Miten kertoa lapselle, että eräs ihminen ei ole kiva?
Lapseni pitää eräästä ihmisestä kovasti, ihailee häntä ja pitää esikuvanaan. Valitettavasti tuo ihminen ei ole erityisen kiva tyyppi, kohtelee lastani huonostikin, jättää hänet huomiotta, on puolueellinen ja ikävä. Lapsi tavallaan huomaa tuon, mutta ei halua uskoa asiaa. Minullakin on vaikeaa tämän asian suhteen kyllä. Miten tähän pitäisi suhtautua? Pitäisikö varovasti kertoa, että kaikki ihmiset nyt eivät vain ole kivoja ja sanoa, että ei oikein pidä tuon ihmisen käytöksestä? Pitääkö lapsen antaa vain pettyä tuohon ihmiseen aikanaan vai pitäisikö hankkiutua eroon tilanteista, joissa tuota ihmistä näkee?
Kommentit (32)
Haluaisit varmaan erottaa lapsen toisesta vanhemmastaan?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisit varmaan erottaa lapsen toisesta vanhemmastaan?
Minulle tuli sama mieleen.
Tarkoituksella jätät paljon kertomatta. Se herättää aina epäilyksen. Luulenpa, että sinulla ei itselläsi ole nyt ihan puhtaat jauhot pussissa.
Kyse ei ole toisesta vanhemmasta eikä sukulaisesta.
ap
Sori. Et saa nyt kuulla sitä mitä halusit.
Vaikka itse inhoat exääsi, niin se ei oikeuta sua myrkyttämään lapsesi mieltä. Sinun totuus ei ole koko maailman totuus. Tämä maailma on täynnä ihmisiä, joiden ex on ihan kusipäänarsistipaska.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole toisesta vanhemmasta eikä sukulaisesta.
ap
Täähän menee yhdenlaiseks arvuuttelupeliks sitten..
Onko kuitenkin lapselle läheinen aikuinen ihminen kyseessä? Esim bonussukulainen, valmentaja? Vai lapsen oma kaveri?
Kerro esimerkkejä huonosta kohtelusta
Vierailija kirjoitti:
Tarkoituksella jätät paljon kertomatta. Se herättää aina epäilyksen. Luulenpa, että sinulla ei itselläsi ole nyt ihan puhtaat jauhot pussissa.
Kyllä, ap on epäilyttävä. Saattaa olla itse suhteiden myrkyttäjä. Mielestäni keskustelua on turha jatkaa.
No riippuu varmaan paljon lapsen iästäkin.
Itse olen kertonut lapsilleni että en pidä ”Matin” tavasta kiroilla vaikka Matti muuten mukava onkin. Tai olen saattanut sanoa että minusta ”Leenan” tapa toimia ei ollut oikein reilu tuossa äskeisessä tilanteessa missä moitti toista kysymättä syytä mitä oli tapahtunut jne.
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Eli ap on mustasukkainen tuolle harrastuksen ohjaajalle.
Vierailija kirjoitti:
No riippuu varmaan paljon lapsen iästäkin.
Itse olen kertonut lapsilleni että en pidä ”Matin” tavasta kiroilla vaikka Matti muuten mukava onkin. Tai olen saattanut sanoa että minusta ”Leenan” tapa toimia ei ollut oikein reilu tuossa äskeisessä tilanteessa missä moitti toista kysymättä syytä mitä oli tapahtunut jne.
Ja oleellisin: MISTÄ tieto tällaisesta huonosta kohtelusta on peräisin.
Jos lapselta, kannattaa suhtautua terveellä varauksella. Ei sillä, että lapsi tietoisesti valehtelisi, vaan lasten tulkinta ja tapa kertoa asioista vaikuttaa siihen, ettei se ole aina todellakaan se koko totuus asiasta.
