ainutlaatuisen ajan hän on jo menettänyt. Valitettavasti se näkyy jos lapsessakin, ja tulee näkymään.
Vanhemmutta ei voi feikata.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 12:53"]
Lapsen äiti ei sopimuksia noudata. Haluaa päättää kaikesta itse, kontrolloida minun viemisiä/tuomisia ja sanelee ajat jolloin lapsen saa hakea. Itse viestitän mutta hän kommunikoi aiboastaan puhelimessa, huutamalla. Päättää mitä lapsen kanssa teen kun on minun luona. Jos edes yritän sanoa vastaan, ettei nyt ehkä sunnuntai aamuna lähdettäisi hänen sopimiinsa menoihin, niin tulee valtava huutosota joka loppuu vasta kuk myönnyn kaikkeen. Jollen myönny, uhkailee tapaamattomuudella tai elatusmaksujen nostamisella. En tiedö onnistuisikp se edes, mutta... Ei sillä ole väliä. Lapsi on kallein aarteeni mutta onkp sille oikein tällaista sotaa katsella joja viikko
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta tarinassasi on aukkoja. Jos mietitään lähivanhempaa joka on usein nainen, ja nuori nainen nimenomaan. Oma aika on todella tärkeää, ja lapsivapaata tosiaan kaipaa. Ei ole kovin uskottavaa väittää että lähi ei anna etävanhemman tavata lasta, sillä aika moni tuntemani yh antaisi kiljuen lapsen isälleen vaikka viikoksi JOS isä tulisi hieman vastaan. Itse olin yksinuoltaja viisi vuotta lapsen ollessa alle kouluikäinen, ja tapaamiset menivät näin:
Sovimme etän kanssa "vaihtoajan", ja lapsi saatettiin jättää parkkipaikalle tuntia aikaisemmin (oli neljävuotias) ilmoittamatta minulle. Lapsen lääkkeet loppuivat isänsä luona ollessa, ja olin ohjeistanut että minuun on otettava sitten yhteys että siirrän rahaa tilille että voi käydä apteekissa jos loppuvat. Ei soittanut, ja lapsi oli vailla lääkitystä useita päiviä ja tuli kotiin heikkokuntoisena. Lapsi loukkasi kätensä, eikä lasta toimitettu lääkäriin. Lapsen vaatteet pestään toistuvasti piloille, ja joudun ostamaan uusia. Maksan nykyisinkin lapsen kaikki harrastukset, joululahjat, synttärilahjat, kavereitten lahjat, KAIKEN mitä (nykyisin) 12-vuotiaan lapsen elämään nyt kuulukaan kännyköistä yms. lähtien. Olen koko lapsen elämän ajan maksanut omakustanteisesti siitä, että lapsi menee isälleen, ilman panostustani ei lapsi olisi nähnyt isäänsä juuri lainkaan. Isänsä ei ole tehnyt mitään sen eteen että kustantaisi jotain muuta kuin elatusmaksun, minä maksan lapsen junaliput/hommaan saattajan, tai vien autolla 500 km päähän tapaamaaan isäänsä (joka päätti aikanaan muuttaa toiselle puolelle Suomea).
Nyt päätin että en aio enää kantaa korttani kekoon sen eteen että lapsi menee isälleen, mulle on aivan yhdentekevää. Olen joutunut stressaamaan kaikki kesälomat, lomat yms. pyhät siitä että näkeehän lapsi isäänsä, sillä isänsä ei ota koskaan yhteyttä minuun sopiakseen tapaamista. Minä olen ollut se osapuoli joka on järjestänyt oman elämänsä siten että lapsi näkee isäänsä, lapsen etua ajatellen.
Nyt kuitenkin tein stopin, sillä minulla on omakin elämä ja en oikeasti jaksa enää sitä että laitan viestin johon etä vastaa viikon päästä, jos vastaa. En laita enää viestiä. En maksa lapsen matkoja, enkä vie häntä autolla. Jos lapsi pyytäisi järjestäisin sen niin, mutta lapsi on niin iso jo että ymmärtää kyllä miten kuvio on mennyt/menee. Ei lapsi ole tyhmä, kyllä se ymmärtää että viimeiset 10v on äiti vienyt/tuonut/maksanut/auttanut. Ei tarvitse HAUKKUA etää, eikä todeta lapselle että isänsä on luokattoman itsekäs.
