Olen niin pettynyt- minua ei hyväksytty laihdutusleikkaukseen :(

Vaikka sanot osaavasi ajatella itsekin, niin suosittelen silti ravitsemusasiantuntijan puheille menoa. Saat sieltä ohjeet, joita sitten uskollisesti noudatat, ei vain viikon pari, vaan loppuikäsi. Jos palaat laihduttuasi entiseen ruokavalioon, niin pian olet todellinen rasvapallero. Jojoilemalla homma ei toimi.

Oletko pohtinut tosissasi, miltä tuntuu koko loppuikä syödä kuin keskosvauva parin tunnin välein sellaisen pienemmän jukurttipurkillisen verran. Kaikkea et edes saa enää syödä, koska se pikkuinen vatsa, joka jäi leikkauksesta jäljelle, ei pysty sulattamaan kaikkea. Herkuttelut pizzoilla ja hampurilaisilla ovat good bye. No joo, niin muuten ovat terveellisessä ruokavaliossakin, mutta siinä sentään voi sallia itselleen herkkujakin joskus.

Minkä ikäinen olet? Jotenkin tuo aloituksesi viittaisi siihen, että kyseessä olisi melkoisen nuori ihminen. Jos menet vastaanotolle ja avaat kekustelun ilmoittamalla, että haluat laihdutusleikkaukseen, on vastaus ennalta arvattavissa, ei käy. Mutta jos avaat keskustelun sillä, että olet huolestunut terveydestäsi, koska ylipainoa on kertynyt niin paljon, voi olla, että sinua kohdellaan toisin. Tutkitaan terveytesi ja sairautesi tarkasti ja pohditaan, auttaisiko leikkaus. Mitä haittoja ja sairauksia sinulla on? Verenpainetauti, diabetes, nivelkulumat polvissa ja lonkissa ym.

Niin muuten, paljonko sinulla on pituutta ja painoa, bmi? Sunnuntaiaamuna katselin Aamusydämellä-sarjaa, jossa kaksi leikattua kertoi leikkauksestaan. Molemmat mainitsivat, että bmi oli noin 40, kun hyväksyttiin leikkaukseen. Ja molempien oli pitänyt ensin laihduttaa (toisen varsinkin todella paljon), että olivat leikkauskelpoisia ja osoittivat, että ovat todella vakavissaan. Ei laihdutusleikkaus ole kuin reikäisen hampaan paikkaus eli että mennään vaan vastaanotolle ja lyödään reikä umpeen. Se on pitkällinen prosessi ja seuraukset kulkevat mukana koko loppuiän. Kannattaa myös muistaa, että kaikille ei voida ko. leikkausta tehdä koskaan.

Jokaisella laihdutusleikkauksella on tarinansa taustalla. Tässä ainakin kävi hyvin, miksi emme soisi ap:lle samaa: http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288753134304.html?pos=ok-nln

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 16:50"]

Vaikka sanot osaavasi ajatella itsekin, niin suosittelen silti ravitsemusasiantuntijan puheille menoa. Saat sieltä ohjeet, joita sitten uskollisesti noudatat, ei vain viikon pari, vaan loppuikäsi. Jos palaat laihduttuasi entiseen ruokavalioon, niin pian olet todellinen rasvapallero. Jojoilemalla homma ei toimi.

Oletko pohtinut tosissasi, miltä tuntuu koko loppuikä syödä kuin keskosvauva parin tunnin välein sellaisen pienemmän jukurttipurkillisen verran. Kaikkea et edes saa enää syödä, koska se pikkuinen vatsa, joka jäi leikkauksesta jäljelle, ei pysty sulattamaan kaikkea. Herkuttelut pizzoilla ja hampurilaisilla ovat good bye. No joo, niin muuten ovat terveellisessä ruokavaliossakin, mutta siinä sentään voi sallia itselleen herkkujakin joskus.

Minkä ikäinen olet? Jotenkin tuo aloituksesi viittaisi siihen, että kyseessä olisi melkoisen nuori ihminen. Jos menet vastaanotolle ja avaat kekustelun ilmoittamalla, että haluat laihdutusleikkaukseen, on vastaus ennalta arvattavissa, ei käy. Mutta jos avaat keskustelun sillä, että olet huolestunut terveydestäsi, koska ylipainoa on kertynyt niin paljon, voi olla, että sinua kohdellaan toisin. Tutkitaan terveytesi ja sairautesi tarkasti ja pohditaan, auttaisiko leikkaus. Mitä haittoja ja sairauksia sinulla on? Verenpainetauti, diabetes, nivelkulumat polvissa ja lonkissa ym.

Niin muuten, paljonko sinulla on pituutta ja painoa, bmi? Sunnuntaiaamuna katselin Aamusydämellä-sarjaa, jossa kaksi leikattua kertoi leikkauksestaan. Molemmat mainitsivat, että bmi oli noin 40, kun hyväksyttiin leikkaukseen. Ja molempien oli pitänyt ensin laihduttaa (toisen varsinkin todella paljon), että olivat leikkauskelpoisia ja osoittivat, että ovat todella vakavissaan. Ei laihdutusleikkaus ole kuin reikäisen hampaan paikkaus eli että mennään vaan vastaanotolle ja lyödään reikä umpeen. Se on pitkällinen prosessi ja seuraukset kulkevat mukana koko loppuiän. Kannattaa myös muistaa, että kaikille ei voida ko. leikkausta tehdä koskaan.

[/quote]

Ei ap osaa ajatella itse. Sehän käy ravintoterapeutilla. Tää terapeutti on käskenyt sen syödä pullaa. No, ap syö kun käsketään.

127 jatkaa vielä. Ehkä ajattelet, että kaikille, jotka ovat hoikkia, laihduttaminen ja hoikkana pysyminen olisi jotenkin helppoa. Minulle ainakin se on ihan jokapäiväistä "taistelua", kieltäytymistä. Vaikka pullat ja keksit huutelee välillä heikosti, joskus kovemmin, niin päivittäin joudun tekemään kielteisiä päätöksiä, että en ota lisää ruokaa tai valitsen salaatin kermaperunoiden sijaan. Joskus se myös v****aa aivan täysillä, kun ne retkahdukset sitten näkyy vaakalla kyllä aika nopeaan.

Nytkin kesän aikana on tullut pari kiloa lisää, ihan vain sillä "no ei se keksi tai leipäpala mitään..". Mutta kun niitä on viikottain muutama, niin kylläpä sen vain vyötäröllä huomaa.

Enkä ole erityisen laiha, joidenkin mielestä varmaan armoton läski 167/65 kg. Kun painan 63 kg tai alle, niin olo on kevyt ja vyötäröllä ei tunnu pelastusrengas - nyt ei ole se olo. Jotta saan tästä tuon pari kiloa pois, niin todellakaan en syö keksiä, karkkia, pullaa, jätskiä, sipsiä tms. ennen joulua. Vaan syön paljon kasviksia, lihaa, marjoja, vähän pähkinöitä, rahkaa.. Enkä koe, että joutuisin kärsimään hirveästi. En punnitse kasviksia, niitä vedän niin paljon kuin sielu sietää. Proteiinin määrää tarkkailen. Hyviä ruokia, joista tulee hyvä olo. 

Mutta pointtini on, että jos hoikkana pysyminen olisi helppoa - sillä tavalla että voisi syödä mitä vaan - niin pääsääntöisesti se ei ole! Kellekään. Et ole mikään luonnonoikku, joka ei voi laihtua. Varmasti laihdut, jos päätät niin.