Olen niin pettynyt- minua ei hyväksytty laihdutusleikkaukseen :(

Humpuuki-GFG:llä laihduin 30 kiloa, karppaamalla ei paino tippunut. Kysymys on siitä, että ruokavalio sopii itselle, antaa mahdollisuudet päästä eroon ahmimisesta ja luo riittävän kalorivajeen, jotta laihtumista tapahtuu. Lisäksi täytyy haluta laihtua. Yksilöille sopivat erilaiset ruokavaliot, ateriarytmit jne. Laihduttamisen ei pidä tuntua vaikealta.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:54"]

Vhh se on ollut ap:lläkin nro 73. Ei kaikki vhh:t pidä sisällään rasvalla lotrausta.

[/quote]

Ei myöskään viikonloppujen pullanmussutusta.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 09:40"]Sen laihdutusleikkauksen jälkeenkin muiuten voi lihoa takaisin... Äidilleni kävi niin. Hän painoi 150 kg ja pääsi leikkaukseen. Paino laski hyvin ekan vuoden, mutta vähitellen hän ilmeisesti onnistui venyttämään mahalaukkuaan niin että nykyisin pystyy syömään taas ihan kunnon määriä, ja painoakin on taas 130 kg kun alimmillaan oli vähän päälle 70...

Nuo tahdonvoimajutut on siitä tylsiä, että niin, tahdonvoima auttaisi, mutta MISTÄ SITÄ SAA? Itse en ole niin ylipainoinen että leikkaus olisi vaihtoehto, mutta jonkin verran kuitenkin. Ja tiedän tasan tarkkaan että ongelma on tahdonvoiman puute. En vaan pysty aina joka mielentilassa ja tilanteessa kieltäytymään kaloripitoisesta syömisestä, ja nuo syömiset tuo sen verran kaloreita etten laihdu vaikka enimmäkseen syön terveellisesti ja kevyesti. Minulla ainakin tulee vaikka stresasantuneena tai väsyneenä fiilis, että ihan sama koko laihdutus, en minä edes niin kovin lihava ole, ja sitten syödään taas. Ja jonain päivänä "krapula" siitä että mitä tuli tehtyä, olen taas lihonut...

Mutta mulla siis ei ole oikeastaan koskaan niin että olisi joku sisäinen tahdon taistelu saanko syödä vai en, vaan se tahtotila itse vaihtelee, välillä haluan kovastikin laihtua ja välillä taas ajattelen etten halua.
[/quote]

Uskon, että tuo johtuu siitä että ajattelet kaloreita ja lihomista sen sijaan että ajattelisit että syöt terveellisesti ja puhtaasti, jotta kroppasi ja mielesi voisivat hyvin. Ensisijaisestihan ruoka on polttoainetta elimistöllesi ja mitä terveellisempää se on, sitä paremmin voit kokonaisvaltaisesti. Sinulla on vain yksi kroppa, jonka tulisi olla tärkein työkalusi. Kohtele sitä hyvin. Karkki voi maistua hyvältä pienen hetken suussa, mutta se tekee pahaa elimistöllesi ja miksi haluaisit voida pahoin muutaman nallekarkin tai yhden pullapitkon takia? Se ei vaan ole sen arvoista.

Kun alat oikeasti syömään hyvin ja puhtaasti, niin mielesi ei edes tee karkkia jne ja jos niitä sattuisi syömään, niin varmasti huomaat seuraavana päivänä, miten ne vaikuttavat vointiin. Minulle ensimmäiset tuollaiset hetket olivat niitä ratkaisevia painonhallinnan suhteen. Silloin tajusin, että kun syö oikein saavuttaa hyvinvoinnin jota ei voi saavuttaa muuta kautta ja epäterveellisten ruokien ahmiminen ei vaan ole sen hyvän olon menettämisen arvoista.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:56"]

Ap, en sano tätä pahoittaaksesi mieltäsi, mutta sinulla vika on oikeasti korvien välissä, luultavasti siinä että olet sokeriaddikti? Sinä pystyt laihduttamaan itse ilman leikkausta, ihan varmasti! Sun pitää vaan lopettaa kaikki sokerin syönti, niin radikaalilta kuin kuulostaakin. EI viikonloppuisin edes yhtä palaa suklaata, tai viineriä kylässä, ei mitään! Sun täytyy tehdä sun perheelle selväksi että jos he haluavat herkutella, heidän pitää hankkia herkkunsa itse ja valmistaakin ne, se ei saa tapahtua sun terveyden kustannuksella!