Etä oli kertonut äidilleen että hankaloitan heidän tapaamistaan, ja äitinsä soitti ja haukkui minut. Ei kiinnosta. En hankaloita mitään, vaadin että tavatakseen lastaan myös etän on tultava vastaan ja älyttävä että rajansa kaikella. Minä en ole vastuussa exäni päätöksestä muuttaa toiselle puolelle Suomea, ja on hänen oma valintansa olla tapaamatta. Ex on nauttinut minun nöyryydestäni ja kiltteydestäni, saanut leikkiä isää vailla vastuuta mistään. Vanhemmuus ei ole vain oikeus, se on velvollisuus ja sitä monet nykyisät eivät käsitä. On siistiä isänpäivänä leikkiä olevansa jotain, vaikka tosiasiassa on täysin munaton luuseri joka ei kykene täyttämään vanhemman saappaita.
Olen vihainen exälleni, lapseni isälle, sillä hän on onnistunut näinkin kauan alistamaan minut siihen rooliin jossa monet yksinhuoltajat ovat. Olen vihainen itselleni, että olen alistunut siihen ja kuvitellut että on lapsen etu tavata isäänsä. Olen tehnyt karhunpalveluksen lapselleni, ja luonut illuusion siitä että hänen isänsä välittää lapsesta. Minä en koskaan voisi muuttaa niin kauas lapsestani, ja tekisin kaikkeni että näkisin häntä. Lapseni on mulle tärkeintä maailmassa, ja halveksun exääni koska ei ymmärrä miten ainutlaatuisen ajan hän on jo menettänyt. Valitettavasti se näkyy jos lapsessakin, ja tulee näkymään.
Vanhemmutta ei voi feikata.
[/quote]
Ei ei ei. Asiathan on menneet niinkuin halusit ja mihin lapsen isän totutit. Vanha koira ei hevillä opi uusia temppuja. Linja pitää, alusta asti pitää toimia siinä kompromississa mihin itse kykenee eikä muuttaa sääntöjä kesken pelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:58"]
Itse normaalia ja tylsää ydinperhettä pyörittävänä en voi kuin hämmästellä näitä ketjuja. On eksää ja nyksää, etää ja lähiä, sun, mun ja meidän lapsia. Ihan oikeasti pelkään, millainen sukupolvi meillä on näistä lapsista kasvamassa. Normaalia perhetilannetta, yhden kodin ja kahden vanhemman perheitä tuntuu olevan enää kovin vähän. Miten nämä lapset osaavat aikanaan perustaa perheitä ja kasvattaa omia lapsiaan, kun itse ovat saaneet moisen mallin elämäänsä? Pitäkää vaan moralistina ja konservatiivina, mutta surullista tämä nykymeno on.
[/quote]
Ehkä meidän ravisteltava omia ajatusmalleja. Katsellessani erästä sun, mun, meidän, teidän, hänen ja sen, kuviota ihailen sitä määrää sovittelua ja ymmärrystä mitä se vaatii että yksi pikkuinen tyttö on saanut kaksi rakastavaa perhettä, joissa äidit ja isät ovat kavereita ja voivat seurata tytön harrastusta iloisesti nauraen vierellään tytön velipuolet omissa vaunuissaan nukkuen.
Ehkä se että ovat kaikki neljä eroperheistä on kasvattanut heitä ymmärtämään oikeasti mitä on lapsen etu. Kuinka moni meistä on valmis tekemään uhrauksia esim oman uran suhteen puolison lapsen takia tai asuinpaikan, asua 1km säteeellä puolison ex:stä että puolison lapsi voi lähteä kouluun kummasta kodista tahansa ja koulumatka on vielä turvallinen, paljon yhteisiä päätöksiä on vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:58"]
Itse normaalia ja tylsää ydinperhettä pyörittävänä en voi kuin hämmästellä näitä ketjuja. On eksää ja nyksää, etää ja lähiä, sun, mun ja meidän lapsia. Ihan oikeasti pelkään, millainen sukupolvi meillä on näistä lapsista kasvamassa. Normaalia perhetilannetta, yhden kodin ja kahden vanhemman perheitä tuntuu olevan enää kovin vähän. Miten nämä lapset osaavat aikanaan perustaa perheitä ja kasvattaa omia lapsiaan, kun itse ovat saaneet moisen mallin elämäänsä? Pitäkää vaan moralistina ja konservatiivina, mutta surullista tämä nykymeno on.
