Työpaikan haasteet/vauvakuume
mielipiteitänne kaipailisin.Eli olen juuri palaamassa työelämään hoitovapaalta,lapsia kolme.Vauvakuume on vaivannut(krooninen)jo pidemmän aikaa ja nyt olen saanut miehenikin innostumaan asiasta.
Mutta,mutta.. kävin tänään työpaikallani keskustelemassa paluustani ja esimieheni hyvin innostuneesti kertoi lokakuussa alkavasta koulutuksesta jonka tarkoituksena on saada taloomme kyseisen alan asiantuntija ja sen
että on ajatellut minua kyseiseen koulutukseen.tuntuu tietysti mukavalta
tuollainen luottamuslause,mutta koen olevani pattitilanteessa;En oikein voi
esimiehelleni kertoa vauvahaaveistani,mitään yritystä ei ole edes aloitettu.
Vai siirtääkö vauvanyritystä tuonnemmaksi ja käydä kys.koulutus loppuun?Koulutus kestäisi yli vuoden ja tässä kuumeessa se tuntuu kovin pitkältä ajalta.
Auttakee naista mäessä,miten toimisit????
Kommentit (5)
mulla vähän samankaltainen tilanne. Työpaikallani suunnitellaan kaikenlaista mun päänmenoksi, toimenkuvaani ollaan muuttamassa, tulen saamaan enemmän vastuuta yms. Lisäks mun on annettu ymmärtää, ettei äitiyslomalle tarvisi jäädä vähään aikaan!
Vauvakuume on kuitenkin kova ja esikoiselle olisi kiva saada pikkuveli tai -sisko niin pian kuin mahdollista.
Mä yritän pitää työ- ja perhe-elämän sillä tavalla erillään, että teen työni hyvin, olen täysillä mukana ja lähden uusiin projekteihin sillä periaatteella, että en voi koko ajan ajatella, että " entä jos oonki kohta raskaana enkä sitten voikaan viedä tätä hommaa loppuun?" Koskaan ei voi tietää tuleeko sitä edes enää raskaaksi ja jos tulee niin millon se tapahtuu. Eli kannattaa elää tätä päivää ja suunnitella sitten asiat uusiksi, kun se vauva on mahassa jo kasvamassa. :)
S
Heissan!
Olen samaa mieltä, että asioilla on tapana järjestyä. Minä ottaisin vastaan haasteen työpaikalta ja kertoisin pienokaisesta sitten, kun aika on. Olen itse pähkinyt näiden juttujen kanssa todella paljon, mutta päättänyt sitten niin, että työelämää on jäljellä niin paljon, että ei perhe-elämää voi elää sen mukaan. Ei kai sitä koskaan töiden puolesta olisi ns. hyvä aika jäädä pois....
Niinhän se on ettei asiota kannattais turhaan etukäteen murehtia:)
Joku kyseli lasteni ikiä ja ne ovat;6v,5v ja 2v ja ajatuksena tosiaan olisi että tämä mahdollinen neljäs tulisi mahd.jo vuoden sisään:) Toivoahan aina saa,katotaan miten todellisuudessa tärppää:)
Täytyy yrittää ottaa asia kerrallaan ja lopettaa tää jossittelu...
Mä olen ihan stressissa vaikka tiedän että ei pitäisi. Mun tilanne on sellainen, että olen pidemmän aikaa hakenut töitä. Ja nyt vihdoin pääsin haastatteluun ja vielä siis haastettalussa toiseen vaiheeseen. Työpaikka olisi kiinnostava ja todella menisin mielelläni jos paikan saisin. Ensi viikolla on se toinen haastattelu, jäljellä on kuulemma enään minä ja joku toinen. Eli mahdollisuudet on 50%.
Nyt samaan aikaan mulla on kuitenkin todella vahvat raskausoireet. Voinhan olla väärässä, mutta jotenkin vaisto sanoo, että raskaana ollaan. Testata en vielä viitsi, kp 21 nyt siis. Aikaisemmissa raskausissa olen myös aina jotenkin tuntenut ja vaistonnut että nyt ollaan pieniin päin.
Nyt en sitten tiedä mitä teen jos saan työpaikan ja samalla raskaustesti näyttää plussaa.. Tehtävä on määräaikainen, mutta kuitenkin sen verran pitkä että en ehtisi " hoitaa hommaa kunnialla loppuun" vaan äitiysloma ehtisi jo alkaa muutamaa kuukautta ennen sopimuksen loppua. Jos saisin paikan ja en ole raskaana niin ottaisimme ehkäisyn käyttöön muutamaksi kuukaudeksi.
Tiedän murehdin turhia, voihan se olla niinkin että en ole raskaana, kroppa vaan temppuilee ja en edes saa työpaikkaa. Olen jotenkin niin tunnollinen luonne että en tiedä pystynky ihan pokkana ottamaan paikan vastaan jos sen siis saisin ja tietäisin jo olevani raskaana..
ja sitten kuitenkin tiedän että liika kiltteyskään ei kannata. Siis se että kertoo ja katsoo mitä vastapuoli sanoo..
Kiitti kun sain avautua.
Ja tiedän mun pitäs nyt vaan odottaa ja katsoa mitä tulevaisuus tuo, mutta kun olen tällainen " etukäteen joka asiasta huolehtija luonne" ..
Plussa ja työ onnea teille muille!
Ottaisin työpaikalla kaikki haasteet vastaan mutta samalla jättäisin ehkäisyn pois. Eli eläisin päivä kerrallaan. Yleensä asioilla on tapana järjestyä vähän niinkuin itsestäänkin. Eihän se pomolle kuulu käytättekö ehkäisyä vai mitä teette. Niin, ja voihan niitä " vahinkojakin" käydä! Tuli vielä mieleen sellainenkin asia että minkäs ikäisiä ne edelliset lapset on? Että jos yritätte neljättä vasta myöhemmin niin jääkö se neljäs sitten yksinäiseksi kun muut ovat jos isompia? Mutta toivottavasti pääset mieleiseen ratkaisuun. Tsemppiä!