Sulle vain paljon kasviksia/vihanneksia/proteiinia ja vähän hiilareita hyvistä lähteistä, esim. kaurapuurosta aamuisin. Jos sulla on addiktio, sä et vaan voi syödä mitään sokeria, et ainakaan niin pitkään aikaan kunnes keho tottuu sokerittomaan ja opit ehkä hallitsemaan mielitekojasi. Lisäksi yksin ruokavaliolla laihdutus ei motivoi ketään vaan sun täytyy saada ne hyvänolon hormoonit jostakin ja se joku on liikunta. Ei mikään käveleskely vaan RANKKA liikunta, toki aluksi varovasti aloittaen. Liikuntaan myös kehittyy yleensä riippuvuus ja jossa sulla se kehittyi sokeriinkin, todennäköisesti jäät koukkuun myös liikunnasta saamiisi endorfiineihin kunhan teet sitä säännöllisesti. Salitreeniä, kunnon reippaita pitkiä lenkkejä ja myöhemmin jopa juoksua, uintia jne. Ja teet kaiken niin että sulle tulee kunnolla hiki ja salilla niin että viimeiset toistot saat väkisin pusertaa itsestäsi. Pian huomaat että suorituksen jälkeen sulle tulee mahtava olo ja että haluat sitä lisää! Tsemppiä ap, sä pystyt siihen! :)

Mä laihdutin nuorenpana 15 kg yhdessä kesässä näillä opeilla ja nyt alkoi pari pv sitten raskauskilojen karistaminen kun imetys loppui. :) 20 kg on liikaa täälläkin, mutta jouluun mennessä siitä on pudonnut puolet, tiedän sen! :)

[/quote]

No kävelyjä harrastan nytkin,lähes päivittäin ja pyöräilen. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuus muuta harrastaa ennen kuin laihdun.Sellaista päivää ei tule että kehtaisin uimahalliin mennä, en vain voi. Kuntosali on siinä ja siinä, voisin ajatella sitten kun olen jo jonkun verran laihtunut.Siellä pitäisi olla joku koko ajan katsomassa perään että teen oikein. Jonkin verran selkäkipu ja polvikipu rajoittaa tekemisiä.

Niin noista kasviksista, kun ei voi syödä jotain niin ei voi syödä. Vähän sama asia kuin kaalikeitto. Vaikka joku kuinka sulle sanoisi että se on terveellistä ja laihduttaa niin sellainen joka ei voi sietää kaalikeittoa niin ei sitä syö. (Itse syön kyllä kaalta, mutta esim tomaattia,sipuleja,papuja, pähkinöitä en syö).

Tuo vhh jota kokeilin oli netistä otettua ohjetta. Itsellä rajoittaa jonkin verran lisäksi myös laktoosi-intoleranssi,ja jostain syystä kaikki laktoosittomatkaan tuotteet eivät käy, esim rahkoista.Mikään tuoremaitotuote ei myöskään sovi vaikka olisi laktoositonta.

Niin onhan se korvien välinen asia, en kyllä muuta ole väittänytkään. Mutta lihavuusleikkaus PAKOTTAISI syömään terveellisesti, koska ruoka määrät ovat vähäisiä ja huonoista valinnoista tulisi kipeäksi.

En muuten ole koskaan luullut,että lihavuusleikkaus tarkoittaa rasvan poistoa nk. rasvaimua.

Terveydelliset syyt olisivat syynä tähän operaatioon enimmäkseen, mutta myös se että saisi normaalikokoisia vaatteita normi kaupoista.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:56"]

Ap, en sano tätä pahoittaaksesi mieltäsi, mutta sinulla vika on oikeasti korvien välissä, luultavasti siinä että olet sokeriaddikti? Sinä pystyt laihduttamaan itse ilman leikkausta, ihan varmasti! Sun pitää vaan lopettaa kaikki sokerin syönti, niin radikaalilta kuin kuulostaakin. EI viikonloppuisin edes yhtä palaa suklaata, tai viineriä kylässä, ei mitään! Sun täytyy tehdä sun perheelle selväksi että jos he haluavat herkutella, heidän pitää hankkia herkkunsa itse ja valmistaakin ne, se ei saa tapahtua sun terveyden kustannuksella!

Sulle vain paljon kasviksia/vihanneksia/proteiinia ja vähän hiilareita hyvistä lähteistä, esim. kaurapuurosta aamuisin. Jos sulla on addiktio, sä et vaan voi syödä mitään sokeria, et ainakaan niin pitkään aikaan kunnes keho tottuu sokerittomaan ja opit ehkä hallitsemaan mielitekojasi. Lisäksi yksin ruokavaliolla laihdutus ei motivoi ketään vaan sun täytyy saada ne hyvänolon hormoonit jostakin ja se joku on liikunta. Ei mikään käveleskely vaan RANKKA liikunta, toki aluksi varovasti aloittaen. Liikuntaan myös kehittyy yleensä riippuvuus ja jossa sulla se kehittyi sokeriinkin, todennäköisesti jäät koukkuun myös liikunnasta saamiisi endorfiineihin kunhan teet sitä säännöllisesti. Salitreeniä, kunnon reippaita pitkiä lenkkejä ja myöhemmin jopa juoksua, uintia jne. Ja teet kaiken niin että sulle tulee kunnolla hiki ja salilla niin että viimeiset toistot saat väkisin pusertaa itsestäsi. Pian huomaat että suorituksen jälkeen sulle tulee mahtava olo ja että haluat sitä lisää! Tsemppiä ap, sä pystyt siihen! :)