[/quote]
Ehkä meidän ravisteltava omia ajatusmalleja. Katsellessani erästä sun, mun, meidän, teidän, hänen ja sen, kuviota ihailen sitä määrää sovittelua ja ymmärrystä mitä se vaatii että yksi pikkuinen tyttö on saanut kaksi rakastavaa perhettä, joissa äidit ja isät ovat kavereita ja voivat seurata tytön harrastusta iloisesti nauraen vierellään tytön velipuolet omissa vaunuissaan nukkuen.
Ehkä se että ovat kaikki neljä eroperheistä on kasvattanut heitä ymmärtämään oikeasti mitä on lapsen etu. Kuinka moni meistä on valmis tekemään uhrauksia esim oman uran suhteen puolison lapsen takia tai asuinpaikan, asua 1km säteeellä puolison ex:stä että puolison lapsi voi lähteä kouluun kummasta kodista tahansa ja koulumatka on vielä turvallinen, paljon yhteisiä päätöksiä on vaatinut.
[/quote][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:58"]
Itse normaalia ja tylsää ydinperhettä pyörittävänä en voi kuin hämmästellä näitä ketjuja. On eksää ja nyksää, etää ja lähiä, sun, mun ja meidän lapsia. Ihan oikeasti pelkään, millainen sukupolvi meillä on näistä lapsista kasvamassa. Normaalia perhetilannetta, yhden kodin ja kahden vanhemman perheitä tuntuu olevan enää kovin vähän. Miten nämä lapset osaavat aikanaan perustaa perheitä ja kasvattaa omia lapsiaan, kun itse ovat saaneet moisen mallin elämäänsä? Pitäkää vaan moralistina ja konservatiivina, mutta surullista tämä nykymeno on.
[/quote]
Ehkä meidän ravisteltava omia ajatusmalleja. Katsellessani erästä sun, mun, meidän, teidän, hänen ja sen, kuviota ihailen sitä määrää sovittelua ja ymmärrystä mitä se vaatii että yksi pikkuinen tyttö on saanut kaksi rakastavaa perhettä, joissa äidit ja isät ovat kavereita ja voivat seurata tytön harrastusta iloisesti nauraen vierellään tytön velipuolet omissa vaunuissaan nukkuen.
Ehkä se että ovat kaikki neljä eroperheistä on kasvattanut heitä ymmärtämään oikeasti mitä on lapsen etu. Kuinka moni meistä on valmis tekemään uhrauksia esim oman uran suhteen puolison lapsen takia tai asuinpaikan, asua 1km säteeellä puolison ex:stä että puolison lapsi voi lähteä kouluun kummasta kodista tahansa ja koulumatka on vielä turvallinen, paljon yhteisiä päätöksiä on vaatinut.
[/quote]
Tosi hienoa, jos se joillakin toimii näinkin. Eipä kuitenkaan vaikuta olevan kovin yleistä, minkä tämäkin ketju jälleen kerran todistaa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:58"]
Itse normaalia ja tylsää ydinperhettä pyörittävänä en voi kuin hämmästellä näitä ketjuja. On eksää ja nyksää, etää ja lähiä, sun, mun ja meidän lapsia. Ihan oikeasti pelkään, millainen sukupolvi meillä on näistä lapsista kasvamassa. Normaalia perhetilannetta, yhden kodin ja kahden vanhemman perheitä tuntuu olevan enää kovin vähän. Miten nämä lapset osaavat aikanaan perustaa perheitä ja kasvattaa omia lapsiaan, kun itse ovat saaneet moisen mallin elämäänsä? Pitäkää vaan moralistina ja konservatiivina, mutta surullista tämä nykymeno on.
[/quote]
Ehkä meidän ravisteltava omia ajatusmalleja. Katsellessani erästä sun, mun, meidän, teidän, hänen ja sen, kuviota ihailen sitä määrää sovittelua ja ymmärrystä mitä se vaatii että yksi pikkuinen tyttö on saanut kaksi rakastavaa perhettä, joissa äidit ja isät ovat kavereita ja voivat seurata tytön harrastusta iloisesti nauraen vierellään tytön velipuolet omissa vaunuissaan nukkuen.