Siihen kun lisätään vanhemman tunnelataukset ja defenssit, niin soppa on valmis
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Vaihtaisin ryhmää, jotta lapsi saisi toisen ohjaajan. Eihän tuo kuulosta kovin ammattimaiselta toiminnalta (jos harrastuksesta siis maksetaan, niin en maksaisi tuollaisesta palvelusta) eikä varmaan auta lastasi myöskään kehittymään lajissaan jos ryhmässä on jotain suosikkikuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Eli ymmärsinkö oikein: harkitset yhtenä vaihtoehtona jopa harrastuksen lopettamista (ainakin tuon ohjaajan ohjaamana) ennemmin kuin avaat aikuisena suusi ja käyt keskustelun tuon kyseisen ohjaajan kanssa?
Semmoista se on kun on ns. "isokokoinen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Eli ymmärsinkö oikein: harkitset yhtenä vaihtoehtona jopa harrastuksen lopettamista (ainakin tuon ohjaajan ohjaamana) ennemmin kuin avaat aikuisena suusi ja käyt keskustelun tuon kyseisen ohjaajan kanssa?
Ikävä kyllä usein tällaisten ihmisten kanssa on turha keskustella. Tiedän yhden suosikkikuvion entisestä työpaikastani, esimiehellä oli suosikkeja joiden kaikki toiveet meni aina läpi ja siinä ei paljoa auttanut keskustelut. Päin vastoin pahensivat mustalle listalle joutumista. Parempi lähteä noista tilanteista henkisesti terveellisempiin ympäristöihin. Edellinen kommentoija.
Minkä ikäinen lapsi on? Minulla oli samantyyppinen tilanne lapsena , ihailin erästä sukulaistani kovasti , hänen sisaruksensa vihjailivat tästä henkilöstä eräästä asiasta. Kun kysyin asiasta , suut meni suppuun , tätä jatkui siihen asti kun olin parikymmentä vuotias. Sitten sattui eräs todella ikävä asia jonka tämä ihailemani henkilö teki minulle ja otin yhteyden poliisiin ja pyysin tarkistamaan onko henkilöllä rikosrekisteri. Kyllä oli , sen koommin en ole ollut missään yhteydessä kehenkään näistä sukulaisista. Olisin alle parikymppisenä toivonut että asiat olisi minulle kerrottu suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä lapsen harrastuksen ohjaaja, jota lapseni ihailee kovasti. Valitettavasti asia on niin, että tuo ohjaaja ei kohtele lapsia tasa-arvoisesti, hänellä on ryhmässä suosikkeja, jotka hän huomioi ihan eri tavalla ja viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin. On tosi surullisa katsoa vierestä tuota palvontaa, kun kohde ei sitä todellakaan arvosta tai sitä ansaitsekaan edes. Lapsi tavallaan huomaa asian mutta keksii sille oikeutuksia ja selityksiä, ei koskaan syytä ohjaajaa tai näe virheitä tämän toiminnassa. Lapsi on 8-vuotias.
Eli ymmärsinkö oikein: harkitset yhtenä vaihtoehtona jopa harrastuksen lopettamista (ainakin tuon ohjaajan ohjaamana) ennemmin kuin avaat aikuisena suusi ja käyt keskustelun tuon kyseisen ohjaajan kanssa?
Ikävä kyllä usein tällaisten ihmisten kanssa on turha keskustella. Tiedän yhden suosikkikuvion entisestä työpaikastani, esimiehellä oli suosikkeja joiden kaikki toiveet meni aina läpi ja siinä ei paljoa auttanut keskustelut. Päin vastoin pahensivat mustalle listalle joutumista. Parempi lähteä noista tilanteista henkisesti terveellisempiin ympäristöihin. Edellinen kommentoija.
Ai koska sinä tiedät yhden esimerkin töistä, niin olet varma, että tuon ohjaaja on samanlainen ("tuollainen")? Tiedät nykyään aina etukäteen tästä lähtien kenen kanssa keskustella ja kenen kanssa ei?
Ainoa suoraselkäinen tapa on keskustella ensin asiasta.
Riippuu vähän siitä, onko kyseessä sukulainen vai kaveri. Jos on vaikkapa mummo, niin aika vaikea puuttua siihen, tai kakkendaali alkaa lentää tuulettimeen.