Mä laihdutin nuorenpana 15 kg yhdessä kesässä näillä opeilla ja nyt alkoi pari pv sitten raskauskilojen karistaminen kun imetys loppui. :) 20 kg on liikaa täälläkin, mutta jouluun mennessä siitä on pudonnut puolet, tiedän sen! :)

[/quote]

No kävelyjä harrastan nytkin,lähes päivittäin ja pyöräilen. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuus muuta harrastaa ennen kuin laihdun.Sellaista päivää ei tule että kehtaisin uimahalliin mennä, en vain voi. Kuntosali on siinä ja siinä, voisin ajatella sitten kun olen jo jonkun verran laihtunut.Siellä pitäisi olla joku koko ajan katsomassa perään että teen oikein. Jonkin verran selkäkipu ja polvikipu rajoittaa tekemisiä.

Niin noista kasviksista, kun ei voi syödä jotain niin ei voi syödä. Vähän sama asia kuin kaalikeitto. Vaikka joku kuinka sulle sanoisi että se on terveellistä ja laihduttaa niin sellainen joka ei voi sietää kaalikeittoa niin ei sitä syö. (Itse syön kyllä kaalta, mutta esim tomaattia,sipuleja,papuja, pähkinöitä en syö).

Tuo vhh jota kokeilin oli netistä otettua ohjetta. Itsellä rajoittaa jonkin verran lisäksi myös laktoosi-intoleranssi,ja jostain syystä kaikki laktoosittomatkaan tuotteet eivät käy, esim rahkoista.Mikään tuoremaitotuote ei myöskään sovi vaikka olisi laktoositonta.

Niin onhan se korvien välinen asia, en kyllä muuta ole väittänytkään. Mutta lihavuusleikkaus PAKOTTAISI syömään terveellisesti, koska ruoka määrät ovat vähäisiä ja huonoista valinnoista tulisi kipeäksi.

En muuten ole koskaan luullut,että lihavuusleikkaus tarkoittaa rasvan poistoa nk. rasvaimua.

Terveydelliset syyt olisivat syynä tähän operaatioon enimmäkseen, mutta myös se että saisi normaalikokoisia vaatteita normi kaupoista.

[/quote]

Haluaisin vielä kysyä, että oletteko te muut äidit todellakin sellaisia terveysnatseja, ettette anna lasten syödä viikonloppuna mitään hyvää koska se on epäterveellistä? Onko teillä lasten hyvän syönti pelkkää marjaa ja rahkaa? Eihän se ole enää normaalia että muu perhe joutuu kärsimään! Ei, ei ole oikein se että koskaan ei leivota pullaa tai piirakkaa edes jouluna kun äiti on laihiksella! 

Sitten kun sitä hyvää on talossa niin VÄKISIN tulee itsekin syötyä, sitä paitsi yritän opetella ravitsemusterapeutin mukaan kohtuullisuutta eikä totaalikieltämistä!!!!!!! Mutta karkaa käsistä..

Yleensä edellytetään, että lihava laihduttaa jonkin verran ennen kuin pääsee laihdutusleikkaukseen. Miksei ne sitten vaan jatka sitä laihdutusta siitä ilman leikkausta?

53 kommentoi ap:n 63:a.

Jotkut kirjoittavat sinulle rumasti ja halveksuvasti. Se on inhottavaa, mutta tapana netissä. Joidenkin ihmisten pitää omista syistään asettua toisten yläpuolelle ja he käyttävät siihen jokaisen tarjoutuvan tilaisuuden.

Mutta mitä olet itse tehnyt: asettunut pullan alapuolelle, ruvennut pullan orjaksi. Et muka vain voi katkaista kierrettä? Mitä sinä syömisellä kompensoit? Mitä sinun elämästäsi puuttuu? Siitähän tässä on kyse, ei lihavuudesta tai leikkauksesta. 

Älä kerro mittojasi, mutta tuo 3-5 kg sinne tai tänne kuulostaa aika vähältä. Vähän niinkuin mulle voi tulla joulun aikaan pari, kolme kiloa lisää, mutta ne lähtevät itsestään kun palataan arkeen. Onko tuo 3-5 kg sinun mitoillasi paljon vai vähän, voitko kertoa edes sen? 

Lihavuusleikkaukseen hakeutuminen kertoo minulle, että olet sairaalloisen ylipainoinen, ns. obeesi. 

