Kyllä on ihmisillä vähän tapahtumia elämässään

Elämäkertakirjoista saattaa parhaillaan löytää paljon viisautta ja isoja ajatuksia, joita on mietitty vuosia ja jotka ovat tärkeitä niin päähenkilölle, kuin myös lukijalle. Ammattivalittajan elämäkerrasta ei viisauksia löytyisi, vaan oikeastaan kaikkea muuta. En lukisi.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut elämäkertojen fuktiota.

Kierrän kaikki niin kaukaa kuin mahdollista. Nykyisin on myös muotia harrastaa ”elämänkaarikirjoittamista”, lähinnä kai terapialuontoisesti. Narsistisenpaa egon kaivelua saa etsiä.

Riippuu elämäkerrasta. Mä luin Nikola Teslan elämäkerran, jossa hänen keksinnöillään oli iso osa. Siinä selitettiin niiden toimintaa ja käyttötarkoituksia. Se oli ihan älyttömän mielenkiintoinen kirja.

Jotain näyttelijöiden, urheilijoiden ja poptähtien elämäkertoja en kyllä jaksa lukea. Toisaalta mä opiskelen sähköinssiksi, joten sen takia Tesla varmaan kiinnosti mutta joku Edelmann ei. Varmaan näyttelijäksi haluavaa kiinnostaa Edelmannin elämä enemmän, kun siitä voi saada sisäpiirin tietoa näyttelypiireistä.

Mä haluaisin vain sanoa, että tällaisen elämän voi elää ja selvitä hengissä plus päihteettömänä.

Mun mielestä elämäkerrat ovat poikkeuksetta jotenkin tylsiä. En jaksa eikä minua kiinnosta keskittyä pelkästään yhteen ihmiseen ja hänen ajatuksiin ja elämäntapahtumiin kokonaisen kirjan tai elokuvan ajan. Esim. ylistetty Tove-elokuva antoi Tove Janssonin elämästä mielestäni hyvinkin tylsän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä elämäkerrat ovat poikkeuksetta jotenkin tylsiä. En jaksa eikä minua kiinnosta keskittyä pelkästään yhteen ihmiseen ja hänen ajatuksiin ja elämäntapahtumiin kokonaisen kirjan tai elokuvan ajan. Esim. ylistetty Tove-elokuva antoi Tove Janssonin elämästä mielestäni hyvinkin tylsän kuvan.

Huom. vaikka pidän Tovea mielenkiintoisena ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mun elämänkerta mahtus yhdelle pienen kirjan sivulle.

Ja mun yhdelle riville. Mutta se ei ole vielä valmis, kuolinpäivä puuttuu. Koulut on käyty, opiskelut opiskeltu, kaikkien (=myös itseni) halveksimaa "vaativaa asiantuntijatyötä" vielä muutama vuosi ennen eläkettä, lapset aikuistuneet/aikuistumassa. Eli ei mitään uutta auringon alla - ei mitään sellaista, mikä kiinnostaisi muita senkään vertaa kuin itsenäni.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä elämäkerrat ovat poikkeuksetta jotenkin tylsiä. En jaksa eikä minua kiinnosta keskittyä pelkästään yhteen ihmiseen ja hänen ajatuksiin ja elämäntapahtumiin kokonaisen kirjan tai elokuvan ajan. Esim. ylistetty Tove-elokuva antoi Tove Janssonin elämästä mielestäni hyvinkin tylsän kuvan.

Tove Janssonin elämäkerta olikin tosi tylsä ja en itsekään kuunnellut sitä kuin 5% ehkä, elokuvaa en olisi edes alkanut katsomaan.

Kuuntelin joku aika sitten Jari Vainion Viidakkotohtori ja tykkäsin kovasti. Samoin Reijo Salmisen Tulta, hikeä ja kyyneleitä oli tosi hyvä. Viola Walleniuksen Koti Keniassa oli mielenkiintoinen, Sesse Koiviston Tapiiri sohvapöydän alla oli hauska, Miina Äkkijyrkästä kertova kirja kiinnostava, Scott Kellyn Kiertoradalla todella mielenkiintoinen, Petri Sarasteen Kirjeenvaihtaja oikein hyvä, Kirsti Paakkasen elämäkertaa olen suositellut paljon, Tina Turnerin myö jne. Tässä vain muutama mielestäni hyvä elämäkerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun elämänkerta mahtus yhdelle pienen kirjan sivulle.

Ja mun yhdelle riville. Mutta se ei ole vielä valmis, kuolinpäivä puuttuu. Koulut on käyty, opiskelut opiskeltu, kaikkien (=myös itseni) halveksimaa "vaativaa asiantuntijatyötä" vielä muutama vuosi ennen eläkettä, lapset aikuistuneet/aikuistumassa. Eli ei mitään uutta auringon alla - ei mitään sellaista, mikä kiinnostaisi muita senkään vertaa kuin itsenäni.

Minulla taas tulisi ihan kiva kirjanen, jossa olisi paljon itse ottamiani valokuvia. Sellainen olisi tosi mielenkiintoinen tehdä jo lastenkin takia, sillä meillä on ollut upea elämä. Kirja olisi tosin enemmän sellainen lapsillemme osoitettu kuvakertomus, jossa olisi tarinaa kuvien ympärillä. Olemme asuneet ulkomailla, tehneet ja nähneet vaikka mitä mielenkiintoista, tutustuneet ihaniin ihmisiin ja nauttineet elämästä täysillä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tajunnut elämäkertojen fuktiota.

