Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa lapselle, että eräs ihminen ei ole kiva?
10.09.2021 |
Lapseni pitää eräästä ihmisestä kovasti, ihailee häntä ja pitää esikuvanaan. Valitettavasti tuo ihminen ei ole erityisen kiva tyyppi, kohtelee lastani huonostikin, jättää hänet huomiotta, on puolueellinen ja ikävä. Lapsi tavallaan huomaa tuon, mutta ei halua uskoa asiaa. Minullakin on vaikeaa tämän asian suhteen kyllä. Miten tähän pitäisi suhtautua? Pitäisikö varovasti kertoa, että kaikki ihmiset nyt eivät vain ole kivoja ja sanoa, että ei oikein pidä tuon ihmisen käytöksestä? Pitääkö lapsen antaa vain pettyä tuohon ihmiseen aikanaan vai pitäisikö hankkiutua eroon tilanteista, joissa tuota ihmistä näkee?
Kommentit (32)
Meillä puhuin aika suoraan 7-vuotiaalle häirikkönaapurista (tykkää pelotella aikuisia ja lapsia ihme tarinoillaan ja juoruaa). Sanoin, että tämä henkilö puhuu höpöjuttuja eikä niitä kannata ottaa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei siis ole mitenkään isokokoinen tai muutenkaan poikkeava, taidoiltaan ryhmän hyvää keskitasoa, jos sillä tässä on mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Olen asiasta kyllä sanonut tuolle ohjaajalle niin kohteliaast ja rakentavasti kuin ikinä osasin. Tilanne parani hetkellisesti mutta palasi pian vanhaan malliin. Ohjaaja tietää, mitä mieltä olen, mutta ei välitä siitä kuten ei välitä lapsestanikaan. Kaipa tämä on se selitys.
Niin, kyllä minä sen kanssa tässä pähkäilen, että pitäisikö vaihtaa ryhmää tai käydä ainakin katsomassa muualla. Lapsella on ryhmässä kavereita, ja siksi en haluaisi häntä viedä muualle. Jos lapsi ei itse ymmärtäisi asiaa tai näkisi tuota epäoikeudenmukaisuutta, siitä ei ehkä olisi haittaa. On tosiaan surullista, kun lapsi keksii kauniita selityksiä ohjaajan toiminnalle, vaikkei varmaan täysin uskokaan niihin edes itse.
Mitä jos sen lapsen selitykset onkin totta ja sun ei? Millä tavalla koet lapsesi tulleen syrjityksi?
Lapsihan vaikuttaa täysin tyytyväiseltä. Ap häiritsee lapsensa elämää. On jo puhunut harrastuksenohjaajalle, mikä vaikeuttaa ihmissuhteita.
Eli nyt on selvinnyt seuraavaa:
Sellä on ryhmä lapsia.
Jotain suositaan (sun mielestä) perusteettomasti (ja tämä lapsi ei mielestäsi arvosta suosintaa -wtf? Tuo oli vähän outoa..)
Ja sun lastasi vastaavasti kohdellaan epäasianmukaisesti.
Onko muilla ryhmässä samoja kokemuksia?
Voisitko kertoa vielä tarkemmin, miten suosiminen tai lapseesi kohdistuva käytös näkyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ne lapsen selitykset ovat?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksella jätät paljon kertomatta. Se herättää aina epäilyksen. Luulenpa, että sinulla ei itselläsi ole nyt ihan puhtaat jauhot pussissa.
Totta. Ap:n oma käsitys voi olla värittynyt ja puolueellinen. Mulle yritettiin mustamaalata omaa mummoani, mutta olen aina pitänyt mummostani ja tiedän, että mummolleni olen rakas. Muiden löpinöistä viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi on? Minulla oli samantyyppinen tilanne lapsena , ihailin erästä sukulaistani kovasti , hänen sisaruksensa vihjailivat tästä henkilöstä eräästä asiasta. Kun kysyin asiasta , suut meni suppuun , tätä jatkui siihen asti kun olin parikymmentä vuotias. Sitten sattui eräs todella ikävä asia jonka tämä ihailemani henkilö teki minulle ja otin yhteyden poliisiin ja pyysin tarkistamaan onko henkilöllä rikosrekisteri. Kyllä oli , sen koommin en ole ollut missään yhteydessä kehenkään näistä sukulaisista. Olisin alle parikymppisenä toivonut että asiat olisi minulle kerrottu suoraan.
Joo, rikosrekisteri on hieman eri asia, kun se et mamma loukkaantuu kun minnapellervo ei saa tarpeeksi peliaikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksella jätät paljon kertomatta. Se herättää aina epäilyksen. Luulenpa, että sinulla ei itselläsi ole nyt ihan puhtaat jauhot pussissa.
Totta. Ap:n oma käsitys voi olla värittynyt ja puolueellinen. Mulle yritettiin mustamaalata omaa mummoani, mutta olen aina pitänyt mummostani ja tiedän, että mummolleni olen rakas. Muiden löpinöistä viis.
Siksi täällä tiedustellaankin konkreettisia esimerkkejä, että olisi helpompi muodostaa kokonaiskuvaa asioista. Mutta todella nihkeää on saada tietoa... Se on epäilyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Miksi myrkyttää lapsen mieli? Koulu- ja harrastusmaailma on vähän tuontyyppistä muutenkin. Oppii sosiaalisia taitoja ja ottaa itse vastuuta omista ihmissuhteistaan. Siihen ei tarvitse ketään mustamaalaajaa sotkemaan pakkaa ja tuhoamaan välejä.
Veikkaan, että tarinaa on oikeasti muutettu paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksella jätät paljon kertomatta. Se herättää aina epäilyksen. Luulenpa, että sinulla ei itselläsi ole nyt ihan puhtaat jauhot pussissa.
Totta. Ap:n oma käsitys voi olla värittynyt ja puolueellinen. Mulle yritettiin mustamaalata omaa mummoani, mutta olen aina pitänyt mummostani ja tiedän, että mummolleni olen rakas. Muiden löpinöistä viis.
Siksi täällä tiedustellaankin konkreettisia esimerkkejä, että olisi helpompi muodostaa kokonaiskuvaa asioista. Mutta todella nihkeää on saada tietoa... Se on epäilyttävää.
Kyllä. Koko aloitus vaikuttaa feikilt. Kysellään mustamaalausvinkkejä ja motiivi oikeasti voi olla aika alhainen. :(
Olen asiasta kyllä sanonut tuolle ohjaajalle niin kohteliaast ja rakentavasti kuin ikinä osasin. Tilanne parani hetkellisesti mutta palasi pian vanhaan malliin. Ohjaaja tietää, mitä mieltä olen, mutta ei välitä siitä kuten ei välitä lapsestanikaan. Kaipa tämä on se selitys.
Niin, kyllä minä sen kanssa tässä pähkäilen, että pitäisikö vaihtaa ryhmää tai käydä ainakin katsomassa muualla. Lapsella on ryhmässä kavereita, ja siksi en haluaisi häntä viedä muualle. Jos lapsi ei itse ymmärtäisi asiaa tai näkisi tuota epäoikeudenmukaisuutta, siitä ei ehkä olisi haittaa. On tosiaan surullista, kun lapsi keksii kauniita selityksiä ohjaajan toiminnalle, vaikkei varmaan täysin uskokaan niihin edes itse.