Kerroit ap että et pysty lopettamaan mässyämistä kun alkuun pääset. Viittaa ainakin jonkin asteiseen ahmimishäiriöön joka on lihavuusleikkauksen ehdoton vasta-aihe. Toisaalta jos saat pääsi siihen kuntoon että pystyt kontrolloimaan syömistäsi et todennäköisesti leikkausta enää tarvitse. Leikkauksen riskit on valtavat.

Kannattaa muistaa, että esimerkiksi syömishäiriötausta tai vatsan/suoliston ongelmat ovat syitä evätä laihdutusleikkaus.

Haluatko tosiaan loppuiäksesi vitamiinien imeytymishäiriön ja leikkauksen jälkeiset mahdolliset komplikaatiot? Saman painonpudotuksen saat aikaan ilman leikkausta turvallisesti.Jos vika on korvien välissä, se ei parane mahaa leikkaamalla.

Mikä IHME siinä terveellisesti syömisessä on niin vaikeaa? Oikeasti, miten ihminen menee ennemmin leikkaukseen joka pitää sisällää useita riskejä, kuin muuttaa elämäntapansa? Treenillä ja ruokavaliolla saat helposti jo vuodessa itsestäsi täysin eri ihmisen ja paremman elämänlaadun!

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:56"]

Ap, en sano tätä pahoittaaksesi mieltäsi, mutta sinulla vika on oikeasti korvien välissä, luultavasti siinä että olet sokeriaddikti? Sinä pystyt laihduttamaan itse ilman leikkausta, ihan varmasti! Sun pitää vaan lopettaa kaikki sokerin syönti, niin radikaalilta kuin kuulostaakin. EI viikonloppuisin edes yhtä palaa suklaata, tai viineriä kylässä, ei mitään! Sun täytyy tehdä sun perheelle selväksi että jos he haluavat herkutella, heidän pitää hankkia herkkunsa itse ja valmistaakin ne, se ei saa tapahtua sun terveyden kustannuksella!

Sulle vain paljon kasviksia/vihanneksia/proteiinia ja vähän hiilareita hyvistä lähteistä, esim. kaurapuurosta aamuisin. Jos sulla on addiktio, sä et vaan voi syödä mitään sokeria, et ainakaan niin pitkään aikaan kunnes keho tottuu sokerittomaan ja opit ehkä hallitsemaan mielitekojasi. Lisäksi yksin ruokavaliolla laihdutus ei motivoi ketään vaan sun täytyy saada ne hyvänolon hormoonit jostakin ja se joku on liikunta. Ei mikään käveleskely vaan RANKKA liikunta, toki aluksi varovasti aloittaen. Liikuntaan myös kehittyy yleensä riippuvuus ja jossa sulla se kehittyi sokeriinkin, todennäköisesti jäät koukkuun myös liikunnasta saamiisi endorfiineihin kunhan teet sitä säännöllisesti. Salitreeniä, kunnon reippaita pitkiä lenkkejä ja myöhemmin jopa juoksua, uintia jne. Ja teet kaiken niin että sulle tulee kunnolla hiki ja salilla niin että viimeiset toistot saat väkisin pusertaa itsestäsi. Pian huomaat että suorituksen jälkeen sulle tulee mahtava olo ja että haluat sitä lisää! Tsemppiä ap, sä pystyt siihen! :)

Mä laihdutin nuorenpana 15 kg yhdessä kesässä näillä opeilla ja nyt alkoi pari pv sitten raskauskilojen karistaminen kun imetys loppui. :) 20 kg on liikaa täälläkin, mutta jouluun mennessä siitä on pudonnut puolet, tiedän sen! :)

[/quote]

No kävelyjä harrastan nytkin,lähes päivittäin ja pyöräilen. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuus muuta harrastaa ennen kuin laihdun.Sellaista päivää ei tule että kehtaisin uimahalliin mennä, en vain voi. Kuntosali on siinä ja siinä, voisin ajatella sitten kun olen jo jonkun verran laihtunut.Siellä pitäisi olla joku koko ajan katsomassa perään että teen oikein. Jonkin verran selkäkipu ja polvikipu rajoittaa tekemisiä.

Niin noista kasviksista, kun ei voi syödä jotain niin ei voi syödä. Vähän sama asia kuin kaalikeitto. Vaikka joku kuinka sulle sanoisi että se on terveellistä ja laihduttaa niin sellainen joka ei voi sietää kaalikeittoa niin ei sitä syö. (Itse syön kyllä kaalta, mutta esim tomaattia,sipuleja,papuja, pähkinöitä en syö).

Tuo vhh jota kokeilin oli netistä otettua ohjetta. Itsellä rajoittaa jonkin verran lisäksi myös laktoosi-intoleranssi,ja jostain syystä kaikki laktoosittomatkaan tuotteet eivät käy, esim rahkoista.Mikään tuoremaitotuote ei myöskään sovi vaikka olisi laktoositonta.

