Alttarilla jätetty.
Olo on mitäänsanomaton.
Hääpäiväni piti koittaa kaksi viikkoa sitten.
Kaikki oli valmiiksi suunniteltu, ruoat pöydissä, vieraat kirkossa, minä hääpuvussa kävelemässä elämäni ihanimpaan hetkeen, kaikki meni hyvin ja olin iloinen löytämästäni miehestä, josta tulisi aviomieheni!
Tämä kaikki kaunis sortui KAHTEEN sanaan, jotka tuli mieheni suusta; EN tahdo. Silmissäni sumeni, maha meni sekaisin, oksetti. kysyin monta kertaa että, anteeksi mitä? Mies oli silminnähden itsekin lievässä paniikissa. Lähdin pois, juoksin ja itkin.
Olen elänyt pimennossa muusta maailmasta siitä lähtien, lähimmät ystävät ja sukulaiset ovat välillä käyneet ja toisinaan en ole jaksanut heitäkään päästää sisään. Ruoka ei maistu ja suihkussa käynti tuntuu rankalta.
En ole vaihtanut miehen kanssa sanaakaan, vaikka hän sitä yrittää. Miksi?! Antaisi minun olla. Olen aivan shokissa varmaan edelleen, pahalle ololle ei tule loppua, oksettaa ja puistattaa. Olen harkinnut ammattiauttajaa, jolle puhua, mutta odotan hetken jos olo tasaantuisi. Olisi kiva, jos kertoisitte jotakin vinkkiä/rohkaisua että ehkä tästä selviää, joskus.
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 22:27"]Voi kauhea, voi onpa sinulla ap ollut aivan kauhea kokemus. Toivottavasti saat itsesi kasaan. Kannattaa karmean kokemuksesi jälkeen ehdottomasti hakeautua psykiatrin tai jonkin muun paappojan vastaanotolle, jotta saat traumasi käsiteltyä! Ei ole hyvä tuollaisessa tilanteessa olla yksin.
[/quote]
Kiitos! Taidan itse myös kallistua tuon ammattiauttajan puoleen, vaikka asia onkin vieras ja outo minulle.
Harmittaa, mies vei myös koiransa, jonka kanssa olen asunut 10vuotta saman katon alla :( on todella tyhjää ja hiljaista. Prkle
Olen tosi pahoillani, että sinulle on käynyt noin. Kyllä suosittelen ammattilaiselle puhumista. Asia on hyvä purkaa ja puhua läpi perusteellisesti, niin ei jää mitään mörköjä sisimpään. Se mies ei ole sinun arvoinen.
Kurja tilanne. Mies teki ikävästi, mutta älä nyt hyvä tyttö ainakaan häpeä tilannetta. Olet siihen syytön ja varmasti ystäväsi ja perheesi myötätunto on sinun puolellasi.
Jonkun ajan kuluttua ehkä olet tyytyväinen ettet mennyt naimisiin miehen kanssa joka ei rakasta sinua. Parempi erota nyt. Vielä ei ehkä tunnu siltä mutta sekin päivä tulee vielä.
Kamala juttu, mutta vältit ehkä elämäsi suurimman virheen! Hyvää kakkosijaa pitää varmastikin tähän mieheen rakastuminen ylipäänsä, mutta oikeasti se urvake teki sulle palveluksen. Ansaitset parempaa kuin tuollaisen pallittoman pelkurin, joka ei saa suutaan auki ajoissa ja joka sitten murtuu kriittisellä hetkellä. Sodassa rintamakarkurit ammuttiin, mutta tämä pölkkypää saa palata omaan pieneen poikamieselämäänsä ehjin nahoin. Paitsi tietenkin, jos käyt huitaisemassa sitä kunnolla.
Mutta vakavasti puhuen sun kannattaisi ehkä jossain vaiheessa, sitten kun jaksat, purkaa tota tilannetta jonkun ulkopuolisen kanssa. Ja mielellään myös tämän urvakkeen.
Kiitos asiallisista vastauksista! Tekee hyvää kuulla muiden, ei paikalla olleiden, mielipiteitä. Mies on kyllä lähettänyt tekstiviestin jossa pahoittelee ja toivoo, että ymmärrän!!? Koittanut soittaa muutaman kerran, mutta ainakun hänen numeronsa vilkkuu ruudussa, rupean tärisemään enkä tiedä mitä tehdä! Joku paniikki iskee.
Onpa tuommonen tapaus ollut turkusessa...sulhanen ilmoitti kirkossa, että ota tuo viereinen prinssi, kun sen munakin kelpasi.
Olisinpa älynnyt itsekin tehdä noin... olsin nyt onnellisempi. Hatunnosto miehelle, rohkea mies.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 22:41"]Onpa tuommonen tapaus ollut turkusessa...sulhanen ilmoitti kirkossa, että ota tuo viereinen prinssi, kun sen munakin kelpasi.
[/quote]
Minulla ei ollut mitään salattavaa. Meillä oli hyvä ja normaali parisuhde, tai niin erehdyin luulemaan..
Olin häissä ja viikon päästä ne eros. Nyt jätetty puoli onnellisesti uusissa naimisissa ja lapsia. Olisko sun mies pettänyt?
Mun ystävä on naimisissa miehen kanssa, joka oli pitkään harkinnut karkaavansa alttarilta ekassa avioliitossaan. Kilttinä miehenä ei kehdannut enää perua, vaikka oli aivan varma tekevänsä väärin, kun kaikki oli jo valmiina juhlaan. Erosivat kahden lapsen, omakotitalon ja viidentoista vuoden henkisen väkivallan ja taloudellisen hyväksikäytön jälkeen. Lapsiaan mies ei kadu, mutta miettii kuulemma edelleen, että tämä avioliitto narsistinaisen kanssa oli elämänsä pahin virhe.
Ap:n kohdalla tilanne voi olla aivan toinen. Sinä ansaitset selityksen ja suosittelen myös ammattiapua kriisistä selviämiseen. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 22:52"]Olin häissä ja viikon päästä ne eros. Nyt jätetty puoli onnellisesti uusissa naimisissa ja lapsia. Olisko sun mies pettänyt?
[/quote]
Olen pohtinut tätäkin vaihtoehtoa, varsinkin "toivottavasti ymmärrät" -viestin jälkeen.. Kai minä sen saan tietää, hetikun tahdon(pystyn) kuulemaan miehen selitykset sekoamatta!
Olimme kuitenkin kauan yhdessä, jos hän joskus hairahtanut ja tästä syystä ei halunnutkaan naimisiin, en tiedä. Toivoisin että heräisin pahasta unesta..
"Minulla ei ollut mitään salattavaa. Meillä oli hyvä ja normaali parisuhde, tai niin erehdyin luulemaan.."
Otan osa jos tuo todellakin pitää paikkaansa. Tuo Turun tapauskin oli tosi. Bestman oli käynyt köyrimässä.
Provo! Ei kukaan alttarille jätetty kirjoita asiaa noin tai edes kerro siitä vauvapalstalla.
Siellä Porvoossa taas mielikuvitus lentää. .. huoh, perjantai-huuhaata.