Ehkä se että ovat kaikki neljä eroperheistä on kasvattanut heitä ymmärtämään oikeasti mitä on lapsen etu. Kuinka moni meistä on valmis tekemään uhrauksia esim oman uran suhteen puolison lapsen takia tai asuinpaikan, asua 1km säteeellä puolison ex:stä että puolison lapsi voi lähteä kouluun kummasta kodista tahansa ja koulumatka on vielä turvallinen, paljon yhteisiä päätöksiä on vaatinut.
[/quote][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:50"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:58"]
Itse normaalia ja tylsää ydinperhettä pyörittävänä en voi kuin hämmästellä näitä ketjuja. On eksää ja nyksää, etää ja lähiä, sun, mun ja meidän lapsia. Ihan oikeasti pelkään, millainen sukupolvi meillä on näistä lapsista kasvamassa. Normaalia perhetilannetta, yhden kodin ja kahden vanhemman perheitä tuntuu olevan enää kovin vähän. Miten nämä lapset osaavat aikanaan perustaa perheitä ja kasvattaa omia lapsiaan, kun itse ovat saaneet moisen mallin elämäänsä? Pitäkää vaan moralistina ja konservatiivina, mutta surullista tämä nykymeno on.
[/quote]
Ehkä meidän ravisteltava omia ajatusmalleja. Katsellessani erästä sun, mun, meidän, teidän, hänen ja sen, kuviota ihailen sitä määrää sovittelua ja ymmärrystä mitä se vaatii että yksi pikkuinen tyttö on saanut kaksi rakastavaa perhettä, joissa äidit ja isät ovat kavereita ja voivat seurata tytön harrastusta iloisesti nauraen vierellään tytön velipuolet omissa vaunuissaan nukkuen.
Ehkä se että ovat kaikki neljä eroperheistä on kasvattanut heitä ymmärtämään oikeasti mitä on lapsen etu. Kuinka moni meistä on valmis tekemään uhrauksia esim oman uran suhteen puolison lapsen takia tai asuinpaikan, asua 1km säteeellä puolison ex:stä että puolison lapsi voi lähteä kouluun kummasta kodista tahansa ja koulumatka on vielä turvallinen, paljon yhteisiä päätöksiä on vaatinut.
[/quote]
Tosi hienoa, jos se joillakin toimii näinkin. Eipä kuitenkaan vaikuta olevan kovin yleistä, minkä tämäkin ketju jälleen kerran todistaa.
[/quote]
Kuvio toimii, kun kukaan ei yritä hyväksikäyttää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset vois asua enempi isillään kuin äideillään nykyään, monillä äitiys hukassa täysin
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 12:46"]
Ei ole lapsen vika ei. Mutta se hirviö imee kaikki voimat. Joka tappelun jälkeen miettii, onko missään enää mitöän järkeä. Kyllä, se ihminen on uhka mielenterveydelleni.... Se ei häntä kiinnosta, ei osaa ajatella oman käytöksen vaikutuksia. Rakastan lasta mutta äitinsä on valtava taakka henkisesti
[/quote]
Tappeluun tarvitaan yleensä kaksi. Kehota häntä hakemaan apua tai itse haet lastenvalvojalta apua tilanteeseen. Te olette eronneet, täysin turhaa miettiä mikä siinä toisessa on vikana, ei tarvitse enää. Ja niinkuin liiton aikana, myös eron jälkeen hän on sellainen kuin on, ei muutu mieleiseksesi. Sun pitää ottaa vastuu hyvinvoinnistasi. Ja lapsestasi. Ja laittaa rajat, mitä siedät. Vajoat alimpaan pohjasakkaan jos hylkäät lapsesi. Oksettava ajatuskin. Ero on kova paikka, joskus katastrofi. Kun hoitaa sen oman vastuualueensa niin hyvin kuin voi, ollaan jo pitkällä. Sun tekstistäsi näkyy, että säkin olet jumiutunut syyttelemään exää. Ehkä olet hänen silmissään samanlainen hirviö. Eli syyttely ei johda yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro konkreettisia esimerkkejä. Voihan olla, että kun niitä tutkii, paljastuukin, että eksä on oikeassa ja sinä väärässä.
Esimerkiksi jos sinun ajallesi sovittu meno on esimerkiksi lapsen kaverin synttärit, on kyllä lapsen edun mukaista, että sinä viet lapsen sinne, vaikka onkin sinun aikaasi. Jos et "jaksa" tai "halua" tai koet, että eksä "määräilee sinua", vika on kyllä ihan siellä sinun puolellasi.