Kierrän kaikki niin kaukaa kuin mahdollista. Nykyisin on myös muotia harrastaa ”elämänkaarikirjoittamista”, lähinnä kai terapialuontoisesti. Narsistisenpaa egon kaivelua saa etsiä.

Mitä ihmeen narsistista on oman ainutlaatuisen elämän muistelussa ja läpikäynnissä? Lahja myös jälkipolville.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ne elämänkerrat painottuvat siihen mitä henkilö on saanut aikaan työelämässä, politiikassa tai julkisuudessa. Sulla ei sillä rintamalla olisi paljon raapusteltavaa.

Onko arvokkaampi ihminen jos on menestynyt? Ei. Kiinnostavampi? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten ne elämänkerrat painottuvat siihen mitä henkilö on saanut aikaan työelämässä, politiikassa tai julkisuudessa. Sulla ei sillä rintamalla olisi paljon raapusteltavaa.

Ei, mutta muussa elämässä on tapahtunut sitäkin enemmän.

Niin. Pidät ihan omana tietonasi, kerron salaisuuden: meitä muita ei todellakaan kiinnosta. Kokemuksesi ovat subjektiivisia, eivätkä mitenkään niin plikkeuksellisia, ettei niitä olisi mahtunut jonkun muunkin elämään.

Se on sinun mielipiteesi.

Ihan kaikkien mielipide. Pöytälaatikkoon rustaat ”historiikkia” sattumuksistasi ja ”jännistä jutuista”. Armahda meidät muut.

Ei ole kaikkien mielipide. Mielelläni lukisin ap:n elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?

Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.

Harva kerskuu valkoroskaelämällä.

Kertominen ei ole kerskumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?

Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.

Olisi masentavaa lukea tuollainen elämänkerta. Miten kokemuksesi ovat kasvattaneet sinua? Ehkäpä sitä kautta löytyisi aihe elämänkertaasi.

Ainakaan mä en ole koskaan käyttänyt päihteitä eli en ole paennut näitä asioita päihteiden taakse.

Tuo on arvokas asia ja harvinainen. Ihan toisenlaista ap:n elämä kuin päihdepiirien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?

Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.

Harva kerskuu valkoroskaelämällä.

Kertominen ei ole kerskumista.

Kertoakin voi monella tapaa. Jos ap:n tavoin valittaen ja syyllistäen, niin ei sellaista kukaan kykene lukemaan, mutta jos kirjassa on hyviä ajatuksia ja ongelmista on oppinut, niin kirja voisi olla hyväkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?

Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.

Olisi masentavaa lukea tuollainen elämänkerta. Miten kokemuksesi ovat kasvattaneet sinua? Ehkäpä sitä kautta löytyisi aihe elämänkertaasi.

Ainakaan mä en ole koskaan käyttänyt päihteitä eli en ole paennut näitä asioita päihteiden taakse.

Tuo on arvokas asia ja harvinainen. Ihan toisenlaista ap:n elämä kuin päihdepiirien.

Yllättävän moni ehdottaa, että ala juomaan. Muistan, kun eräs lääkärikin sitä aikoinaan ehdotti. No, en alkanut. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?

Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.

Harva kerskuu valkoroskaelämällä.

Kertominen ei ole kerskumista.

Kertoakin voi monella tapaa. Jos ap:n tavoin valittaen ja syyllistäen, niin ei sellaista kukaan kykene lukemaan, mutta jos kirjassa on hyviä ajatuksia ja ongelmista on oppinut, niin kirja voisi olla hyväkin.

En mä syyllistä ketään. ap

Hei valis. Mene terapiaan ja kaivamaan kukkapenkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen elämänkerran olet lukenut? Mitä kaikkea sinulle on tapahtunut elämässäsi?

Useamman ihmisen elämänkerran. Mulle on tapahtunut abortteja, väkivaltaa, omaisuuden menetys, lapsen adoptioon anto, leskeksi jääminen, vaikka mitä.

Harva kerskuu valkoroskaelämällä.

Kertominen ei ole kerskumista.

Kertoakin voi monella tapaa. Jos ap:n tavoin valittaen ja syyllistäen, niin ei sellaista kukaan kykene lukemaan, mutta jos kirjassa on hyviä ajatuksia ja ongelmista on oppinut, niin kirja voisi olla hyväkin.

En mä syyllistä ketään. ap

Alkoholisteja kyllä. Mites sitten ne jotka juhlivat välillä vaikka kavereidensa kanssa tai yksinkin? Toi on vain defenssi selittää, että en sentään ollut kännissä tai en juo jne.

Mulla on ollut iso duuni käydä omat paskani läpi ja edelleen on työstettävää. Kukaan ei ole täydellinen. Jokainen elää sen elämän kuin elää ja jos voi jotenkin päästä menneistä yli niin hyvä. En toisaalta haluaisi helppoa elämää, elämäni on sitä mitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin vain sanoa, että tällaisen elämän voi elää ja selvitä hengissä plus päihteettömänä.

Sä kuitenkin voisit olla alkoholisti, ellei ex-mies olis jarrutellut sun juomista. Muistan ne sadat valitukset tänne, kun mies ei anna sun juoda ja viini on ainoa lääke huimaukseen.