Niin onhan se korvien välinen asia, en kyllä muuta ole väittänytkään. Mutta lihavuusleikkaus PAKOTTAISI syömään terveellisesti, koska ruoka määrät ovat vähäisiä ja huonoista valinnoista tulisi kipeäksi.

En muuten ole koskaan luullut,että lihavuusleikkaus tarkoittaa rasvan poistoa nk. rasvaimua.

Terveydelliset syyt olisivat syynä tähän operaatioon enimmäkseen, mutta myös se että saisi normaalikokoisia vaatteita normi kaupoista.

[/quote]

Haluaisin vielä kysyä, että oletteko te muut äidit todellakin sellaisia terveysnatseja, ettette anna lasten syödä viikonloppuna mitään hyvää koska se on epäterveellistä? Onko teillä lasten hyvän syönti pelkkää marjaa ja rahkaa? Eihän se ole enää normaalia että muu perhe joutuu kärsimään! Ei, ei ole oikein se että koskaan ei leivota pullaa tai piirakkaa edes jouluna kun äiti on laihiksella! 

Sitten kun sitä hyvää on talossa niin VÄKISIN tulee itsekin syötyä, sitä paitsi yritän opetella ravitsemusterapeutin mukaan kohtuullisuutta eikä totaalikieltämistä!!!!!!! Mutta karkaa käsistä..
[/quote]
Jos se kierre lähtee yhdestä pullasta, niin silloin sun on jätettävä se pullakin syömättä. Usein se on niin, ettei alkoholistikaan voi juoda vain sitä yhtä kaljaa.

BMi:ni on reilusti yli 40.  Ensin pitää tehdä se päätös että pääsee siihen jonoon ja sitten aletaan sille pussikeittokuurille jolla tiputetaan painoa. 

Eihän kukaan voi olla lopun ikää pussikeittokuurilla vaikka se tehoaisikin! Ja olen minä Nutraamistakin kokeillut, kaikki tuli takaisin, korkojen kera.

No, eihän tälle enää voi mitään, ehkä. Tietysti jos en saavuta mitään vuoteen niin ehkä käyn ruikuttamassa uudelleen. Jonkin verran lohduttanut/tsempannut teidän vastauksenne. 

Mulla menee viikot hyvin. En tiedä millainen strategia pitäisi viikonlopuille tehdä että nekin menisivät. Pitäis kait matkustaa viikonlopuiksi pois, kokeilla ympäristön vaihtamisen vaikutusta. Mieskin on sellainen läpipaska, puputtaa pullaa ja vaatii sitä kahville mutta on forever hoikka. Niin tulee paska fiilis kun se syö pullaa siinä kahvilla ja ite ei voi.Sitten tulee sorruttua taas...Siitä ei ole mulle tukijaksi.

Siis nyt on pakko kirjoittaa eka kerta tälle palstalle, PROVO! Ei siis kukaan, kukaan, voi olla noin typerä kuin ap. Ei viitsi, jaksa, kiinnosta, blaablaa. Just. Terveisin, nyt -20kg vuodessa 166cm ja 55kg.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:56"]

Ap, en sano tätä pahoittaaksesi mieltäsi, mutta sinulla vika on oikeasti korvien välissä, luultavasti siinä että olet sokeriaddikti? Sinä pystyt laihduttamaan itse ilman leikkausta, ihan varmasti! Sun pitää vaan lopettaa kaikki sokerin syönti, niin radikaalilta kuin kuulostaakin. EI viikonloppuisin edes yhtä palaa suklaata, tai viineriä kylässä, ei mitään! Sun täytyy tehdä sun perheelle selväksi että jos he haluavat herkutella, heidän pitää hankkia herkkunsa itse ja valmistaakin ne, se ei saa tapahtua sun terveyden kustannuksella!

Sulle vain paljon kasviksia/vihanneksia/proteiinia ja vähän hiilareita hyvistä lähteistä, esim. kaurapuurosta aamuisin. Jos sulla on addiktio, sä et vaan voi syödä mitään sokeria, et ainakaan niin pitkään aikaan kunnes keho tottuu sokerittomaan ja opit ehkä hallitsemaan mielitekojasi. Lisäksi yksin ruokavaliolla laihdutus ei motivoi ketään vaan sun täytyy saada ne hyvänolon hormoonit jostakin ja se joku on liikunta. Ei mikään käveleskely vaan RANKKA liikunta, toki aluksi varovasti aloittaen. Liikuntaan myös kehittyy yleensä riippuvuus ja jossa sulla se kehittyi sokeriinkin, todennäköisesti jäät koukkuun myös liikunnasta saamiisi endorfiineihin kunhan teet sitä säännöllisesti. Salitreeniä, kunnon reippaita pitkiä lenkkejä ja myöhemmin jopa juoksua, uintia jne. Ja teet kaiken niin että sulle tulee kunnolla hiki ja salilla niin että viimeiset toistot saat väkisin pusertaa itsestäsi. Pian huomaat että suorituksen jälkeen sulle tulee mahtava olo ja että haluat sitä lisää! Tsemppiä ap, sä pystyt siihen! :)