Valitettavasti on niin, että kun se lähi sitä päävastuuta pyörittää, usein hänellä on se hiljainen tieto siitä, mikä lapselle on paras. Esim. jos nyt ajattelee jotain tällaista synttäriesimerkkiä, niin se voi olla asia, jota on pitkään odotettu tms., että lapsi pääsisi porukoihin mukaan, tai jotain tällaista.
Yleensä äitien motivaationa "kontrolloida eksää" ei todellakaan ole kiusanteko eksälle, vaan se lapsen etu, kun taas isillä motivaationa on nimenomaan se kiusanteko ja kiukuttelu "kontrolloivaa eksää" kohtaan. Mikä ei mene jakeluun, että eron halunneen naisen elämän keskipisteessä ei (edelleenkään) ole se (nyt ex-) mies, vaan (edelleenkin) ne lapset, niin kuin yleensä on siitä raskauden ensihetkistä asti.
Olet kyllä itse hirviö, jos jätät lapset tuon takia tapaamatta ja osuutesi hoitamatta. Ja aiheutat valtavaa stressiä ja turhautumista sille ex-vaimolle, joka lähinä oikeasti tarvitsisi välillä sen oman ajan. Mutta ymmärrän, että ristiriitatilanteessa - jos nyt olisi tämmöinen synttäritilanne -, äiti sitten toteaa, että laittaa ne lapset etusijalle, jos isä ei suostu viemään, pitää lapset itsellä senkin viikonlopun ja vie lapset synttäreille itse ja koettaa edes jotenkin saada isän tapaamaan toisella ajalla (ilman kiukuttelua).
Tietysti jos ihan mahdottomaksi menee ja isä kuitenkin on muuten ihan tolkullinen ja tasapainoinen huolehtija, on parempi, että isä tapaisi edes joskus ja lapsille joutuu sitten vain selittämään, että valitettavasti nyt ei synttärit onnistu, koska on isäviikonloppu - ja sama pitää selittää sitten kavereillekin. Mutta kyllä siinä isä hieman joustamattomana ja itsekeskeisenä hahmona näyttäytyy.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 15:18"]
Yleensä nämä tilanteet lähtevät siitä, että lähiäideillä näyttää olevan vain oikeuksia ja etäisillä vain velvollisuuksia. Lähillä on oikeus jatkaa elämää eron jälkeen kun taas etällä ei. Etän on pyhitettävä elämänsä kukkarona ja kuskina toimimiseen kun arvon lähi sormia napsauttaa. Muuten alkaa uhkailu lastenvalvojalla ja käräjillä.
[/quote]
Noin valittaa myös mun veljeni exvaimostaan, mutta valitettavasti tiedän myös mitä se tarkoittaa käytännössä: exvaimonsa ei saisi koskaan edes pyytää veljeäni tapaamaan lastaan. Aivan kaikki, jopa ehdotus siitä, että "sopiiko sinulle jos tapaat lasta silloin ja silloin" on ollut yhtä kuin "kiristäminen", josta alkaa hirveä valitus ja riehuminen siitä kuinka häneltä taas VAADITAAN :D Siispä hän ei tapaa lasta ikinä. Äitini hemmotteli veljeni pilalle ja opetti siihen, ettei hänen tarvitse nähdä vaivaa missään asiassa.
Niin että kaikki etäisät todellakaan eivät ole mitään surkuteltavia vieraannuttamisen uhreja. On myös niitä, joita ei vittuakaan kiinnosta tavata lastaan ja jotka kokevat kaikki normaalit vanhemman velvollisuudet "kiristämisenä" (kuten toi pyyntö, että tapaisi lasta edes joskus) ja ahneutena (normaalit elatusmaksut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 12:46"]Miksi sen kanssa t'ytyy niin kovasti keskustella_ Teill' on sopimus tapaamisista, menette suoraan niiden mukaan vaan, ilman mit''n kommunikointia. Vaihdot voi suorittaa vaikka p'iv'kodissa, niin teid'n ei tartte edes n'hd' toisianne.
[/quote] Juuri näin. Ja jos jotain tarvitsee jotain erikseen niin turha niistäkään ouhua jossei onnistu. Käyttäkää tekstiviestejä ja mahdollisimman lyhyitä.
