Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on ihmisillä vähän tapahtumia elämässään
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Harva kerskuu valkoroskaelämällä.
En mä sillä kersku. Sellaista oli elämäni silloin. Tuli valittua täysin väärä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Harva kerskuu valkoroskaelämällä.
En mä sillä kersku. Sellaista oli elämäni silloin. Tuli valittua täysin väärä mies.
Jep. Kai kuitenkin ymmärrät, että isossa kuvassa se ei ole mitenkään spesiaalia? Ihan tosi monen elämä on alusta loppuun täyttä scheissea - ei siitä kukaan lukea halua. Itse lukisin ennemmin vaikka kehitysmaassa nälänhätää vuosikymmeniä kärsineen elämäkerran. Hyvinvointivaltiossa valinnoillaan elämänsä perseilleen yksilön tarina kiinnostaa kuin kilo paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Mitä olet oppinut näistä kaikista asioista? Onko sinulla tapahtuneiden asioiden takia syvällinen ymmärtävä ajatusmaailma, jonka haluaisit jakaa ja josta ajattelisit olevan ehkä samoja asioita kokeneille apua tai edes aavistus lohtua? Oletko selvinnyt voittajana historiastasi ja olet nyt voimakas upea ihminen, jolla on mahdollisuus tukea lähimmäisiä kokemiesi asioiden takia?
Vai oletko nyt valittava syrjäytynyt raukka, joka rupee itsesäälissä, kadehtii muita ja on kylmän vihainen ihmisille, joilla menee mukavasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Olisi masentavaa lukea tuollainen elämänkerta. Miten kokemuksesi ovat kasvattaneet sinua? Ehkäpä sitä kautta löytyisi aihe elämänkertaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Harva kerskuu valkoroskaelämällä.
En mä sillä kersku. Sellaista oli elämäni silloin. Tuli valittua täysin väärä mies.
Jep. Kai kuitenkin ymmärrät, että isossa kuvassa se ei ole mitenkään spesiaalia? Ihan tosi monen elämä on alusta loppuun täyttä scheissea - ei siitä kukaan lukea halua. Itse lukisin ennemmin vaikka kehitysmaassa nälänhätää vuosikymmeniä kärsineen elämäkerran. Hyvinvointivaltiossa valinnoillaan elämänsä perseilleen yksilön tarina kiinnostaa kuin kilo paskaa.
Aikuinen lapseni on kysellyt asioista. Ehkä sitten on parempi ettei niistä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut elämäkertojen fuktiota.
Kierrän kaikki niin kaukaa kuin mahdollista. Nykyisin on myös muotia harrastaa ”elämänkaarikirjoittamista”, lähinnä kai terapialuontoisesti. Narsistisenpaa egon kaivelua saa etsiä.
Et selkeästi ole lukenut kovin paljon kirjoja, varsinkaan elämänkertoja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Olisi masentavaa lukea tuollainen elämänkerta. Miten kokemuksesi ovat kasvattaneet sinua? Ehkäpä sitä kautta löytyisi aihe elämänkertaasi.
Ainakaan mä en ole koskaan käyttänyt päihteitä eli en ole paennut näitä asioita päihteiden taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut elämäkertojen fuktiota.
Kierrän kaikki niin kaukaa kuin mahdollista. Nykyisin on myös muotia harrastaa ”elämänkaarikirjoittamista”, lähinnä kai terapialuontoisesti. Narsistisenpaa egon kaivelua saa etsiä.Et selkeästi ole lukenut kovin paljon kirjoja, varsinkaan elämänkertoja. :)
Valitettavasti olen. Ja opiskellut alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Harva kerskuu valkoroskaelämällä.
En mä sillä kersku. Sellaista oli elämäni silloin. Tuli valittua täysin väärä mies.
Eli sinä itse olet kaikkeen pahaan syyllinen. Et voi valitettavasti syyttää sitä miestä, vaan oma toimintasi ja hyvin hyvin huonot valintasi aiheuttivat mm. abortit (eikö yhdestä abortista pitäisi jo oppia? Sinulla niitä on useita...), lapsen pois hylkääminen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tajunnut elämäkertojen fuktiota.