Mä laihdutin nuorenpana 15 kg yhdessä kesässä näillä opeilla ja nyt alkoi pari pv sitten raskauskilojen karistaminen kun imetys loppui. :) 20 kg on liikaa täälläkin, mutta jouluun mennessä siitä on pudonnut puolet, tiedän sen! :)

[/quote]

No kävelyjä harrastan nytkin,lähes päivittäin ja pyöräilen. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuus muuta harrastaa ennen kuin laihdun.Sellaista päivää ei tule että kehtaisin uimahalliin mennä, en vain voi. Kuntosali on siinä ja siinä, voisin ajatella sitten kun olen jo jonkun verran laihtunut.Siellä pitäisi olla joku koko ajan katsomassa perään että teen oikein. Jonkin verran selkäkipu ja polvikipu rajoittaa tekemisiä.

Niin noista kasviksista, kun ei voi syödä jotain niin ei voi syödä. Vähän sama asia kuin kaalikeitto. Vaikka joku kuinka sulle sanoisi että se on terveellistä ja laihduttaa niin sellainen joka ei voi sietää kaalikeittoa niin ei sitä syö. (Itse syön kyllä kaalta, mutta esim tomaattia,sipuleja,papuja, pähkinöitä en syö).

Tuo vhh jota kokeilin oli netistä otettua ohjetta. Itsellä rajoittaa jonkin verran lisäksi myös laktoosi-intoleranssi,ja jostain syystä kaikki laktoosittomatkaan tuotteet eivät käy, esim rahkoista.Mikään tuoremaitotuote ei myöskään sovi vaikka olisi laktoositonta.

Niin onhan se korvien välinen asia, en kyllä muuta ole väittänytkään. Mutta lihavuusleikkaus PAKOTTAISI syömään terveellisesti, koska ruoka määrät ovat vähäisiä ja huonoista valinnoista tulisi kipeäksi.

En muuten ole koskaan luullut,että lihavuusleikkaus tarkoittaa rasvan poistoa nk. rasvaimua.

Terveydelliset syyt olisivat syynä tähän operaatioon enimmäkseen, mutta myös se että saisi normaalikokoisia vaatteita normi kaupoista.

[/quote]

Haluaisin vielä kysyä, että oletteko te muut äidit todellakin sellaisia terveysnatseja, ettette anna lasten syödä viikonloppuna mitään hyvää koska se on epäterveellistä? Onko teillä lasten hyvän syönti pelkkää marjaa ja rahkaa? Eihän se ole enää normaalia että muu perhe joutuu kärsimään! Ei, ei ole oikein se että koskaan ei leivota pullaa tai piirakkaa edes jouluna kun äiti on laihiksella! 

Sitten kun sitä hyvää on talossa niin VÄKISIN tulee itsekin syötyä, sitä paitsi yritän opetella ravitsemusterapeutin mukaan kohtuullisuutta eikä totaalikieltämistä!!!!!!! Mutta karkaa käsistä..
[/quote]
Mä olen ton kokenut itse. Sillon ikävä kyllä oikea tapa on se totaalikieltäytyminen.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 10:56"]

Ap, en sano tätä pahoittaaksesi mieltäsi, mutta sinulla vika on oikeasti korvien välissä, luultavasti siinä että olet sokeriaddikti? Sinä pystyt laihduttamaan itse ilman leikkausta, ihan varmasti! Sun pitää vaan lopettaa kaikki sokerin syönti, niin radikaalilta kuin kuulostaakin. EI viikonloppuisin edes yhtä palaa suklaata, tai viineriä kylässä, ei mitään! Sun täytyy tehdä sun perheelle selväksi että jos he haluavat herkutella, heidän pitää hankkia herkkunsa itse ja valmistaakin ne, se ei saa tapahtua sun terveyden kustannuksella!

Sulle vain paljon kasviksia/vihanneksia/proteiinia ja vähän hiilareita hyvistä lähteistä, esim. kaurapuurosta aamuisin. Jos sulla on addiktio, sä et vaan voi syödä mitään sokeria, et ainakaan niin pitkään aikaan kunnes keho tottuu sokerittomaan ja opit ehkä hallitsemaan mielitekojasi. Lisäksi yksin ruokavaliolla laihdutus ei motivoi ketään vaan sun täytyy saada ne hyvänolon hormoonit jostakin ja se joku on liikunta. Ei mikään käveleskely vaan RANKKA liikunta, toki aluksi varovasti aloittaen. Liikuntaan myös kehittyy yleensä riippuvuus ja jossa sulla se kehittyi sokeriinkin, todennäköisesti jäät koukkuun myös liikunnasta saamiisi endorfiineihin kunhan teet sitä säännöllisesti. Salitreeniä, kunnon reippaita pitkiä lenkkejä ja myöhemmin jopa juoksua, uintia jne. Ja teet kaiken niin että sulle tulee kunnolla hiki ja salilla niin että viimeiset toistot saat väkisin pusertaa itsestäsi. Pian huomaat että suorituksen jälkeen sulle tulee mahtava olo ja että haluat sitä lisää! Tsemppiä ap, sä pystyt siihen! :)