Älä hylkää lastasi. Minulla on eksäni kanssa erittäin tulehtuneet välit (kummassakin paljon vikaa). Me hoidimme asian niin, että lv:lla selkeä sopimus: isällä yksi ilta + yö viikossa + joka toinen viikonloppu. Isä hakee lapset päiväkodista. Su tuo rappuun. Emme kohtaa, vaan hoidamme viestinnän viestein. Lastenvalvojalla voi lyödä sopimukseen kaiken, esim. sen että kumpikin hoitaa lapsen kaverisynttärit ja harrastukset omana aikanaan. Muuten ei toisella ole tekemisiin päätösvaltaa. Jos toinen rikkoo sopimusta, siitä ilmoitus välittömästi lv:lle. Mieti tarkkaan, mitä sopimukseen haluat ja ole päättäväinen. Kun sopimus on allekirjoitettu olet vahvoilla. Toimi itse sivistyneesti ja järkevästi. Mietin hyvä lasten edun mukainen tapaamissopimus ja kaikki asiat, mitä toivoisit sopimukseen. Välitä kaikki tieto eksällesi sähköpostilla, jotta yhteistyöyrityksistäsi on todisteet.
Kyllä asiat järjestyvät, kun ne järjestetään. Meillä alkaa aika tehdä tehtävänsä ja olen varma, että lapsemme vielä näkevät senkin ihanan päivän, kun isä ja äiti ovat asiallisissa väleissä, pystyvät tervehtimään toisiaan ja vaihtamaan kuulumiset. Tsemppiä!
Ainoa järkevä vastaus toi 52. Ihminen joka pystyy nielemään sen katkeranpeen lasten takia. Toisin kuin ne muut 49 wtmammaa täällä. Kukaan ei ole isien pyolella, vaikka lapsen äiti olis kuinka seko. Suomessa on hirveä määrä mt-ongelmaisia ja niillä lapsia ja tämä siitä sitten seuraa kun masentuneet mustasukkaiset akat huutaen ajavat asiansa läpi... Surullista--niiden LASTEN takia.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 14:11"]
Tuttu tarina. Joskus on vaan pakko tehdä ratkaisuja mitkä ovat lapsen edun vastaisia. Oma ja perheeni elämänlaatu nousi kohisten kun vanhimman lapseni tapaamiset loppuivat. Kaikki tietää, että tämä on yhden lapsen kannalta rankka teko. Mutta kun otetaan kokonaiskuva huomioon, niin ainoa oikea ratkaisu.
[/quote]
Samoin, paitsi minä ulkoistin isäni elämästäni. Elämänlaatu todellakin nousi kohisten kaikkien kannalta.
[/quote]
Isäsikin?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 17:39"]
Älä hylkää lastasi. Minulla on eksäni kanssa erittäin tulehtuneet välit (kummassakin paljon vikaa). Me hoidimme asian niin, että lv:lla selkeä sopimus: isällä yksi ilta + yö viikossa + joka toinen viikonloppu. Isä hakee lapset päiväkodista. Su tuo rappuun. Emme kohtaa, vaan hoidamme viestinnän viestein. Lastenvalvojalla voi lyödä sopimukseen kaiken, esim. sen että kumpikin hoitaa lapsen kaverisynttärit ja harrastukset omana aikanaan. Muuten ei toisella ole tekemisiin päätösvaltaa. Jos toinen rikkoo sopimusta, siitä ilmoitus välittömästi lv:lle. Mieti tarkkaan, mitä sopimukseen haluat ja ole päättäväinen. Kun sopimus on allekirjoitettu olet vahvoilla. Toimi itse sivistyneesti ja järkevästi. Mietin hyvä lasten edun mukainen tapaamissopimus ja kaikki asiat, mitä toivoisit sopimukseen. Välitä kaikki tieto eksällesi sähköpostilla, jotta yhteistyöyrityksistäsi on todisteet.
Kyllä asiat järjestyvät, kun ne järjestetään. Meillä alkaa aika tehdä tehtävänsä ja olen varma, että lapsemme vielä näkevät senkin ihanan päivän, kun isä ja äiti ovat asiallisissa väleissä, pystyvät tervehtimään toisiaan ja vaihtamaan kuulumiset. Tsemppiä!
[/quote]
Miksi ette ole väleissä?
2