Kierrän kaikki niin kaukaa kuin mahdollista. Nykyisin on myös muotia harrastaa ”elämänkaarikirjoittamista”, lähinnä kai terapialuontoisesti. Narsistisenpaa egon kaivelua saa etsiä.Et selkeästi ole lukenut kovin paljon kirjoja, varsinkaan elämänkertoja. :)
Valitettavasti olen. Ja opiskellut alaa.
No ihan varmasti! Melkein uskon. Melkein, en kuitenkaan ihan. Hauska yritys.
Luin nuorena elämänkertoja. Ajattelin sitä tapana oppia nopeasti toisten elämästä, kun omaa elämänkokemusta oli kertynyt vasta vähän. Tahdoin saada myös kattavan katsauksen elämästä eri puolilla maailmaa ja erilaisissa olosuhteissa. Hain hyvin erityyppisiä elämänkertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?
Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.
Harva kerskuu valkoroskaelämällä.
En mä sillä kersku. Sellaista oli elämäni silloin. Tuli valittua täysin väärä mies.
Eli sinä itse olet kaikkeen pahaan syyllinen. Et voi valitettavasti syyttää sitä miestä, vaan oma toimintasi ja hyvin hyvin huonot valintasi aiheuttivat mm. abortit (eikö yhdestä abortista pitäisi jo oppia? Sinulla niitä on useita...), lapsen pois hylkääminen jne.
Mieskin varmaan hakatessaan tajuttomaksi ja raiskatessaan voisi käyttää kondomia.
Kuuntelen paljon elämänkertoja ja ennen äänikirjoja luin niitä paljon. Huonoja on paljon, mutta hyvät ovat oikeasti hyviä ja saavat aikaan mielenkiintoisia ajatuksia, asioita, jotka muistaa kauan ja joista saa hyviä keskusteluita.
En usko, että ap:n elämä olisi mitenkään kiinnostava, sillä hän ei ole kuin kurja muita syyttelevä vihamielinen tapaus, jolla ei ole muuta kuin vastenmielisenä tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänkertojen viehätys on juuri siinä, että niistä tulee selvästi ilmi, että suuret asiatkin on saavutettu askel kerrallaan - siis jos elämänkerta on hyvin kirjoitettu ja kertoo ihmisestä, joka on aidosti saavuttanut jotain.
Vierailija kirjoitti:
Elämänkertojen viehätys on juuri siinä, että niistä tulee selvästi ilmi, että suuret asiatkin on saavutettu askel kerrallaan - siis jos elämänkerta on hyvin kirjoitettu ja kertoo ihmisestä, joka on aidosti saavuttanut jotain.
Se on _elämäkerta_ - ei elämänkerta.
Itse asiaan; minusta elämäkerran pointti ei ole missään saavuttamisissa, päinvastoin. Kyse on tarinasta itsessään, vaikka sitten totaalisesti epäonnistuneessa.
Mä taas tykkään nimenomaan elämäkerroista. Monenlaisia luettu Keith Richardsista kuningatar Sonjaan.
Jotkut oikein hyviä, esimerkiksi holokaustin uhrien elämäkerrat. Jonninjoutavien pyrkyreiden höpöelämät jätän suosiolla hyllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Sähän Ammattivalittaja kerran kehuit, että pitkään kirjoittamasi elämäkerta valmistui. Nyt olet varmaan jo julkaissutkin sen?
Ei nyt niin pitkään. Valiksen kirja valmistui tasan yhtä nopeasti kuin matka paratiisisaarelle toteutui.
Mä taas aina hämmästelen elämäkertoja lukiessani, kuinka paljon ihmisen elämänkaareen sittenkin mahtuu, vaikka se yleensä on korkeintaan 80-90 vuoden mittainen.
Omasta elämästäni ei kummoista kirjaa saisi, mutta siitä olen pelkästään onnellinen. Tasainen, rauhallinen olo ilman isompia tapahtumia on kaikkein parasta, ainakin itselleni.
Harva kerskuu valkoroskaelämällä.