Mä laihdutin nuorenpana 15 kg yhdessä kesässä näillä opeilla ja nyt alkoi pari pv sitten raskauskilojen karistaminen kun imetys loppui. :) 20 kg on liikaa täälläkin, mutta jouluun mennessä siitä on pudonnut puolet, tiedän sen! :)

[/quote]

No kävelyjä harrastan nytkin,lähes päivittäin ja pyöräilen. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuus muuta harrastaa ennen kuin laihdun.Sellaista päivää ei tule että kehtaisin uimahalliin mennä, en vain voi. Kuntosali on siinä ja siinä, voisin ajatella sitten kun olen jo jonkun verran laihtunut.Siellä pitäisi olla joku koko ajan katsomassa perään että teen oikein. Jonkin verran selkäkipu ja polvikipu rajoittaa tekemisiä.

Niin noista kasviksista, kun ei voi syödä jotain niin ei voi syödä. Vähän sama asia kuin kaalikeitto. Vaikka joku kuinka sulle sanoisi että se on terveellistä ja laihduttaa niin sellainen joka ei voi sietää kaalikeittoa niin ei sitä syö. (Itse syön kyllä kaalta, mutta esim tomaattia,sipuleja,papuja, pähkinöitä en syö).

Tuo vhh jota kokeilin oli netistä otettua ohjetta. Itsellä rajoittaa jonkin verran lisäksi myös laktoosi-intoleranssi,ja jostain syystä kaikki laktoosittomatkaan tuotteet eivät käy, esim rahkoista.Mikään tuoremaitotuote ei myöskään sovi vaikka olisi laktoositonta.

Niin onhan se korvien välinen asia, en kyllä muuta ole väittänytkään. Mutta lihavuusleikkaus PAKOTTAISI syömään terveellisesti, koska ruoka määrät ovat vähäisiä ja huonoista valinnoista tulisi kipeäksi.

En muuten ole koskaan luullut,että lihavuusleikkaus tarkoittaa rasvan poistoa nk. rasvaimua.

Terveydelliset syyt olisivat syynä tähän operaatioon enimmäkseen, mutta myös se että saisi normaalikokoisia vaatteita normi kaupoista.

[/quote]

Edellisen kirjoittaja vastailee: Totta että nuo sun ruokarajoitteet on vähän hankalia, mutta varmasti käynti ravitsemusterapeutilla auttaisi, voisitte miettiä mitkä olisi ne ruoat joita pystyt syömään. Mites raejuusto, seiti, lohi, kana, proteiinijauheet? Siinä nyt ainakin hyviä proteiinin lähteitä. Esim. itse söin eilen aamupalaksi puuron raejuustolla ja marjoilla, lounaaksi kananpojan jauhelihasta itsetehtyjä lihapullia, vajaa desi täysjyväriisiä sekä runsaasti höyrytettyä parsaa. Välipalaski söin rahkan marjoilla (siihen pitäisi sulle löytää joku korvaava juttu), päivälliseksi yhden ruispalan kalkkunaleikkeleellä, tomaattia, kananmunan ja kaksi kananpojanjauhelihapullaa. Iltapalaksi raejuustoa ja salaattia. Kahdessä päivässä tippunut nyt 600 g (toki se on aluksi nestettä). Mutta mulla ei ole nälkä, ei yhtään.

Mullakin on sokeriaddiktio luultavasti, tiedän mitä se on että kun syö yhden palan suklaata, ei voi olla ottamatta lisää ja sitten kohta koko levy on syönyt. Miksi mulle muuten olisikaan tullut raskauden myötä tuo 20 kg ja miksi se yhä on, vaikka vauva on 10 kk. Just noiden herkkujen takia. Jos leivoin pullaa, en voinut syödä yhtä, vaan söin 8. Siksi mun mielestä on täyttä puppua että pitää syödä herkkuja kohtuudella, ei pidä jos niihin on riippuvuus! Eihän alkoholistillekaan sanota että ota nyt yks kalja mutta älä enempää.

Ap, se on tehtävä vaan totaalikieltäymys ja kun kuluu pari viikkoa-kuukausi, huomaat ettei sun ees tee mieli herkkuja. Omenakin maistuu sitten makealta. Kuulostaa raakalta mutta ei ole muuta tietä. Mä oon myös entinen tupakoija, ja koska olen lopettanut enemmän kuin kerran, niin olen oppinut etten voi poltaa edes sitä yhtä koska se ei koskaan jää siihen yhteen! Nyt olen ollut lähes 2 vuotta tupakoimatta (lopetin ennen raskauttani). Kyllä sä voit leipoa lasten kanssa ym. mutta valitettavasti sä et voi niitä leipomuksia syödä. Joten itsesi kiusaamisen välttämiseksi olisi parempi että ainakin ensimmäisen kk ajan sun mies hoitaisi tän herkkupuolen tai sitten teette koko perheelle herkuttoman marraskuun, varmasti tekis lapsillekin aivan hyvää. En ap, sano näitä asettuakseni sun yläpuolelle vaan tiedän mistä puhun koska kärsin itsekin herkkuriippuvuudesta. Siihen en ole itse löytänyt mitään muuta toimivaa keinoa kuin totaalikieltäymyksen ainakin joksikin (pitkäksi) aikaa.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:30"]

BMi:ni on reilusti yli 40.  Ensin pitää tehdä se päätös että pääsee siihen jonoon ja sitten aletaan sille pussikeittokuurille jolla tiputetaan painoa. 

Eihän kukaan voi olla lopun ikää pussikeittokuurilla vaikka se tehoaisikin! Ja olen minä Nutraamistakin kokeillut, kaikki tuli takaisin, korkojen kera.

No, eihän tälle enää voi mitään, ehkä. Tietysti jos en saavuta mitään vuoteen niin ehkä käyn ruikuttamassa uudelleen. Jonkin verran lohduttanut/tsempannut teidän vastauksenne. 

Mulla menee viikot hyvin. En tiedä millainen strategia pitäisi viikonlopuille tehdä että nekin menisivät. Pitäis kait matkustaa viikonlopuiksi pois, kokeilla ympäristön vaihtamisen vaikutusta. Mieskin on sellainen läpipaska, puputtaa pullaa ja vaatii sitä kahville mutta on forever hoikka. Niin tulee paska fiilis kun se syö pullaa siinä kahvilla ja ite ei voi.Sitten tulee sorruttua taas...Siitä ei ole mulle tukijaksi.

[/quote]

Onhan sulle neuvoja jaettu, mut kun ei kelpaa!!  Se pulla vaan väkisin täytyy ahtaa sinne suuhun!

Valitettavasti mikään leikkaus ei auta ap:n asennevammaan. Jos aikuinen ihminen ei oman terveytensä ja niiden normaalikokoisten vaatteiden takia pysty luopumaan pullasta ja opettelemaan monipuolista ruokailua ja esim. papujen syömistä niin ei ole leikkaustaan ansainnut. Nyt ihan oikeasti.
Terv. Yksi isoluinen äiti, jonka kotona herkutellaan liki päivittäin, mutta jonka perheessä ei ole yhtään ylipainoista.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 11:30"]BMi:ni on reilusti yli 40.  Ensin pitää tehdä se päätös että pääsee siihen jonoon ja sitten aletaan sille pussikeittokuurille jolla tiputetaan painoa. 

Eihän kukaan voi olla lopun ikää pussikeittokuurilla vaikka se tehoaisikin! Ja olen minä Nutraamistakin kokeillut, kaikki tuli takaisin, korkojen kera.

No, eihän tälle enää voi mitään, ehkä. Tietysti jos en saavuta mitään vuoteen niin ehkä käyn ruikuttamassa uudelleen. Jonkin verran lohduttanut/tsempannut teidän vastauksenne. 

Mulla menee viikot hyvin. En tiedä millainen strategia pitäisi viikonlopuille tehdä että nekin menisivät. Pitäis kait matkustaa viikonlopuiksi pois, kokeilla ympäristön vaihtamisen vaikutusta. Mieskin on sellainen läpipaska, puputtaa pullaa ja vaatii sitä kahville mutta on forever hoikka. Niin tulee paska fiilis kun se syö pullaa siinä kahvilla ja ite ei voi.Sitten tulee sorruttua taas...Siitä ei ole mulle tukijaksi.
[/quote]
Juo kahvi eri aikaan kuin miehesi? Lähdet vaikka ulos kun himo käy sietämättömäksi. Se oli mun tapa :)

Ja siitä ehdottamastani salista, niin pyydä niitä ohjaajia tekemään sulle ohjelma ja ohjaamaan se pari kolme kertaa että opit liikkeet. Sali on hyvin palkitsevaa, sillä siinä oman kehityksen erityisesti huomaa ja saa rasvan tilalle lihasta! Ja uimaan sä voit aivan hyvin mennä, siellä on muitakin ylipainoisia! Mene vaikka sellaiseen aikaan ettei ole paljon muita, esim. viimeinen tunti ennen sulkemista tai aamulla heti kun aukeaa. Mä en ainakaan kiinnitä mitään huomiota toisten läskeihin (omissakin tarpeeksi huomioitavaa) vaan keskityn omaan suoritukseeni.